Ina Westman: Henkien saari

Ina Westman: Henkien saari

Kosmos 2018

234 sivua

Kansi Joel Melasniemi

Ennakkokappale kustantamosta

Kotimainen romaani

En muista hänen nimeään. Johonkin tämä kaikki päättyy, henget uivat kohti, Emma, ne kuiskaavat käheästi ja niiden kutsu on pehmeä, usvan värinen, Emma, olet jo täällä, älä jää sinne, olet jo meidän, et pelastanut meitä, tule pois, tule mukaan.

Joinain öinä ajattelen, että menen [--].

Emma, Joel ja heidän pieni tyttärensä Fanni matkustavat kesäisin saaristoon Joelin suvun mökille. Tänä vuonna he aikovat olla saaressa pitempään, elää mahdollisimman ekologisesti, etenkin opettajana työskentelevän Joelin toiveesta. Jotain on tapahtunut aiemmin, Emma on menettänyt muistinsa eikä hän tiedä, mistä on saanut arven päähänsä. Emman, Joelin ja Fannin lisäksi saarella on myös Joelin iäkäs isä sekä koko joukko ilmestymisiä, hengiksi kutsuttavia hahmoja menneestä nykyisyyteen, unesta ja todesta.

Ina Westmanin toinen romaani Henkien saari vie lukijaansa moneen suuntaan. Toisaalta perhe-elämään saarella, toisaalta muistamisen ja muistamattomuuden kysymykseen, yhtäältä maailmantuskaan ja toisaalta kysymyksiin ihmisyydestä.

Olen nähnyt sen kaiken ja yrittänyt unohtaa. Mitä Emma on nähnyt? Mitä ja miksi hän unohtaa? Vaikkei Henkien saari ole mysteeri, on Emman muistinmenetyksen takana oleva arvoitus yksi koko romaanin keskeisjuonteista. Muistamattomuus määrittää paljon: sen, mitä kerrotaan ulkopuolelta ja sen, mitä Emma kokee nyt.

Kertojiensa, Emman, Joelin ja Fannin, äänet Westman nostaa taitavasti omanlaisikseen. Turhautumat, pelot, toiveet ja ennen kaikkea sisäisesti koetut asiat lomittuvat yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi. Henkien saari on samalla kertaa konkreettisen realistinen että usvaisen mystinen, kuin (ja tosiaankin) muistin verhon takaa hahmottuva. Saaristo on yhdessäoloa, mutta se on myös pakenemista ja muita, ulkopuolelta tulevia "nurkassa kyyhöttäviä harmaita hahmoja", henkiä.

Pelastaa maailma, yrittää pelastaa se. Westmanin teemat ovat painavia: parisuhde, perhe, jotain aiemmin tapahtunutta, menetyksiä, rasismia, maailmantuskaa, sinilevää, lopullisuutta, Euroopan rajoja (kaikkia teemoja en halua tässä blogijutussani paljastaa). Jos vertailukohtia hakee, lähestyy Henkinen saari temaattisesti osaa Elina Hirvosen tuotannosta, jossa yksilön ongelmat kohtaavat globaalisti painavia asioita. Molemmat kirjailijat kirjoittavat toki omalla äänellään. Keskiosan pientä notkahdusta lukuun ottamatta Westman on hurjan taitava kirjoittaja, joka luo painavien teemojensa ympärille monipaikkaisen sekä -äänisen ja samalla ehjän romaanin.

Voin sanoa samaa kuin bloggajakollegani Arja: en usein itke kirjaa lukiessani, mutta Westmanin romaania lukiessani pala oli kurkussa joitakin kertoja, lopussa tulivat kyyneleet. Hyvin kirjoitettu romaani on siis vahva myös tunnetasolla.

Ina Westman: Syliin

Ina Westman: Syliin

Kosmos 2016

Kansi Emmi Kyytsönen

208 sivua

Kotimainen romaani

Niinpä hän löysi itsensä tyhjästä, hiljaisesta hotellihuoneesta, jonka keskellä oli valtava, valkoinen parisänky, hän avasi päiväpeiton, siellä oli puhdas tyyny, valkeat hennosti kukalta tuoksuvat lakanat, ei yhtään puklua, räkää, kuolaa, maitoa, pissaa tai kakkaa missään ja hän kiipesi varovasti keskelle sänkyä lakanoiden väliin, käpertyi sikiöasentoon ja nukkui unia näkemättä, liikahtamatta koko yön aamuun asti.

Raskaus, lapsivuodeaika, parisuhde, perhe. Itsestä ja ulkoa päin syntyvät odotukset, elämän ristiriitaisuudet, tuskat ja onnenhetket. Ina Westmanin esikoisromaani Syliin tuo lukijansa eteen laajan äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvän kipuisuuden kirjon. Teoksen nimen mukaisesti jokainen haluaa jollakin tapaa syliin: pitää sylissään vauvaa, olla jonkun sylissä, syleilyssä.

Miten samaa kirjaa voikin lukea sekä itsensä kaikesta etäännyttäen että antaen monen yksityiskohdan tulla ihan liki? Syy tähän kaksijakoiseen lukutapaan on tietenkin omakohtaisuus enkä tätä naputellessani ole ihan varma, miten selvitä tästä bloggauksesta tyylikkäästi. Ehkä näin: olen käynyt läpi todella vaikean synnytyksen, josta on jäänyt pysyviä seurauksia ja tiedän hyvin, että elämä – niin lapsen kuin äidin – on ihme. Enempää en sano, mutta minulla on ollut syyni vältellä synnytyskirjallisuutta. Toisaalta aihe vetää puoleensa magneetin lailla. Niinpä kiertelin Westmaninkin kirjaa kuin kissa kuumaa puuroa ja lopulta tällä viikolla luin sen.

Onneksi luin, sillä Syliin on niin paljon muutakin kuin synnytys- tai vauva-aikakirjallisuutta. Toki sitäkin on: synnytyssairaalan osasto 42 tulee tutuksi, teemat kiertyvät raskauteen, vauva-aikaan, parisuhteeseen. Hetkittäin tulee sellainen olo, että käsissä on terapiakirjallisuutta, mistä Westman itsekin tässä haastattelussa puhuu. Toisaalta Westmanin onnistuu kirjoittaa yksityinen yleiseksi, suurta osaa naisista koskettavaksi. Toki mukana on myös miehisiä näkökulmia, mutta kyllä Syliin vahvasti naisten kirja on.

Kustannusalalla työskentelevä Westman on taitava kirjoittaja. Hän kirjoittaa kauniita lauseita ja luo teksuaalisesti ja rakenteellisesti onnistuneen episodiromaanin, jossa monenlaiset, ristiriitaisetkin, ajatukset pääsevät valloilleen. Näitä mietteitä on enemmän kuin henkilöitä, joita niitäkin on paljon, sillä jokainen kokee epävarmuutta, iloa, surua, tyhjyyttä ja täyteläisyyttä – eri tavoin, hetkellisesti tai lopullisesti.

Romaanin motoksi on nostettu tämä: On kahdenlaisia äitejä: niitä, joiden lapset nukkuvat ja niitä, joiden eivät nuku. Totta varmasti, mutta äitiyden kirjo on tätä laajempi, minkä Westmankin onnistuneesti osoittaa. Ääniä ja teemoja on turhankin paljon ja kokonaisuus väistämättä pirstaloituu – kunnes se kasvaa uudelleen kokoon. Monet näkökulmat osaltaan myös keventävät kokonaisuutta, joka voisi muuten käydä miltei liiankin painavaksi, ainakin kaltaiselleni lukijalle. Tietyt hetket Westmanin romaanissa nostavat itsensä etäännyttäneelläkin lukijalla tunteet esiin.

Äitiydellä on monet kasvot. Syliin on erilaisista kohtaloista punottu romaani, jossa kaikki ei mene odotusten mukaisesti. Se on täynnä varjoja ja valoa, suurta ja pientä, ja sellaisenaan se muistuttaa elämän arvaamattomuudesta sekä siitä, mitä juuri nyt on.

--
Syliin muualla: Kulttuuri kukoistaa, Eniten minua kiinnostaa tie, Sivulauseita.