Hauskaa vappupäivän loppua! Täällä eteläisessä Suomessa viskoi rakeita sen verran, että meillä vappuvierailut ja -ulkoilut kääntyivät peli- ja kirjanörtteilyksi sisällä. Lapseni innostuivat pelaamaan Tarua sormusten herrasta Lego-sarjan konsolipelinä niin, että aloittelimme Tolkienin kirjaakin. En ole ihan varma, onko kirja vielä sopiva eskarilaiselle, joka haluaisi kuulla koko trilogian nyt yhdeltä istumalta. Siinä sitä olisikin urakkaa sekä lukea että kuunnella. Veikkaan, että kirja jää odottelemaan vielä muutamaksi vuodeksi, mutta lupasin jatkaa tarinaa tänään illalla. Tokaluokkalaiselleni suosittelin Hobittia. Kyllä me toki perinteisiä vappujuttujakin teimme: simaa, munkkeja, ilmapalloja ja serpentiiniä ei voi tähän vuodenaikaan oiken sivuuttaa.
TSH on ollut ajankohtainen kirja muutenkin, sillä nyt huhtikuussa ilmestyi Amman ja minun yhteinen teos Linnasta humisevalle harjulle, jossa esittelemme "50 parasta kirjaa". Viiden kärkeen mahtuu tietenkin Tolkienin suurteos, ja minun osakseni tuli kirjoittaa sitä käsittelevä pieni luku. Täten lueskelin uudelleen romaanitrilogiaa, jonka lukeminen otti minulta aikanaan vajaat kymmenen vuotta (luin siinä välissä toki hieman muutakin). Pidin kyllä Tolkienin tekstistä, mutta fantasiaa luen melko vähän. Huhtikuu kertoo lukumaustani koko lailla hyvin, sillä luin uudehkoa koti- ja ulkomaista kaunokirjallisuutta, joka pohjautuu enimmäkseen realismiin; yhtä lailla napakkaan ja satiiriseen kuin toisaalta rönsyilevään ja tajunnanvirtaiseenkin kerrontaan. Kuukauden parhaan nimeäminen tuntuu mahdottomalta, mutta Eugenideksen Middlesex oli minulle suurin nautinto ja Hyryn Aitta taas sai aikan onnen tunteen. Myös Jayne Anne Phillipsin Kiurua ja termiittiä suorittelen kaikille, jotka haluavat lukea väkevää laatukirjallisuutta.
Jeffrey Eugenides: Middlesex
Antti Hyry: Aitta
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä
Jeffrey Archer: Kane ja Abel (jäi kesken)
Jayne Anne Phillpis: Kiuru ja termiitti
Louise Erdrich: Pyöreä talo
Iiris Kalliola ja Lasse J. Laine: Suomen lasten retkeilyopas
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
--
Lopuksi siirryn hieman sinne haaveiluosastolle. Vaikka vappu toi rakeita, sai lämmin huhtikuu minut kuvailemaan kukkasia ja muutenkin möyrimään pihalla: kylvin muun muassa tomatillon ja kesäkurpitsan siemeniä, perustin perennapenkin (jos niin voi tässä yhteydessä sanoa) kiveyksen reunalle ja nyt odotan, että ensimmäiset omenankukat aukeaisivat. Tänä vuonna niitä näyttää tulevan paljon! Puutarhaunelmin - valkovuokkoja kuvasin toki kotimme vastapäisessä metsikössä - toivotan toukokuun tervetulleeksi niin sateessa kuin paisteessa. Ja palaan pian yhden lastenromaanin merkeissä.
Herttinen sentään, miten ihana on tuo 'yksinäinen' valkovuokko! Meillä on mielettömän kylmä, mutta ei ole tullut pisaraakaan vettä eikä lunta. Luvialla oli satanut yöllä ja äiti katsellut sitä kuin ihmettä, kun ei ole koko talvena lunta nähnyt.
VastaaPoistaOi ihanaa toukokuuta, Katja ♥
Leena, kiitos! Kauhean kylmä on edelleen, mutta onneksi on satanut. Toivottavasti sielläkin. Jos sateen jälkeen tulisi lämmin, ollisi kaikkialla niin vehreää jo.
PoistaTosi kauniita kukkakuvia.
VastaaPoistaMukavaa toukokuuta!
Heli, kiitos. :) Kevään ensimmäiset kukkaset jaksavat kyllä ilahduttaa. :)
PoistaVoi kuinka kauniita kuvia! Meillä kukkii vasta yksi yksinäinen krookus, mutta uskon ja toivon, että toukokuu tuo mukanaan lämpöä ja sitä myöten myös kukkaloistoa.
VastaaPoistaJonna, kiitos. Ja teillä on varmasti pian lisää krookuksia. Kun vain olisi hieman lämpimämpää.
PoistaNiin kauniita kevätkukkia ja -kuvia:)
VastaaPoistaOlen nyt lukenut Linnasta humisevalle harjulle, kiitos vielä. Tykkäsin paljon, ja monta hyvää lukuvinkkiä sain ♥
Terveiset sinne!
Minttuli, kiitos. Ja ihana kuulla, että pidit kirjasta. Lukuvinkkikirjanakin se toimii hyvin. <3
PoistaRakeita tuli kyllä hirveästi ja ukkostikin! Saimmepa hyvän syyn laittaa takan päälle ja löhöillä kirjan kanssa ;)
VastaaPoistaMeillä on myös ollut pihatöitä, viime viikonloppuna käänsimme takapihan kokonaan ja laitoimme uuden nurmikon. Vielä sama pitäisi tehdä etupihalle... Sitten istutan kauan haaveilemani koristekirsikkapuut!
Rentoa loppuviikkoa :)
Jenni, niin muuten ukkostikin! Meilläkin oli tuli takassa, tosin vasta vappupäivän iltana.
PoistaHuh, onpa teillä ollut iso urakka takapihan kanssa! Toivottavasti nurmikko lähtee kasvamaan hyvin.
Hyvältä vaikuttavia ja hyviä kirjoja olet lukenut.
VastaaPoistaTäälläkin hetkin tuli räntää, mutta nyt jo paistaa aurinko. On tämä Suomen kevät vaan jännä.
Ihanaa toukokuuta! <3
Katri,oli kyllä hyvä lukukuu. Toivottavasti toukokuukin on - ja edes hieman lämpimämpi. :)
PoistaPakko tulla tänne jättämään pikakommentti (palaan tännekin myöhemmin, lupaan!), vaikka nyt on ihan sekava ilta: kaikki hukassa - passi, vaatteet, matkaliput ja Lontoo-opaskirja - nenä tukossa ja pääkin ihan sekaisin. :) Mutta sitä vaan että ihanat kuvat, ja etenkin noista omenapuukuvista olen ihan fiiliksissä. <3 Kirjajuttuihin palaan myöhemmin!
VastaaPoistaJa lisään vielä, että täällä meillä on vielä aika nihkeästi valkovuokkoja. Vaikkei tämän pohjoisemmassa teihin nähden ollakaan. Odotan kovin! Ja niitä omenapuunkukkia etenkin!
PoistaSara, <3 Voi että, olet nyt Lontoossa. Nauti! Vaikka turha toivottaa, koska nautit kuitenkin. Laita sitten palattuasi blogiisi palon kuvia.
PoistaKun palaat, metsät ovat toivottavasti teidän suunnalla täynnä valkovuokkoja!
Oletpas ottanut kauniita kukkakuvia:) ja toivottavasti toukokuu jatkuu paremmilla säillä!
VastaaPoistaJael, kukkia on kiva ja helppo kuvata. Iltavalo ja vappupäiväinen sade toivat hauskaa kontrastia.
PoistaIhania kuvia jälleen kerran. :) Ja huikeaa alkanutta toukokuuta! Lempikuukauteni, se kesän odotus, oih <3
VastaaPoistaMinua on alkanut kiinnostaa tuo Aitta (kerran jo selailin kirjastossa), kun sitä on nyt niin monessa blogissa hehkutettu ;) Itselläni on huhtikussa jäänyt lukeminen vähemmälle, koska kaikki aika tuntuu menevän nyt ysien lopputöiden, kokeiden ja aineiden korjaamiseen, mutta onneksi aina löytyy illasta edes pieni hetki kirjallekin. :)
Kaisa, toukokuu on ihana! Joitakin vuosia sitten en erityisemmin pitänyt keväästä, mutta nyt rakastan tätä vuodenaikaa.
PoistaAitta on upea, mutta se kannattaa lukea silloin kun mieli on valmis kiireettömälle kerronnalle. Minä päästelin pääsiäiseen ja se oli oikea ratkaisu. :)
Wau mitä kuvia! Mutta ainahan sulla on hyvät kuvat.
VastaaPoistaJa hienoja kirjojakin olet lukenut.
Meilläkin oli rauhallinen vappu. Vappupäivänä kyllä käytiin kyläilemässä ja vähä ajeltiin, mutta muuten oltiin kotosalla.
Mukavaa toukokuun alkua!
Anna, kiitos ystävä rakas.
PoistaRauhallinen vappu teki hyvää. On ollut kiireinen kevät eikä oikein aikaa mihinkään. Nyt sitten sai olla vaan - ja viikonloppuna olemme jatkaneen samalla linjalla.
Valoa ja iloa!
Meillä luettiin Hobitti ääneen 6- ja 8-vuotiaille viime kesänä, ja kun tytöt toivoivat jatkoa, oli riitti luettavaa jouluun asti ;) Itse kuuntelin lähinnä sivusta, mutta vaikka trilogia oli toki paikoin jännä, ei se kuitenkaan (meidän jälkikasvun) mielestä ollut mitenkään kamala tai liian pelottava. Mies kyllä valitteli vähän lukuväsymystä satojen sivujen äärellä – nyt sama lukija-isä huokasi raskaasti, kun toin kirjastosta Harry Potter vitosen ja kutosen ;)
VastaaPoistaAitta, Omavaltaista menettelyä ja Neljäntienristeys ovat kirjoja, jotka aion itsekin lukea ja jotka olen kaikki jo aloittanutkin (Aitta tosin jäi kesken jo joskus viime kesänä ja palautui kirjastoon, mutta aion palata siihen vielä...)
Kukat ja vihreys tekevät kevään!
Maria, hyvä kuulla teidän luku-urakasta. Kauan TSH:ssa kyllä men., ;) Kirjassa moni pelottavakin asia menee lapsille ihan hyvin, elokuvat ovat pelottavampia. Saa nähdä, jaksetaanko meillä kuunnella (ja lukea!) koko trilogia vai jääkö odottelemaan vielä.
PoistaNautitaan ihanasta keväästä! <3
Ihania kukkakuvia! Olen vähän kade noista valkovuokoista. Meillä niitä ei kasva luonnossa ja joka kevät haaveilen hakevani juurakon pihalle jostain (taimikaupasta) ; ). En muista, olenko monta kertaa jo sanonut, mutta Middlesex oli aika hieno lukukokemus silloin joskus. Olen ostanut itselleni myöhemmin pokkariversion omaksi, mutta sitä en ole vielä saanut luettua. Joku päivä sitten...
VastaaPoistaKaunista toukokuuta sinne etelään!
Jaana, mietin aina, miten ihmeellinen näky valkovuokkojen täyttämä metsä onkaan! Minä näin valkovuokkojan ensimmäisen kerran vasta keväällä 2006, jolloin asuimme ensimmäistä kevättä täällä etelässä. Sen jälkeen olen pitänyt keväästäkin. :) Valkovuokko menestyy varmasti kukkapenkissä, anopillani on sinivuokkoja ja se kukki upeasti jo pääsiäisenä (Savossa).
PoistaMiddlesex on upea!
Minä luin Sormusten herran ensimmäisen kerran 9-vuotiaana ja rakastuin heti. Muistan että alku takkusi; ensimmäinen luku on jotenkin tylsä, ja räpistelin siinä varmaan kaksi kuukautta. Mutta siitä kun pääsin, luin koko kirjan kerralla ja nopeasti. Hobitin luin vasta vuosia myöhemmin, taisin lukea Keskeneräiset tarut ja Silmariollininkin ennen sitä. ;) Hobitista ei koskaan tullut suosikkiani, ja itse asiassa mietin kyllä tosissani olenko edes lukenut sitä alusta loppuun... Mutta kaikkea muuta Tolkienia rakastan. Sormusten Herran olen lukenut suomeksi 4-5 kertaa ja englanniksikin ainakin kaksi kertaa, vaikka en muuten juurikaan englanniksi lue.
VastaaPoistaTämä on muuten periytyvä tauti, isäni teki englantilaisen filologian gradunsa Sormusten herran lauserakenteesta. :) Häneltä sain paksuna yhteisnidepokkarina tuon rakkaan oman Sormusten herrani tuolloin 9-vuotiaana. Nyt minulla on hyllyssä myös isäni englanninkielinen yhteisnidepokkari, se joka palveli jo graduntekoa. :)
Tähtitomu, olitkin aika pieni, kun luit TSH:n ensimmäisen kerran. Ensimmäinen luku on tosiaan hidas, mutta kirja on kyllä upea kokonaisuus. Se on mieheni suosikkikirja. Uskoisin, että omista lapsistani nyt 8-vuotias tyttö etenkin ihastuu Tolkienin teokseen, sen verran syvällä hän on nyt Harry Potter- ja Narnia-maailmoissa.
PoistaOli kiinnostavaa kuulla isäsi gradusta!