Joku on täälläkin leipänsä tienannut – tai monetkin vuosien 1896–1983 aikana. Peuran saha Suonenjoen Iisvedellä sulkee alueelleen sitä surullista lumoa, jota aina joskus jäljitän. Iisvesi on aina ollut minulle hieman vierasta seutua synnyinpaikkakunnallani, tuo vanha teollisuustaajama täynnä rosoa ja kauneutta.
Varsinainen saha ei ole enää pystyssä, nämä seinät ovat verhonneet vuonna 1912 rakennettua rullatehdasta.
Vanhaa sahaa ei ollut ihan helppo löytää, mutta sain tuttavilta hyviä vinkkejä tälle puoliurbaanille pikkuretkelleni. Nämä miljööt saavat minut haikeaksi, melankolisella tavalla onnelliseksi. Mitä kaikkea täälläkin on mahdettu kokea, mitä tarinoita ja niiden aukkoja täältä voisikaan keksiä.
♥
Iisveden taajamassa sijaitsee myös Savon Pispalana tunnettu Kolikkoinmäki, jossa monet sahatyöläiset asuivat. Kolikkoinmäellä asutaan edelleen, alueella on myös paljon korjattua (ja söpöä!) kaiken kuvissa näkyvän lisäksi. Jossain täällä on museokin. Ehkä joskus menen sinne ja kerron täällä blogissani lisää.
♥
Aiemmin olen ollut nostalgian
jäljillä mm. Helsingin Kruunuvuoren alueella, Bad Gasteinin alakylässä ja
Suonenjoella Kutvosen tehtaalla. Ensin mainittu on rapistunut ja tuhoutunut
lisää, viimeisin purettu jo kokonaan.
Hieno nostalgiakierros, upeat kuvat♥
VastaaPoistaMinä muistan hyvin Iisveden taajaman silloin kun se oli vilkas ja viihtyisä. Kävinkin usein kyläilemässä setäni perheen luona. Nyt on aika toinen, haikea mieli tulee näitä kuvia katsellessa.
Minttuli, kiitos ♥
PoistaPaikka on hieno, ehkä kevään edetessä vieläkin parempi kuvattava. Tällaisessa paikassa on oma, surullinenkin, taikansa.
Oi vanhat sahat <3 Tunnistan niin hyvin tuon melankolisen onnen tunteen. Olen kierrellyt työni puolesta paljonkin vanhoja teollisuusrakennuksia ja niissä vain on täysin ainutlaatuinen tunnelma. Sahat ovat erityisen kiehtovia, sillä ne ovat olleet niin iso työllistäjä ja usein myös kuntien kasvun mahdollistaja. Nuo merkit näkyvät ympäristössä pitkään (usein valitettavasti myös siellä maaperässä...)
VastaaPoistaMarile, vanhat sahat, ruukit ym. ovat kiehtovia! Tunnelmassa on tosiaankin paljon jotain ihan käsinkosketeltavan ainutlaatuista. Ja sitten kaikki se yhteisöllisyys, talous jne., jotka näihin liittyvät. Tästä Peuran sahan alueestakin kuulin, että maaperä on pilaantunut. Se lie yksi syy, miksei tänne ole rakennettu mitään. Paikka olisi nimittäin mainio: ihan Iisveden taajaman vieressä ja Iisvesi-järven rannalla.
PoistaKiitos kauniista ja puhuttelevasta kuvasarjasta! Näiden äärellä viihtyi mieluusti! Vanhoissa rakennuksissa on sitä jotain: historian siipien havinaa, mielikuvituksen liikkeelle saattavaa voimaa, ja ne vetävät rauhaisalla tavalla hiljaiseksi, - pysähtymään ja punomaan tarinoita...
VastaaPoistaTakkutukka, kiitos että katsoit kuvat. Vanhoissa paikoissa on sekin, ettei niiden kohdalla voi kuin kuvitella sen mitä joskus oli. Joku näihin aina vetää, näiden paikkojen taika!
PoistaNiin hyvin kuvattu, juuri tälläiset rakennukset tekee melankolisen onnelliseksi. Kaihomieli iskee. Mutta harmillista, että ovat päässet rapistumaan, sillä ai miten hienoja rakennuksia noista saisikin. Virossa näitä niin kovin restauroidaan, mutta ehkä se on maaseudulla sitten hieman eri.
VastaaPoistaIhanaa huhtikuun jatkoa Katja. <3
Tiia, kiitos. Kaihomieli tosiaan iskee ja Suomessa tällaisia paikkoja varmasti riittää. Sellaista mennyttä, jonka jatkumo on vain näissä kuvissa ja tarinoissa, satunnaisissa kävijöissä.
PoistaKiitos samoin! ♥
Voi miten kaunista! Tuollaisista rakennuksista pitäisi aina ajoissa kunnostaa jotain kivaa, hotellia, ravintolaa, kohtaamispaikkaa.....
VastaaPoistaAllu, näistä pitäisi kyllä! Toisaalta vanhojen teollisuusalueiden maaperä voi olla saastunutta. :(
PoistaTodella kaunista ja surullista. On surullista miten vanhat rakennukset rapistuvat, ja koska eivät ole metropolialueella niin mahdollisuus niiden uusiokäyttöön ei ole myöskään kovin suuri.
VastaaPoistaJael, totta, kaunisa ja surullista. Paikoin, etenkin pääkaupunkiseudulla, näitä on otettu upeasti uudiskäyttöön, esim. Teurastamo Helsingissä ja vanha silkkitehdas Tikkurilassa. Mutta paljon on näitä katoavaisiakin.
PoistaNimenomaan vanhat sahat♥ Kotipitäjässäni länsirannikolla myös. Eräästä sen sivurakennuksesta meidän 'porukkamme' sai oman kokoontumispaikan. Joka ilta sinne joku ehti, aina oli seuraa ja yksi soitti kitaraa, toinen ja kolmas lauloi. Koko siitä sahanymäristöstä tuli kuin toinen maailma meille.
VastaaPoistaItseasiassa mahtava idea sinulta kuvata rappiota. Olen itse harrastanut sitä matkoilla mm. Tsekeissä. Kun lähestyin kuvauskohdetta sainkin huomata kuvaavani hirsitaloa, jossa oli käytetty puutappeja naulojen sijasta ja talossa asuttiin täysillä. Nimitän tällaista kaunosieluna rappioromantiikaksi, vaikka todellisuudessa siitä voi romantiikka olla kaukana. Mutta ränsistyneimmänkin talon pihalla kukkivat keväällä magnoliat ja syksyllä sumakit leiskuivat tulenpunaisina.
♥♥
Leena, ihania muistoja sinulla: vanha saha ja kitara, nuoret ihmiset... ♥
PoistaTällaisen vanhan kuvaaminen on innostavaa. Rappioromantiikkaa ainakin siinä mielessä, että kauneutta hakeva näkee romantiikkaa, vaikka tietenkin todellisuus voi olla jotain ihan muuta. Ah, magnoliat ja sumakit!
♥♥
Voi että, tuo oli paikka missä kaikki Iisveden(ja moni suonenjokelainen) lapset leikki kun olin itse pieni ja saha ei ollut noin kammottavassa kunnossa. Tuonne mentiin aina koulun jälkeen istumaan ja viettämään aikaa. <3
VastaaPoistaJenni, itse kävin vanhan sahan / rullatehtaan maisemissa ensimmäistä kertaa vasta tuolloin keväällä 2019. Olen kyllä kotoisin Suonenjoelta, mutten Iisveden suunnalta. Paljon vanhaa on kyllä rapistumassa / purettu pois, kun nyt viimeksi Kutvosen huonekalutehdas.
Poista