Münchenissä perheen kanssa

Kesä on selvästi retkien aikaa, koska tässä kirjojen välissä tulee taas pieni reissujuttu. Ja siinä missä kesä on retkien aikaa, meillä on reissujen suhteen menossa Saksa-vuosi. Hiihtolomalla kävimme koko pienen perheemme voimin Berliinissä, nyt kesälomani aluksi suuntasimme iki-ihanaan Müncheniin, joka oli miehelleni ja minulle ennestään tuttu joulutunnelmaisena.

Koko perheen kanssa matkustaminen on tietenkin aina erilaista kuin kahden aikuisen kesken ja fiilistely on ehkä enemmänkin toiminnallista. Lentokentältä ostimme Münchenin City Tour Cardin, jolla saimme matkustaa joukkoliikenteessä useamman päivän ajan edullisesti, tosin Münchenissä lapset matkustavat muutenkin ilmaiseksi. Museot ja muut retkikohteemmekin valitsimme lasten makuun: Deutche Museumissa oli oma lasten valtakunta, jossa kai pelata ja leikkiä; Euroopan suurimpiin kuuluva lelukauppa Obletter sai suut hymyyn ja meidän onneksemme myös muut museot ja kaupungin ihmettely olivat lastemme mieleen. Parasta koko perheen mielestä oli yleinen fiilistely: kävely puistossa, junaretki Alpeille, jalkapallon katsominen televisiosta sekä tietenkin matkalukemisiin syventyminen, mistä lisää myöhemmin.

Saavuimme kaupunkiin viikonloppuna, joka oli polttavan helteinen. Kiipeäminen Alte Peteriin lisäsi kuumuuden tunnetta, mutta onneksi sitä pystyi viilentämään muun muassa suihkulähteellä ja Michaelin kirkossa. Rakastan kirkko- ja museotilojen rauhallista tunnelmaa ja viileyttä sekä sitä kaupunkilomaan kuuluvaan anonymiteettiä, jonka ansiosta voi olla yksin (oman perheen kanssa ;)) muiden keskellä.

Kuuman päivän jälkeen oli ihanaa kävellä Englischrer Gartenissa, joka on nimensä mukaisesti englantilaishenkinen puutarha, Hyde Parkiakin isompi levähdyspaikka. Kävelyä puiden siimeksessä, jäätelöä ja hattaraa, torvisoittokuntaa, retkeileviä kaupunkilaisia...

Maanantaina pakenimme hellettä ja ostimme Bayern-lipun: Lähdimme ihmettelemään Alppeja. Tarkoituksemme oli retkeillä Partnachklammin solaan, mutta ukkonen yllätti. Koska kuopus alkoi huutaa, että "minä en halua kuolla", päätimme jättää vaelluksen kesken ja palata kylään lounaalle. Garmisch-Partenkirchen olikin viehättävä ja luulen, että seuraavalla Etelä-Saksan-matkallamme majoitumme jonnekin pieneen alppikylään.

Sadetta piisasi sitten loppuloman. Onneksi pidämme museoista, joiden suhteen Münchenissä on hyvä tarjonta. Deutsche Museumin ihmeet, kaupunginmuseon hauska (nukke)teatterimaailma ja lelumuseon vanhanaikaisuus jaksoivat kiinnostaa:

Alter Südfriedhofilla sai kokea osin samaa rauhaa kuin museoissa, oli rauhallista ja vehmasta. Lapsetkin pitivät paikasta, heistä oli hauska katsella vanhoja hautakiviä ja bongata sammaleiden ja heinien keskellä kotiloita, jotka olivat ihan erilaisia kuin Suomessa, isoja ja raidallisia.

Ja mitäpä tälle heinäkuulle ajoitettu Saksan-reissu olisi ilman jalkapalloa? Emme ole perheeni kanssa mitenkään innokkaita penkkiurheilijoita, mutta Saksa-Brasilia-pelin katsoimme loppuun saakka. Jalkapallo näkyi katukuvassa: autot oli koristeltu Saksan lipuin, polkupyörät kukkasin, mutta toisinajattelijoitakin riitti:

Ei lie vaikea arvata, että loppuottelussa kannatamme Saksaa. Münchenistä on ikään kuin salakavalasti tullut yksi suosikkikaupungeistani. Se on suuri, mutta lämminhenkinen, samalla kertaa haikea ja hauska. Se on tunnelmaltaan yleiseurooppalainen ja sellainen, jossa on helppo olla. Lapsiperheille se on mutkaton ja alati kiinnostava.