Mhairi McFarlane: Tyttö muiden
joukossa
Harper Collins Nordic 2016
Who’s That Girl? 2016
Suomentanut Hanna Arvonen
Kansi Jenny Liljegren
431 sivua
Brittiläinen chick lit -romaani
Who’s That Girl? 2016
Suomentanut Hanna Arvonen
Kansi Jenny Liljegren
431 sivua
Brittiläinen chick lit -romaani
Huoneessaan hän ei tiennyt, mitä
tekisi maanantai-iltapäivänä, kun ei ollut töissä. Hän tunsi fyysistä kipua
ikävöidessään elämää, johon hän ei voinut palata. Häntä ei erottanut siitä
pelkkä välimatka. Hän ei voinut edes purkaa pahaa oloaan itkunpuuskalla ja
mennä alakertaan illalliselle silmät punaisina ja turvonneina, koska joutuisi
selittämään, mitä oli tekeillä. Keskellä sänkyä lojui kirjekuori, jonka päälle
oli raapustettu hänen nimensä.
Häpeä saa Edien palaamaan lapsuudenkotiinsa Nottinghamiin. Elämä Lontoossa ystävineen ja työpaikkoineen jää taakse, edessä on asuminen isän ja ärsyttävän siskon kanssa sekä pako sosiaalisesta mediasta. Lisäksi Edielle tarjotaan työtä, jossa hän joutuu haamukirjoittamaan omahyväisen näyttelijätähden Elliot Owenin omaelämäkerta. Mitä Edie oikestaan haluaa itseltään, mitä muulta maailmalta?
Mhairi McFarlanen Tyttö muiden joukossa edustaa blogissani vain harvakseltaan esillä olevaa kirjallisuudenlajia, chick litiä. Omia lukuvalintojaan ei ole aina tarpeen perustella, mutta olen usein kertonut vieroksuvani suoranaista viihdettä ja koska nyt sellaiseen tartun, taustoitan hieman. Rakastan brittiläisiä romanttisia komedioita, joiden ”pyhä kolmikko” minulle on Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Rakkautta vain ja tietenkin ensimmäinen Bridget Jones -elokuva. Neljänneksi voisin nostaa oman hääkesäni elokuvan Notting Hill, jolla on erityinen paikka sydämessäni. Näiden elokuvien innoittamana luin 1990-2000-lukujen taitteessa jonkin verran chick litiä, mutta blogiaikanani olen tainnut lukea vain muutaman genreen luettavan kirjan. Nyt kaipasin jotain kevyttä luettavaa eivätkä keskinkertaiset lukuromaanit jaksaneet viihdyttää tarpeeksi. Päätin antautua ihka-aidon viihteen vietäväksi - brittihengessä, totta kai!
Se kannatti. McFarlanen romaanin alkuasetelma tosin on harvinaisen pöhkö: se, että päähenkilö suutelee sulhasta saa aikaan todellisen lumipalloefektin. Ilman muuta on ikävää, että melkein kaikki tuttavat ystävistä kollegoihin alkavat hyljeksiä Edietä ja pilkata tätä sosiaalisessa mediassa. Moinen tuntuu aika paksulta: eikö yksi suudelma voisi mennä häähumun piikkiin? Näköjään ei Edien piireissä. Ainakin häpeälle tulee perusteita, Edie-parka. Mutta kun alun hölmöydestä päästään, pääsee romaani uusille kierroksille. Elämä Nottinghamissa on juuri niin kamalaa kuin voisi kuvitella, mutta oma lapsuudenkoti on kipeydestään huolimatta kuitenkin turvapaikka. Edien työ ja kaikki sitä seuraava Elliotin kanssa ei suoranaisesti yllätä, mutta tarjoaa sujuvaa luettavaa. Kate Bushin tuotanto saa uudenlaisen merkityksen enkä ole varma, voinko minäkään Edien elämän mustimmasta asiasta luettuani palata yhden lempilevyni, Hounds of Loven, pariin ihan samoin miettein kuin aiemmin.
Häpeä saa Edien palaamaan lapsuudenkotiinsa Nottinghamiin. Elämä Lontoossa ystävineen ja työpaikkoineen jää taakse, edessä on asuminen isän ja ärsyttävän siskon kanssa sekä pako sosiaalisesta mediasta. Lisäksi Edielle tarjotaan työtä, jossa hän joutuu haamukirjoittamaan omahyväisen näyttelijätähden Elliot Owenin omaelämäkerta. Mitä Edie oikestaan haluaa itseltään, mitä muulta maailmalta?
Mhairi McFarlanen Tyttö muiden joukossa edustaa blogissani vain harvakseltaan esillä olevaa kirjallisuudenlajia, chick litiä. Omia lukuvalintojaan ei ole aina tarpeen perustella, mutta olen usein kertonut vieroksuvani suoranaista viihdettä ja koska nyt sellaiseen tartun, taustoitan hieman. Rakastan brittiläisiä romanttisia komedioita, joiden ”pyhä kolmikko” minulle on Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Rakkautta vain ja tietenkin ensimmäinen Bridget Jones -elokuva. Neljänneksi voisin nostaa oman hääkesäni elokuvan Notting Hill, jolla on erityinen paikka sydämessäni. Näiden elokuvien innoittamana luin 1990-2000-lukujen taitteessa jonkin verran chick litiä, mutta blogiaikanani olen tainnut lukea vain muutaman genreen luettavan kirjan. Nyt kaipasin jotain kevyttä luettavaa eivätkä keskinkertaiset lukuromaanit jaksaneet viihdyttää tarpeeksi. Päätin antautua ihka-aidon viihteen vietäväksi - brittihengessä, totta kai!
Se kannatti. McFarlanen romaanin alkuasetelma tosin on harvinaisen pöhkö: se, että päähenkilö suutelee sulhasta saa aikaan todellisen lumipalloefektin. Ilman muuta on ikävää, että melkein kaikki tuttavat ystävistä kollegoihin alkavat hyljeksiä Edietä ja pilkata tätä sosiaalisessa mediassa. Moinen tuntuu aika paksulta: eikö yksi suudelma voisi mennä häähumun piikkiin? Näköjään ei Edien piireissä. Ainakin häpeälle tulee perusteita, Edie-parka. Mutta kun alun hölmöydestä päästään, pääsee romaani uusille kierroksille. Elämä Nottinghamissa on juuri niin kamalaa kuin voisi kuvitella, mutta oma lapsuudenkoti on kipeydestään huolimatta kuitenkin turvapaikka. Edien työ ja kaikki sitä seuraava Elliotin kanssa ei suoranaisesti yllätä, mutta tarjoaa sujuvaa luettavaa. Kate Bushin tuotanto saa uudenlaisen merkityksen enkä ole varma, voinko minäkään Edien elämän mustimmasta asiasta luettuani palata yhden lempilevyni, Hounds of Loven, pariin ihan samoin miettein kuin aiemmin.
Tyttö muiden joukossa -romaania
markkinoidaan Marian Keyesin sanoin eikä suotta. McFarlane saattaa hyvinkin
olla irlantilaisen Keyesin veroinen kirjoittaja: hänen kepeyteensä sisältyy
vakavia teemoja, jotka antavat henkilöhahmoille syvyyttä ja saavat lukijan
myötäelämään heidän kanssaan. Kaiken kukkuraksi McFarlanen teksti kulkee hyvin.
Tyttö muiden joukossa on (etenkin pienifonttisena) romaanina turhan pitkä,
mutta kuitenkin otteessaan pitävä, raikas kokonaisuus. Sitä voisi verrata fish
and chips -annokseen, jollaista ei voi syödä päivittäin eikä edes viikottain,
mutta jollainen kaikessa konstailemattomuudessaan tekee toisinaan hyvää.
Voisin hyvin kuvitella palaavani McFarlanen tarjoilemiin
fish and chipseihin uudemmankin kerran.
--
Myös Krista on lukenut Tytön muiden joukossa.
Myös Krista on lukenut Tytön muiden joukossa.
Ihanaa että sinäkin pidit tästä! Ihan totta, alkuasetelma on kyllä ihan hassu, mutta minä jotenkin sen myötä antauduin kirjan vietäväksi. En yhtään ihmettele miksi McFarlane on niin suosittu, minä olen pitänyt jokaisesta suomennoksesta. Suosittelen muitakin, hän ei ole pettänyt minua yhdelläkään kirjalla <3
VastaaPoistaP.S. Nuo mainitsemasi elokuvat, iih miten ihania! Iloa uuteen viikkoon <3
Krista, tämä oli tosi kiva! Huomaan, että tuskastun usein ns. viihteellisten lukuromaanien parissa, kuten vähän Dickerin, mutta chick lit on joskus parempi paikkaamaan lukusukkulatarvetta. Huomasin, että keväällä ilmestyy uusi McFarlainen kirja.
PoistaKiitos samoin, ihanaa viikkoa! ♥
Olen katsellut tätä kirjakaupassa ihan vain tuon hauskan retrohenkisen kannen vuoksi. :)
VastaaPoistaMinullekin tulee aina välillä hyvän viihteen kaipuu, mutta sitä on niin kovin vaikea löytää! Tämän kirjan voisin nyt laittaa korvan taakse vastaisen varalle.
Liisa, tässä on tosi hauska kansi. Kiva tyyli!
PoistaTämä on ihan hyvä viihderomaani ja, mitä en muistanut jutussa kertoa, sellaista melkein oman ikäistäkin chick litiä. Alkuasetelma on tyhmä, mutta muuten aika nautittavaa luettavaa.
Brittiviihde vois toimia minullekin - täytyy laittaa tämä kirja muistiin ja tarttua jos ja kun opus tulee eteen! :)
VastaaPoistaKaisa Reetta, britit osaavat tehdä viihteestä nokkelaa. Kokeile tätä tai jotain muuta McFarlanen kirjaa. Luulen, että muut saattavat olla vielä parempia, tässä minua häiritsi alku. :)
PoistaTämä vaikuttaa kiinnostavalta ja tuo kansikuva näyttää hyvin tyttökirjamaiselta! Minkä ikäinen päähenkilö on, ei taida kuitenkaan nuoria (nuoret aikuiset) vetoava?
VastaaPoistaSara, kansi on ihana. Tässä päähenkilö on muistaakseni 36, joten nuortenkirjaksi tästä ei ole.
Poista