Niina With: Lähettäjä tuntematon

Niina With: Lähettäjä tuntematon
Myllylahti 2016
282 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen rikosromaani

Laura epäröi hiiren kursori lähetä-näppäimellä väristen. Valmiimpia käsikirjoituksia saapui päivittäin, mutta tässä oli jotain erityistä. Ainakin hän halusi tietää, mitä Markon ja Siljan kuolemien taustalla piili. Leikisti.

Kustannustoimittaja Laura Sirola saa luettavakseen käsikirjoituksen, joka on osoitettu suoraan hänelle eikä koko kustantamolle. Käsikirjoituksen lähettäjä jää tuntemattomaksi. Samaan aikaan seinäjokelaisen paikallislehden toimittaja Sami Vilén saa erikoisia toimeksiantoja, joihin hän tarttuu hankalan perhetilanteensa vuoksi. Käsikirjoitus ja paikallislehteen Samin kirjoittamat jutut alkavat muistuttaa toisiaan. Kaiken kukkuraksi sanomalehdessä julkaistaan kaksi kuolinilmoitusta, joissa vainajien nimet ja syntymä- ja kuolinajan muistuttavat Lauran saaman käsikirjoituksen henkilöistä...

Jos jotain jännitysromaania voisi kutsua perinteiseksi, tiheätunnelmaiseksi arvoitusdekkariksi, niin Niina Within teosta Lähettäjä tuntematon. Myllylahti-kustantamon kustannuspäällikkönä työskentelevä With on kirjoittanut jännärin, joka ei konstaile liikaa, mutta kietoo lukijan koko lailla pauloihinsa. 

Se, että päähenkilö on kustannustoimittaja, kollegani siis, on samalla kertaa sekä kutkuttavaa että hivenen kiusallista. Laura näet työskentelee keskisuuressa kustantamossa, jossa ei ole samoja markkinointi- tai mediatyömahdollisuuksia kuin keskustan kivilinnoissa. Tämä tuntuu tietenkin todelta. Kustantamotyön - samoin Samin työn paikallislehden toimituksessa - kuvaus onkin osin karikatyyrisenäkin tarkkanäköistä, rivien välissä on monia totuuksia, hetkittäin jopa hykerryttävissä määrin. Myös Samin perhe-elämän kuvaus on eloisaa, samoin Lauran tempolu tuoreen sinkkuutensa kanssa.

Romaanin heikkoudet ovat pieniä, enemmänkin tyyliseikkoja kuin lukukokemusta häiritseviä. Kokonaisuudessaan Within teksti kulkee vaivattomasti ja nautittavasti, mutta paikoin kielikuvat ovat kuluneita, kuten se miten Sami olisi mieluusti valunut itsekin ruskeana likavetenä viemäriin. Tapahtumien keskeispaikan Etelä-Pohjanmaan olisin suonut näkyvän hieman omaleimaisemmin esimerkiksi nimistön suhteen. Nyt ainakin minä lähinnä ihmettelin sitä miten Seinäjoella sukunimet ovat Markkasia ja Tikkasia, joista ensimmäinen on hyvin sisä- ja jälkimmäinen yläsavolainen nimi. Laura on toki Sirola ja kaupungin virkamiehistössä mellastaa Halla-aro, mutta Markkasen tilalla olisi voinut olla Ala-Könni tai Hautakorpi. No, kyllähän lakeuksillekin savolaisia mahtuu. Yhden muistamiseen liittyvän asian koin epäuskottavana, mutta toisaalta tarinan jännitteiden rakentamisen kannalta ratkaisu on ymmärrettävä.

Kovin pelottava tai ahdistava Within jännäri ei ole, mutta aikoina jolloin monet pohjoismaiset dekkarit alkavat toistaa itseään mässäilevillä ja shokeeraavilla raakuuksilla, tuntuu perinteinen arvoitusdekkari ihan erityisen raikkaalta. Lähettäjä tuntematon onkin dekkari, jollaisia arvostan ehkä eniten. Siinä jännitys rakentuu pikkuhiljaa, koko ajan tiivistyen, sopivasti peläten. Lukija saa tehdä aivotyötä ja olla askeleen edellä Lauraa ja Samia.

Summaten: Lähettäjä tuntematon on page turner ilmaisun täydessä merkityksessä. Se pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Within toivottavasti jatkuvaa dekkaristin uraa kannattaa seurata.

--

Kirjallisia-blogissa on  myös viihdytty Within dekkarin äärellä.

Kaksi lastenkirjaa: Sikin sokin oudoilla poluilla ja Mimmit ja luolan salaisuus

Blogiani pitempään seuranneet tietävät, että meillä luetaan paljon lastenkirjoja. Aina toisinaan tuon niitä blogiini, mutta vain joskus, sillä muuten en muista kirjoista ehtisi edes kirjoittaa. Mielestäni jokainen lastenkirja ansaitsisi yhtä perusteellisen esittelyn kuin aikuisten kirjatkin, mutta aikapulan vuoksi kerron nyt samalla kertaa kahdesta värikylläisestä kirjasta.

Niina With: Sikin sokin. Oudoilla poluilla.
Kustantaja: Myllylahti 2013
Kuvitus: Satu Kontinen
Mistä: Arvostelukappale
Kotimainen lastenlorukirja

Jo vain, ei mene sisu kaulaan
pistetään ensin
hanskat naulaan,
sitten livahdetaan portin alta
postikortti lähetetään maailmalta!
(ote lorusta Viidakon valtiaat oudolla polulla)

Täällä on kaikki vähän Sikin sokin taidamme olla Oudoilla on Niina Within toinen lastenlorukirja. Ensimmäisen Sikin sokin -kirjan tapaan se on mitä mainiointa luettavaa. Se on hauska, värikäs, riimeiltään iloitteleva ja silti monitunnelmainen. Niina With taitaa riimit ja punoo loruistaan myös ehjän tarinan, Satu Kontisen kuvitusjälki on selkeää ja reipasta. Yhdessä kuvat ja sanat kertovat sukkaparin seikkailuista oman kotitalon ja -pihan ulkopuolella.

Yksi sukka tipahtaa vessanpyttyyn ja toisaalla kastelukannulta lirahtaa jännityspisu. Sikin sokin -sukkaparin uudetkin seikkailut naurattavat lapsiyleisöä. Myös aikuinen lukija viihtyy: Niina With osaa lorutella ja Oudoilla poluilla ollaan tutuissa arkiympäristöissä - kaikkea tuttuakin uusin silmin katsoen. Toki kirja on toisteinen ensimmäiseen Sikin sokin -kirjaan nähden, mutta kyse ei ole puutteesta eikä moitteesta, sillä kumpikin teos toimii niin itsenäisenä kirjana kuin eräänlaisena lorusisarusparinakin. Kokonaisuudessaan hyvin toteutettu lastenlorukirja on ilo kenelle tahansa.

Pauliina Lerche: Mimmit ja luolan salaisuus
Kustantaja: Lasten keskus 2013
Kuvitus: Meri Mort
Mistä: Kustantamosta
Kotimainen lastenkirja

- Kummallista, Mimmit hämmästelevät. - Miksi nuo lehdet eivät ole muuttaneet väriä, vaikka syksy on jo pitkällä? Kaikki ei ole nyt kunnossa!
Outo ääni johdattaa Mimmit suuren, jylhän kallion luo. Kallion seinästä he löytävät synkän luolan suun.

Levyiltä ja lastenohjelmista tutut Mimmit seikkailevat näköjään myös kuvakirjoissa. Posti toi jo jokunen aika sitten yllättäen Pauliina Lerchen ja Meri Mortin kirjan Mimmit ja luolan salaisuus. Kirja ihastutti tokaluokkalaistani niin, että se oli tovin hänen "omassa jemmassaan". Tänään siivouksen yhteydessä löysin kirjan ja luin sen vihdoin itsekin. Kirjassa syksy on saapunut Vaskimetsään ja Mimmit keräävät ja säilövät syksyn satoa. Jostain kantautuu kuitenkin outo ääni, joka houkuttelee Mimmit tutkimusretkelle kallioluolaan.

Mimmit ja luolan salaisuus on tarinaltaan varsin perinteinen, mutta sujuvasti kirjoitettu seikkailu, joka tutustuttaa erilaisiin pohjoismais-baltialaisiin metsäneläimiin ja uskomusolentoihin, kuten ilveksiin, karhuihin, maahisiin ja haltioihin. Kekriäkin juhlitaan.  Tarina toimii ja viehättää. Koska Lerche on kansanmusiikin ammattilainen, on kirjassakin paljon soittoa. Mortin kuvitus tukee sadusta välittyvää äänimaailmaa, mutta on hieman epätasaista. Luontoa ja eläimiä Mort kuvittaa ihastuttavasti, sen sijaan uskomusolennoissa soisin olevan enemmänkin ilmeikkyyttä. On myös makuasia, pitääkö enemmän kynällä tai tietokoneella piirretyistä kuvista, itse ihastelen yleensä ensin mainittua. Parasta kirjassa on hyvän metsäseikkailun ohella se, että kaikki päättyy lauluun, mikä on toki arvattavaa Mimmien ollessa kyseessä. Kunpa vain mukaan olisi saatu nuotitkin!

--
Lapseni ovat erimielisiä siitä, kumpi kirja on parempi. Esikoinen pitää enemmän Mimmeistä, kuopus taas Sikin sokin -kirjasta. Minä viihdyin kummankin parissa, mutta Within kirjan raikkaus vetää nyt (aavistuksen) pitemmän korren.

P.S. Huomenna alkava joulukuu tuo mukanaan lumisia kirjoja. :)

Niina With: Taisit narrata, Stella

Niina With: Taisit narrata, Stella
Kustantaja: Myllylahti 2013
Kansi: Satu Kontinen
Sivuja: 198
Mistä: Arvostelukappale
Kotimainen chick lit -romaani

- Jaa, kukas se naapuri on? isä uteli ja vinkkasi silmää.
- Yksi Markus, se lainasi mulle aamulla kahvia, kun niitä Guatemalan viestejä kilahteli niin usein, etten ehtinyt kioskille, Stella kuuli suustaan pääsevän. Ei voi olla totta, Markuksen seurassa ollessaan hän puhui täyttä palturia ja Markuksesta puhuessaan sama jatkui!

Stella Kaarnisto on hyvä työssään. Hänellä on myös mukava asunto, ihania ystäviä, harrastuksia sekä espoolaisjuuret: äidin ja isän omakotitalossa on hyvä piipahtaa. Yksi kuitenkin puuttuu, se oikea. Esimies Petri Puumala on asiallinen, mutta niin komea. Naapurissa asuva Markus taas ystävällinen, hyvää kaveriainesta. Kaiken lisäksi nettideittipalstan Figarokin vaikuttaa kiinnostavalta. Kaiken pyörityksessä Stella lipsauttaa valheen jos toisenkin. Minne saakka valheet kantavat?

Niina Within lastenlorukirja Sikin sokin riemastutti koko perhettäni. Kun sitten kuulin Within uusimmasta, chick lit -romaanista Taisit narrata, Stella, päätin oitis lukea sen. Ennen kaikkea halusin lukea sen siksi, että etsin hyvää kotimaista viihderomaania. Minulla ja chick litillä on kuitenkin ongelma: en erityisemmin pidä lajityypin kirjoista. Muutama helmi, kuten Bridget Jonesin päiväkirja ja Sophie Kinsellan Varsinainen talousihme, ovat ihastuttaneet, mutta pääosin olen aina kokenut pettymystä genren parissa. Erityisen pettynyt olen ollut pariin suomalaiseen kirjaan. Silti jaksan yrittää aina ajoittain ja toivoin, että nyt tärppäisi.

Petri oli hymytön mies ja juuri siksi niin puoleensa vetävä. Stella oli varma, että jossain komean ja kolkon ulkokuoren alla lymyili Mr Darcy, ja sen löytämiseksi oli syytä tehdä töitä AAA-luokituksen mukaisesti: Asiallisuus, ammattimaisuus, avuliaisuus. Yhtään virhettä ei Stellan käsien läpi pääsisi maailmalle pujahtamaan, siksi hän käytti jopa sisäisissä sähköposteissa automaattisen korjauksen toimintoa.

Heti ensisivulta saakka on selvää, että Taisit narrata, Stella on eräänlainen Brigdet Jones -pastissi (minkä huomaa myös alempana linkittämäni Taikakin). Within teksti onkin lajityypilleen uskollista Se on ajassa kiinni, kuten viittaukset Gangnam Styleen ja sosiaaliseen mediaan osoittavat. Kirjan päähenkilö Stella on nolojen tilanteiden nainen - omasta syystään. Kerronnassa on kaikkea, mitä perinteiseen ja kunnolliseen chick litiin kuuluu: huumoria, tunnetta, joitakin tuotemerkkejä (suomalaiseen makuun Marimekkoa, mutta totta kai Sinkkuelämää-sarjaa kunnioittaen myös Manolo Blahnikit) sekä pohjimmiltaan perinteinen sukupuoliroolitus. Nainen on toki aktiivinen toimija, mutta kuitenkin miestä alempi: mies on pomo, nainen assistentti, joka haluaa päästä siihen oikeaan syliin.

Ei siis mitään uutta chick lit -taivaan alla, mutta With kirjoittaa raikkaasti ja Stellan narraukset naurattavat useaan otteeseen. Ihan lajityypin klassikoihin, Helen Fieldingiin ja Maria Keyesiin, With ei yllä, mutta olen varsin tyytyväinen lukija, sillä edelliset lukemani kotimaiset chick lit -kirjat ovat saaneet minut potemaan miltei myötähäpeää tai ainakin ärsyyntymään. Within kirjan luin ihan mielelläni samalla, kun paistoin vohveleita perheelleni ja pakko myöntää, että olin lukiessani polttaa muutaman vohvelin. Kirja siis piti otteessaan, mutta:

Taisit narrata, Stella ei kuitenkaan ollut minun kirjani, koska (kotimainen) chick lit ei taida olla minun genreni. Se ei ole Within kirjan vika, en vain saa lajityypin romaaneista mitään irti. Taisit narrata, Stella on kuitenkin ehdottomasti paras viimeisen kahden vuoden aikana lukemani kotimainen viihderomaani. Omassa lajissaan Within kirja on mainio: se on kepeä, se naurattaa ja viihdyttää. Se tuo hyvän mielen eikä sen tarvitse mitään se kummempaa tarjotakaan.

----
Myös Kirsi, Mari a, Kuutar ja Taika ovat lukeneet Stellan narrauksista.

Niina With: Sikin sokin

Niina With: Sikin sokin
Kustantaja: Myllylahti 2012
Kuvitus: Satu Kontinen
Sivuja: 37
Kotimainen lastenlorukirja


Sillipurkin kannessa pieni rako,
heti silleillä mielessä pako:
"Ui pintaan veli ja kurkista,
me häivytään tästä purkista!"

Nyt kaikki on sikin sokin. Sukkapari lähtee pakoon pesukonetta ja seikkailee ympäri taloa, jossa on siivouspäivä. Myös pihan puolella ja autotallissa piipahdetaan ja tavataan monenlaisia uusia tuttavia. Meno on koko ajan railakasta, hieman hurjaakin, mutta kaveruuden ihmeellinen voima kantaa arkiseikkailun halki.

Sain Niina Within Sikin sokin -lorukirjan luettavakseni puolittain sattuman kautta kirjailijalta itseltään, mistä kiitän kauniisti. Kirja kiinnostikin heti, koska pidän riimeistä ja loruista ja Within kirja houkutteli heti myös ulkoasunsa puolesta.

Äiti oven avaa,
kaikki paikallensa ravaa.
Vielä harja hyppää hyllyyn
kaverit, nyt hymy pyllyyn.

Hihitykset ovat taattuja Within riimejä ääneen lukiessa. Riimiparit ovat pääosin mainioita: Kello kuusi - jäähtyy pottumuusi. Yllä oleva lainaus muistuttaa harjasta hyllyssä ja hymystä pyllyssä. Peppuun liittyvät asiat ovat takuunaurattajia etenkin alle kouluikäisten perheessä, ei siis ihme, että oma viisivuotiaani hoki siivoushyllyä ja oranssia pyllyä vielä pari päivää kirjan lukemisen jälkeenkin. Myös ensi syksyllä tokaluokan aloittava esikoiseni piti kirjasta, mikä yllätti minut. Oletin nimittäin, että Sikin sokin sopii huomattavasti nuoremmille, mutta kirjan graafisenvärikäs maailma ja Within lorut olivat kouluikäisenkin mieleen. Koko kirja piti lukea yhdeltä istumalta ja alkujaan pienelle serkulle kierrätettäväksi suunnittelemani kirja jääkin lasten kirjahyllyyn - sikin sokin muiden kirjojen joukkoon!

Within riimittely osuu useimmiten kohdalleen, mutta paikoin riimiparit eivät täysin stemmaa, kuten vaikkapa "vanulappu" ja "hoppu". Vaan mitäs pienistä, kun pääasiassa kirja rimmaa ja svengaakin mainiosti. Sikin sokin ei luultavasti tule olemaan jokakodin lastenkirjahyllyyn kuuluva klassikko, mutta niin ilahduttava, että uskallan suositella sitä kenelle tahansa loruttelun ystävälle. Riimit tukevat hienosti Within mainioita oivalluksia arkisista asioista: remontista, autotallista, jääkaapista, vaatehuoneesta ja Pikku Kakkosesta. Ei kai sieltä tule sukkapyykkiä! Sikin sokin on itse asiassa yhdenpäivänrunoutta: kirja alkaa aamusta ja päättyy iltaan, siinä välissä puuhataan kaikenlaista tuttua ja hassua.

Satu Kontisen kuvitus vahvistaa kirjaa riemastuttavasti. Kontisen kuvat ovat reippaita, värikkäitä, hauskoja ja eläväisiä. Kuvissa ja muodoissa riittää myös bongattavaa perheen pienimmillekin, isommat etsivät yksityiskohtia ja metkoja viittauksia arjen ilmiöihin.

Sikin sokin on reippaalla tavalla ihana lorukirja. Ennen kaikkea se jättää hymyn huulille.