maanantai 10. heinäkuuta 2017

Bad Gastein 1: Alppeja ja metsäreittejä


Terveisiä Bad Gasteinista! Lumiomenan Instagramin seuraajat tietävätkin, missä kahdessa eri paikassa vietimme viime viikon. Niistä ensimmäinen on Itävallassa sijaitseva Bad Gastein, jossa nautimme niin vuoristoilmasta, kylpyläkaupungin perinteiden mukaisesti uimisesta kuin hyvästä ruoastakin. Teen nyt pienen kolmen postauksen matkasarjan, joista ensimmäisessä esittelen Bad Gasteinin maisemia, mutta toisessa menen siihen, mikä minua lopulta eniten sykähdytti. Kolmas blogiteksti saa sitten olla omistettu toiselle kaupungille.

Yllä olevassa kuvassa olevaa maisemaa en heti kyllästynyt ihailemaan. Loma-asuntomme parvekkeelta näytti juuri tuolta iltaisin eikä aamumaisemissakaan ollut valittamista:



Olimme siis keskellä Itävallan Alppeja, Saltzburgerlandin alueella. Saltzburgiin emme ehtineet, vaan junailimme itsemme omatoimisesti Bad Gasteiniin, jolla on pitkä historia ja suuri suosio kaikenlaisen väen - yhtä lailla keisarinna Sissin, keisari Wilhelmin ja Franz Schubertin kuin pohjoismaisen lasketteluväen ja satunnaisten romantikkojen keskuudessa. 

Bad Gasteinin kiehtovasta kylästä lisää huomenna tai keskiviikkona, nyt hissillä ylös ja vuorelle! Koska matkustimme lasten kanssa, päätimme säästää sekä aikaa että (lasten) jalkoja ja suuntasimme Stubnerkogelille hissillä. Hissi olikin paitsi hauska, myös nopea. Ylhäältä avautuivat hienot näköalat. Riippusilta oli harmillisen ruuhkainen, mutta ehdin sentään hieman vilkuttelemaan sieltä käsin.








Alas kävelimme vuorenrinteen puoliväliin saakka ja kohtasimme matkalla uusia tuttavuuksia. Ihan ystävyksiä meistä ei tullut, mutta moikattiin kuitenkin:





Vuorenhuippujen ja -rinteiden ohella Bad Gasteinissa voi patikoida "promenadeja" pitkin. Kaiser Wilhelmille omistettu kulkuväylä lähtee alakylästä Heilige Primus und Felizian -kirkon kupeesta. Vuorikapuamisen (tai alastulon) jälkeen jalat saivat hemmottelua melko tasaisella maalla kävellessä, mutta mieli kyllä lepäsi näissäkin maisemissa, satumetsissä oravien ja pähkinähakkien seuratessa tarkkaan kulkijoiden askeleita.











Kaiken tämän kävelyn vastapainoksi etenkin lapsia ilahdutti Felsentherme-kylpylä. Minä en ole uinti-ihmisiä, en ole esimerkiksi muutamaan viime kesään vaivautunut heittämään edes talviturkkiani. Kylpylän yli 30-asteisessa vedessä lillumisesta nautin minäkin, lisäksi uskaltauduin jopa saunaan. Uskaltautumisesta voinee puhua, koska kylpylän saunat olivat sekasaunoja, joissa tosin sain istuskella aika lailla itsekseni. 


Kaikenlainen liikunta sai myös nälkäiseksi. Koska olimme varanneet perheellemme loma-asunnon, teimme paljon ruokaa itse. Kävimme myös pizzalla alakylän tuntumassa. Hellepäivänä, jollaisia matkallamme riitti, oli nautinto istua piharavintolan pöytään kuuntelemaan vaimeana kuuluvaa vesiputouksen kohinaa (Bad Gasteinin halki syöksyy Itävallan toiseksi korkein vesiputous) syömään ja nauttimaan viiniä. Lasten mielestä tosin heidän annoksiaan koristaneet hahmot olivat kuin suoraan Tim Burtonin elokuvista. Ehkäpä!






Iltaisin vuorten yllä väijyi ukkonen, mutta kylää valaisi aurinko. Tämä kaksijakoinen tunnelma saa nyt lopettaa matkapostaussarjani ensimmäisen osan ja johdatella samalla kohti seuraavaa, joka kertoo omaa tarinaansa siitä, miksi Bad Gastein minut niin lumosi.


32 kommenttia:

  1. Aivan mahtavia kuvia olet ottanut! Me pyöräillään syyskuussa viikko noin 50km päästä Bad Gasteinista, mutta tietenkin joen rannalla eikä noin ylhäällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, kiitos. Teidän tuleva pyöräreissu kuulostaa hyvältä! Jonkun verran oli pyöräilijöitä Bad Gasteinissakin, mutta siellä fillarointi olisi aika raskasta: korkeuserot ja ohut ilma.

      Poista
  2. Huikeat maisemat, kyllä on tuolla silmä lepää. Riippusilta jäisi kyllä minulta väliin huimaaa päätä kuvaa katsellessa.

    Ihana matka teillä takana ja kuvat ovat loistavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, noita maisemia jaksoi kyllä ihailla asunnon parvekkeelta. Talvella tuolla olisi varmasti myös taianomaista.

      Huomenna tai keskiviikkona tulee lisää kuvia. :)

      Poista
  3. Ihana nähdä Bad Gasteinin maisemia ja lukea teidän matkatunnelmianne!

    Lähtisin tuonne heti uudelleen ❤ Hieman harmittaa kun jäi kokeilematta mm. se kaupungin ylitse menevä köysirata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, sinulle vielä iso kiitos matkavinkeistä. ♥

      Minäkin olisin ehkä (!) saattanut uskaltaa mennä sitä köysirataa pitkin. Ja paljon muutakin jäi kokematta, mutta onpahan monia hyviä syitä palata joskus.

      Poista
  4. Upeita maisemia! Tänä kesänä on alkanut kutkuttaa päästä joskus Alpeille, tai oikeastaan mikä tahansa jylhä vuoristomaisema kävisi. Nämä kuvat ja kertomukset lisäävät matkakuumetta entisestään. Odotan innolla lisää! Pitääkin ryhtyä seuraamaan sua Instassa, jos sopii. Ihanaa kesää, edelleen! T. Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon valoa, Meri, vuoristomaisemat ovat sellaisia, jotka piirtyvät verkkokalvoille. Meillä oli tälle kesälle mietinnässä ikirakkaus Irlanti ja vuosikymmenen takainen rakkaus Italia, sitten päädyttiin Alpeille :)

      Kiva, että löysit Insta-tililleni. Ihanaa kesää sinnekin!

      Poista
  5. Ihania kuvia! Itsekin olin aika samanlaisissa Alppi-maisemissa viime viikolla poikaystäväni kanssa Saksassa Garmisch-Partenkirchenissä. Näin ensimmäistä kertaa vuoria ja rakastuin niihin ihan täysin, joten ehkäpä tämä Bad Gastein voisi olla seuraava Alppikohteemme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julia, kiitos. Garmisch-Partenkirchen on ihana! Olen käynyt siellä vain pikaisesti päiväretkellä muutama vuosi sitten. Maisemat ja kylä ihastuttivat. Silloin oli aika kova ukkonen, joten suunnittelemamme solaretki jäi väliin, mutta ehkä joskus palaan sinne. Bad Gastein on omalaatuinen ja kiehtova. :)

      Poista
  6. Voi miten ihania kuvia! Näyttää niin upealta! <3

    VastaaPoista
  7. Voi miten huikaisevia kuvia!!!Emme ole koskaan olleet juuri Bad Gasteinissa, mutta kylläkin usein Salzburgissa sekä Garmisch-Partenkirchenissä, Insbruckissa ja monissa sen tietyn 'kolmion' kohteissa. Kärsin korkean paikan kammosta, mutta viimeksi edes alpit eivät riittäneet, vaan oli pakko ajaa Tatra-vuoristoon. Vuorten imu. Irvingin pohjaimu sopisi veteen, ei kai tähän...

    Olen ollut alpeilla ensimmäiset kerrat päälle kaksikymppisenä ja silloin aina kesäisin. Kolmen kilsan korkeudessa Sveitsissä, ohut ilman ala ja minä luomublondi, joten sitä eli kesäalppeja en enää voi kokea.

    Että Itävallan toiseksi suurin putous: Oppia ikä kaikki. Kerään tietoa myös Itävallan vesistöistä:)

    Kiva ruokakuva sinusta<3

    Ensimmäinen kuva toi ikävän päästä pian Itävaltaan. Se ei ollut Pirkka, se olit sinä ja alpit!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos! Garmisch-Partenkirchenissä minäkin olen ollut, lisäksi Insbruckin lähellä Hall in Tirolissa. Mulla ei onneksi ole korkean paikan kammoa, joten kaikki riippusillat sun muut ovat vain hauskoja. En toki menisi vuorille kiipeilemään kuitenkaan. :)

      Alpeilla iho voi tosiaan palaa herkästi. Minä palan ja siksi käytin nytkin lasten 50-suojakertomista aurinkovoidetta. Bad Gasteinin kylässä ja tuolla metsässä varjoa löytyi helposti, vuorilla aurinkoa ei pääse pakoon.

      Palaan vielä tänään uuden, toisenlaisen Bad Gastein -postauksen merkeissä.

      Ja oi, kiitos! Pirkka ei aina kykene kaikkeen. :D

      ♥♥

      Poista
    2. Vau, kiitos Katja ihanista matkakuvista, olen aivan myyty :)

      Poista
    3. Mai, eipä kestä! Tuolla kannattaa käydä, jos vuoristo ihastuttaa. :)

      Poista
  8. Oi miten upeita kuvia!! On kyllä maisemat niin kohdillaan♥ Nuo on kyllä sellaisia muistoja jotka ei unohdu ikinä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päden paja, kiitos! Maisemia ei voinut kuin ihailla. Onneksi nyt on näitä kuvia jäljellä. :)

      Poista
  9. Suurkiitos Bad Gasteinin nojatuolireissusta hulppeine kuvineen! Tuosta eivät maisemat parane. Vuorten keskellä ihminen tuntee avaruuden ja voi olla hyvällä tavalla yht'aikaisesti pieni ja suuri, osanen kokonaisuutta...
    Akrofobia on tuttu juttu ja tuollaisen sillan ylitys ei onnistuisi edes konttaamalla, mutta hissiin ja avosellaiseen, minut on saatu narrattua väitteellä, että jalat hipoisivat koko ajan puunlatvoja. Eivät muuten hiponeet, mutta ylhäältä maisema oli kaiken kipristelyn väärtti.
    Olette luoneet upeita muistoja, jotka kantavat elämässä. Mainiota kesänjatkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, sanoitpa hyvin: vuorten keskellä pienuus ja suuruus tosiaan kohtaavat.

      Olit rohkea kun menit avohissillä vuorelle! Meillä lapset eivät uskaltaneet ja siksi Graukogel-vuori jäi käymättä. Tuonne Stubnerkogeliin pääsi noilla mukavilla kabiineilla.

      Suloisia kesäpäiviä sinulle!

      Poista
  10. Onpa ollut ihana sää, ja mitkä maisemat! Sveitsi on ollut matkalistalla pitkään, mutta nyt sinne taitaa päästä myös Itävalta. Tuonne riippusillalle minua ei kyllä saisi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henna, mekin mietimme Sveitsiä, mutta hintaero ratkaisi asian Itävallan eduksi. Upeita maisemia varmasti kaikkialla Alpeilla. :)

      Poista
  11. Mahtavia maisemia ja kuvia. Alppeja olen nähnyt Sveitsin puolella,kun asuin siellä jonkun aikaa teininä,mutta siitä on jo niin kauan,enkä samalla tavalla silloin kiinnittänyt huomiota asioihin kuten nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, totta on, että teininä asioihin suhtautuu eri tavalla. Me mietimme matkaa Sveitsiin, mutta Itävalta oli niin paljon halvempi - tai lähinnä lennot Müncheniin, josta oli kätevää junailla itsensä Alpeille.

      Poista
  12. Aivan ihanat maisemat, nuo kulkevat varmaan vielä mukana pitkään :) ihana reissu teillä myös näin blogin kautta välittyneenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kyllä nämä maisemat jäävät mieleen. Reissaaminen perheen kanssa antaa omanlaistaan yhteistä aikaa, kaikki ovat niin irti arjesta. :)

      Poista
  13. Oi että, tuonne on päästävä joskus! Minä viihdyn aina parhaiten korkealla, paikoissa joista näkyy pitkälle 😊
    Ihania kuvia! 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, suosittelen lämpimästi perhekohteenakin. Joissakin hotelleissa olisi ollut paljon tekemistä lapsille. Minäkin viihdyn korkeissa paikoissa, torneissa, kukkuloilla, näköjään vuorillakin.

      Poista
  14. Ihania kuvia ja maisemia! Odotan matkapostaustasi myös mahdollisesti Münchenista. ;) Minulle on herännyt fiilis, että olisi kiva matkustaa Saksaan pitkästä aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos! ♥ Münchenistäkin tulee postauksensa. Saksa on kiva reissumaa, aika kotoisa ja ystävällinen - ja lyhyet lennot!

      Poista
  15. Onpa hienoa päästä matkalle kauniiden kuviesi siivin. Vuoristomaisemissa on jotain erityistä lumoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiva että tulit mukaan tälle blogimatkalle. :) On niin paljon ihania maisemia, vuoret kyllä lumoavat.

      Poista