lauantai 10. toukokuuta 2014

Kirje Iris rukalle


Rakas Iris,

uskallan kirjoittaa rakas, vaikka oletkin kirjan henkilö ja minä taas olen nainen, joka ei kirjoita rakasta edes oikeille rakkailleen. En ole koskaan aiemmin kirjoittanut kirjettä fiktiiviselle henkilölle, mutta juuri sinulle minun täytyy kirjoittaa. Olet nimittäin kulkenut elämässäni mukana kauan, jo yli 30 vuoden ajan.

Ihailen sitä, kuinka olit niin taiteellinen ja samaan aikaan silti luonnonlapsi ja maalaistyttö. Ja miten hyvin pidit oman pääsi! Se on jotain, mikä on minulle tässä iässäkin vielä joskus vaikeaa. Tästä syystä olit ja olet edelleen eräänlainen esikuvani.



En muista, milloin kohtasimme ensimmäisen kerran, mutta jollain tapaa olen tiennyt sinusta aina. Kun olin pieni, katselin kuvaasi äitini kirjahyllyssä olevan kirjan kannesta. Mummolassa taas selailin monia muita luojasi Anni Swanin teoksia. Joskus sitten vaan tartuin sinusta kertovaan kirjaan ja pääsin heti Metsäpirtistä Helsinkiin. Voi, miten vieraalta Helsinki sinusta tuntuikaan! Kaikki ne hienot tytöt muhveineen, säämiskähansikkaineen ja kiharrettuine hiuksineen. Ja sitten olit sinä, joka saavuit Heinosen perheeseen punaposkisena maalaisena, villatumput käsissäsi. Fazerilla ihmettelit paikan loistokkuutta ja kaikkia niitä herkkuja, joita hienohelmainen serkkusi Elsa Heinonen ja tämän ystävä Pappilan Maiju söivät niin tottuneesti. Minä ihmettelen Fazeria joka kerta, kun käyn siellä. Tunnen itseni ihan maalaistytöksi, vaikka toisin kuin sinä, olen matkustanut Euroopassa ja syönyt kaikenlaisia leivoksia. Fazerilla tunnen itseni hieman sinuksi, ja kaikessa maalaisuudessani olen siitä niin ylpeä!

Iris, sinä olet minulle varmaankin se tärkein yksittäinen romaanihenkilö. Jokunen aika sitten lähdin Lukulampun Jennin kanssa sinun jalanjäljillesi, omalle (muhvittomalle) muhviretkellemme, jonka aikana otin paljon kuvia sinun paikoistasi. Tapasimme tietenkin Fazerilla, minkä jälkeen suuntasimme Kaivopuistoon, jonka kallioille kapinahenkisesti karkasit Alina-tädin johdonmukaista ja järkeää opetusta. Pitsinvirkkaus ja hyvät neuvot tekivät sinut tylsäksi, mutta Kaivopuistossa avautuivat maisemat kohti kaukaisia maita ja seutuja, joissa päivä paistoi ja taivas oli iäti sees. Laivoja katsellessani mietin isääsi Henrik Kleweä, joka jätti pikkuisen sinut Seren ja Tanenlin hoiviin. Halusit niin kovasti isäsi perään - ja Ullan luo.



Paras ystäväsi Ullakin saattoi asua Kaivopuistossa, ainakin hän asui komeassa kivitalossa. Kaivopuiston talot lumosivat minut, kuten koko puisto Etelä-Helsinki ylipäätään. Mietin sinua ja Ullaa: sitä, miten ystävyys ei katso luokkarajoja ja miten ikuisuuskaan ei vie ystävyyttä. Ja tiedätkö, Iris, että silloin kun jo aikuisena kävin Firenzessä, ajattelin sielläkin sinua. Mietin ihanaa Ullaa ja hänen kohtaloaan sekä postia, jonka Firenzestä sait.



Helsinki oli kotisi hyvän aikaa ja lopulta totuit elämään kaupungissa. Samoin minä olen huomannut, että pääkaupunkiseudullekin voi kotiutua. Tosin minä en ole koskaan asunut Helsingissä, kuten sinä. Kaikkein onnellisimmillasi olit kuitenkin Metsäpirtissä, sinä luonnonlapsi. Olen niin onnellinen, että lopulta sinullekin valkeni - ja että Kotitähti taivaalla kulki aina rinnallasi. Nyt on kevät ja taivas illallakin vaalea, mutta luulen että sinua on kiittäminen siitä, että rakastan tähtitaivaan katselua. Kun näen pohjantähden, tiedän että maailmalla on naulansa - ja sinulla ja minulla Kotitähtemme.



Kiitos siis, Iris, siitä että olen saanut kohdata sinut monta kertaa. Et ole ainoa kirjallinen ystäväni, mutta olet heistä parhain ja rakkain. Näin äitienpäivän aattona olen erityisen onnellinen siitä, että olet ollut myös isoäitini ja äitini ystävä. Jonain päivänä tyttärenikin toivottavasti tutustuu sinuun.

Kiitollisin terveisin

ikuinen ystäväsi Lumiomenan Katja

--
Kirjeeni taustaa:
Helsinki- ja luontokuvat omiani, Iris rukan kuvitus Martta Wendelinin.
Tämä kirjoitus on saanut inspiraationsa kahdelta taholta: Leenalta saamani Kohtaamisia kirjassa -haaste on alun perin Valkoisen kirahvin blogista Opuscolo. Iris rukan jalanjäljillä taas kävin Lukulampun Jennin kanssa.

32 kommenttia:

  1. Ihana kirje, ihana Iris! Jollei minulla olisi ollut "Täällä Pohjantähden alla "niin vahvana tunteena, että se oli pakko kirjoittaa itsestä ulos, niin olisin kohtaamishaasteessa kirjoittanut Iriksestä, joka lumosi minutkin täysin ja jätti vahvan kohtaamisen tunnun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, Iris on ihanin. Sinulla oli Pohjantähden alla, minä mietin Järjen ja tunteen Elinor Dashwoodia, joka on minulle tärkeä. Mutta Jennin ja minun kävely Iris rukan jäljillä oikeastaan määräsi nyt tätä. :)

      Poista
  2. Kaunis teksti ja ihanat kuvat Helsingistä ja kirjan sivuilta. Kirjan kansikuva on niin kaunis!
    Ikuinen ystävä Iris on minullekin:)

    Hyvää äitienpäivää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos. Ja kiitos kirjakuvista! <3 Ja Iriksestäkin on kiittäminen sinua.

      Hyvää äitienpäivää sinne!

      Poista
  3. Oi oi, nyt tuli ihan tippa silmään. Minäkin rakastin tätä ja taidan ostaa sen kesällä Suomesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, ihana kommentti, kiitos! Toivottavasti Iris rukka on saatavilla kirjakaupasta.

      Poista
  4. Ihana kirje Irikselle! Ja ihanat kuvat Helsingistä;tuli ihan ikävä Fazeria:)

    Hyvää äitienpäivää Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, Fazer on kyllä niin suuri osa Helsinkiä. Ja moni muukin kahvila, niin ne vanhat ja perinteiset kuin muutamat uudemmatkin.

      Hyvää äitienpäivää sinulle, Jael.

      Poista
  5. Iiris-rukka on swanin kootuista hienoimpia. Rakastan tätä kirjaa ja sen tunnelmaa kaikessa haikeudessaan ja surumielisyydessään. Kun vaihdoin kolmannen luokan jälkeen koulua niin tutustuin tyttöön, jota vertasin Ullaan ystävällisen ja sydämellisen luonteen vuoksi. Iiris-rukkaan on helppo samaistua. Hieno kirje ja näkökulma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino Harjula, olen samaa mieltä. Muita suosikkejani ovat Sara ja Sarri -kirjat, Kaarinan kesäloma sekä tietenkin Tottisalmen perillinen. En ole ihan varma, olenko lukenut kaikkia. Kiitos myös muistosi jakamisesta.

      Poista
  6. Voi miten ihana postaus. Iris rukka oli jossain vaiheessa lapsuuttani minulle tavattoman tärkeä kirja: luin sen yhä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos. Minäkin luin Iris rukan kerta toisensa jälkeen. Ja nyt aikuisilla lukukerroillakin tuntuu, ettei kirja ole juurikaan vanhentunut.

      Poista
  7. Koskettava kirjoitus. "Että maailmalla on naulansa" - valtavan hienosti sanottu. Hyvää äitienpäivää Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, hih, ajattelin Pohjantähteä eräänlaisena taivaannaulana siitä sitten tuli ajatus maailman naulasta. :) Hyvää äitienpäivää sinulle!

      Poista
  8. Katja, mukava että tartuit haasteeseen, jonka pistin ilmoille keväässä.
    Muistathan linkittää haasteen alkulähteille. :)

    Ihana teksti ja kohtaaminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, kiitos. Ja ai, tämä haaste lähti sinulta! Mukava kuulla. Linkitinkin jo Leenan, jolta sain haasteen. Minulla aina tapana linkittää se, keneltä haasteen sain. :)

      Poista
    2. Katja, haasteen säännöissä lukee, että haasteen alkuperä on mainittava. Kyseessä on lähdekäytäntö, jota toivoisin noudatettavan.

      Poista
    3. Selvä, kiitos lisätiedosta. Luin säännöt aika huonosti, onneksi haasteet ovat sellaista mukavaa ja tervetullutta blogileikkiä. Korjasin tekstiäni hieman.

      Poista
  9. Kaunis, koskettava kirjoitus, Katja! Tämän haasteen myötä on tullut hienoja kirjamuistoja mieleen, Iris rukankin olin melkein unohtanut, mutta kirjoituksesi mukana hän palasi elävästi mieleeni. Vaikuttava ja koskettava kirja! Maalaistyttöys on ihana asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kiitos. <3 Iris oli ja on niin ihana. Luepa se uudestaan joskus, kannattaa! Iris on Swanin paras.

      Poista
  10. Ihana kirje, kuvat, fiilis, kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HeidBee, ja ihana sinä! Kiitos kommentista. :)

      Poista
  11. Liikuttavan ihana kirje ja muistoja herättävät kuvat. Kyyneleet tulivat silmiini. Useaan kertaan luettu Iris rukka löytyy kirjahyllystäni, piakkoin aion antaa sen tyttären tytölle.
    Kluuvikadun Fazer eli Fasu on ollut paikka, jonne vuosien varrella on sovittu monen ystävän kanssa monet tapaamiset. Oi niitä aikoja...

    Kouluaikojen oma suosikkini oli Pikku Heidi kirjan Heidi. Kirjasta ovat jääneet ensisijaisesti mieleen alppimaisemat, auringonlaskut, kukkaniityt, tähtitaivas ja tietenkin Heidin tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos. Onpa hienoa, että tyttärentyttäresi saa sinun Iriksesi. Minä toivon, että oma tyttöni löytää mumminsa, äitini, Iris rukan vielä joskus.

      Pikku Heidi on ihana! Pitäisi lukea sekin uudestaan, rakastin sitä kun olin pieni. Kiitos siis muistutuksesta, taidan lähteä kierrokselle nettiantikvariaattiin.

      Poista
  12. Tämä kirje kosketti sydäntäni! Kiitos <3

    VastaaPoista
  13. Katja, miten mainio idea lähteä Iiris rukan jäljille. Hänhän ei tosiaankaan ollut vain Metsäpirtin Iiris vaan myös kaupunkilaistyttö. Siis ihan ensimmäinen oikea kirja, jonka muistan....ja sen tähden joka syksy kurkien hyvästely. Viimeinen kuva tuo syvästi mieleen Iiriksen ja Metsäpirtin, mutta en muista oliko siellä lampi/järvi/joku vesi...

    Kaikkea hyvää Metsäpirtin Iirikselle toivottaa Vihervaaran Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos haasteesta. Iris rukan jäljille lähdin sen Lukulamppu-jutun myötä ja sitten sinun haasteesi ja nämä kuvat ikään kuin kohtasivat kirjeessä. :) Iris oli maalaistyttö, mutta oppi elämään kaupungissa. Luulen, että olen itsekin sallainen. Minäkään en muista, onko Iriksessä lampi tai järvi, mutta vettä kuitenkin. Otin viimeisen kuvan pääsiäisenä Rautalammilla (Suonenjoelta hieman Jyväskylään päin) ja ajattelin heti Iristä.

      Ja Anna, myös suosikkini. <3

      Poista
  14. <3 <3 <3

    Ihana oli kulkea tämä matka sinun ja Iriksen kanssa. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  15. Kauniisti kirjoitettu, ihan kyyneleet tulivat silmiin... Iiris rukka on aina ollut minullekin tärkeä kirja, toinen suosikkini Anni Swanin kirjoista on Kaarinan kesäloma. Näissä kahdessa on jotain erityisen koskettavaa elämänviisautta. Koskaan en itkemättä näitä voi lukea... kovasti tykkään myös Sarasta ja Sarrista sekä Ollin oppivuosista.

    VastaaPoista