Miranda July: Avokämmen
Siltala 2016
The First Bad Man 2015
Suomentanut
Hilkka Pekkanen
Ulkoasu Aleksi
Salokannel
346 sivua
Yhdysvaltalainen
romaani
Heijastuksia, varjoja, savua - kaikki ne olivat
parhaimmillaankin vain synkeitä ja etäisiä sukulaisia. Ei, sateenkaaret ovat
omaa luokkaansa ainutlaatuisuudessaan, jokainen niistä on vaikuttava, ei ole
ainuttakaan valjua sateenkaarta, ei ainuttakaan, jossa olisi vain muutama väri.
Aina kaikki värit ja aina oikeassa järjestyksessä. Clee ei soittanut.
Hieman yli
nelikymppinen Cheryl Glickman markkinoi naisten itsepuolustusvideoita
Avokämmen-nimisessä yrityksessä, jonka johtoryhmään hän kuuluu. Sinkkuna elävä
Cheryl viettää säntillistä elämää, joskin haaveilee eroottisesti itseään
parikymmentä vuotta vanhemmasta Philipistä. Cherylin arki särkyy, kun
kollegoiden oikukas lapsi, parikymppinen nuori nainen nimeltään Clee, muuttaa
tilapäisesti hänen luokseen. Siitä alkaa taistelu kummankin omasta reviiristä, oikea läheisyyden ja etäisyyden kisa: eipä aikaakaan, kun Cheryl makaa
lattialla pitkät, rennot kivun
väristykset raajoissaan. Elämässä kääntyy uusi lehti, kun Cheryl aloittaa omalaatuisen ihmissuhteen Cleen
kanssa. Suhde on kaikkien odotusten vastainen ja kaikin osin hankala, mutta
varsinainen yllätys on vasta tulossa eikä mikään voi enää koskaan palata ennalleen.
Nyt on Pride-viikko. Muistin kyllä viikon, mutten Miranda Julyn
romaania aloittaessani ajatellut ollenkaan, että Avokämmen sopisi niin hyvin luettavakseni juuri nyt.
Hyllynlämmittäjäkirjoistani tuoreimmasta päästä oleva romaani pitää sisällään
naisten välisen suhteen kuvausta. Teemoiltaan Julyn romaani on monipaikkainen.
Avokämmen on,
tietenkin, ihmissuhderomaani. Se kuvaa Cherylin vaikeutta olla sinut oman
ruumiillisuutensa kanssa ja myöhemmin tuon ruumiillisuuden löytymistä
hätkähdyttävällä tavalla. En muista päähenkilöä, jonka seksuaalisia fantasioita
kuvataan yhtä paljon kuin Julyn romaanissa. Fantasiat ovat luonnollisestikin vain
yksi osa kokonaisuutta, yksi osa ihmistä. Avokämmen kuvaa myös yhteiskunnan
odotuksia yksin asuvaa keski-ikäistä naista kohtaan sekä työyhteisössä
lankeavia rooleja.
Avokämmen on hyvin kirjoitettu romaani. Julyn teksti on sujuvaa, kepeys ja paino vuorottelevat onnistuneesti. Kerronta on raikkaasti hauskaa, sen
seksuaalisuus on hetkittäin hämmentävää (avoimuutensa vuoksi), muttei missään
vaiheessa tunkkaista. Se on paikoin napakkaa, rajuakin: Sinä iltana antaisin paukkua. Perhonen. Puraisu. Potku; ja osin
runollista: Cheryl pohtii, miten voi esimerkiksi maata samalla kertaa ikuisesti, ikuisesti hyvästellen, milloinkaan
eroamatta.
Kaikki tämä –
ja silti: en tiedä, pidinkö Avokämmenestä. Pidin siitä, miten virkistävältä
tuntui lukea romaania, joka kulkee ihan omilla ehdoillaan (tai toki kirjailijan
laatimilla ehdoilla); romaania, joka ei ota moralisoi, mutta joka ottaa kuitenkin kantaa
yhteen tärkeimpään asiaan: välittämiseen. Kiinnostavaa on myös se, miten väkivaltaisuus
ja hellyys kiertyvät toistensa ympärille. Tietenkin pidin siitä, että Julyn romaani
on laadukasta kirjallisuutta, jossa yksityinen ja yleinen kohtaavat ja jonka
kieli on eläväistä ja hyvää. Viimeksi mainitusta myös kiitos suomentaja Hilkka
Pekkaselle.
Mistä sitten en
pitänyt? Sitä onkin vaikeampi sanoa. Suoraviivaisista fantasian kuvauksista
kaikine meloneineen ja eritteineen, ehkä. Joku lukukokemuksessa työnsi pois,
kenties väkivaltaisuus, vaikka Julyn romaanin rajuus on oudosti kiehtovaa.
Cleen ja Cherylin välisen suhde on jännitteinen kuin ukkosta enteilevä sää
(tätä kirjoittaessani ukkonen jyrisee jossain kaukana, joten en voinut välttää
tätä mielikuvaa nyt). Avokämmen ei tule nousemaan suosikkikirjakseni ja silti
olen tavattoman iloinen että luin sen, ja luin mielelläni.
Kaikki tämä tietenkin
vain vahvistaa sitä, miten Julyn romaani kulkee omia polkujaan. Vaikeasti
määriteltävä kirjallisuus on aina raikasta ja tuoretta. Se ei jää
yhdentekeväksi ajanvietteeksi, vaan saa lukijan pohtimaan omaa lukijuuttaan:
miksi pidin? Miksi en? Mitä kestän lukijana, mitä ihmisenä? Ristiriitainen
lukukokemus pitää lukijansa virkeänä.
P.S. Kirjabloggaajien Pride-viikon lukutempauksesta lisää Yöpöydän kirjoissa.
