perjantai 22. joulukuuta 2017

Charles Dickens: Saiturin joulu


Charles Dickens: Saiturin joulu 1843
Kirjalito 2008
Kirja kuvitus P. J. Lynch
A Christmas Carol, In Prose: Being A Ghost Story of Christmas 1843
Suomentanut Antti Autio
Englantilainen klassikkoromaani

“Kuka ja mikä sinä olet?” Scrooge vaati saada tietää.
“Minä olen menneen joulun henki.”
“Jo kauankin sitten menneen?” Scrooge uteli, koska oli pannut merkille hahmon lyhyenlännän olemuksen.
“Ei, vaan sinun menneesi.”

Täydellinen joulukirja. Monenlaiseksi variaatioiksi taipunut ja jopa arkkityyppejä poikinut klassikko. Charles Dickensin Saiturin joulu ei varmastikaan kaipaa juuri esittelyjä edes niiden parissa, jotka eivät ole kirjaa lukeneet. En minäkään ollut ennen tätä joulukuuta, mutta silti tunsin tarinan: itsekkään saiturin Ebenezer Scroogen (ajatelkaa vaikkapa Roope Ankkaa ja tämän englanninkielistä nimeä!), hänelle ilmestyvät joulun henget - menneen, nykyisen ja tulevan - sekä tietenkin sen opetuksen, että rakkaus ja anteliaisuus kantavat itaruutta paremmin.

Ja totta onkin, Dickensin jouluinen romaani on mitä parhainta luettavaa näin joulunaluspäivinä. Sen yltiöjouluisen tarinan myötä on helppoa päästä sisälle joulun ytimeen, mutta myös kurkistaa jonkinlaisen brittiläisen joulun kulttuurihistoriaan. Scroogelle näytetyt tulvivan onnelliset ja pohjattoman surulliset joulun kuvat täyttävät lukijankin mielen.Tietenkin kokonaisuus on - varsinkin, kun tarina on tavallaan tuttu - ennalta-arvattava, mutta niin joulutarinassa pitää usein ollakin. Saiturin joulu on koskettava satu kaikille.

Minua sykähdyttää tietenkin myös Dickensin Lontoo-kuvaus. Lumen peittämät kadut - mitä mielikuvaa! - joululaulut ja muu iloittelu, notkuvat ruokapöydät: kaiken yltäkylläisyys. Sen vastapainoksi on tietenkin viimeisen hengen tuoma yksinäinen lopullisuus: vain ulkoa lankeava hailakka kajastus ja… Onnellinen loppu täydentää tämän joulusadun kaaren, lukija voi helpottuneesti riemuita Scroogen kanssa.

Luin Saiturin joulun nyt ensimmäisen kerran, mutta voisin kuvitella että tulen palaamaan kertomukseen uudelleenkin. Niin alkukielinen romaani kuin joitakin vuosia sitten ilmestynyt Tero Valkosen suomennos kiinnostavat.  

Hänen oma sydämensä riemuitsi, ja se riitti hänelle vallan mainiosti. Voisiko mikään olla joulussa oikeastaan tärkeämpää? Kun oma mieli on jouluinen, puitteista ja joulunviettotavoista riippumatta, on kaikki juuri oikeanlaista.

10 kommenttia:

  1. Ikiklassikko! En muista luimmeko tämän Merin kanssa vaiko vain katsoimme, mutta tämä jätti meihin yhtä syvän jäljen kuin H.C.Andersenin Varjo.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tämä on! Minä olen katsonut uudehkon Saiturin joulu -elokuvan (tai uudehko ja uudehko, vuodelta 2009), nyt vihdoin luin kirjan.

      Poista
  2. Elokuvana olen nähnyt, en lukenut. Kai tämä tulee jouluisin telkusta, tai sitten meillä on dvd. Joulutraditioihin kuuluu katsoa myös Elämä on ihanaa, 40-luvulta. Tämmöinen pateettisuus kuuluu jouluun :)

    Ihanaa joulua teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, olen ihan samaa mieltä: tietynlainen ylisentimentaalisuus kuuluu jouluun. Löysin viime viikolla tyttäreni kanssa Netflixistä A Christmas Prince -elokuvan. Se oli jo melkein huono, mutta jotenkin niin ihana ja juuri jouluun sopiva. Klassikot ovat toki asia erikseen.

      Hyvää joulua!

      Poista
  3. Onpa kaunis kansi kirjassa! Mistä olet ostanut? Oli pakko katsoa heti myykö Adlibris tätä, mutta ei. Katsoin elokuvan joku Joulu taaksepäin, mutta kirjahan pitäisi ehdottomasti myös lukea. Ihana <3
    ~ Ameliamelia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ameliamelia, tämä on jo liki kymmenen vuoden takainen painos, joten luulen että kirjaa löytää vain antikvariaateista. Tässä on ihana kuvitus!

      Poista
  4. Kiehtovaan joulumaahan olet matkannut. Tv-sarjana tämä Dickens on tuttu, eli herkulliset hahmot ja menneena ajan Lontoon lumo välittyy juttusi lisäksi sieltä. Kiitos joulutunnelmapostauksestasi sekä hyvää jouluaikaa sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, tästä on tehtykin monta filmatisointia. Kirjakin kannattaa lukea, tuttu ja silti kiehtova tarina, yltiöjouluinen tunnelma. Kiitos samoin, hyvää joulua!

      Poista
  5. Ainonpuiston teatteri esitti Lahden kaupungintalon sisäpihalla Saiturin Jouluyön joulukuun alkupäivinä; Dickensin lahtelaistettu tarina lahtelaisesta kaupunkilegendasta, Jepulis Penjamista.
    http://www.ainopuistonteatteri.fi/saituri/

    Kirjaa en ole lukenut, ainakin yhden filmatisoinnin olen nähnyt - ja nyt tuon näytelmän :)

    Ihanaa joulua sinulle Katja - ja kiitos blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HPöllö, olisipa kiinnostavaa nähdä Saiturin joulu teatterissa. Lahtelainen sovitus tuntuu hauskalta!

      Kirjakin on hieno, suosittelen lukemaan vaikka ensi vuonna joulun alla.

      Hyvää uutta vuotta sinulle!

      Poista