keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus




Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
WSOY 2017
Murder on The Orient Express 1934
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
Ulkoasu Martti Ruokonen
310 sivua
Brittiläinen jännitysromaani

Hercule Poirot makasi valveilla ja tuijotti kattoa. Miksi asemalla oli niin hiljaista? Hänen kurkkuaan kuivasi. Hän oli unohtanut tilata yöksi kivennäisvettä. Hän katsoi taas kelloaa. Vasta neljännestä yli yhden. Hän päätti soittaa konduktööriä ja tilata kivennäisvettä. Hänen sormensa ojentui kohti kelloa, mutta pysähtyi sitten, kun helähdys jostain muualta särki hiljaisuuden.

Ylellinen juna kiitää Euroopan halki, on yö ja matka tyssää Jugoslaviassa. Lumentulo on tukkinut raiteet. Hercule Poirot havahtuu, mutta jatkaa uniaan. Aamulla häntä tarvitaan: on tapahtunut murha, amerikkalainen miljonääri Rachet on puukotettu. Koska junan ulkopuolella lumessa ei ole minkäänlaisia jälkiä, on syyllinenkin vielä junassa. Poirot saa aika kovan pähkinän purtavakseen.

Oletteko enemmän neiti Marple- vai Hercule Poirot -ihmisiä (ja hahaa, Anna tai Emilia, pakko kysyä tyttökirjakysymys tässä saman tien)? Miellyttääkö enemmän ovela ja nokkansa kaikkialle pistävä ikäneito vai hieman omahyväinen belgialainen viiksiniekka? Makuasioita! Hiljattain elokuvateattereihin tullut Idän pikajunan arvoitus pitänee Hercule Poirotin nyt monen mielessä. Agatha Christien klassikkodekkarista on ilmestynyt myös uusi suomennos.

Voisikin pohtia, mihin tarvitaan uusia käännöksiä, kun entisetkin ovat luettavia. Idän pikajunan arvoituksen edelliset käännökset pohjautuvat kaikki Leena Karron alkujaan vuonna 1937 tekemään suomennokseen. Niitä on sittemmin tarkastettu, mutta tällainen klassikkoromaani oli oikeastaan jo enemmänkin kuin aika saada uudelleen suomennetuksi. Kaiken lisäksi uusi suomennos on oivallinen. Jaakko Kankaanpään käännöstyö on sujuva, varsin raikas ja otteessaan pitävä.

Dekkarien ystävät eivät varmasti juuri esittelyjä Idän pikajunasta kaipaa. Niille, jotka eivät kirjaa tunne, kerron että kokonaisuus on - tietenkin - perinteisellä tavalla upea: juna tarjoaa oivat puitteet suljetulle yhteisölle ja rajaa ihmisjoukon tietyn kokoiseksi (henkilöitä on silti runsaasti, mutta jokaisella on sen verran selkeät luonteenpiirteet, että heidät erottaa toisistaan). Dialogivetoinen tarina pureutuu tehokkaasti ihmisten motiiveihin, joita riittää. Tarina sekoittaa omaa nykyhetkeään menneisyydessä tehtyihin sopimuksiin ja vuosien takaiseen lapsenryöstöön. Murha voisi olla täydellinen, jos vaan taitava Poirot ei olisi sattunut samaan junaan.

Vaikka olin nähnyt Idän pikajunan arvoituksen David Suchetin tähdittämänä tv-elokuvana (en ollut lukenut sitä kirjana tätä ennen), en muistanut enää loppuratkaisua. Toki lukiessani moni asia palautui mieleen ja juuri ennen loppuhuipennusta ratkaisu palasi mieleeni. Tästä huolimatta ällistyin jälkeen Christien nerokkaasti punomasta juonesta: miten ovela!

Idän pikajunan arvoitus on syystäkin yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista jännityskirjoista.


Palaan vielä kysymykseen Marplesta ja Poirotista. Minä olen aina ollut enemmän neiti Marplen ystävä, koska osin kasvoin hänestä tehtyjen tarinoiden parissa: Agatha Christien Marplet olivat ensikosketukseni kirjaston aikuisten osaston kirjoihin, kuten varmasti monella muullakin, ja 1980-luvulla näytetty tv-sarja oli ensimmäisiä ns. aikuisten sarjoja, joita ala-asteikäisenä sain katsoa. Neiti Marple lie siis aina lähempänä minua. Poirotiin tutustuin vasta aikuisena. Idän pikajunan arvoitus muistutti, että tuo viiksekäs belgialainen tyyliniekka ratkaisee rikokset erinomaisesti. Uusi suomennos muistutti vielä siitä, että vaikka Poirotin ajan maailma kuuluu menneisyyteen, fiktiivinen belgialaissalapoliisi voi oikein hyvin.

19 kommenttia:

  1. Minulla puolestaan on päinvastoin: luin pienempänä enemmän Poirotin etsivätoimista kuin Marplen ja siitä johtuen Poirot on luonnollisesti ollut itselleni läheisempi. Christien kirjojen lukeminen on viime vuosina jäänyt, vaikka olenkin pikkuhiljaa keräillyt niitä hyllyyni jossain nostalgiahuumassa. :D Pitäisi ehkä yrittää lukea niitä taas. Huomenna olen menossa katsomaan tämän Idän pikajunan arvoituksen elokuviin, saa nähdä kuinka ovat onnistuneet tavoittamaan kirjan tunnelman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, varmasti menee juuri noin, että läheisemmäksi muodostuu se hahmo, johon on tutustunut lapsena - siksi minulle Marple on aina rakkaampi, vaikka nautin kyllä Poirot-tarinoistakin. Mitä muuten pidit leffasta?

      Poista
    2. Elokuva oli itse asiassa visuaalisesti varsin kaunista katseltavaa ja näin kerran katsottavaksi yllättävän viihdyttävä, mutta kokonaisuutena jotenkin ontto ja mieleenjäämätön. Suurin miinus taisi olla uusi Poirot, joka ei mielestäni rooliin istunut. Kuten näköjään muutkin täällä, itsekin kannatan ehdottomasti David Suchetin Poirotia. :)

      Poista
  2. Sama juttu, lapsuudessa enemmän Marple <3 Ihan mahtava kirja tämä ja tuo meidän 13-vuotiaskin tempaisi juuri viime viikolla parissa illlassa ja suitsutti kovasti. Leffa olikin sitten kamala mahalasku, loistavista näyttelijöistä ei saatu mitään irti ja itse ohjaaja Kenneth Branagh paistatteli Poirotina keskiössä, antamatta muille roolihahmoille tilaa. On suorastaan mahdotonta käsittää, miten näin hyvästä kirjasta saadaan aikaiseksi niin huono ja tylsä leffa, jossa näyttelivät ovat ilmeettömiä puunaamoja. Toista oli vanhat Idän pikajunan arvoitus leffat. <3 Ihanaa nyt kun tytärkin on löytänyt nämä kirjat omikseen.

    Kivaa joulun odotusta Katja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, ihanaa, toinen Marple-fani. ♥ Elokuvasta olen kuullutkin ristiriitaisia kommentteja. En varmaan mene elokuviin katsomaan, mutta katson jos joskus tulee Netflixistä tai "tavallisesta" telkkarista.

      Samoin, mukavia joulunaluspäiviä! Me jo koristelimme kuusenkin. ♥

      Poista
  3. Minä niin pidin siitä Poirot sarjasta missä oli Suchet pääosassa. Hyvä tietää (Tiian kommentti) ettei leffa ollutkaan kirjan veroinen, parempi näköjään lukea kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, sama juttu! Suchet on jotenkin se kaikkein oikein Poirot. :)

      Poista
  4. Marple<3 Se uusi leffa oli muuten meidän mielestä aika kehno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, Marple ♥ Ja joo, samaa on moni sanonut.

      Poista
  5. Hitsi! Luulin, että minulla on tämä, mutta eipä ollutkaan! Tästä tehty elokuva ratkaisi kaikki suhteeni Christieen sekä kysymykseen Marple vai Poirot, sillä tämä on toinen niistä vahvoista Poirot filmatisoinneista, joita en unohda ikinä ja toinen on se, missä Poirot kuolee, jos se on se alppijuttu...Olen Poirot tyyppiä,mutta se estä pitämästä Marplesta. David Suchetin elämäkerta Poirot ja minä on hyvin avaava...

    Siis en ikinä katsoisi tästä uutta filmatisointia, mutta voin aina katsoa vanhan sekä lukea tämän kirjan: Hitsi, ehkä tämä nyt sitten pitää tilata....

    Tämä kirja on tuonut elämääni myös suuren unelman eli tehdä matka Idän pikajunalla, eikä se maksa kuin 28 000 euroa! Meitä on neljä, jotka haluaisimme lähteä yhdessä ja yhdestä tuli tämän myötä hyvin innokas lottoaja:)

    Pidän rajatusta tilasta, vanhanajan glamourista, pitkistä iltapukukäsineistä, valkoisista liinoista, rajatusta seurueesta, jossa tutustutaan matkan myötä...Oih!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tämä uusi käännös kannattaa hankkia, on nautittavaa luettavaa. Minullekin David Suchet on niin hyvä Poirot. Olisikin kiinnostavaa lukea tuo elämäkerta.

      Oho, eipä tuo matka Idän pikajunalla paljoa maksaisikaan. :D :D Mutta huikea reissu varmasti olisi, aina pitää olla haaveita.

      Pidän kaikista mainitsemistasi asioista.

      ♥♥

      Poista
    2. Arvasin eli tämä oli vähän vinkkiä samalla: Kiva kun joku muukin haaveilisi jostain näin hullun tyyriistä ja vanhanaikaisesta:)

      ♥♥

      Poista
  6. Pidin nuorena enemmän Poirotista, mutta nykyään olen sitä mieltä että molempi parempi. Sekä Poirotin että Marplen tähdittämisä tarinoissa on suosikkikirjojani.

    Idän pikajuna oli minusta nerokas, kun luin sen ensimmäistä kertaa, mutta minusta tämä ei kestä uusintalukuja ihan yhtä hyvin kuin jotkut muut Christiet. Muistan monista muistakin kirjoista murhaajan ja tarinan koukun yhtä hyvin, mutta silti niissä jännite säilyy jotenkin paremmin, vaikka tietääkin loppuratkaisun.

    (Ja Anna oli lapsena ylivoimaisesti rakkaampi, Emiliaan kasvoin kiinni ajan myötä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, ihanaa että pidät molemmista. Minäkin pidän, joskin kannan Marplea aina enemmän sydämessäni.

      Idän pikajuna on minulle hyvin mieleinen, mutta voi olla että pääosin suljettu tila tekee kuitenkin sen, ettei kokonaisuus ole uusintalukujen kannalta niin hyvä.

      (Sama! Minäkin opin tuntemaan Emilian paremmin vasta ajan myötä. Anna on minulle edelleen se rakkaampi.)

      Poista
  7. Minunkin ensikosketukseni Christieen tapahtui nimenomaan neiti Marplen kautta ja hän on edelleen minulle läheisempi, vaikka luultavasti olen sittemmin nähnyt/lukenut enemmän Poirot-juttuja kuin Marpleja. Uusi Idän pikajuna -leffa oli ihan mielenkiintoinen, mutta ei jättänyt mitään syvempää jälkeä. Olen samaa mieltä Liisan kanssa, että siinä loppuratkaisun tietäminen etukäteen vie viimeisetkin jännitteen rippeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr, sama juttu, siis! Minä olen lukenutkin enemmän Marpleja. Onko muuten Poirotista tehty enemmän filmatisointejakin? Minä olin unohtanut Idän pikajunan loppuratkaisun, en ymmärrä miten se on edes mahdollista. Siksi ehkä sainkin tästä niin paljon irti.

      Poista
  8. Poirot on <3 Ensimmäinen kosketukseni Christieen oli Poirotin kanssa ja nuorena tuli mummolassa katsottua mummon ja papan kanssa yhdessä Poirot sarjaa. Poirotiin liittyy paljon hyviä muistoja, muttei Marplekaan hullumpi ole. Tätä uutta leffaa en ole vielä nähnyt, mutta pakko se on jossain vaiheessa katsoa. Mainonta on tehnyt tehtävänsä. Epäilen ettei se vedä kirjalle vertoja, harva leffa vetää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, Poirot on kyllä! Sinulla on ihania lapsuusmuistoja. Me olemme nyt alkaneet katsoa Marpleja esikoisen kanssa, hän täyttää pian 12. Toivon, että hän saa ihania muistoja. :)

      Poista
  9. Hei! Lukaisin tässä muiden kirjabloggareiden ajatuksia Idän pikajuna -kirjasta. Kävin itse katsomassa elokuvan viikko sitten elokuvateatterissa ja ryhdyin kirjablogissani pohtimaan kirjan ja elokuvan yhtäläisyyksiä ja eroja.

    Kerrot kirjoituksessasi henkilöistä ja heidän eroistaan ja siitä juuri itsekkin pidän kirjassa. Monia henkilöitä, mutta yllättävästi henkilökaartissa ei mene lainkaan sekaisin heidän erilaisuuksien tähden.

    Poirot ehdottomasti! MArplea en vielä ole uskaltautunut lukemaan, vaikka Poirotteja olenkin lukennut jo nelisen vuotta...

    VastaaPoista