Valokeilassa Maisa-kirjat

Missä Maisan panda on? (Wsoy 2009)
Maisa käy museossa (Wsoy 2008)
Maisan koti (Wsoy 2004)

Maisan kanssa on aina hauskaa!

Michael Cunninghamin hienon Illan tullen sekä nyt luvun alla olevan romaanin ja tietokirjan välissä haluan nostaa Lucy Counsinsin ihastuttavan Maisa-hiiren kunniansa kukkuloille - ainakin yhden pienen blogin hetkelliseen valokeilaan. Kävin nimittäin jokunen aika sitten läpi lasteni kirjahyllyä ja mietin, että mitä voisin laittaa kierrätykseen. Neljä- ja pian kuusivuotiaat ovat ohittaneet jo Pupet, Disneyn (muttei onneksi Milnen) Nalle Puhit sekä harmikseni myös Maisat. Esikoinen auliisti tarjosikin Maisa-kirjojaan  kierrätykseen, mutta sen ehdotuksen tämä kirjabloggaava äiti stoppasi tykkänään.

Taitaa nimittäin olla, että meidän perheemme innokkain Maisa-fani olen minä itse. Ihastuin Maisaan jo kauan ennen lasteni syntymää, kun ostin sarjan yhden kirjan tuliaisiksi tuttavaperheemme pienokaiselle. Englantilainen Lucy Cousins kirjoitti ja kuvitti ensimmäisen Maisa-kirjansa vuonna 1990 hänen omien lastensa ollessa pieniä. Maisaa tuntemattomille kerron, että kirjoissa Maisa seikkailee ystäviensä Keke-krokotiilin, Tellu-tipun, Nipa-norsun, Arttu-oravan sekä Osku-strutsin kera. Maisa voi olla yhtä hyvin kotona leipomassa kakkua, mennä nukkumaan, tarkkailla säätä, ottaa valokuvia kuin opetella sanojakin. Kirjat jakaantuvat katselu-, tieto- sekä kuvasatukirjoihin. Maisa on niin suosittu, että sen ympärille on rakentunut kokonainen tuoteperhe aina leluista (meilläkin on Maisa-pallo) peleihin (kuten meillä nuppipalapeli), astioihin ja edelleen animaatioelokuviin sekä hienoihin puuhapainotteisiin nettisivuihin.

Lucy Cousinsin selkeät, näennäiset yksinkertaiset kuvat tuntuivat pitävän sisällään niin arkea, kulttuuria, leikkiä kuin tietoakin. Päätin jo silloin, että jos saan joskus lapsia, tulevat he tuntemaan Maisan. Ja niin kävi. Meillä on luettu Maisoja vuodesta 2006 saakka, jolloin esikoiseni täytti vuoden. Nyt Maisa-innostus on hiipumaan päin, mikä tuntuu haikealta, kuten lasten kasvaminen yleensäkin, mutta tilalla on tietenkin paljon muuta.

Ihan kokonaan maisatonta ei meillä lasten arki onneksi ole. Maisan taloksi (Maisy's House) nimetty, kirjan asuun naamioitu kolmiulotteinen paperinukkekoti on mukana leikeissä aina ajoittain, viimeksi eilen. Ja koska kyse on leikistä, voi Maisan taloon ajaa hurauttaa Hot Wheels-autolla tai pikkuponitkin saattavat vierailla siellä. Talo on mielestäni niin hurmaava, että voisin melkein hankkia itselleni sen parannetun version Maisan koti ja puutarha, mutta ihan niin suuri Maisa-fani en kuitenkaan ole; nostalgiaelementti puuttuu. Mutta jos joskus keksitään tehdä (paperi)nukketalo Lindgrenin Kesäkummun mukaan, niin sitten marssin oitis ostoksille.

Itselleni rakkain Maisa-kirja on Maisa käy museossa (Maisy Goes to the Museum). Kirja on mieluinen osin siksi, että Maisan ja ystävien matka museoon tuntuu sisältävän vierailun moniin itselleni rakkaisiin Lontoon Kensingtonin alueen museoihin. Maisahan ihailee dinosauruksia selvästi Natural History-museossa, kummastelee rakettia Science-museossa sekä sovittelee asuja Victoria & Albert-museossa. Kun luin kirjaa lapsilleni, aloin potea matkakuumetta ja kaipuuta suosikkikaupunkiini. Lapsistani etenkin esikoiseni otti Maisan museoretken omakseen. Hän osasi "lukea" kirjan ulkoa kaksivuotiaana ja suuttui aina, kun kerroin Lucy Cousinsin kirjoittaneen kirjan. Hän itse kun oli sitä mieltä, että kirja oli hänen kirjoittamansa. Nyt kun hiljattain luimme mainiota kotimaista Evoluutiota, lasten tietokirjaa, etsimme käsiimme myös Maisan ja pohdimme lajien syntyä kivettynyttä dinosauruksen munaa katsoen.

Maisa-kirjoja onkin selvästi suunnattu eri ikäisille pikkulapsille, ikähaarukaksi arvoisin 1-4-vuotiaat lapset. Nelivuotiaskin nauttii Maisoista, jos kyse on Maisan tietokirjoista, mutta yksivuotias taas on - ainakin meillä aikoinaan - onnesta soikeana saadessaan kurkistaa pahvikantisen Maisa-kirjan luukkujen taakse. Esimerkiksi Missä Maisan Panda on? (Where is Maisy's Panda?) on kaavamainen läppäkirja. Idea on yksinkertainen: Maisa on kadottanut Pandan. Auta Maisaa löytämään se. Jokaisella sivulla on luukku, jonka lapsi voi avata ja ihmetellä, että onko Panda vaikkapa pyykkikoneessa tai vessanpöntössä.

No, kyllä se Maisa on vielä ihan kiva, vaikka se onkin pienimmille niin kuin M:lle tai I:lle., tuumasi eskarilaiseni muistaen serkkuaan ja pikkuserkkuaan, että terveisiä vaan!

Onko kirjabloggaajien joukossa muita Maisa-faneja? Joko ihan aikuisia tai sitten bloggaajien lapsia?