keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Angela Carter: The Magic Toyshop



Angela Carter: The Magic Toyshop
Virago Modern Classics 2006, alkuteos 1967
Kannen piirustukset Studio Posti
Kannen suunnittelu Jack Smyth
200 sivua
Brittiläinen romaani


”I never thought the night would be like this”, said Melanie aloud, in a tiny voice.
She shook with ecstasy. Why? How? Beoynd herself, she did not know or care. Great banks of cloud reared and dissolved in the heavens and there shone a star. The world, which was only this garden, was empty as the sky, endless as eternity.

Eräänä yönä 15-vuotias Melanie kävelee kotinsa puutarhassa yllään äitinsä morsiuspuku. Öisellä retkellä puku repeää, seuraavana päivänä Melanien koko maailma järkkyy. Hänen vanhempansa ovat kuolleet lento-onnettomuudessa Yhdysvalloissa. Melania ja tämän sisarukset lähetetään Lontooseen leluja valmistavan enon luo. Eno osoittautuu omalaatuiseksi julmaksi tyranniksi, mutta Melanien irlantilainen täti Margaret, joka on hääpäivästään saakka pysytellyt mykkänä, sekä pariskunnan pojat Francie ja Finn vaikuttavat ystävällisemmiltä. Kaikkien elämä oudossa talossa tuntuu menevän juuri Philip-enon määräämänä. Eno näyttää rakastavan vain nukkejaan, ja eipä aikaakaan kun Melaniellekin olisi rooli nukke-esityksessä.

Maagis-realistisena feministinä tunnettu Angela Carter mainitaan usein modernina klassikkona ja hänet on nostettu erääksi keskeisimmäksi sotien jälkeiseksi brittikirjailijaksi. Tähän nähden hänen tuotantoaan on suomennettu vähänlaisesti. En muista, mistä Carter tietoisuuteeni tuli, mutta muistan ainakin seuranneeni Tea with Anna Karenina -blogissa joitakin vuosia sitten ollutta Angela Carter -teemakuukautta. The Magic Toyshopin (suomennettu nimellä Maaginen lelukauppa, Otava 1984) ostin Lontoosta noin kuukausi sitten ja luinkin kirjan jo matkalla, mutta bloggaus romaanista sopii ihmeen hyvin Kangin Vegetaristin jatkoksi (muttei tietenkään millään muotoa sen jatko-osaksi).

Nimittäin, kuten Suketus toteaa, on Carterin romaani "hätkähdyttävä ja pirun häiritsevä". Carterin ja Kangin romaaneja ei tietenkään millään muotoa pidä verrata toisiinsa, mutta kumpikin teos tarjoaa tekstuaalisesti nautittavaa, temaattisesti kiinnostavaa ja osin julmaa luettavaa, muuten teokset ovat keskenään hyvin erilaiset. Carterin maailman julmuuteen sekoittuu lempeää runollisuutta ja ennen kaikkea keskeishenkilön oman mielen kuvausta.

The Magic Toyshop on tietenkin Melanien kehityskertomus. Nuori, ihastuttavan kirjallinen ja nokkela tyttö suorastaan repäistään uuteen maailmaan, irti peribrittiläisestä maalaiskylästä Lontoon raisummille kujille, neidonkamaristaan nukkejen täyttämään taloon, jossa seksuaalinen uhka leijuu ilmapiirissä. Symboliikka tuntuu osin osoittelevalta: mihin kaikkeen puutarha ja repeytynyt hääpuku voikaan viitata, ja toki kyse onkin lapsuuden lopusta. Carter on kuitenkin taitava kirjoittaja: The Magic Toy Shop on samalla kertaa kuin vertauskuvallinen satu ja realismin riekaleista kiinni pitävä kasvukuvaus.

Kokonaisuus on enemmän realistinen kuin maaginen. Taianomaisinta on tunnelma ja Carterin kieli, joka on aistivoimaista ja värikylläistä, suorastaan ihmeellistä, ja olen iloinen että luin romaanin englanniksi. Missään vaiheessa kieli ei kuitenkaan ole liian maalailevaa. On kiehtovaa lukea teosta, joka on samalla kertaa niin vetävä ja kuitenkin kulttuurisia viittauksia täynnä. On iljettävää lukea siitä mitä tuleman ehkä pitää, ja samalla kuitenkin on lumoavaa upota romaaniin, hämmentyäkin sen äärellä.

Tunnelmaltaan väkevä The Magic Toyshop on kuin postmoderni goottilainen romaani. Osin se on aikansa tuote, 1960-luku näkyy esimerkiksi Lontoo-kuvauksen tietynlaisessa nuhjuisuudessa ja soitetussa musiikissa. Goottilaista on miltei kaikki alkaen Melanien yöstä puutarhassa ja päätyen aina mykkään tätiin ja tyrannimaiseen setään. Postmoderniksi romaanin tekee se, miten Carter asemoi Melanien ja tämän kokemusmaailman sekä tietenkin se, miten feministinä tunnettu Carter käsittelee patriarkaalisuutta – kovin kovaa höykytystä teema ei kuitenkaan saa. Jos olen oikein ymmärtänyt, on The Magic Toyshop Carterin helpoimpia teoksia, joka innostaa etsimään luettavaksi enemmänkin kirjailijan tuotantoa.

Kokonaisuus on kiehtova ja mieleenpainuva kuvaus kasvamisesta, vaarasta ja heräämisestä. Kaiken kruunaa Carterin aistikas, mutta sopivan piikikäs kieli. Tarina päättyy nopeasti, mutta romaanin tunnelma ja lauseet jäävät elämään mielessä.

13 kommenttia:

  1. Angela Carter on kiinnostanut minuakin jo kauan aikaa, mutta enpä ole vielä saanut aikaiseksi lukea hänen teoksiaan. Tämä on hänen kirjoistaan ehkä tunnetuin(?) ja ainoa, jonka muistan nimeltä, joten tästä haluaisin myös aloittaa kirjailijaan tutustumisen. Kiinnostavia teemoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, tämän yhden perusteella suosittelen Carteria. Aion lukea häneltä lisää ja mietin juuri, että lukisinko jonkun suomennetun vai jatkaisinko englanniksi. Carterin kieli on rikasta ja hyvää.

      Poista
  2. Kiitos, kun muistutit tämän kirjan olemassaolosta! Luin tämän intissä melkein 20 vuotta sitten ja oli lähes unohtunut. Mutta nyt alkoi heti tulla mieleen vaikuttavia kohtia. Hieno kirja, pitäisiköhän lukea uudestaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomas, jotkut kirjat kestävät hyvin uudelleen lukemisen. Luulen, että Carter on sellainen kirjailija, jonka tuotantoa lukee hyvin eri tavalla nuorena ja aikuisena. Kokeile!

      Poista
  3. Olen aikonaan yhden Carterin lukenut, kokemus oli ristiriitainen mutta enemmänkin voisi lukea, vaikkapa tämän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hdcanis, ainakin voi kokeilla jotain muuta Carterin kirjaa. :)

      Poista
  4. Hmm, ihan uusi kirjailija. Taianomaisuus, feministinen ote, 60-luku, kasvaminen. Panen korvan taa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, sinun pitää lukea Carteria! Ehkä joku vielä feministisempi kirja?

      Poista
  5. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katriina, tämä on monin tavoin kiinnostava. :)

      Poista
  6. Tunnen kirjailijan ja kirjan vain nimeltä, mutta postauksesi perusteella houkutuin. Goottilainen ja postmoderni kuulostaa kutkuttavalta. Kirjan kansi muuten näyttää tosi kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Essielina, minunkin mielestäni tässä on hieno kansi. Tämä on tosi kiehtova, aavistuksen ristiriitainenkin romaani. Kunpa Carter tunnettaisiin Suomessa paremmin.

      Poista
  7. Olen lukenut Msagisen lelukaupan ja Sirkusyöt. Maagisesta lelukaupasta lumouduin. Sirkusöistä pidin ensimmäisellä lukukerralla, toisella lukukerralla (joka jäi kesken) kummastelin innostustani. Englanniksi olen näköjään ostanut The Bloody Chamber, joka on muistaakseni mukaelma Siniparta-sadusta.

    VastaaPoista