maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kotiopettajattaren romaani ja Siintää Sargassomeri (Klassikkohaaste)


Kirjabloggaajien klassikkohaaste 5

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
Karisto 1992
Jane Eyre 1847
Suomentanut Kaarina Ruohtula
542 sivua
Brittiläinen romaani


Jean Rhys: Wide Sargasso Sea
Penguin Classics 2016 (alkuteos 1966)
151 sivua
Brittiläinen romaani


Olin omassa huoneessani kuten tavallista – olin oma itseni ilman mitään näkyvää muutosta, minua ei oltu lyöty eikä raavittu eikä jäseniäni oltu katkottu. Mutta kuitenkin, missä oli eilinen Jane Eyre? Missä hänen elämänsä? Missä hänen tulevaisuudentoiveensa?

Klassikko ja sen eräänlainen spin-off. Mahdoton rakkaus 1840-luvun Englannissa: Thornfieldin kartano, nuori kotiopettajatar Jane Eyre ja hieman vanhempi, kiehtova kartanonherra Rochester. Kiellettyjä tunteita ja niihin rinnastuvia maisemia, omaa tahtoa ja synkkiä salaisuuksia. 

Joitakin vuosia aiemmin Jamaikalla ja Englannissa. Antoinette muistelee lapsuuttaan Länsi-Intiassa, jossa hän menettää ensin isänsä ja sitten äitinsä. Antoinette varttuu kauniiksi ja solmii järjestetyn oloisen avioliiton Edward Rochesterin kanssa. Avio-onni ei kuitenkaan kestä kauan: Antoinette Coswaysta tulee Bertha Mason, herra Rochesterin mielipuoleksi leimatu vaimo, ”hullu nainen ullakolla”.


I remember now that he did not recognize me. I saw him look at me and his eyes went first to one corner and then to another, not finding what they expected. He looked at me and spoke to me as thought I were a stranger. What do you do when something happens to you like that? Why are you laughing at me? ‘Have you hidden my red dress tooIf I’d been wearing that he’d had known me.’

On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika. Tällä kertaa haastetta isännöi Tuomas, jonka Tekstiluolasta voitte lukea, mitä kaikkea kirjabloggaajat ovat tänä kesänä klassikokseen valinneet. Minä päätin hieman liioitella ja lukea yhden sijaan kaksi kirjaa: Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin, joka on eräs keskeisimpiä brittikirjallisuuden klassikoita, ja Jean Rhysin Siintää Sargassomeren, joka ottaa kantaa edelliseen. Sargassomeren luin englanniksi: Wide Sargasso Sea, mutta käytän tässä tekstissäni romaanin suomennettua nimeä. Englanniksi lukeminen on osaltaan saattanut vaikuttaa siihen, minkä verran sain lopulta Rhysin teoksesta irti. Kielen tasolla pidän teosta helppolukuisena, rakenne ja runsas tulkinnanvaraisuus tarjosivat hyvää haastetta.

Kotiopettajattaren romaanin luin ensimmäisen kerran jouluna 1993. Nyt siis luin sen toisen kerran, ja tämä toinen lukeminen rakensi romaanille paikan sydämeni sopukoissa. Ehkä romaani oli siellä ollutkin, mutta kuvittelin lukumuistoni olleen nuoren, romantikkaan taipuvaisen henkilön häilyvä kokemus. Nyt kyynisemmän, mutta alati brittitunnelmista viehättyvän lukijan näkökulmasta tarina on vieläkin vahvempi: romanttisempi, mutta myös raikkaampi. Jane Eyrehan on todellinen oman tiensä kulkija! Olen aina kuvitellut, että brittiklassikoista Jane Austen on minulle rakkain, ja näin varmasti on edelleen, mutta Brontën romaani jollain tapaa hullaannutti (!) minut nyt. Syksyllä voisi olla Charlotte Brontën Emily-sisaren Humisevan harjun aika tulla uudelleen luetuksi. Sen lukemisesta on kulunut kuta kuinkin samat yli 20 vuotta.

Siintää Sargassomeren lukeminen puolestaan on käynyt mielessäni siitä saakka, kun Sara kirjoitti kirjasta blogiinsa; Rhysin romaani tuntuu kääntävän Kotiopettajattaren romaanin asetelmia päälaelleen. Sittemmin Siintää Sargassomeri on putkahdellut tietoisuuteeni tuon tuosta, hiljattain esimerkiksi Leenan kirjoituksesta. Suurimman sysäyksen kirjan lukemiselle antoi kuitenkin työ: alkuvuoden työkirjoihini kuului Klaus Braxin Unhoon jääneiden huuto, jossa Brax tarkastelee taidokkaasti postmodernia historiallista romaania, muun muassa Toni Morrisonin ja Jean Rhysin tuotantoa. Minussa heräsi into saada tietää lisää kuuluisasta hullusta naisesta ullakolla sekä tietenkin siitä, miten Brontën klassikko on uudelleen luettavissa Rhysin kirjan kautta.

Teosten vertailu ei tee oikeutta Kotiopettajattaren romaanille, sillä se on kirjoitettu liki 120 vuotta Rhysin kirjaa aiemmin. Rhysia lukiessa yhtymäkohtien etsimistä ei tietenkään voi välttää, koska Siintää Sargassomeri on eräänlainen jatko-osa tai kannanotto ensin mainitulle. Kumpikin romaani saa lukijansa pohtimaan naisen asemaa, avioliittoa, rakkautta ja identiteettiä. Brontën romaani avautuu Rhysin teosta helpommin, koska se on selkeämmin myös juoniromaani. Rhysin kolmeosainen teos sisältää viittauksia ja epäilyksiä, ajallisia ja paikallisia siirtymiä ja antaa tietenkin aivan erilaisen kuvan herra Rochesterista. Brontën Rochesteria on helppo rakastaa, Rhysin Rochesteria juoksisi mieluusti karkuun.

Siintää Sargassomeressä keskiöön nousevat kysymykset naisen oikeudesta omaan minuuteensa sekä rotu: Antoinette / Bertha on kreoli. Piirre, lähinnä naisen kauneus, ihastuttaa Rochesteria aluksi, mutta myöhemmin hän alkaa inhota vaimoaan. Kotiopettajattaren romaanissa Bertha kuvaillaan mielipuolena, mutta Siintää Sargassomeri antaa ymmärtää, että hänet tehdään hulluksi. Onnellinen ei ole julmurimainen Rochesterkaan. Englanti ja Jamaika ovat pariskunnan kannalta yhtä onnettomia.

Rhysin romaani on aistikylläinen: etenkin Jamaika on täynnä värejä ja tuoksua, on sinivihreää, on kanelia, on auringonlaskuja. Aistivoimainen on myös Kotiopettajattaren romaani: talvipakkanen jäädyttää kesän kukoistuksen, kypsät omenat kiiltävät jäätyneinä, ja kuura peittää niityt käärinliinan tavoin. Kun kuu valaisee maisemaa ja kirkonkylään on matkaa, kantautuvat elämän äänet vain heikosti: puron solina kuuluu voimakkaimpana. Luonto elää Janen mielialojen mukaan. Blogini tunteville lie selvää, miten voimakkaasti englantilainen luontokuvaus minut lumosi. Thornfield puolestaan on ihkaoikea goottilaishenkinen kartano, jossa Berthan iloton nauru kaikuu kylmänä ja salaperäisenä. Kummassakin teoksessa muuten punaisella on vahva merkitys: punainen mekko, joka säilöö muistoja; punainen huone, jonne pieni Jane teljetään pelkäämään. Tässäkin totta kai Rhys viitannee Brontën romaaniin; punaisen voi nähdä myös vietyjen voimien värinä.

Kotiopettajattaren romaania voi sitäkin lukea feministisenä teoksena, sillä Jane pitää oman päänsä monessa. Ylipäätään naisen koulutus, oma tahto ja ylpeys ovat keskeisiä, vaikka loppu onkin ehkä konventionaalinen – hyvin dramaattisten tapahtumien jälkeen. Janen ratkaisu tuntuu oikeanlaiselta, myös Rhysin teoksen luettuanikin. Tällä toisella lukukerralla Brontën romaanissa minut yllätti teoksen raikkaus: miten hyvin se toimii edelleen, miten lennokkaasti juoni kulkee ja miten hetkittäin ärsyttävänäkin Jane kietoutuu lukijan ympärille.

Mikä on hulluutta, mikä rakkautta, missä menevät itsemäärisoikeuden rajat ja kuka ne määrittää? Molempia romaaneja voin varauksetta suositella joko kirjaparina tai itsenäisinä teoksina. Siintää Sargassomeri avautuu varmasti paremmin, jos on ensin lukenut Kotiopettajattaren romaanin. Omapäiseen kotiopettajattareen ja hulluun naiseen ullakolla kannattaa kumpaankin tutustua.




30 kommenttia:

  1. Todella kiinnostavia kysymyksenasetteluita! Omasta Kotopettajattaren lukukerrasta on pitkä aika, tuoreessa muistissa ovat onnistuneet lähivuosien filmatisoinnit, tv-sarja ja elokuva. Ne vasta tekivät jotenkin käsitettäväksi romanttisen sankarin ja vahvistivat uskoa Janeen sekä avasivat mad woman in the attic -konventioita. Vo että, Katja, kirjoituksesi kirvoitti pohtimaan, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos. Tämä kirjapari oli kiinnostavaa lukea. Minä en ole muuten katsonut yhtään (!) Kotiopettajattaren filmatisointia. Nyt mietin, että voisin vaikkapa Netflixistä koettaa etsiä.

      Poista
  2. Rhysin romaani on tullut tosiaan vastaan muutamissa blogeissa viime aikoina ja varmastikin syventää Kotiopettajattaren romaania. Jane Eyressä on muuten jotain samaa kuin Henry Jamesin kuvaamassa Isabel Archerissa (Naisen muotokuva). Molemmat ovat aikansa naisina poikkeuksellisen itsenäisiä ajattelijoita ja etsivät omaa tietään.

    Kotiopettajattaren romaani on vaikuttava ja koukuttava juoniromaani, vaikka "hullu nainen ullakolla" -tietoisuus häiritseekin nykylukijaa. Brittiläisyyden tenho on jäänyt minullekin mieleen ja kieltämättä tämäkin kannattaisi ottaa uusintalukuun. Humisevan harjun olenkin lukenut pariin kertaan. Se on hyytävän hieno romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, Rhysin romaani on ollut blogeissa esillä niinkin paljon, että ihmettelin ettei kirjasta ole otettu kuin yksi suomenkielinen painos. Koetin etsiä kirjaa omaan hyllyyni suomennettuna, mutta päädyin ostamaan sen englanniksi.

      Jamesin Naisen muotokuva jäi minulta viime kesänä kesken. Nyt tekisi mieli yrittää lukea se uudelleen.

      Poista
  3. Minulle puolestaan Jane Austen on jollain tavalla jäänyt etäisemmäksi kuin Brontë. Kotiopettajattaren romaanin luin teini-iässä, enkä muistanut siitä juuri mitään. Nyt viime vuosina olen lukenut sen englanniksi samoin kuin Humisevan harjunkin, molemmat voimakkaita. Kun kirjojen mariginaaleihin kirjoitetaan päiväkirjaa muun paperin puutteessa -- tuollaiset yksityiskohdat vievät minut mennessään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, on kiinnostavaa, miten omat suosikkiklassikot (tai läheisiksi koetut kirjat) muodostuvat. Austen on ollut minulle todella tärkeä, mutta nyt aion syventyä paremmin Brontëihin. Huomaamasi yksityiskohdat ovat kiehtovia! :)

      Poista
  4. Kiva oli lukea postaustasi, kirja palautui mieleen, koska kirjan lukemisesta on todella kauan. Tykkäsin kirjasta kovasti ja varmasti tykkäisin vieläkin. Rhysia en ole lukenut lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, mukavaa palauttaa kirja mieleesi. Nämä klassikot kestävät uudelleen lukemisenkin, suosittelen!

      Poista
  5. Onpa mielenkiintoinen kirjapari ja oiva lukuvinkki mulle, sillä molemmat ovat jääneet lukematta. Ehkä seuraavassa klassikkohaasteessa... ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljonvaloa, ooh, sitten suosittelen sinulle kyllä molempia. :)

      Poista
  6. Katja, tässäpä kirjapari! Kotiopettajattaren romaani ei sytyttänyt minua enää sen jälkeen kun luin Humisevan harjun. Emilyn kirja oli minulle paaaaljon kiinostavampi kuin sisdarensa Charlotten kesy kirja.Humisevan harjun olen lukenut joitakin kertoja ja varmaan luen vieläkin joskus. Siitä on sanottu: "Humiseva harju on merkittävin englanninkielinen romaani. Se on täydellinen, ja täydellinen mitä harvinaisimmalla tavalla: Se on ihmisen ja elämän luonteen voimakkaasti yksilöllisen tajuamisen ainutlaatuinen ilmennys."

    - Walter Alleen –

    Ja The Guardian lehdessä se on äänestetty maailman parhaaksi rakkausromaaniksi!

    Onneksi kuitenkin olin lukenut Kotiopettajattaren romaanin, sillä Saralta saamani Siintää Sargassomeri avautui sen kautta, vaikka olikin itsenäinen romaani. Jean Rhys kiinnostaa minua kaikellaan ja tässäkin hän on kirjoittanut jotain sellaista, jota ei olisi monikaan tohtinut edes ajatella: Käyttää kuuluisan kirjan hahmoa ja kirjoittaa kreolitytölle menneisyys. Olin aivan myyty kirjan väreille, tuoksuille, kaikelle. Siintää Sargassomeri♥

    Ja innoittava kirjoitus sinulta, vaikka minä rakastankin Emilyn ja Jeanin kirjoja enemmän kuin Charlotten Kotiopettajattaren romaania, mutta ei sitä koskaan tiedä, millä sinut vielä yllätän: Ajatus on jo itämässä:)

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tämä on unohtumaton kirjapari! Oli kiinnostavaa lukea kirjat peräkkäin, koska olin unohtanut niin paljon Kotiopettajattaren romaanistakin. Se ei muuten ollut niin kesy kuin muistin, mutta aika onnellinen, toki. Humisevan harjun luin niin ikään 1990-luvun alussa, nyt olisi aika lukea sekin uudelleen. Syksy voisi olla ihan täsmäaika sille. ♥

      Se on totta, että Sargassomeri avautuu paremmin kun Kotiopettajatar on pohajalla. Ihan helppo Sargassomeri ei olekaan, mutta miten hieno! Ja aistivoimainen!

      Nyt jään miettimään, millä kirjalla yllätät. Kirjoita jostain sellaisesta, joka mun on pakko lukea!

      ♥♥

      Poista
  7. Oli kyllä juuri niin kiehtova tämä kirjaparin lukemisesi kuin ajattelinkin! En ole lukenut itse vielä kumpaakaan, mutta olen ymmärtänyt, että Jane Eyre on todella mukaansatempaavaa ja sujuvasti etenevää luettavaa. Siintää Sargassomeri kuulostaa sitten kiehtovalta uudelleentulkinnalta, miten erilaisia hahmoistakin on tehty. Kauan sitten luetun uudelleen lukeminen on aina vähän jännittävä kokemus, että miltä kirja tuntuukaan tällä kertaa. Olen tehnyt sitä tosi harvoin tähän mennessä. Kiitos mainiosta bloggauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomas, oli suuri ilo lukea nämä kirjat peräkkäin. Suosittelen molempia, kumpikin on kiehtova ja puolustaa paikkaansa kirjallisuushistoriassa. Tällä kertaa uudelleen lukeminenkin oli antoisaa, en pettynyt yhtään, vaan ihastuin uudelleen.

      Kiitos sinulle haasteen isännöinnistä. :)

      Poista
  8. Kotiopettajattaren romaani on yksi niistä kirjoista jonka mainitsen, jos jossakin on pakko nimetä vain yksi kaikkien aikojen lempikirja. :) Olen lukenut sen ensimmäisen kerran jo lapsena, ja sen jälkeen monta kertaa eri ikäisenä. Olen löytänyt kirjasta niin paljon eri tasoja eri lukukeroilla, että tuntuu kuin olisin kasvanut sen tahdissa. Kotiopettajattaren romaani tuntuu olevan osa minua, niin kuin vain kaikkein tärkeimmät kirjat ovat.

    Olikin ihanaa lukea, että uudelleenluku hullaannutti sinut. <3

    Sargassomeren luin muutama vuosi sitten, ja ihastuin kovasti. Hyvin erilainen kirja kuin sisarteoksensa, kiehtovalla tavalla outo ja salaperäinen. Ja äärimmäisen mielenkiintoinen tulkinta Berthan ja myös Rochesterin hahmoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, voi että, oli ihanaa lukea kommenttisi. Minulla on joitakin keskeisiä "elämäni" kirjoja, mutta yhden nimeäminen olisi vaikeaa. Kotiopettajattaren romaani on kyllä sellainen, jonka voisin kuvitella kulkevan mukana läpi elämän. Tämä toinen lukukerta vei minut ihan mukanaan. ♥

      Sargassomeri on kuin Brontën romaanin oikukas pikkusisko. Sekin on sellainen, josta voi tehdä vaikka millaisia tulkintoja.

      Poista
  9. Ihana kansikuva Kotiopettajattaren romaanissa. Tämä on klassikkojen klassikkokirja. Siintää Sargassomeri teosta en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tässä kannessa kuva sopii kyllä kirjaan. Upea romaani. Kannattaa joskus lukea myös Siintää Sargassomeri.

      Poista
  10. Onpas mainio kirjapari sinulla tässä esillä. Kotiopettajattaren romaanin olen lukenut jo nuorena, sitten uudelleen englanniksi, mutta siitäkin on jo vuosia. Ehkä pitäisi lukea klassikko vielä kolmannen kerran ja ottaa rinnalle Sargassomeri...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos! Olisipa muuten kiinnostavaa lukea Brontën kirja englanniksi. Suosittelen tutustumaan myös Sargassomereen.

      Poista
  11. Mahtava bloggaus kahdesta mahtavasta teoksesta! Kotiopettajattaren romaani on yksi kaikkien aikojen parhaimpia ja rakkaimpia kirjoja minulle! Taitaa olla aika hyvällä kakkossijalla Annan nuoruusvuosien jälkeen <3

    Siintää Sargassomeren luin juuri tänä kesänä ihan ensimmäistä kertaa (en ole vielä vain ehtinyt bloggaamaan), ja tykkäsin kyllä valtavasti siitäkin, vaikka ei se todellakaan millekään lempikirjatasolle yltänyt. Myös Kotiopettajattaren romaanin luin uudestaan keväällä (oli ehkä neljäs tai viides kerta), joten sekin on jälleen taas aika tuoreessa muistissa. Hauskaa siis lukea nyt bloggaustasi, kun muistaa hyvin itse molemmat teokset.

    On jännä, miten lukukokemukset samasta teoksesta muuttuvat uusintaluvuilla elämän varrella. Ja kun ikä kasvaa ja maailmankuva laajenee, ymmärtää eri tavalla samaa teosta. Luin itse ekaa kertaa Kotiopettajattaren romaanin lukiossa, jolloin se oli mielestäni varmaan korkeintaan "ihan ok" ja tuntui kovin vanhanaikaiselta ja konventionaaliselta. Myöhemmin olen ymmärtänyt, miten moderni teos oikeastaan onkaan, siis aikansa kontekstissa. Ja teemat rakkaudesta ja tasa-arvosta ovat kovin ajankohtaisia vielä nykyäänkin. Teostahan pidetään protofeministisenä klassikkona, ja se oli aikanaan aika radikaali teos, sillä oli täysin ennenkuulumatonta, että nainen voisi ilmaista tunteitaan niin suoraan ja avoimesti ja kokea niin palavaa rakkautta kuin Jane. Tilanne, jossa Jane purkaa tunteensa itkien Rochesterille puutarhassa ja julistaa olevansa tasa-arvoinen isäntänsä kanssa ja oikeutettu kokemaan rakkautta ja ilmaisemaan tunteitaan vaikka hän onkin köyhä ja pieni, lienee ollut aikamoisen radikaalia luettavaa 1800-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kiitos! ♥ Sinulla on ihania lempikirjoja (ylipäätäänkin, näiden lisäksi mm. Annat). Minulle rakkaimmat ovat olleet Anna-kirjat ja Austenin Järki ja tunteet (Dashwoodin siskokset muistuttavat minua omasta siskostani ja itsestäni :)). Mutta nyt Kotiopettajarkin kiilaa aika liki.

      Sargassomeren suhteen olen aika lailla samoin miettein: hieno ja kiinnostava, muttei lempikirja-ainesta. Olen kyllä iloinen, että luin sen.

      Uudelleen lukeminen kannattaa näiden parhaimpien kirjojen kohdalla. On ihmeellistä löytää aina uutta, joko isommista teemoista tai pienistä yksityiskohdista. Jane Eyre on rohkea oman tiensä kulkija, Brontë oli kirjoittaessaan aikaansa edellä - tai kirjoittavana naisena silloin oli varmasti muutenkin.

      Poista
  12. Olipa sinulla kiehtova valinta klassikkohaasteeseen! Kotiopettajattaren romaani taisi olla yksi ensimmäisiä klassikoita, joita luin lukioikäisenä ja muistan silloin miettineeni menikö Bronte Austeninkin edelle (ei mennyt, seuraava Austen-lukukerta palautti mieleen kuinka vaikeaa hänen ohitsensa on mennä). Ihana teos! Sargassomerta en ole lukenut, mutta kävin sattumoisin Braxin postmodernia historiallista romaania käsittelevän kurssin ja taisimme siellä sivuta kirjaa pikkuisen. Bloggauksesi myötä kiinnostus Sargaasomerta kohtaan kasvaa edelleen, joten se varmaan lähtee lukuun pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjavaras, ah, Austen! Minähän nimittäin nyt mietin, että menikö Brontë jopa Austenin ohi, mutta ei se voi mennä. Minulla on kesken myös Ylpeyden ja ennakkoluulon uusi suomennos, ja se on ihana.

      Braxin kurssi on ollut varmasti kiinnostava. Tuossa Unhoon jääneiden huudossa Brax käsittelee Sargassomerta enemmänkin, kannattaa tutustua Braxin kirjaankin. Ja tietenkin Sargassomereen.

      Poista
  13. Ihana postaus! Kotiopettajattaren minäkin olen lukenut ja voisin lukea vaikka heti uudestaan <3

    VastaaPoista
  14. Hieno teksti Katja! <3 Minulle tulee niin mieleen Siintää Sargassomeren voimakkaat värit ja (ahdistavakin) tunnelma...mutta Rhysin kirjaa en nyt halua lukea uudestaan vaan lempikirjani Kotiopettajattaren romaanin! Sinun postauksesi innoittamana! Brontën kirjan lukemisesta on vierähtänyt enemmän taas aikaa kuin Rhysin kirjasta. Ja tosiaan, miten siitä voisi löytää uusia näkökulmia, tasoja...näistä kummastakin klassikosta voi löytää yhä uudestaan ja uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos! ♥ Ja samalla iso kiitos siitä, että toit Sargassomeren tietoisuuteeni. Se on mieleenjäävä romaani - näin ainakin uumoilen nyt vajaa viikko lukemisen jälkeen. Rhysin kirja kestänee monta lukukertaa. Mutta niin kestää Brontën romaanikin, ihastuin siihen entistäkin voimakkaammin nyt.

      Poista
  15. Saanko Katja laina Kotiopettajatteren romaanista ottamaasi kuvaa opetuskäyttöön?

    VastaaPoista