Sarah Perry: The Essex Serpent

Sarah Perry: The Essex Serpent

Serpent’s Tail 2016 (pokkaripainos 2017)

Kannen suunnittelu Peter Dyer

418 sivua

Brittiläinen romaani

‘What can you expect, of poor country folk who can’t read or write?’ Her Londoner’s contempt was magnificent, taking in the spire of St Nicolas, and the paltriness of the earthquake, and the Red Lion, and everyone in it. ‘But Cora has hive of bees in her bonnet: she says it’s likely a living fossil - she will tell you the names for them: I can never remember – and she’s determined to seek it out.’

Eletään 1800-luvun loppua. Cora Seaborne on lontoolainen leski, joka uskoo vankasti tieteeseen. Poikansa Francisin ja perheen palvelijana toimivan luottoihmisensä Marthan kanssa Cora lähtee Essexin rannikolle etsimään fossiileja. Huhutaan, että tappamishaluinen Essexin käärme (tai kokonsa puolesta pikemminkin lohikäärmeen tai krakenin kaltainen luikero) on palannut ja liikkuu Aldwinterin pikkukylän tienoilla. Kansantaruun pohjautuva huhu saa Coran innostumaan, hän on varma että käärme on joku aiemmin tuntematon eläinlaji. Aldwinterissa Cora tutustuu pappi Will Ramsomeen ja tämän perheeseen. Willin vankka usko ja Coran darwinistinen maailmankatsomus ottavat yhteen, mutta hirviön suhteen he molemmat ovat epäileviä – ja erimielisyyksistään huolimatta he tuntevat toisiaan kohtaan vahvaa vetoa.

Sarah Perryn The Essex Serpent peilaa kiinnostavasti viktoriaanisen ajan murroskohtia: miehen ja naisen asemaa, uskoa ja tiedettä, mennyttä ja tulevaa.

Vaikka Perryn romaani on mitä kiehtovinta luettavaa, yllätyin aluksi sen hitaudesta. Olen Lauran kanssa samaa mieltä siitä(kin), että rauhallisesti etenevä teos ottaa oman aikansa. Kyse ei todellakaan ole suoranaisesta lukusukkulasta, vaan verkkaisasti avautuvasta monikerroksisesta kokonaisuudesta, jossa monin eri tavoin puhuttelevat teemat sulkeutuvat yhteen. The Essex Serpent on sekä luontoromaani että ihmisen sisäisen äänen kaikumista, se on osin kummitus(mainen)tarina, pitkälti feministinen romaani (I’ve freed myself from the obligation to try and be beautiful), osin romanssikin. Siinä usko ja tiede kamppailevat, mutta ovat saman puun eri päistä. Suora kerronta ja kirjeet kuljettavat tarinaan eteenpäin, päivämäärät korostavat ajan kulua, jännitteitä on niin suhteessa Essexin käärmeeseen, ihmisten keskinäisissä suhteissa kuin siinä, miten odotukset ja pelko kaikkea määrittävät.

The Essex Serpent tarjoaa upeaa luonto- ja kaupunkikuvausta ja viehättää kielikuvillaan: Perryn teksti on mutaista ja valoisaa – yhtä lailla maiseman kuin ihmismielen suhteen. Essexläinen maa on multaa ja mutaa, mutta aikakausi tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia, jos toki vastoinkäymisiäkin. Essexin käärme onkin kiehtova lähtökohta romaanille, mutta tietenkin merkittävintä on se, mitä käärmeeseen suhtautuminen kertoo ihmisestä. Aikana, jolloin valokuvaus on tullut mahdolliseksi, Karl Marx ja sosialistmi sekä Charles Darwin ja Jumala mittelevät puheissa. Vaikka keskeishenkilöitä ovat Cora, Will, Martha ja Willin vaimo Stella, on romaanin jokainen henkilöhahmo – niin lontoolainen lääkäri, konservatiinen mutta sydämellinen Ambrosen pariskunta, omaperäinen Francis ym. – perusteltu: There are no ordinary lives, kuten Martha sanoo. Jos usko käärmeeseen on epäilyä eikä mistään muustakaan voi olla täysin varma, on nimenomaan ihmisyys kaiken perusta.

Upeakantinen The Essex Serpent on (jälleen yksi) romaani, joka ansaitsisi tulla suomennetuksi. Sen hitaus palkitsee, sen viktoriaanis-goottilainen tunnelma vie mukanaan, sen henkilöiden sisäinen ristiriitaisuus antaa tarttumapintaa ja sen keskeisteemat kiehtovat. Sen verran kehuja teos on maailmalla niittänyt, että ihmettelen jos suomennosta ei vuoden sisällä kuulu.