Elly Griffiths: Risteyskohdat

Elly Griffiths: Risteyskohdat
Tammi 2017
The Crossing Places 2009
Suomentanut Anna Lönnroth
Kansi Markko Taina
305 sivua
Arvostelukappale
Brittiläinen dekkari

Se [kaularengas] kimmeltää hänen kädessään himmeästi. Vääntynyt metalli näyttää yhtä aikaa kauniilta ja karmaisevalta. Miksi se laitettiin hautaan? Tytön aseman merkiksi vai uhriksi manalan ja risteyskohtien jumalille, jotka vartioivat marskimaille johtavia polkuja?

Ruth Galloway on tasaista elämää viettävä arkeologi, joka asuu Norfolkin marskimailla kissojensa kanssa. Hänen arkensa täyttyy työstä, satunnaisesta ystävien ja naapurien tapaamisesta sekä sopivasta tasapainottelusta uskovaisten vanhempiensa kanssa. Ruthilla on kuitenkin menneisyys, johon kuuluu hipahtava ex-miesystävä. Ruthin arki muuttuu, kun komisario Harry Nelson ottaa häneen yhteyttä. Muinaisen paalukehän lähettyviltä on löydetty ihmisen luita. Onko kyseessä löytö vuosituhansien takaa vai kuuluvatko luut kymmenen vuotta sitten kadonnelle tytölle? Nelson ja Ruth aloittavat yhteistyön, pian katoaa toinenkin tyttö.

Jos Elly Griffithsin dekkaria Risteyskohdat voisi luonnehtia yhdellä sanalla, olisi se mukava. Tai kotoisa, brittiläiseen cozy mystery -perinteeseen nojaava, perinteinen kuka sen teki -dekkari, joka tarjoaa laadukkaan lukuvälipalan ja aivoille kevyttä askaretta.

Missään vaiheessa Ruthin ja Nelsonin tutkimukset eivät muutu liian pelottavaksi tai jännittäväksi, vaikka aiheena ovat kadonneet lapset. Kirjassa koen tämän jopa pienenä puutteena, sillä jännityskirjan kuuluu nostattaa hiuksia, ainakin vähän. Poikkeuksina ovat toki vanhat klassikot, joiden ansiot ovat enemmän tunnelmassa, aikakaudessa, menneen maailman tuulissa. Vaikkei Risteyskohdat mitenkään pyöristytä jännityksellä, tarjoaa se juuri sellaista leppoisaa ja ennen kaikkea laadukasta jännitystä, jonka parissa työbussimatka vierähtää nopeasti.

Lukiessani ajattelin, että Griffithsin dekkari toimisi mainiosti televisiossa. Pieni googlettelu paljasti, että Isossa-Britanniassa sarjaa on ainakin suunniteltu. Toivottavasti se toteutuu, minä näet rakastan brittidekkareita tv-sarjoina, kirjoina luen niitä satunnaisesti. Voisin hyvin kuvitella Ruthin vähän nuoremmaksi ja akateemisemmaksi – totta kai, koska hän ei ole poliisi – Vera Stanhopeksi, josta kertovia kirjoja en muuten ole koskaan lukenut, mutta josta pidän kovasti televisiossa.

Kovin persoonalliseksi ensimmäistä Ruth Galloway -mysteeriä ei voi kutsua, mutta voiko kaikkia nordic noir -dekkareitakaan, jotka tuntuvat usein toistensa kopioilta, jopa tylsiltä. Risteyskohdat onkin lajissaan juuri oikeanlainen: se on hyvin kirjoitettu jännitysromaani, joka askarruttaa mieltä koko kestonsa ajan. Koska se sijoittuu kiehtoviin, syrjäisiin brittimaisemiin, taidan jo odottaa sarjan seuraavaa osaa.