keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Sarah Perry: The Essex Serpent


Sarah Perry: The Essex Serpent
Serpent’s Tail 2016 (pokkaripainos 2017)
Kannen suunnittelu Peter Dyer
418 sivua
Brittiläinen romaani

‘What can you expect, of poor country folk who can’t read or write?’ Her Londoner’s contempt was magnificent, taking in the spire of St Nicolas, and the paltriness of the earthquake, and the Red Lion, and everyone in it. ‘But Cora has hive of bees in her bonnet: she says it’s likely a living fossil - she will tell you the names for them: I can never remember – and she’s determined to seek it out.’

Eletään 1800-luvun loppua. Cora Seaborne on lontoolainen leski, joka uskoo vankasti tieteeseen. Poikansa Francisin ja perheen palvelijana toimivan luottoihmisensä Marthan kanssa Cora lähtee Essexin rannikolle etsimään fossiileja. Huhutaan, että tappamishaluinen Essexin käärme (tai kokonsa puolesta pikemminkin lohikäärmeen tai krakenin kaltainen luikero) on palannut ja liikkuu Aldwinterin pikkukylän tienoilla. Kansantaruun pohjautuva huhu saa Coran innostumaan, hän on varma että käärme on joku aiemmin tuntematon eläinlaji. Aldwinterissa Cora tutustuu pappi Will Ramsomeen ja tämän perheeseen. Willin vankka usko ja Coran darwinistinen maailmankatsomus ottavat yhteen, mutta hirviön suhteen he molemmat ovat epäileviä – ja erimielisyyksistään huolimatta he tuntevat toisiaan kohtaan vahvaa vetoa.

Sarah Perryn The Essex Serpent peilaa kiinnostavasti viktoriaanisen ajan murroskohtia: miehen ja naisen asemaa, uskoa ja tiedettä, mennyttä ja tulevaa.

Vaikka Perryn romaani on mitä kiehtovinta luettavaa, yllätyin aluksi sen hitaudesta. Olen Lauran kanssa samaa mieltä siitä(kin), että rauhallisesti etenevä teos ottaa oman aikansa. Kyse ei todellakaan ole suoranaisesta lukusukkulasta, vaan verkkaisasti avautuvasta monikerroksisesta kokonaisuudesta, jossa monin eri tavoin puhuttelevat teemat sulkeutuvat yhteen. The Essex Serpent on sekä luontoromaani että ihmisen sisäisen äänen kaikumista, se on osin kummitus(mainen)tarina, pitkälti feministinen romaani (I’ve freed myself from the obligation to try and be beautiful), osin romanssikin. Siinä usko ja tiede kamppailevat, mutta ovat saman puun eri päistä. Suora kerronta ja kirjeet kuljettavat tarinaan eteenpäin, päivämäärät korostavat ajan kulua, jännitteitä on niin suhteessa Essexin käärmeeseen, ihmisten keskinäisissä suhteissa kuin siinä, miten odotukset ja pelko kaikkea määrittävät.

The Essex Serpent tarjoaa upeaa luonto- ja kaupunkikuvausta ja viehättää kielikuvillaan: Perryn teksti on mutaista ja valoisaa – yhtä lailla maiseman kuin ihmismielen suhteen. Essexläinen maa on multaa ja mutaa, mutta aikakausi tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia, jos toki vastoinkäymisiäkin. Essexin käärme onkin kiehtova lähtökohta romaanille, mutta tietenkin merkittävintä on se, mitä käärmeeseen suhtautuminen kertoo ihmisestä. Aikana, jolloin valokuvaus on tullut mahdolliseksi, Karl Marx ja sosialistmi sekä Charles Darwin ja Jumala mittelevät puheissa. Vaikka keskeishenkilöitä ovat Cora, Will, Martha ja Willin vaimo Stella, on romaanin jokainen henkilöhahmo – niin lontoolainen lääkäri, konservatiinen mutta sydämellinen Ambrosen pariskunta, omaperäinen Francis ym. – perusteltu: There are no ordinary lives, kuten Martha sanoo. Jos usko käärmeeseen on epäilyä eikä mistään muustakaan voi olla täysin varma, on nimenomaan ihmisyys kaiken perusta.

Upeakantinen The Essex Serpent on (jälleen yksi) romaani, joka ansaitsisi tulla suomennetuksi. Sen hitaus palkitsee, sen viktoriaanis-goottilainen tunnelma vie mukanaan, sen henkilöiden sisäinen ristiriitaisuus antaa tarttumapintaa ja sen keskeisteemat kiehtovat. Sen verran kehuja teos on maailmalla niittänyt, että ihmettelen jos suomennosta ei vuoden sisällä kuulu.

11 kommenttia:

  1. En kestä, että tämä on tosiaan minunkin hyllysäni jo yli puoli vuotta vain lämmittänyt vierustovereitaan, enkä lukuisista suunnitelmista huolimatta ole saanut aloitetuksi. Jo Lauran kirjoituksen kohdalla päätin nostaa tämän seuraavaksi lukuvuoroon, mutta mitään ei silti ole tapahtunut, haha. Ehkä tämän aika minullakin vielä tulee, on se jo sentään fyysisesti päässyt yöpöydälle, jospa sen saisin tässä viimeistään kevään aikaan aloitettuakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, tämä kyllä ottaa aikansa. En viitsinyt tuohon juttuun kirjoittaa, että luin tätä loppukesästä vuodenvaihteeseen. Viitisen kuukautta! Mutta kannatti lukea. Sinullekin tämän aika tulee vielä. :)

      Poista
  2. Ihanaa, että sinäkin pidit tästä. Haasteellinen romaani juuri hitaan kerrontansa takia, mutta samalla niin tunnelmallinen ja viehättävä. Luontokuvaus oli todellakin kaunista. Toivon myös suomennosta, siinä pääsisi varmasti käyttämään kieltä hyvin herkullisella ja rikkaalla tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, tämä on hieno! Minulla meni aika kauan, että sain luettua. Aloittelin kesällä ja olin ihan innoissani alusta, mutta silti jäi tauolle. Joululoman aikaan luin loppuun. Tässä on kyllä rikasta kieltä. Jos joskus julkaistaan suomeksi, voisin hankkia käännöksenkin.

      Poista
  3. Kuulostaa kyllä kaikin puolin hyvältä ja hitaudesta saa minulta plussaa. En aina jaksa "nopeita" kirjoja, vaikka niillekin on paikkansa. Juuri luin melko nopeatempoisen romaanin (Pahcinko), josta pidin paljon mutta joissakin kohdin toivoin enemmän viipyilevyyttä (voiko liian nopeatempoisesta kirjasta saada burn outin, hehe).

    Jospa minäkin saisi tämän Essexin joskus luettua: piti taannoin ihan omaksi ostaa, kun en malttanut odotella kirjastosta (siitä oli alussa muutama varaus) ja piti saada "heti" lukea. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, varmaan liian nopeista kirjoista voisi saada burn outin - tai ainakin hetkellisen rasituksen. :D Tämä The Essex Serpent on hienosti rakennettu ja tunnelmaltaan kohdillaan. Kiinnostava romaani!

      Poista
    2. Hitaudesta vain plussaa! Ellen kertaisi saksaa, nyt olisi aikaa lukea tätä eli jään odottamaan suomennosta. Tässä on elementtejä, jotka kiehtovat minua.

      Liian kiihkeätempoinen teos on rasittava. Sopivasta temposta, jossa ei olla andante, on hyvä esimerkki mielestäni Ferranten uutuus: Täydellinen!

      Poista
    3. Leena, ah, kertaat saksaa! Minunkin pitäisi, saksan tunneista on niin kauan ja olisi hienoa osata kieltä paremmin.

      Tämä The Essex Serpent on aika lailla kauttaaltaan kiehtova. Uskoisin, että suomennetaan. Ferrante: ♥

      Poista
    4. Katja, nyt vain vähän, ei jaksa kursseille, mutta niilläkin on käyty ja kirjoitin saksan aikanaan, mutta lyhyenä.

      Jään odottamaan.

      Ferrante♥

      Poista
  4. Kuulostaa hieman haastavalta jos vei noin paljon lukuaikaa. Minulla on kyllä myös pari kirjaa pitkässä luvussa. Vähän pelottaa miten niiden käy. Myös Essex Serpent on lukupinossa odottamassa mutta pitänee saada niitä roikkuvia alta pois ja sitten kun aloitan koko ajan jotain, joka vie kaiken huomion :D. Nyt luen Hiidensalon Sinun tähtesi -kirjaa, joka alkoi ihan lupaavasti mutta koskaan ei tiedä miten kirjat lupaavien alkujensa jälkeen jatkuvat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, ei tämä ole kovinkaan haastava, oma lukijamieleni on vaan ollut lepattelevainen. Suosittelen siis Essex Serpentiä, joka on kiehtova romaani.

      Minulla on muuten Sinun tähtesi kesken juuri nyt.

      Poista