Helene Hanff: Rakas vanha kirja

Helene Hanff: Rakas vanha kirja

Karisto 1982

84, Charing Cross Road 1970

Suomentanut Anneli Tarkkila

101 sivua

Amerikkalainen kirjeromaani

Eräs tuntemani sanomalehtimies, joka oli komennuksella Lontoossa sodan aikana, sanoo, että Englantiin matkustavilla turisteilla on ennakkokäsityksiä, joten he löytävät aina täsmälleen sitä mitä etsivätkin. Sanoin hänelle, että minä matkustaisin sinne englantilaisen kirjallisuuden Englantia. Ja hän sanoi:

- Sitten se löytyy sieltä.

Terveisin,

Helene Hanff

Antikvaatinen kirjakaupa -ilmaus tuntuu neiti Helene Hanffista hieman pelottavalta, koska hän kokee antiikin kalliina. Tästä huolimatta New Yorkissa asuva Helene lähestyy Lontoon kirjakauppakatuna tunnetulla Charing Cross Roadilla sijaitsevan antikvariaatin väkeä kokonaisella listalla kirjoja, jotka hän haluaa ostaa. Muutaman viikon kuluttua hän saa vastauksen Marks & Companylta, allekirjoittajana on "FPD". Tästä alkaa muutaman vuosikymmenen mittainen kirjeevaihto.

Amerikkalaisen Helene Hanffin Rakas vanha kirja löysi tiensä blogiini hiljaa hivuttautuen. Muistan ihastuneeni ensin Saran, sitten Sarin, Maijan ja myöhemmin Liisan bloggauksiin ja päätin, että luen kirjan otollisena aikana. Päätin myös ihastua kirjaan jo ennakkoon, minkä vuoksi etsin sitä omaan hyllyyni yli vuoden ajan. Jokin aika sitten löysin kirjan antikvariaatista - kuinka sopivaa, onhan Hanffin pieni kirjeromaani eräänlainen rakkaudentunnustus vanhoille kirjoille ja niitä myyville aarreaitoille. Otollinen lukuaika ja -paikka oli itsestään selvästi toissaviikolla Lontoossa.

Rakas vanha kirja on kirjeromaani, jossa on useita keskeishenkilöitä. Helenen ensimmäinen kirje saa virallisehkon vastauksen, mutta ajan saatossa kirjeet muuttuvat tuttavallisiksi ja useamman ihmisen välisiksi. Kirjeiden välityksellä kulkevat kirjat ja ruokapaketit, joista kuivamunat huvittavat nykylukijaa, mutta selittyvät toisen maailmansodan jälkeisen ajan puutteella. Kirjeet välittävät lukuvinkkejä ja kannanottoja, sekä ruokaohjeita. Kirjeet kertovat elämän iloista ja suruista.

En ole suuri kirjeromaanien ystävä, mutta kun löydän hyvän sellaisen*, on iloni sitäkin suurempi. Romaanin kuljetus kirjeitse vaatii kirjailijalta paljon: miten mahduttaa tiiviiseen tilaan juonenkuljetus, henkilöiden omat ja keskinäiset tunteet, sarkasmi tai maailmanpoliittiset tapahtumat? Kaikki tuo mahtuu oivallisesti Hanffin ja lontoolaisen kirjakauppaväen (ja näiden tuttavien) kirjeisiin. Kirjeissä riidellään, viljellään terävää huumoria ja sivutaan myös transatlanttisia suhteita: Britanniasta voi lähettää kirjoja, Yhdysvalloista ruokaa, mutta Ison-Britannian vaurastuessa ruokapaketit tietenkin vähenevät, kirjojen tarve pysyy. Helenen matkakuume Lontooseen ei helpota. Samalla ystävyys kasvaa ja yltää lempeisiin riitoihinkin: Sinulle minä olen NEITI Hanff. Eikä ystävyyttä ole olemassa ilman haikeutta.

Rakas vanha kirja on ihana kirja - ihana-sanaa yhtään yliviljelemättä. Koska siinä on paljon ruokakuvauksia, voinen käyttää ruokavertauksiakin: Hanffin pieni teos ei ole koko illan menu eikä se ole edes pääruoka, vaan se on välipala. Välipalana se onkin parhaimmistoa: nopeasti nautittu, mutta täyttävä; maukas, ja makumuiston jättävä.

Kirjoihin palatakseni: Hanffin pieni, viehättävä romaani saa uskomaan ystävyyteen, joka tuoksuu vanhoille kirjeille ja kirjoille.

P.S. Ihastuttavia kirjeromaania, samanlaisia täyteläisiä välipaloja, ovat myös Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville ja Kirjeitä saarelta.