torstai 29. toukokuuta 2014

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias


Garbielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias
Kustantaja: Gummerus 2014
Alkuteos: The Storied Life of A. J. Fikry 2014
Suomennos: Tero Valkonen
Sivuja: 239
Arvostelukappale
Yhdysvaltalainen romaani

Purppuranvärisen harjakattoisen omakotitalon kuistin yläpuolelle ripustettu kyltti on haalistunut, ja hän on vähällä kävellä koko paikan ohi.

ISLAND BOOKS
Alice Islandin tasokkain
laatukirjallisuuden tarjoaja vuodesta 1999

Yksikään ihminen ei ole saari; Jokainen kirja on maailma

Alicen Islandin tasokkain - ja ainoa. Sellainen oli A. J. Fikryn omistama pieni kirjakauppa syrjäisellä saarella. Mainoskylttinsä mukaisesti A. J. keskittyy laadukkaaseen kirjallisuuteen ja rajaa makunsa hyvin tarkkaan. Hän ei pidä kirjallisuudenlajien sekoittumisesta, kuten korkeakirjallisista dekkareista. Häntä kuvottavat tosi-TV:n tähtien kirjoittamat, oikeasti haamukirjoitetut romaanit, eikä hän pidä lastenkirjoistakaan, ei ainakaan sellaisista joissa on orpoja. Itse asiassa hän olisi mieluummin myymättä kirjoja, mutta jostain se elantokin on ansaittava. Äkkiseltään leskeksi jääneen, keski-ikää kolkuttelevan A.J:n elämä on yksinäistä, mutta sitten alkaa tapahtua. Ensin varastetaan hänen aarteensa, Edgar Allan Poen esikoisteoksen hyväkuntoinen laitos, ja pian tämän jälkeen Island Booksin takahuoneeseen ilmestyy elävä paketti, minkä löytymisen jälkeen A. J.:n koko elämän on muutettava suuntaansa.

Gabrielle Zevinin romaani Tuulisen saaren kirjakauppias on lukemisen ja lukijoiden ylistys, rakkaustarina sekä kertomus siitä, millaista on, kun elämä muuttuu ensin yhdellä, sitten useammallakin tavalla. Pikkukaupunkikuvausten ja kirjojen ystävänä Zavinin romaanin kehys viehätti suuresti ennakkoon, mutta miten kävi?

Ei niin hyvin kuin mitä ennakkoon odotin. Tuulisen saaren kirjakauppias on monin tavoin herttainen ja kirjakeskeinen rakkaustarina. Siinä on mainio tarina, joka tunteellinen, muttei imelä, ja se tarjoaa helppolukuista ja viihdyttävää ajanvietettä. Koskettavakin se on. Kirjojen ystäville Zevis tarjoilee monenlaista nannaa, sillä mikä voisikaan olla kiehtovampi fiktiivinen miljöö kuin kirjakauppa? Tai kiinnostavampi henkilöhahmo kuin ärhäkkäluonteinen kirjakauppias, joka kirjoittaa tyttärelleen kirjeitä, jotka kytkeytyvät muun muassa Roald Dahlin, Mark Twainin ja J. D. Salingerin tuotantoon? Pikkukaupunkifiiliskin on kohdallaan miltei Gilmoren tytöt -televisiosarjan tapaan, esimerkiksi madame Olenska -niminen tanssinopettaja on kuin Stars Hollow'n uhkea Miss Patty. Zevinin romaani tuntuukin pursuavan hyviä ominaisuuksia.

Mutta - niin. Tuulisen saaren kirjakauppias on ihan hyvä kirja, mutta lopulta siitä jää vähän väljähtynyt jälkimaku. Omaan makuuni nähden se on turhankin helppoa luettavaa, joka ei jätä mitään omaa pohdittavaa: ei ainakaan mitään sellaista, jota lukija voisi pureskella jälkeenpäin. A. J.:n ja hänen läheistensä tarina on ennalta-arvattava, vaikka siihen mahtuukin pari yllätystä. Tuulisen saaren kirjakauppias onkin tyylipuhdas ja romanttinen aikuisten satu, jossa kirja-aihe on vain kehys, jota Zevin olisi voinut hyödyntää enemmän. Nyt kirjakaupan voisi nimittäin vaihtaa lankakauppaan, sairaalaan tai kahvilaan. Klassikoiden ja nykykirjojen tilalle voisi vaihtaa donitsit, kuppikakut, virkkuukoukut, bambulangan tai vaikka stetoskoopin. Kirjakauppias voisi olla kondiittori tai pitää vaikka koirahotellia. Hyviä kirjavinkkejä teoksesta toki saa, ja jos kirja tullaan joskus filmaamaan, tarvitaan elokuvateatterissa nenäliinoja kyyneleitä varten.

Vaikken saanut kirjasta irti oikein mitään innostavaa, viihdyin kyllä, sen myönnän. Tuulisen saaren kirjakauppias tarjoilee koskettavaa ja mukavaa ajanvietettä. Mutta ei mitään otteessaan pitävää bussilukemista enempää.

-
Lukekaa myös kirjaan ihastuneen Leenan ja romaanin parissa (vähän varauksellisemmin, mutta kuitenkin) viihtyneen Erjan mietteet.

30 kommenttia:

  1. Katja, tämä oli niin minulle ja jos se loppu olisi ollut vähän toisenlainen, olisi jo oltu ties missä, mutta sydänsarjaan tämä minulla menee.

    Ehkä tämä on saarella asujan kirja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että tämä on saarella asujan kirja. Minulle tämä oli vähän höttöinen ja ennalta-arvattava, odotin jotain omaperäisempää. Mutta kyllä tämän luki!

      :)

      Poista
  2. Julkaisin jo kommenttini kerran, mutta minne lie bittiavaruuteen katosi..Siis, minulla tämä odottaa jo lukupinossa ja olen jotenkin varma, että tää on just mun kirja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, toivottavasti tämä on sinun kirjasi. :) Minun kirjani tämä ei ollut, vaikka periaatteessa hyvä ja sujuvasti luettava.

      Poista
  3. Ihan kiva kirja on sellainen määre, että auts ;)

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista lukea hieman terävämpää ja ei niin ylistävää analyysiä teoksesta. Nostat kyllä tästä hyvin esiin eri puolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos. Paljonhan tästä on pidetty eikä kirjassa mielestäni mitään varsinaista vikaa olekaan, mutta minulle siitä jäi vähän laimea olo.

      Poista
  5. Minä laitoin kirjan lukulistaani pelkän ihanan nimen perusteella. Ja Jonnan sanoin, kiva lukea tästä vähän erilainenkin arvio. Monet muut tuntuneet rakastavan kirjaa ja odotukseni ovat nousseet pilviin, ehkä nyt ne asettuvat hieman vähemmän korkeiksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kirjan nimi onkin ihana! Ja kansi ja esittelyteksti. Tämä on ollut monille mieleen, mutta minun makuuni liian höttöinen. Viihdyin muutaman bussimatkan verran ja tavallaan oli hyvä lukea tämä Atkinsonin mahtavan kirjan jälkeen. Nimittäin nyt mieli on valmiimpi lukemaan taas muuta. :)

      Poista
  6. Ai niin ja piti sanomani, että minä niiiiiiin rakastan sinun blogisi kuvia :)

    VastaaPoista
  7. Luin kirjoituksesi vähän harppoen, sillä aion itsekin lukea tämän lähiaikoina. :) Mutta lukemisaikeeni ainakin vahvistui, sillä tämä vaikutti juuri niin kivalta kun ajattelinkin. Toisaalta tässä on tosiaan riski, että kirja jää vain kivaksi. Täytynee ottaa itse selvää, miten käy ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, sinun täytyy tosiaankin lukea tämä ja ottaa asiasta selvää. Minulle tämä oli pieni pettymys, koska halusin enemmän kuin "ihan hyvää" tai kivaa, mutta kyllä tämä viihdytti. :)

      Poista
  8. Kauniisti kuvaat tätä kirjaa. Luotan makuusi ja jos sanot höttöiseksi, jätän kepein mielin lukematta. Tai no, olenhan ollut aika eri mieltä (esim. Hustvedtistä ja Anderssonista) kuin sinä tässä viime aikoina, mutta kun sanot höttöä, niin sen ostan ja myyn eteen päin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, höttökin on joskus tarpeen, mutta tällainen kirjallisuutta pikaisesti nostaen (name droppingia - miten sen nyt suomentaisi? - on paljon) ärsyttääkin vähän: mieluummin viihde viihteenä kuin tällaiseen kirjallisuuden viittaan kiedottuna.

      On hyväkin olla eri mieltä kirjoista. :)

      Poista
  9. Minä kiinnostuin tästä kirjasta jo heti, kun kuulin nimen. Siinä on jotain niin viehättävää. Jossain vaiheessa täytyy siis tähän tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kirjan nimi on minunkin mielestäni viehättävä ja ihastuin siihen. Kirjalta en saanut hakemaani, mutta toivottavasti sinä pidät!

      Poista
  10. Hyvin kuvaat tätä, ja höttöinen kuvaa hyvin sitä, mitä itse yritin kuvata "hyppelehtivällä".

    Minä tosiaan viihdyin hyvin tämä parissa, mutta kyllä vähän harmitti minuakin se, että niin paljon lupaava aihe kutistui sitten kuitenkin vain ihan kivaksi kirjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, on jännää, miten kirja voi olla samalla kertaa viihdyttävä ja silti ärsyttävälläkin tavalla httöinen. Mutta elokuvana tämä toimisi.

      Poista
  11. Minä pidin kirjasta huomattavasti enemmän kuin sinä, mutta tunnistan kyllä nuo mainitsemasi puutteet. Tästä aiheesta ja miljööstä olisi saanut myös valtavan paljon tasokkaamman kirjan, mutta kevyehkönä viihteenä meni ihan täydestä.

    Mielelläni luen tältä kirjailijalta lisääkin, jos vain suomennetaan, sillä tykkään lukea silloin tällöin tällaista kevyttä ja helppoa kirjallisuutta. (Hah, ihan kuin lukisin hirveän paljon ns. laatukirjallisuutta! :D No mutta ehkä lukulinjani ei ihan näin kevyt tavallisesti ole.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, kyllä tässä paljon on hyvääkin ja viihdyttävä romaani kaikin puolin. Luulen, että kirja toimisi paremmin elokuvana.

      Ja heh, minä ehkä heti lukisi uutta Zeviniltä, mutta jotain kepeyksiä kaipaan minäkin: esimerkiksi Lumilapsi ja Totuus Harry Quebertin tapauksesta ovat olleet sellaisia viihteellisiä kirjoja, joiden lukemisesta olen nauttinut.

      Poista
  12. Tämä saattaisi olla ihan mukava kirja kesäluettavaksi jonakin kuumana päivänä, kun ajatus ei oikein jaksa pyöriä vaativamman tekstin parissa?

    Kiitos taas hyvästä postauksesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ehkä! Vaikka viihdyin, niin... No, kaikenlaisia kirjoja tarvitaan.

      <3

      Poista
  13. Minulla jäi tästä kirjasta aika samanlaiset fiilikset kuin sinullakin. Ihan kiva, suloinen ja viihdyttävä luettava, mutta jotain jäi puuttumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, nimenomaan - juuri noin koin kirjan. Ja nyt kun lukemisesta on aikaa, romaani alkaa tuntua hieman laskelmoidultakin.

      Poista
  14. Kyllä, samaa mieltä! Lisäksi jäi sellainen olo, että tämä oli myös varsin laskelmoiden kirjoitettu kaikille kirjahulluille romantikoille. Se jokin jäi puuttumaan. Juonenkäänteet tosiaan tv-sarjoista ja romanttisista elokuvista tuttuja. Oivallinen bussikirja siis! Itse luin yhdessä sunnuntaipäivässä muiden puuhien ohella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, juuri tuo ajatus laskelmoinnista nousee, kun aikaa lukemisesta kuluu. Viihdettä ja hieman ajanhukkaakin.

      Poista
  15. Samoilla linjoilla ollaan, mutta kyllä minulle tämä tarjosi hyvää viihdettä! :)

    VastaaPoista
  16. Minulla tämä odotutti lukemistaan monta vuotta, mutta hyvää kannatti odottaa. Kirja osui juuri sopivaan saumaan ja sisäleikkipuiston sohvalla istuessa ahmaisin tästä ison osan. Ei mitään hirveän moniulotteista, mutta sopivan lämmin ja lempeä kirja.

    VastaaPoista