Doris Lessing: Parempien ihmisten lapsi

Doris Lessing: Parempien ihmisten lapsi
Otava 1977
Martha Quest 1964
Suomentanut Heidi Järvenpää
319 sivua
Englantilainen, Zimbabwen alueelle sijoittuva romaani


Ovi oli sulkeutumassa lopullisesti, ja sen taakse jäivät maatila ja tyttö, jonka se oli luonut. Se ei enää koskenut häntä. Loppu. Hän voisi unohtaa sen.
Hän oli uusi henkilö, ja tavallisuudesta poikkeava, suuremmoinen ja kokonaan uusi elämä oli alkamassa.

Kultasadeköynnöksen suojassa Rhodesian maaseudulla ovat rouvat Quest ja van Rensberg viettäneet iltapäivän jos toisenkin. Heillä kummallakin on teini-ikäinen tytär, Marnie van Rensberg tuntuu solahtavan hyvin hänelle asetettuun muottiin, mutta Questin Martha, sinänsä lahjakas ja älykäs tyttö, vaipuu haaveisiinsa ja harjoittaa pientä ja hiljaista kapinaa kasvatusnormeja vastaan. Martha pohtii omaa tulevaisuuttaan ja sitä, mitä haluaa ja mitä ei: ei ainakaan naimisiin. Maaseutukodin ahdas ilmapiiri ja äidin odotukset jäävät taakse, kun Martha saa töitä läheisessä kaupungissa sijaitsevasta asianajotoimistosta. Hän on uuden kynnyksellä: työ, illanvietot, seurustelu, poliittinen valveutuminen kaikki muokkaavat Marthaa.

Muutama viikko sitten kirjoitin Caitlin Moranin omaelämäkerrallisia aineksia sisältävästä romaanista Näin minusta tuli tyttö. Olin jo silloin lukenut tämän blogitekstin kohteena olevan Doris Lessingin romaanin Parempien ihmisten lapsi, joka aloittaa omaelämäkerrallisena pidetyn Väkivallan lapset -sarjan. En Morania lukiessani voinut olla pohtimatta Lessingiä. Ja totta onkin, Moranin humoristinen romaani on vahvasti kiinni kirjailijan omasta elämästä ammentavien teosten traditiossa. Huomasin, että olen tänä keväänä lukenut melkein teeman mukaan, sillä Moranin ja Lessingin lisäksi aion ennen kesää esitellä vielä kaksi romaania, jotka ovat enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisia. Morania lukuun ottamatta nämä teokset ovat kaikki osa kirjasarjaa.

Lessingin Parempien ihmisten lapsen voi hyvin lukea itsenäisenä romaanina, vaikka varsinkin teoksen loppu pohjustaa tulevaa. Parempien ihmisten lapsi onkin ennen kaikkea ensimmäinen osa kirjasarjassa, joka keskittyy Marthan elämään ja Marthan emansipaatioon tyttärenä ja naisena. Sarjan aloitusosa on hyvin arkinen, kerronnaltaan verkkainen ja kuvaukseltaan tarkkanäköinen.

Afrikan eteläosassa on tammikuussa kuumaa ja märkää. Maa on räikeän värinen, keskikesällä on mahdotonta muistaa sateettoman ajan kuivuutta. Jos maisema onkin rehevä, heijastaa ihmisten mieli siirtomaavallan ja ovella kolkuttelevan toisen maailmansodan tunnelmia. Martha alkaa havaita epäkohtia ja pohtii, että on varsin helppoa huomauttaa jonkin maan yhteiskunnallisen järjestelmän naurettavuuksista ja ristiriidoista kyseisen maan rajojen ulkopuolelta käsin. Tuolloisessa Rhodesiassa, Etelä-Afrikan naapurissa, ilmenee  rotusorron ohella myös antisemitismia. Martha miettii, miten hirvittävää on, että rotuerottelua että on olemassa nyt; Miten yhdeksännentoista vuosisadan suuttumuksen huuto olisi voinut olla mykkä.

Luokkaerojen, eri ihmisryhmien epätasa-arvon, työn, kodin ja seurustelun rinnalla kaiken keskellä kulkee Marthan tarina. Parempien ihmisten lapsi keskittyy nimenomaan Marthaan: se on ennen kaikkea kasvukertomus, jossa romaanihenkilön sisäinen maailma on kaiken keskiössä. Tuota sisäistä maailmaa Lessing tarkastelee kiinnostavasti. Hän näet katsoo Marthaa kuin ulkopuolelta, mutta silti juuri Marthan kokemusmaailmasta käsin.

Lessing luo Marthastaan samalla kertaa moniulotteisen ja kuitenkin ärsyttävän henkilöhahmon. Marthan kasvaminen ja jonkinlainen kerääminen on arkisuudessaan mielenkiintoista seurattavaa, mutta samalla Martha kuitenkin ajelehtii ja vatuloi miltei lukijan ärsyyntymiseen saakka. Vaikka Marthan seksuaalisuus herää, hän on paikoitellen kuin lahna, hän alistuu suudeltavaksi. Toisaalta hän haaveilee Lontoosta ja New Yorkista sekä aistillisista iloista. Rakastelu toimii hänelle itsenäisyyden lippuna - ja edelleen: eikö miehen kuulu tehdä aloite? Martha ikään kuin kokee, muttei vielä elä. Marthaa eloisampaa on muu seuraelämä, Lessing kuvaa nuorten aikuisten juhlia sekä vasemmistolaisten kokouksia. Näistä kuvauksista rakentuu se kokonaisuus, joka Marthaa henkilöhahmona rakentaa.

Nyt kun kirjan lukemisesta on kulunut liki kuukausi, huomaan ettei Parempien ihmisten lapsesta jäänyt mieleeni kovinkaan paljoa. Lähinnä Marthan vatulointi oman elämänsä kysymyksissä, juhlakuvaukset sekä Lessingin huomioima epätasa-arvo. Kaikki sinänsä tärkeitä teemoja, mutta Marthaan henkilöityneenä kuin filtterin läpi kuvattuna. Marthan tarina ja ennen kaikkea Lessing kirjailijana kiinnostavat minua sen verran, että jossain vaiheessa luen varmasti sarjat seuraavatkin osat.

~DORIS LESSING: VIIDES LAPSI~

Nobelisti Doris Lessingin Viides lapsi kertoo peribrittiläisen perheen onnesta sekä tämän onnen romahtamisesta perheeseen kuulumattoman, mutta perheen oman lapsen myötä.

Harriet ja David ovat ylempään keskiluokkaan kuuluva pariskunta, joka jakaa konservatiiviset arvot sekä haaveen suuresta, onnellisesta, perheestä. He menevät naimisiin, hankkivat talon puutarhoineen ja saavat nopeaan tahtiin lapsia. Neljä ensimmäistä lasta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, ovat suloisia, hentohiuksisia ja sinisilmäisiä unelmalapsia. Juhlapyhien aikaan perheen talo täyttyy sukulaisista ja kaikilla on ainakin näennäisesti ihanaa.

Harrietin viides raskaus on niin vaikea, että se tuntuu olemassaolontaistelulta. Kohdussa oleva lapsi on vieras, se ei tunnu omalta missään vaiheessa. Jo vauvana Ben on eräänlainen kummajainen, Rosemaryn vauva, mennikäinen - suoranainen hirviö. Benin kasvaessa perheessä tapahtuu järkyttäviä asioita, jotka ajavat perheen kriisiin sekä suurten päätösten äärelle.

Raakalaismainen Ben toimii näkemykseni mukaan eräänlaisena allegoriana kaikille niille ongelmille, joita ylempi keskiluokka lakaisee mielellään maton alle. Benissä henkilöityvät ne ikävät ja pimeät asiat tai ajatukset, joita kukaan ei haluaisi myöntää olevan olemassa.

Kun kirjoitan omista lukukokemuksistani, koetan olla lukematta kyseisestä kirjasta tehtyjä arvosteluja, koska ne vaikuttavat minuun. Ennen Viidennen lapsen aloittamista luin kuitenkin muutaman kirjasta tehdyn arvion, joista eräässä teosta luonnehdittiin pikemminkin hyväksi raportiksi kuin kirjaksi. Tästä arviosta sain sellaisen käsityksen, ettei kirja vetoa tunteisiin. Toki Lessingin tyyli kuvata vaikkapa Harrietin ja Davidin rakastuminen sekä avioelämä on hieman lakonista, mutta kyllä teos vetosi ainakin minun tunteisiini. Äitinä pystyin samaistumaan Harrietin Beniä kohtaan suuntautuvaan kiintymykseen kaiken pelon ja inhon keskelläkin. Mietin myös, että jos olisin lukenut tämän kirjan raskaana ollessani, olisin takuulla säikähtänyt lapseni liikkeitä kohdussa. Viides lapsi herättää kysymyksiä siitä, kuinka pitkälle vanhemman rakkaus voi tai saa mennä? Mikä on perheonnen hinta?

Viides lapsi oli ensimmäinen lukemani Lessingin kirja. Vaikka en pitänyt Lessingin lakonisesta tyylistä aivan kaikilta osin, puhutteli kirja minua. Nautin Lessingin kerronnasta - tällaisesta tarinasta ei suoranaisesti voi nauttia - siinä määrin, että taatusti luen hänen teoksiaan tulevaisuudessakin.