E. M. Forster: Talo jalavan varjossa

Brittiläisissä kartanoissa -teemaviikko

E. M. Forster: Talo jalavan varjossa
Kustantaja: WSOY 1992 (1. painos 1953)
Alkuteos: Howards End 1910
Suomentanut Eila Pennanen
Päällyksen kuvat: Finnkino oy
Sivuja: 372
Brittiläinen romaani

Hän tajusi puun erikoisen hienouden ilman selostustakin. Se ei ollut sotilas eikä rakastaja eikä jumala; näissä asioissa ei englantilainen loista. Se oli toveri joka kumartui talon ylle, voima ja seikkailu juurissaan, mutta sormenpäissään hellyys; ja rungon ympärys, jota tusina miestä ei olisi voinut mitata käsillään, muuttui lopulta äärettömän pieneksi, kunnes värittömät silmutertut tuntuivat ajelehtivan ilmassa. Se oli toveri. Talo ja puu voittivat kaikki rakkauden vertauskuvat, Margaret ajatteli nyt, ja hän tulisi ajattelemaan niitä monena tuulisena yönä ja Lontoon päivänä, mutta jommankumman vertaaminen mieheen tai naiseen pienensi aina näkemystä.

E. M. Forsterin Talo jalavan varjossa on niitä kirjoja, jotka ovat olleet lukulistallani jo lukiovuosista lähtien. Olen vuosien saatossa lainannutkin sen kirjastosta muutamaan otteeseen, mutta syystä tai toisesta hidastempoinen romaani on hautautunut kirjapinojen alle ja olen palauttanut kirjan lukemattomana. Viime kesänä ostin sen antikvariaatista ajatuksena lukea sen kotiterassilla, mutta oikeaa hetkeä kirjan maailmaan pääsemiseen ei lukuyrityksistä huolimatta syntynyt. Romaani ei jäänyt kesken siksi, että en olisi pitänyt siitä eikä siksi, etten nauttisi hidastempoisesta kerronnasta. Päinvastoin, monet suosikkikirjani ovat kerronnaltaan tai tunnelmaltaan hitaita. Useille niistä, kuten myös Talolle jalavan varjossa kannattaa varata aikaa, lukukokemus kyllä palkitsee. 

On tietenkin selvää, ettei Howards End ole teemaviikkoni mukaisesti kartano, mutta kuten reilu viikko sitten totesin, minun on tarkoitus kurkistaa erilaisiin leimallisen brittiläisiin taloihin ja luokkayhteiskunnan eri kerrostumiin. Näihin kerrostumiin lukijan johdattavat yläluokkalaiset siskokset Margaret ja Helen Schlegel, joiden ihmissuhteita, toiveita ja odotuksia Forster kuvaa tarkkanäköisesti. Kaiken kannalta keskeinen on talo, Howards End, joka symbolisoi valtaa, ihmisten välisiä sidoksia sekä muuttuvaa Englantia.

Romaanista suuresti pitävä Liisa toteaa, että Talossa jalavan varjossa "kyse on ihmisten välisestä yhteydestä, joka edellyttää rehellisyyttä ja avoimuutta". Olen Liisan kanssa samaa mieltä siitä(kin), että erityisen hyvin Forster kuvaa näissä pyrkimyksissä juuri Margaretia. Teos on tietenkin myös hyvin vahvasti siskokirja, kaiken keskiössähän ovat Margaret ja Helen, joiden kummankin on löydettävä oma tiensä erilaisten ihmisten tavoitteiden ja toiveiden ryteiköstä. Talo jalavan varjossa on myös omaa aikakauttaan ja englantilaista luokkayhteiskuntaa kuvaava romaani. Forster kertoo ylä- ja keskiluokan kohtaamisesta ja yhteentörmäyksistä ja kuvaa kaikkea samalla sivistyneesti ja ironisesti. Sisarusten sukujuurista johtuen Saksa vaikuttaa taustalla ja antiikki tuntuu olevan jonkinlainen ihanne. Kuitenkin on katsottava uuteen aikaan, katkeria hetkiä sisältävään omistuksen aikakauteen, naisten ja miesten asemaan ja siihen, mitä sanotaan, mitä saa sanoa ja miten. Esimerkiksi kirjeenvaihdossa on mahdollista olla epäkohteliaampi kuin puheissa: minun on kirjoitettava jotakin epäkohteliasta.

Kirjailijana ja kertojana Forster on kaikkitietävä. Toisinaan hän asettuu henkilöidensä nahkoihin, mutta joskus hän on näiden yläpuolella ja tuttu ironia palaa, kun hän kutsuu henkilöitään sankarimme ja sankarittaremme tietäen lukijansa hoksaavan, ettei todellista sankaruutta ole. Forsterin kerronta on filosofisen verkkaista ja kuvailevaa, kuitenkin nokkelaa ja juonenkäänteiltään yllätyksellistä. Romaanin maailmaan ei ole helppoa päästä sisälle, mutta kun sinne pääsee, ei sieltä heti halua pois. Romaanin suomennoksessa on joitakin virheitä, mutta osa selittynee julkaisuaikakaudella. 

Haluaisinkin nyt lukea Forsteria englanniksi. Uskoisin nimittäin, että englanniksi Forsterin teksti pääsisi täysin oikeuksiinsa, sillä romaani on mitä brittiläisin -- nimenomaan englantilaisin. Ne kohdat, joissa Forster kuvaa Englantia ovat kertakaikkisen upeita. Nyt voi puhua sellaisesta peribrittiläisyydestä, joka on nykylukijalle pelkkää mielikuvaa ja on ollut sitä luultavasti englantilaisille jo Forsterin aikaan. Lempeää ironiaa ei Forster unohda nytkään, sillä piikkihernepensasaidat, mustarastaat ja Keski-Englannin ihanat liituylängöt kaikki kuvastavat romaanissa Englannin puhtautta. Silti jotkut Englannin osat vaativat erityisen tarkkaavaista silmää, kuten Howards Endin hiljainen ja mietiskelevä seutu. 

Lopulta kaikki palautuukin aina taloon, joka on yhtä ristiriitainen kuin Schlegelin sisarukset ja heidän ihmissuhteensa. Ja talokin vertautuu Englantiin, tosin jossain määrin melankolisesti kuin muuttuvaa yhteiskuntaa peilaten: Suuruuden haave, jonka Lontoo herättää eloon, hävisi ikuisiksi ajoiksi, kun hän astui Howards Endin hallista sen keittiöön ja kuuli sadeveden valuvan sieltä täältä alas [--]. Toisille Howards End on talo ja toisille henkiolento. Minulle Talo jalavan varjossa on romaani, josta saattaa hyvinkin kasvaa yksi lempikirjoistani. Tiedän jo nyt, että tulen palamaan romaanin joihinkin kohtiin useasti, ainakin silloin kun kaipaan jotain pakahduttavan kaunista ja etenkin silloin, kun kaipaan haaveideni Englantiin.

--
Tämän bloggauksen julkaisen samanaikaisesti ystäväni Saran kanssa. Käykää lukemassa, miten Sara on romaanin kokenut.

E.M. Forster: Hotelli Firenzessä

E. M. Forster: Hotelli Firenzessä
Kustantaja: Gummerus 1986
Alkuteos: A Room With a View 1908
Suomennos: Hanna-Liisa Timonen
Sivuja: 252
Mistä: Ostos nettiantikvariaatista
Englantilainen romaani

"Minun huoneessani on näköala."
Neiti Bartlett äimistyi. Täysihoitoloissa oli yleensä tapana, että vieraita tarkkailtiin vaivihkaa päivä pari ennen kuin ruvettiin puheisiin, ja usein kävi niin että toinen todetiin "kelvolliseksi" vasta kun tämä oli lähtenyt pois. Hän tiesi, että tunkeilija oli sivistymätön jo ennen kuin edes vilkaisi tätä.

Firenze piazzoineen avaa uuden maailman Lucy Honeychurchille, hyvästä perheestä lähtöisin olevalle englantilaistytölle. Lucy on matkustanut ulkomaille yhdessä serkkunsa Charlotten, tuon varsin kuivakkaan vanhanpiian, kanssa. Naisten huoneen ikkunat eivät aukea viehättäviin maisemiin, mutta herra Emerson ja tämän poika George vaihtavat huonetta naisten kanssa. Emersonit eroavat muista englantilaisista, he vaikuttavat epäsovinnaisilta ja rohkeilta. Aika Italiassa muuttaa kaiken: Lucy joutuu satunnaisen ryöstömurhan silminnäkijäksi ja George Emerson on sopivasti paikalla auttaakseen Lucya. Myöhemmin Englannissa Lucy on kihloissa Cecil Vysen kanssa. Hänen täytyy kuitenkin löytää oma tiensä ja pohtia sovinnaisuussääntöjä sekä oman yhteiskuntaluokkansa määrittämiä rajoja.

E.M. Forsterin Hotelli Firenzessä, kuten kirjailijan muutkin teokset, ovat olleet lukulistallani jo yli 20 vuotta. Vuonna 1908 ensimmäisen kerran ilmestynyt romaani suomennettiin vasta sen pohjalta tehdyn menestyselokuvan ilmestymisaikoihin 1980-luvulla.  Aloittelin kirjaa lukiolaisena, mutta pidin teosta liian kuivakkaana enkä muistaakseni katsonut elokuvaakaan. Ostin kirjan kesällä nettiantikvariaatista ja nyt marraskuun pimeällä mieleni karkaili sekä Italiaan että Englantiin.

Elämä, siinä määrin kun hän vaivautui pohdiskelemaan sitä, oli varakkaiden, miellyttävien ihmisten piiri, jossa jokaisella oli samat harrastukset ja samat viholliset. Siinä piirissä ihminen ajatteli, meni naimisiin ja kuoli. Sen ulkopuolelle jäivät köyhyys ja sivistymättömyys, jotka yrittivät tunkeutua piirin sisään.

Forsterin yli sata vuotta sitten kirjoittama teksti on nautittavaa luettavaa: romaanin kieli on edelleenkin raikasta, tarina on ehjä ja henkilökuvaus tarkkanäköistä - eikä turhan lempeää. Forster on paikoin piikikäs, hän esimerkiksi pohtii kaikkitietävän kertojansa äänellä sitä, millaista on kun ihmiset menettävät suhteellisuudentajunsa salaisuuksien äärellä tai kuinka ahtaat varakkaiden ja (epä!)miellyttävien ihmisten piirit ovatkaan. Kielen sujuvuudesta ja siten nautittavasta lukukokemuksesta on kiittäminen varmasti myös vasta 1980-luvulla valmistunutta suomennosta. Ajatusleikkinä voi pohtia, millainen aikalaissuomennos olisi ollut. Sen verran sujuvaa Forsterin teksti on, että kirjailijan muuta tuotantoa voisi kokeilla lukea myös englanniksi.

Romaanin englanninkielinen nimi A Room With a View kuvaa erinomaisesti sekä kirjan sisältöä että koko romaanin ideaa, sillä pohjimmiltaan teoksessa on kyse näköalasta: näköalasta luokkayhteiskuntaan, naisen oikeuksista oman elämänsä näköalaan sekä huoneena - tai huoneina ja talona - sosiaalisten suhteiden ja parisuhteen näyttämönä. Suomenkielinen nimi Hotelli Firenzessä jää alkukielisen jalkoihin, mutta Firenze on toki paitsi romaanin ensimmäisen osan tapahtumapaikka ja romaanin kaikkien tapahtumien alkusyy, myös paikka jonne Englannissakin palataan. Sussexlainen Wealdin metsämaa vertautuu Carraran vuoriin ja englantilaisten ja italialaisten niin erilaiset tavat rinnastuvat tuon tuostakin, kun vastakkain joutuvat pidättyväisyys ja eloisuus, oma tahto ja peitellysti intohimokin.

Hotelli Firenzessä on rakkausromaani, mutta se on myös brittiläistä luokkayhteiskuntaa ja tuon yhteiskunnan tekopyhyyttä ruotiva romaani. Lisäksi se on tapakulttuurin pakossa elävien ihmisten kuvaus. Täten erityisen mielenkiintoiset ovatkin kirjailijan kirjoittamat jälkisanat, joissa hän jatkaa päähenkilöidensä elämää. Lucyn ja Georgen myöhemmät vaiheet eivät tunnu lainkaan tylsiltä tai selittelevältä lisältä tarkkanäköisen romaanin jälkisanoina.

---
Kuvasin kirjan Venuksen syntymää vasten, koska Botticellin maalauksella on pieni rooli kirjassa ja koska oma turistitaidejulisteemme on ostettu juurikin Firenzestä.