Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen
Kustantaja: Otava 2011
Alkuteos: La mujer que buceó dentro del corazón del mundo 2010
Suomennos: Taina Helkamo
Kansi: Ann-Marie & Jan Thunell
Ulkomainen romaani, Meksiko
Sivuja: 304
Hän otti tyttöä kädestä ja vei tämän rannalle, asetti polttavan kuumalle hiekalle punaisen kankaan ja istutti tytön siihen polvet rintaa vasten, ja olen piti toistaa Minä, Minä - tuulta ja merta vastaan.
Ja niin Minä synnyin, elokuun 21. päivänä 1987 karjuessani keuhkojeni kyllyydestä Minä merta vasten, kokonaiseksi kasvaneena ja kaljuna, sukat ja sandaalit jalassa ja kaikkea.
Meksikolaisen Sabina Bermanin romaani Nainen joka sukelsi maailman sydämeen (2011/2010) alkaa vaikuttavasti valkoisuuttaan hohkavalla hiekkarannalla vaahtoavan meren äärellä. On tyttö, oikeammin vain takkutukkainen villi olento, jonka Isabel-täti löytää ränsistyneestä herraskartanosta. Täti alkaa kasvattaa tyttöä erikoisilla metodeilla huomattuaan, että tyttö oppii toistamalla kaikkea kuulemaansa ja näkemäänsä. Vihreäsilmäinen luonnonlapsi ei jäsennä maailmaa samoin kuin muut, mutta omaa aivan erityislaatuisia kykyjä. Tyttö on Karen, kirjan minäkertoja ja Minä. Neiti Kyvyiltään erilainen.
Tädin huomattua, että Karen oppii asioita nopeammin - tutkimustulosten mukaan Karenin muisti on parempi kuin 98 prosentilla ihmisistä - hän alkaa valmistella Karenia perheyrityksen, tonnikalajalostamon johtoon. Karenin johtajuutta ei häiritse se, että hän ei osaa valehdella eikä hänellä ole mielikuvitusta, käsitystä seksuaalisuudesta tai että hän on älykkyystesteissä lapsen tasolla. Sukelluspuvussa viihtyvä Karen pääseekin niin johtamaan kuin opiskelemaan yliopistossa, vaikka suoritaakin opintojaan varsin erikoisin menetelmin.
Karenin erikoislaatuisuus on kirjan punainen lanka, mutta yhteiskuntakriittisenä ja feministisenä kirjoittajana kotimaassaan tunnettu Berman ottaa kirjassaan kantaa myös ja ennen kaikkea eläinten- ja luonnonsuojelun puolesta. Karenin tarina vie lukijansa erikoiselle matkalle ihmismieleen sekä luonnon, ihmisten ja eläinten väliseen tasa-arvoon ja niiden tarjoamien näkökulmien kautta edelleen aate- ja kulttuurihistoriaan sekä ympäristöpolitiikan ajakohtaisiin kysymyksiin.
Tai Beethoven, joka oli muusikko ja toisinaan räjähtelevä ja pitämätön kuten sinä, naapurustonsa kauhu. Hän karjui naapureilleen asuntonsa ovelta, jotta he olisivat hiljaa kun hän säveltää, kun hän kuuntelee tähtien ääntä, antakaa armoa, tarvitsen hiljaisuutta. Beethoven karjui karjumistaan, kunnes hän eräänä päivänä kuuroutui.
Tarkoitan, täti sanoi, että kaikki nuo nerot olivat jonkin tason autisteja, kuten sinä. Vaikkakaan heidän aikanaan ei käytetty sitä sanaa, autisti.
Yhteiskuntakriittisestä sisällöstä huolimatta Nainen joka sukelsi maailman sydämeen on kaunokirja, kaareltaan ehjä romaani. Berman kirjoittaa karheasti, mutta kauniisti. Hänen tekstinsä on sekä hauskaa että vakavaa. Romaani on samaan aikaan tajunnanvirtainen ja juonivetoinen. Koska Karenin autistinen ajattelumaailma on ihan omia sääntöjään noudatteleva (kenenpä ei olisi?), määrittävät kirjaa hänen mielensä kiemurat, jotka näyttävät yksinkertaisilta, mutta muodostavat yllättävän monimutkaisen kudelman. Samaan aikaan Karenin tarina tonnikalajalostusbisneksessä etenee niin vetävästi, että kirjasta voi nauttia laadukkaana lukuromaanina. Parasta kirjassa on mielestäni se, ettei Berman väännä asioita rautalangasta, vaan antaa lukijallekin pureskeltavaa ja omaa tulkittavaa. Latinalaisamerikkalaista maagista realismia odottaville voin sanoa, ettei Nainen joka sukelsi maailman sydämeen edusta sitä genreä, mutta joskus realismikin on ihmeellistä.
Vaikka Nainen joka sukelsi maailman sydämeen on ehjä ja hieno romaani, oli minun vaikea suhtautua kirjassa oleviin lukuisin filosofisiin keskusteluihin. Ne eivät ole irrallisia tarinasta, mutta aatehistorian ja kaunokirjallisuuden yhdistämisessä on aina pieni saarnaavuuden vaara, jollaista vierastan. Sen vuoksi mielenkiintoni kirjaa kohtaan oli loppua sen keskivaiheilla. Bermanin kirja on kuitenkin onneksi niin taiten kirjoitettu, ettei pelkäämääni käsitystä jonkinlaisesta ympäristötietoisesta Coelhosta päässyt syntymään. Päinvastoin, Bermanin kirja on rosoisella tavalla lämmin. Paikoin kirja tuntui siltä kuin Forrest Gump kohtaisi Siilin eleganssin tonnikalajalostamalla. Autistinen Karen on kehitysvammaisen Forrest Gumpin kaltainen ihmelapsi, joka onnistuu melkein kaikessa mihin ryhtyy, vaikka toteuttaa aivan omia toimintatapojaan eikä ymmärrä itseään ympäröivän maailman sosiaaliskulttuurisia merkityksiä. En tunne autismia, mutta Karen tuntuu selviävän kaikesta ihmeen helposti, vaikka hänen erilaiset kykynsä ovat koko ajan läsnä. Olisin toivonut saavani Karenista enemmän irti. Romaanin luonnonsuojelulliset aspektit miellyttivät minua: Bermanin kirjan ydinsanoma on sekä ihmisen että luonnon ja eläinten suojeleminen. Sitä tärkeämpää sanomaa ei mielestäni olekaan.
Nainen joka sukelsi maailman sydämeen on minulle suurempi teemaltaan, merkitykseltään ja sanomaltaan kuin tarinallaan tai kerronnallaan kiehtovana romaanina. Vaikka en kaikilta osin pitänyt kirjasta, jätti Bermanin romaani kauniin ja ajatteluttavan jäljen. Kaikessa epäuskottavuudessaan kirjassa on jotain sellaista, mihin haluan uskoa; Jotain ilmavaa, moniselitteistä ja rujolla tavalla rehellistä.
***½
Naisesta joka sukelsi maailman sydämeen ovat kirjoittaneet myös Jenni, Laura, Mari A. (jota kiitän Forrest Gumpista tässä arviossani) sekä Sanna. Kirjan kannesta on pakko sanoa, että se on näiden kahden kirjan leikkimielinen yhdistelmä.
