Turun kirjamessut: Työtä ja kirjakeskusteluja

Työtä ja kirjoja. Aika mainio yhdistelmä, jos on töitä tehtävä. Turun kirjamessut ovat takana ja ehdinpä sinne minäkin; peräti kolmeksi päiväksi. Kun on töissä kirjamessuilla, on kiire tietenkin melkoinen, mutta kirjanörtti osaa pihistää aina joitakin hetkiä fiilistelyyn.

Kirjakeskusteluista ehdin riipiä vain palasen sieltä ja osasen täältä, mutta messutunnelmaan tempauduin mukaan. Kiisin kahvilakokouksista oman työnantajan kustantamien kirjojen esittelyihin, kohtasin tuttuja kirjailijoita (kiitos keskusteluista), bloggaajia (oli ilo nähdä, kuten aina), kollegoita ("täällä taas!"). Ehdin piipahtaa ruokamessujen puolelle maistelemaan ihania lakuja ja herkullisia juustoja, palasin takaisin kirjamessujen puolelle, nautin vanhojen kirjojen tuoksusta antikvariaattiosastolla, seurasin lavaohjelmaa sieltä täältä, ihastelin Saamenmaan näkyvyyttä lavoilla.

Mieleeni jääneitä messukohtaamisia- tai bongauksia olivat muun muassa:

Riikka Pulkkisen kirjasuosikit. Että eräs kirjailijasuosikkini pitää samoista kirjoista kuin minä, muun muassa W.G. Sebaldin Austerlitzistä.

Leena Lander ja kiitelty syysuutuus Kuka vartijoita vartioi sekä Landerin "velka" kirjallisuuden klassikoille. Hyvä keskustelu yhdessä Touko Siltalan kanssa.

Kesäkustavilaisen Leena Krohnin kuunteleminen: messujen rauhoittavin hetki. Kustavista on sanottava vielä, että sunnuntaina jokainen messukävijä sai lahjaksi Volter Kilven Alastalon salissa. Siinä on klassikko, jonka haluan lukea ja jonka lupaankin lukea nyt vuoden sisällä.

Omat työkirjat. Haastattelin Kapina ja kaipuu. Kultaiset tyttökirjaklassikot -kirjan kirjoittanutta Sara Kokkosta Runohuoneessa. Paikalla oli paljon kuulijoita ja saimme aikaan mukavan keskustelun, kiitos Sara! Mieli ja maisema taas syventyy kirjailijoiden työhön ja innostuksen lähteisiin. Selkokieltä tarvitsevien lukijoiden määrä kasvaa. Kehun vielä erikseen Turun seudun äidinkielen opettajien osastoa, miten hienoja haastatteluja nuoret siellä tekivät!

Ja otin hetkisen omaa aikaakin. Savolaissyntyiselle Turku on metka kaupunki, koska vaikka murre on ihan erilaista ja meren läheisyyden aistii, on Turun ja Kuopion keskustoissa jotain samaa. Turkuhan on paikoin kuin Kuopio! Ehkä samanlaisuus syntyy torista, puutalokortteleista, vanhan ja uuden rakennuskannan lomittaisuudesta? Mene ja tiedä. Siinä missä kuopiolaisilla on Kallavesi, on turkulaisilla Aurajoki, jonka rannoilla kävelin ja josta löytyi taas kerran hurmaava ja tunnelmallinen ruokaravintola.

Ja kun palasin messuilta kotiin, korvissa tietenkin humisi ja olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Messuhulina sinänsä on rasittavaa, mutta kirjamessuissa on oma huumansa. Kaikki ne kirjat, keskustelut ja kirjakiire. Nyt on hyvä odotella Helsingin kirjamessuja.

--
P.S. Kiitos kommenteista edellisiin postauksiini. Olen lukenut ne kaikki ilolla, koetan vastata tämän viikon aikana!

Turun kirjamessut: töitä ja ihmeellisiä kohtaamisia

Turun kansainväliset kirjamessut ovat tältä vuodelta ohi ja kylläpä kolmeen päivään mahtuikin paljon: tietenkin kirjoja ja tungosta ja töitä: haastatteluja, esiintymisiä, valokuvaamista. Mutta myös ihmeellisiä kohtaamisia, mukavia iltoja, kävelyä ja kaltaiselleni savolaistytölle myös aika ripaus eksotiikkaa: Turku on varmastikin Suomen tyylikkäin kaupunki - kaunis se ainakin oli aurinkoisina päivinä, kun syysruska hehkui vaahteroissa.

Minun messureissuni oli ensisijaisesti työmatka, kertakaikkisen hieno sellainen. Matkasin Turkuun muutaman kollegani kanssa ja ehdimme paikalle juuri sopivasti kuuntelemaan, kun eräs oman työpaikkani kirjoista oli esillä: kirjailijat Hannu Hirvonen ja Tuija Lehtinen kertoivat lämminhenkisessä haastattelussa siitä, miten heistä tuli lukijoita. Heti yhdeltätoista oli oma vuoroni olla lavalla: sain ilon haastatella Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat -kirjan kirjoittanutta Sara Kokkosta. Perjantain aikana minulla oli myös muutamia työtapaamisia ja iltapäivällä olin haastateltavana Ylen Kultakuume-ohjelmassa, jonka voi kuunnella täältä.

Kultakuumeen ja koko messujen ehkä hauskin ja ihanin hetki minulle oli Runo-Kaarina-kilpailun voittajan Pirkko Soinisen tapaaminen suorassa lähetyksessä. Olemme nimittäin blogiystäviä jo muutaman vuoden ajalta ja nyt vihdoin kohtasimme. Tuulen naapurina on yksi suurimmista blogisuosikeistani. Luin Murretut päivät -kokoelmaa hotellihuoneessani ja olen vaikuttunut. Millaisia säkeitä ja tunnelmia voikaan sanoilla välittää! Kudon päivistä seittiä, johon pyydän sokean miehen tai Muuan vinopäinen nainen ja sodista selvinnyt suoraryhtinen puu. Kohtasivat kuutamolla ja näin siinä kävi: [--]
Miten siinä kävi, sitä en teille kerro, vaan suosittelen Murrettuja päiviä lämpimästi. Kiitos, Kirjailijatar!

Lauantai oli kiireinen: tapaamisia, työpalavereja ja lisää tapaamisia. Oli onnellista tavata yllä olevan kirjan kirjoittaja uudelleen, lisäksi kolmevuotias kummityttöni suorastaan juoksi syliini Lukukeskuksen osastolla, jossa olin Hannan kanssa kertomassa kirjablogikirjastamme Rivien välissä. Rivien välissä olimme pitempään iltapäivällä, kun Hannan kanssa haastattelimme toisiamme. Olen iloinen, että moni bloggaaja pääsi paikalle meitä kuuntelemaan. Kiitos kaikille! Sallan ja Kirsin blogeissa on hieman enemmän tästäkin sessiosta, itse laitan nyt muutaman kuvan, jotka ovat esimieheni ja bloggaajaystäväni ottamia. Seurasin lauantaina myös bloggaajien ja kustantamoiden edustajien yhteistä paneelikeskustelua, joka oli mielenkiintoinen.

Tänään sunnuntaina ohjelmassa oli vielä Pekka Vartaisen haastattelu. Keskustelu Postmodernista kirjallisuudesta piti otteessaan ja antoi myös hyviä lukuvinkkejä. Koetin ennen kotimatkaa etsiä perjantaina bongaamaani hienoa lumihiutale-piparkakkumuottia, mutta se oli myyty loppuun. Palasin siis kotiin ilman muottia, mutta monta hyvää kirjallista kokemusta rikkaampana. Kirjojen, kirjailijoiden ja ystävien kohtaamisten lisäksi mielessäni ovat hienon romaanin lukeminen hotellissa sekä iltakävelyt Aurajoen rannoilla. Miten voikaan olla kaunista!

P.S. Tämä ei ole kauneusblogi, mutta Turussa huomasin, että verille saakka halkeileviin kantapäihin auttaa parhaiten vanha kunnon Vitalis.

Ne messukuvat, joissa näyn, ovat muiden ottamia. Kiitos kuvista!