Tuomas Heikkilä & Liisa Suvikumpu: Suomen Turku julistaa joulurauhan
Kustantaja: Kirjapaja 2011
Ruotsinkielinen käännös: Malena Torvalds-Westerlund
Kansi: Iiris Kallunki, kannen kuva: Marko Tarvainen
Kotimainen tietokirja
Sivuja: 72
Kaikki aistit saavat kokemuksesta osansa. Jouluiset sävelet hellivät korvaa, pakkanen nipistelee varpaissa, vierustoverin lämpö tuntuu tiiviisti pakkautuneessa väkijoukossa, silmät lepäävät Brinkkalan talon parvekkeelle tuoduissa koristeellisissa kuusissa tai etsivät torilta tuttuja. Tervapadat roihuavat, räiskähtelevät ja levittävät lämmintä valoaan torin viileydessä odottelevien ympärille, kuusenhavut tuoksuvat joululta. Joulumieli alkaa levitä sieluun ja sydämeen.
Yhdessä rakennettu kansakunnan perinne tai yhteinen perintö. Kaunis tapa, jonka aikana suuri osa suomalaisista hiljentyy television ääreen jouluaattona. Pieni rauhallinen tuokio joulutohinassa. Historian havinaa ja juhlavuutta. Turun tuomiokirkon kellonlyöntien sekä Jumala ompi linnamme-virren siivittämä joulurauhanjulistus Brinkkalan talon parvekkeelta on takuulla tuttu kaikille suomalaisille. Useimmille se on myös erittäin rakas osa joulua, minullekin.
Mistä joulurauhanjulistuksessa oikeastaan on kyse? Mistä se sai alkunsa ja kuinka perinne on vuosien saatossa muuttunut? Näitä kysymyksiä käsittelevät ja niihin myös vastauksen antavat dosentit Tuomas Heikkilä ja Liisa Suvikumpu kauniissa tietoteoksessaan Suomen Turku julistaa joulurauhan. Åbo kungör julfred (2011).
Kaksikielinen, runsaasti kuvitettu kirja kurkistaa julistuksen historiaan, esimerkiksi sodan- ja rauhanaikaan sekä radio- ja televisiolähetysten alkamiseen, luterilaiseen tapakulttuuriin, julistuksen vaskimusiikkiin sekä Turun vanhoihin rakennuksiin. Sekin selviää, miksi joulurauha julistetaan juuri puolen päivän aikaan. Teoksen kuvitus vaihtelee nostalgiantäyteisistä joulukorteista 1800-luvun lumppupaperisiin julistusteksteihin sekä edelleen kirkkaisiin ja värikylläisiin nykyajan kuviin, joissa näkyvät niin joulurauhanjulistusseremonia kuin talvinen Turkukin.
Heikkilä ja Suvikumpu rakentavat kirjansa onnistuneesti. He käyvät joulurauhanjulistuksen taustoja läpi monipuolisesti, mutta tiiviisti ja tekevät sen koko ajan kiinnostavasti. Informatiivisuus, arvokkuus, rauhallisuus sekä herttainen joulumieli vuorottelevat. Teksti on sujuvasti kirjoitettu ja toimitettu, suomen kieli soljuu kauniisti ja informatiivisesti. Heikkilä ja Suvikumpu osaavat myös luoda mielikuvia. Tänään sateisena toisena adventtisunnuntaina on miltei hykerryttävää ajatella pakkasessa kipristeleviä varpaita. Huikea on myös ajatus siitä, että seitsemänsatavuotinen perinne on tänäkin vuonna elävän tradition osoitus.
Vaikka kirjassa kaikki on kohdallaan, olisi joulurauhanjulistuksesta voitu kirjoittaa vieläkin perusteellisempi tietoteos. Suomen Turku julistaa joulurauhan herätti mielessäni eräänlaisen ajatusleikin: olisi esimerkiksi mielenkiintoista sukeltaa vaikkapa mikrohistorian näkökulmasta 1800-luvun huonolla suomella kirjoitetun julistustekstin vastaanottoon tai pohtia joulurauhanjulistamisen merkitystä nykyajan ulkosuomalaisten keskuudessa. Voi olla, että omasta tutkijataustastani johtuen huomasin kirjan luettuani hakevani lisätietoa niin historiankirjoista kuin internetsivuiltakin. Heikkilä ja Suvikumpu auttavat lisätiedon äärelle kirjansa lopussa olevan kirjallisuus- ja lisälukemisluettelon merkeissä.
Vaikka olisin itse mieluusti lukenut vieläkin laajempaa tietopainotteista kirjaa, haluan korostaa, että Heikkilän ja Suvikummun teos on erinomainen juuri sellaisena kuin se on. Se on paitsi hyvä tietoteos, myös kaunis kirja; sellainen, joka on ihana pitää joulunaikaan esillä vaikka sohvapöydällä ja jota on mukava selailla, jonka parissa voi paitsi saada tietoa, myös tunnelmoida. Se on varmastikin mainio lahjakirja, koska sen voi antaa melkein kaikille historian ja joulun ystäville ja kaiken lisäksi se on omalla tavallaan ajaton, vaikka 2010-luvun lähtökohdista onkin kirjoitettu. Suomen Turku julistaa joulurauhan on houkutteleva ja huolella toteutettu kirja niin sisältönsä kuin ulkoasunsa puolesta.
Olen monessa asiassa liberaaliksi luokiteltavissa, mutta joulun suhteen olen hieman konservatiivinen. Ei siis lie ihme, että poskillani valuvat kyyneleet joka jouluaatto, kun televisiolähetys Turusta alkaa ja kuulen nämä sanat:
Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään, sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät. Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.
