sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Jessie Burton: Nukkekaappi


Jessie Burton: Nukkekaappi
Otava 2017
The Miniaturist 2014
Suomentanut Markku Päkkilä
341 sivua (ennakkokappale)
Kustantamosta
Brittiläinen, Hollantiin sijoittuva romaani


Tapaamme vielä jonain päivänä, te ja minä. Vaadin sitä. Olen varma että niin tapahtuu. Minusta tuntuu, että te olette kirkas tähti joka opastaa minua, mutta toivoani varjostaa pelko, ettei teidän valonne olekaan suopea. En lepää ennen kuin saan tietää teistä enemmän, mutta siihen asti kirjalliset ohjeet saavat käydä paremman tuntemuksen edellä. [Ote Nellan kirjeestä miniatyristille.]

1600-luvun loppupuolen Amsterdam on jo kansainvälinen kaupunki: laivavarustelu tuo kaupunkiin väkeä niin Hollannin maaseudulta kuin muista maanosista. Avioituminen itseään puolet vanhemman Johannes Brandtin kanssa saa Petronellankin muuttamaan kaupunkiin. Nellaa vastassa ei kuitenkaan ole aviomies, vaan tämän synkkämielinen sisko ja kaksi erikoista palvelijaa. Avioliitto ei niin sanotusti ota tulta alleen, mutta Nella saa mieheltään nukkekaapin, joka on kuin kopio heidän kodistaan. Salaperäinen miniatyristi lähettää Nellalle nukkeja ja muita esineitä, jotka tuntuvat ennustavan tulevaa. Miten käy, kun Nellan oman lähipiirin elämä menee solmuun? Kenelle kaikille nukkekaapissa on tilaa?

Jessie Burtonin Nukkekaappi on otteessaan pitävä lukuromaani, jossa on paljon aineksia. Toki Burtonin romaani on (ihan kelpo) viihdettä, mutta osa juonenkäänteistä kulkee turhankin kliseisiä raiteita. Jo alkuasetelma, vasta aikuistuva tyttö ja keski-ikäinen – omana aikanaan luultavasti keski-iän reippaasti ylittänyt – mies on mitä tyypillisin. Tosin on tunnistettava se fakta, että romaanin tapahtuma-ajankohtana avioliitot saattoivat usein ollakin sovittuja ja asettaa vanhemman miehen ja nuoremman naisen yhteen.

Nella on romaanin keskeishahmo, mutta hän kehittyy tavattoman nopeasti kokemattomasta maalaistytöstä toiminnan naiseksi, liiankin moderniksi. Henkilökuvaus on kaiken kaikkiaan ohutta. Johannes pysyttelee etäisenä, vaikka hän vastaa eräästä romaanin yllävimmästä käänteestä, josta lukiessani ilahduin. Romaanin kiinnostavimmaksi hahmoksi nousee Johanneksen sisko Marin, pohjimmiltaan varsin traaginen henkilö. Harmi, ettei Mariniinkaan synny syvyyttä, sillä hän jos kuka sellaista ansaitsisi. Muut henkilöt, tummaihoinen Otto ja englantilainen kukkopoika Jack ovat kiehtova, mutta yksioikoinen lisä henkilögalleriaan. Myös nukkejen lähettäjä jää lopulta hyödyntämättä. Jännitys ei rakennu niin hyvin kuin voisi odottaa.

Burton tuntuu ahnehtivan liikaa: Nukkekaappi on kevyt jännitysromaani, avioliittoromaani, ja osin yhteiskunnallinen romaani, mutta kaikkea vain kevyesti sudittuna. Sen tapahtumat menevät hetkittäin yli, paikoin jopa historiallista saippuaoopperaa mukaillen. Nyt vähemmän olisi voinut olla enemmän (voin keskustella kommenteissa, että miksi ajattelen näin: tänne bloggauksen leipätekstiin en muutamia ajatuksiani kirjaa, koska en halua paljastaa liikaa juonesta). On tietysti muistettava, että 1600-luvun lopussa osa kirjan tapahtumista olisi voinut saada todellisuudessakin sellaisen käsittelyn kuin Burtonin romaanissa.


Vahvimmillaan Nukkekaappi on historiallisena lukuromaanina. Kuten Tuijakin kirjoittaa, on kirjan tunnelmassa jotain samaa kuin Vermeerin maalauksissa. Tämä johtuu varmastikin aikakaudesta ja Hollannista, mutta myös interiöörikuvauksesta. Koti-, kaupunki- ja esinekuvaus on Burtonin romaanissa erityisen onnistunutta. Leenan tavoin ihastuin Burtonin tapaan antaa esineille keskeinen funktio tavalla, joka miltei vertautuu Edmund de Waalin upeaan Jänis jolla on meripihkan väriset silmät -teokseen. Vaikka teokset ovat erilaisia niin lähtökohdiltaan kuin kirjastoluokaltaankin – toinen on omaelämäkerrallinen tietokirja, toinen romaani – on niille yhteistä esineiden symbolisen merkityksen käsittely.

Kuten huomaatte, minä sekä pidin että en pitänyt Burtonin romaanista. Vaikkei Nukkekaapista tullut niin sanotusti minun kirjaani, piti Markku Päkkilän oivallisesti suomentama Burtonin teksti otteessaan – jopa hieman lukemiseen käytettyä aikaa kauemmin. Omanlaista visuaalisuuttaan hehkuva romaani toimisi mainiosti filmatisointina ja ilahduinkin, kun Kirjaluotsi kertoo, että BBC kuvaa kirjasta tv-sarjaa. Nukkekaapin tumman vermeerläisessä tunnelmassa muutama talvipäivä menee kuin siivillä.

16 kommenttia:

  1. Kiva postaus Katja, kiitos <3
    Ai kiva, että kirjasta on tulossa tv-sarja. Kirja odottaa yöpöydällä. Nyt on niin hyvää lukemista, että en tiedä mistä aloittaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos kommentistasi ♥ Tämä ei ollut kirjana ihan minun mieleeni, mutta tv-sarjana voisi toimia todella hyvin. Ihanaa, että hyvää lukemista riittää. :)

      Poista
  2. Luotan BBC:n epookkitaitoon ja odotan sarjaa. Romaanin henkilökuvaus tosiaan on harmittavan ohutta, joten kiinnostaa, miten filmatisointi ratkaisee asian. Romaanin kuvaama aika ja paikka kiehtoo, ja sen haluan nähdä (vermeeriläisittäin), luettunakin viihdyttävä vaikkei täysosuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, BBC:stä samat sanat. Ja tästä kirjastakin. Paljon Burtonin romaaniinkin kiehtovuutta mahtuu, mutta kokonaisuus jää ohueksi.

      Poista
  3. Ajattelin tästä jonkun etiäisen kautta, että ei ole mun juttuni. Tulin blogiisi varmistamaan asian. Kiitos Katja taas kerran, että luit "puolestani" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, :D Eipä kestä. Usein ne etiäiset kyllä osuvat oikeaan.

      Poista
  4. Samoin kuin Omppu, arvioiden perusteella en innostunut tästä suuresti, ja tämä vahvisti. Kansi näyttää kuvassa komealta ja nimikin on jännittävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, et menetä mitään jos jätät tämän väliin. Ja jos päätätkin lukea, saat mukiinmenevää ajanvietettä, jonka jälkeen tekee mieli mennä hollantilaiseen museoon.

      Poista
  5. Katja, nimenomaan 'omanlaistaan visuaalisuutta hehkuva romaani' ja minäkin ehdin kuvitella tämän jo elokuvana. Jotkut kirjat vain kuin 'huutavat' pääsyä filmille...

    Olet oikeassa siinä, että Marinista olisi saanut olla enemmän, syvemmin. Vrt. se kylpykohtaus, joka herätti jo toiveita siihen suuntaan.

    Nellan yhtäkkinen vahvistuminen oli epäuskottavinta, mutta ilmeisesti kirjan noir sekä aikakausi ja tuo nukkekaappiin liittyvä magia sekä Amsterdam, saivat minut pitämään kirjasta. Myös lukuaika oli otollinen: Luin tämän vuoden ensimmäisenä kirjana ja se on hitaan lukemisen viikko, tavallaan vielä jouluhenkinen...Pidin!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tämä tosiaan toimisi hyvin filmatisoituna ja onneksi BBC on tekemässä tästä sarjaa. Siitä tulee varmasti laadukas.

      Mutta niin, minä en löytänyt tästä noiria ja jännityskin jäi kepoiseksi. Nukkekaappi ei ollut ihan minun kirjani. Tiesin, että tämä on viihdyttävä lukuromaani, mutta toivoin silti enemmän. Mutta kyllä tämän parissa silti viihdyin.



      Poista
  6. Liityn Leenan sanoihin, minäkin pidin, ellen sitten vallan hullaantunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ihanaa, että pidit. Minä osin, mutta kyllä tämän parissa aika kului sukkelaan. :)

      Poista
  7. Kirja oli viihdyttävä ja piti otteessaan, mutta ei ihan täysosuma. Odotukset tosiaan korkealla tv-sarjan suhteen.

    Onneksi luin ensin Burtonin uusimman romaanin The Muse. Olisi muuten muuten saattanut jättää väliin. Kannattaa antaa sille mahdollisuus, vaikka Nukkekaappi ei herättäisi intohimoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, aika samat mietteet.

      Mainitsemasi The Musen painan mieleeni, sillä se voisi olla oikeasti hyvä romaani ja sellainen, jonka voisin lukea englanniksi. Kiitos siis vinkistä!

      Poista
  8. Katselin tätä teosta viime keväänä eräässä e-kirjapuodissa alkukielisenä ja innostuin silloin tarinan sijoittumisesta 1600-luun Amsterdamiin, mutta annoin kirjan kuitenkin jäädä. Kiitokset jälleen Katja: tämä ei ehkä ole ihan mun kuppi teetä :)

    <3

    VastaaPoista