Markus Nummi: Karkkipäivä

Markus Nummi: Karkkipäivä
Otava 2010
382 sivua
Kotimainen romaani

--

Tämä blogiteksti on osa kirjabloggaajien ja YLE Kirjojen Suomi -hankkeen yhteistyötä. Suomen jokainen itsenäisyysvuosi saa osakseen kirjan, joista kaikista julkaistaan myös juttu jossain kirjablogissa. Vuoden 2010 kirja on Markus Nummen Karkkipäivä. YLE:n sivulta löydätte lisää tietoa kirjasta, sekä Karkkipäivää käsittelevät tv- ja radiohaastattelut.

--

Ovi oli raollaan.
Ari tunsi epämääräistä kiitollisuutta. Elämälle kiitos… Se tästä olisi enää puuttunut. Lähteä eripariset kengät jalassa naapuriin lainaamaan puhelinta, jolla olisi yrittänyt soittaa huoltomiehen. Lastensuojelun täti odottamassa vieressä, eikä pojasta tietoakaan.
Voi tätä vitun nöyryytystä, ajatteli Ari. Niin hän kirjoittaisi romaanissaan.

Jossain on pieni poika, joka harhailee yksin lähiössä ja kaupungilla, ja lyöttäytyy kauppareissun aikana Ari-nimisen kirjailijan seuraan. Toisaalla, ihan lähellä, on pieni tyttö, jonka äiti Paula on jättänyt yksin työstämään itsekseen asioita, jotka ovat äidin mielestä menneet pieleen. Työstäminen jatkuu kauan, kukaan ei kuule tyttöä. Sosiaalityöntekijä Katrin kohdalle osuvat niin tytön kuin pojan, Tomin, tapaukset, mutta kuka tarvitsee apua eniten ja keneltä?

Nähdä. Näkyvät lapset… ja näkymättömät.

Markus Nummen Karkkipäivä on romaani, jonka ajankohtaisuutta on hirvittävää ajatella. Aina on lapsia, jotka tarvitsevat apua ja joiden hätää ei osata tulkita. Aina on myös hukassa olevia aikuisia, kuten myös niitä jotka haluavat auttaa, mutta joilla ei syystä tai toisesta ole keinoja siihen.

Tämän vuoksi Nummen teosta lukee väistämättä tunne edellä. Mutta Karkkipäivä on enemmän kuin sosiaalifiktiota. Se on taidolla kirjoitettua, selvästi mietittyä kaunokirjallisuutta, jossa tarina ja kieli, rakenne ja tunteet kulkevat käsikkäin.

Nummi luo henkilöhahmonsa taidolla: miten Ari ei tiedä, kuinka toimia, ja tekee silti ihan oikein. Miten raivostuttava Paula on, miten tuota hirviöäitiä tekisi mieli ravistella, vaikkei väkivalta ole koskaan ratkaisu. Miten Katri toimii eri rooleissaan: virkanaisena, äitinä, läheisenä. Entä kaikkein koskettavimmat, Tomi ja Mira, joista Tomi saa äänensä kuuluviin, pienenä, mustelmilla olevana poikana, oman mielikuvituksensa supersankarina.

Karkkipäivä onkin moniääninen romaani. Moniäänisyyttä lisäävät tajunnanvirtaisuus etenkin Tomin ja Paulan osuuksissa sekä kirjoittamalla kertominen: Katri ja Ari kumpikin osaltaan kirjoittavat Miran ja Tomin kokemuksista, toinen raporteissaan, toinen romaanikäsikirjoitusta pohtiessaan. Kumpikin editoi omaa tekstiään, miettii mitä voi ja mitä haluaa kertoa. Tästä tulee vittumainen romaani.

Vaihtelevista näkökulmistaan ja kirjoitustavoistaan huolimatta Karkkipäivä on jännityskirjamaisen vetävää, intensiivistä luettavaa. Se on hetkittäin sadunomainen ja osin absurdi realistinen romaani. Yhdistelmä tekee romaanista mielenkiintoisen ja jännitteisen. Realistista on eniten: lasten hätä, pienet ja isot teot, piilotetut ja näkyvät teot. Myös puitteet ovat arkiset: lähiö, kauppa, metsikkö, luistelurata. Tomin mielikuvitusmaailma on samalla kertaa realistinen ja satumainen: hän elää todellisuutta, jossa noita on vanginnut Mirabella-prinsessan – miten tosi se maailma onkaan. Sitte Super. Super vastaan Koopraämmä. [--] Fiu… ilo vaan. Absurdia ovat muun muassa ne kohtaukset, joihin Ari joutuu. 

Lukiessaan ei tiedä, pitäisi nauraa vai itkeä, mutta jälkimmäinen voittaa, yhtä monitahoisista syistä kuin koko teos.

Ilmestymisvuonnaan 2010 Karkkipäivä oli aikalaisromaani, mutta se olisi ollut sellainen varmasti kymmenen vuotta aikaisemmin, ja on edelleen. Nummen teos on monitasoinen ja vankka kaunokirjallinen kokonaisuus. Se paitsi pysyy kasassa, myös koukuttaa, pakahduttaa ja puhuttelee. Harvaa romaania lukee näin sydän karrella.