sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

8 x äänikirja: Miniarvioita ja pohdintaa lukuaikapalveluista



Yhdeksän vuotta sitten, keväällä 2009, olin ostanut itselleni iPodin, sellaisen halvimman mahdollisen mallin, koska ajattelin että vanha simpukkamallinen Nokia-puhelimeni riittäisi: mihin sitä ihminen nyt puhelinta tarvitsisi paitsi puheluihin, tekstiviesteihin, rakeisten kuvien ottamiseen ja satunnaiseen matopelin pelaamiseen. :D Latasin iPodiin lempimusiikkiani ja muutaman äänikirjan, joita en tahdostani huolimatta osannut oikein kuunnella. Se oli kuitenkin alku.

Vajaa vuotta myöhemmin, toukokuussa 2010, olin hankkinut itselleni älypuhelimen ja ladannut siihen koko joukon niitä sovelluksia, joita edelleen käytän. Blogejakin aloin lukea puhelimella. Saman vuoden syksyllä tutustuin ihmiseen, joka kuunteli paljon äänikirjoja. Häneltä sain hyviä kirjasuosituksia, äänikirjatarjontakin taisi kasvaa. Varovaisen innostuneena kirjoitin ensimmäiset äänikirjabloggaukseni (tämän kesällä 2010, tämän sitten seuraavana vuonna, kun oikeasti innostuin). Aina ajoittain ostin itselleni äänikirjan iTunesista, mutta enimmäkseen kuuntelimme koko perheen kanssa äänikirjoja autossa. Vasta ns. lukuaikapalvelujen, ensin BookBeatin ja hieman myöhemmin Storytelin, tulo Suomeen koukutti minut kunnolla.

Nykyisin kuuntelen 3-5 kirjaa kuukaudessa. Huomaan, etten osaa kirjoittaa äänikirjoista yhtä perusteella bloggausta kuin lukemistani teoksista, koska kuunnellessa ajatukset pakostakin harhailevat joskus, enkä äänikirjojen kohdalla palaa selailemaan joitakin erikoisen painokkaita kohtia. Siksi kuuntelen mieluiten kertovaa tietokirjallisuutta, kepeitä romaaneja tai minäkerrontaan pohjautuvia teoksia. En halua näkökulmavaihteluja, tajunnanvirtaa tai kaksikymmentuntisia kuuntelusessioita. Haluan ajanvietettä työmatkakävelyille, satunnaista lenkkiseuraa, joskus harvoin kirjakaverin kuntosalille.

Mitä sitten olen joulu-maaliskuun aikana kuunnellut? Muun muassa näitä, muutama kirja jää vielä odottamaan seuraavaa koontibloggausta.


Johanna Catani ja Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon (WSOY 2017)

Kotimaisia novelleja, jotka kertovat naisten version Tuntemattomasta sotilaasta. Kirjan kirjoittajina on useita kotimaisia eturivin kirjailijoita, mm. Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Katja Kettu, Sirpa Kähkönen, Minna Rytisalo ja Tuula-Liina Varis. Novellit sopivat hyvin kuunneltaviksi, koska kuunteleminen voi olla usein pätkittäistä ja novellin tai kahden rytmityksellä on mukava tauottaa lukukokemustaan. Kuten usein kirjoituskokoelmien kanssa käy, puhuttelevat toiset tekstit enemmän kuin toiset. Muutamien kohdalla ajatukseni harhailivat aika tavalla, mutta toiset pitivät otteessaan ja jäivät ajatteluttamaan pitkäksi aikaa. Kokonaisuudessaan laadukas kirja, ja hieno ideakin.


Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä (WSOY 2017)

”Kertomus siitä, kuinka entinen vihreätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä.” Jaahas. Luulen, että Joonas Konstigin punkkarivuosista on jo aikaa, koska hän on mielestäni ollut aina niin hyvin pukeutuva. Niin tai näin, realityproosaksi luonnehdittu Vuosi herrasmiehenä sopii äänikirjaksi mitä parhaiten. Kerronta on omakohtaista, Konstigin itselleen asettama haaste pitää otteessaan ja lukija sivistyy itsekin, toki myös hetkittäin ärsyyntyy, mutta ennen kaikkea virkistyy. Viihdyin mainiosti, hyvää lenkkiseuraa.



Rhodni Marsden: A Very British Christmas (HQ / HarperCollins 2017)

Pääsiäinen kolkuttelee jo ovella, mutta nostanpa nyt mukaan yhden joulukirjan – vinkiksi tämän vuoden loppupuolelle. Marsdenin kirja luotaa nimensä mukaisesti brittiläiseen jouluun, mutta kyse ei ole mistään perinteisestä tunnelmoinnista ja pusuista mistelinoksan alla, vaan katsaus saarivaltion joulunviettokirjoon: kauheimpiin joulumuistoihin, uskonnottomaan jouluun, joulua viettämättömien keskittalven juhliin, ruokaan, noloihin tilanteisiin, lauluihin ja kaupankäyntiin jne. Ote on koko ajan kuivalla tavalla sarkastinen, näkökulman yllättäviä, ironia pohjimmillaan tarkkanäköistä ja lämmintä – miten brittiläistä ja ihmeellisesti joulumielen sytyttävää!



Helen Fielding: Bridget Jones – Vauvapäiväkirja (Otava 2016, suom. Annika Eräpuro)

No niin, Bridget. Tuo viinaanmenevä ikisinkku mediatyöläinen, jonka kepeät mutta fiksut päiväkirjat naurattavat ja itkettävätkin aina vaan. Helen Fieldingin luoma hahmo on saanut pakostakin Renée Zellwegerin kasvot, kiitos elokuvien. Viime vuonna suomennetussa kirjassa Bridget tulee viimeinkin raskaaksi eikä lukija ole kovin yllättänyt siitä, ettei sankarittaremme tiedä, onko isä Mark Darcy vai Daniel Cleaver. Katsoin muuten hiljattain Bridget Jones’s Babyn elokuvana. Ja ei, ei, EI! Elokuvassa ei ole Daniel Cleaveria ja se tuntui muutenkin ihan vääränlaiselta. Joten, tässä päätökseni: minun Bridget-elokuvani saa olla se yksi ainoa, eli ensimmäinen. Ja koska olen kuullut, mitä Mad about the boyssa tapahtuu, saa minun Bridget-kirjani olla tämä kolmikko: kaksi ensimmäistä ja nyt tämä vauvakirja. Minä haluan sekoilevan Bridgetini yhdessä Cleaverin ja Darcyn kanssa, kiitos vain. Äänikirjana tämä oli muuten niin hauska, että hekottelin kävellessäni ääneen (onneksi kukaan ei katsonut kummeksuen – ja vaikka olisi katsonutkin, niin eipä se niin vaarallista olisi olllut).



Roxanne Gay: Bad Feminist (Harper Perennial 2014)

Yksi huudahdus tulee heti mieleeni: vau! Kirja, joka puhuttelee. Jolle nyökyttelee, jota vastaan haluaisi joissakin kohdissa väittää vastaan, ja joka koko ajan pitää otteessaan, tuulettaa ajatuksia – ja antaa uutta pohdittavaa. Gay pureutuu sukupuoleen, rotuun, kehoon, odotuksiin ja feminismiin koko ajan lukijansa haastaen ja itsensä peliin laittaen. Lukekaa tai kuunnelkaa tämä, vahva suositus!



Eve Hietamies: Yösyöttö (Otava 2010)

Taas niitä kirjoja, joiden kohdalla sain yllättyä. Kuvittelin, että Yösyöttö on jotain (naisen kirjoittamaa) karju litiä. Ehkä sitäkin, mutta myös naurattavaa ja itkettävää vanhemmuuden tuntojen peilausta. Millaista on, kun isyys muuttuu ihan erilaiseksi kuin mitä ennakkoon oli ajateltu? Yksinhuoltajuudeksi. Voi Antti Pasanen, hyvin sinä pärjäät! (Olen kuunnellut myös Tarhapäivän, Hammaskeiju odottelee odottelee vielä vuoroaan.)


J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset (Tammi 2007, suom. Jaana Kapari-Jatta)

Vihdoinkin! Aloin lukea Pottereita englanniksi jo heti kirjasarjan ensimmäisen osan jälkeen. Ahmien luin sarjan ensimmäiset neljä kirjaa sitä mukaa kun ne ilmestyivät, mutta 2000-luvun puolivälissä Potter kuitenkin unohtui. Ilokseni esikoiseni löysi Potterit jo ekaluokkansa jälkeen kesällä 2012. Hänen kanssaan olen päässyt takaisin taikamaailmaan ja tämän viimeisen kirjan kuuntelin tänä keväänä (yhdessä lasteni kanssa). Mitäpä tästä sanoisin? Kaikki sarjan lukeneet tietävät kyllä!



Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (WSOY 2018, suom. Sari Karhulahti)

Eleanor on viihdettä ja jos ei siedä viihdettä, niin kirja kannattaa unohtaa. Mutta jos on valmis antamaan kirjalle mahdollisuuden, niin saa käsiinsä (tai korviinsa) tarinan, joka yllättää monin tavoin. Honeymanin kirja on tarkkanäköinen, hauska ja riipaiseva kuvaus yksinäisyydestä, arvoituksen sisältävä tarina sekä kertomus siitä, miten ihminen tarvitsee toista ihmistä voimaantuakseen. Syvä, omalaatuinen – joskin toki aikuisten satu. Minulle ehkä koko kirjakevään toistaiseksi suurin yllättäjä, joka kertoo myös siitä miten kevyeen asuun voi verhota painavia teemoja.


♥♥♥ 

BookBeat vai Storytel? Kaksi keskeisintä, luotettavasti toimivaa, valikoimaltaan monipuolista palvelua – eräänlaisia kirjojen Netflixejä: kuukausimaksulla saa kuunnella tai lukea niin paljon kuin haluaa. Vuorottelen näiden palvelujen välillä ja aiemmin vuorottelulle oli hyvät perusteetkin: Bonnierin omistama BookBeat julkaisi äänikirjoina WSOY:n ja Tammen tuotantoa, ruotsalainen Storytel taas teki yhteistyötä Otavan kanssa. Joskus teki mieli kuunnella vaikkapa Tammen uutta kotimaista, toisinaan Otavan. Nyt tämä on muuttunut, koska kumpikin palvelu tarjoaa kaikkien isojen kustantajien kirjoja.

Valikoimissa on edelleen pieniä eroja: Storytel tuottaa omaa materiaalia, BookBeatiin taas Bonnierin uutuudet ehtivät (ilmeisesti) nopeammin. Storytelin käyttöliittymä on siinä mielessä parempi, että äänikirjaa voi sujuvasti jatkaa e-kirjana siitä kohtaa, mihin kuuntelu jäi. Tätä toimintoa ei käsittääkseni ole vielä BookBeatissa. Toisaalta BookBeatista on helpompi löytää uutuuskirjat. Kummankin palvelun hinta taitaa olla sama.

Käytän palveluja vain äänikirjojen kuunteluun. E-kirjoja käytän lähinnä kirjamaistiaisiin: luen usein kirjojen alkuja puhelimella ja jos aloittamani teos kiinnostaa tarpeeksi, hankin sen käsiini painettuna kirjana. Tosin joskus, kuten Rosa Liksomin Everstinnan kohdalla, joku kirja on niin huikea, että sen parissa haluaa olla koko ajan. Silloin ahnehdin: kuuntelen liikkeellä ollessani ja myöhemmin jatkan lukien.

Kunnollista vertailua näiden palvelujen välille on ainakin tällaisen muutaman äänikirjan kuukaudessa kuuntelevan vaikea tehdä. Meillä esikoiseni kuuntelee myös äänikirjoja, joten meillä ”menekki” kokonaisuudessaan lie 5-8 äänikirjaa kuukaudessa ja ne e-kirjamaistiaiset päälle.

Sen kerran koukuttavaa äänikirjojen kuuntelu on, etten helposti tällaisesta kirjapalvelusta luopuisi (kuten en luopuisi enää tv- ja elokuvastriimauspalveluistakaan, joista Netflixiä tilaan säännöllisesti, mutta muita, kuten Viaplayta ja HBO:ta tauotan aina toisinaan).

Millaista teidän äänikirjakuuntelunne on? Kuunteletteko paljon? Vai ettekö ollenkaan? Missä muuten kuuntelette? Ja etteivät kysymykset loppuisi kesken, niin miten luku- tai kuuntelukokemus eroavat toisistaan?

24 kommenttia:

  1. Minä kuuntelen Audible.com-appsilla. Kiihkeimpinä aikoina menee pari kirjaa kuukaudessa, mutta tuossa talven mittaan oli muutaman kuukauden tauko kun tuli pari hutitilausta jotka eivät sitten mitenkään koukuttaneet. Olen löytänyt uusia kirjailijoita ja teoksia joita ei ole suomennettu, kuuntelen englanniksi. Nyt äskettäin otin espanjankielisen romaanin, ja ilokseni huomasin että puhujan lukunopeutta voi säätää :D kerkeää jopa ajatella.
    Jännä juttu tuo että välillä ajatukset harhailevat.. mulla käy usein niin että alkukirja menee vähän harakoille mutta sitten tulee jokin käänne jonka vuoksi ei kuuntelemista malttaisi lopettaa alkuunkaan. Tällä hetkellä lukulautasella on Barbara Kingsolver: The Bean Trees.
    Kuuntelukokemus sopii minulle, sillä tykkään puuhastella kaikenlaista samalla kun äänikirjan maailma muodostuu ympärilleni ja tarina alkaa elää. Luen työkseni aika paljon joten vapaa-ajalla se ei ole oikein miellyttävä rentoutumismuoto. Audiblelta saa myös kuuntelutunneista creditsejä, joilla voi hankkia lisää kuunneltavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikru, Audiblea on moni suositellut. Toimii kuulemma hyvin ja ei sido mihinkään pitkäaikaiseen. On varmasti ihanaa löytää kirjoja, joita ei ole ainakaan vielä suomennettu! Minä kuuntelen pääosin suomeksi, mutta myös englanniksi.

      Joskus tosiaan on hankala päästä alkuun ja sitten kirja vielä, eli sama juttu.

      Minä en osaa vielä puuhastella ja kuunnella samalla, mutta liikkuessa kaipaan kuuntelemista. On aina niin ihanaa lähteä vaikka lenkille, kun seurana on hyvä äänikirja. ♥

      Poista
  2. Äänikirjat ovat hienoja. Itse kuuntelen musiikkia. Hauska kun lapset löytävät kirjoja, joista on itse pitänyt. Esikoiseni on vasta kakkososassa potterissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, minä kuuntelen sekä että. Äänikirjoja liikkeellä ollessani, musiikkia kotona jotain puuhaillessani ja toisinaan ihan musiikkin keskittyessäni. Lasten kanssa saa usein aikaan hyviä kirjakeskusteluja. :)

      Poista
  3. Juuri kirjoittelin Storytelin käytöstä blogipostausta. Samaa aihetta siis pyörittelen ja olen aivan innoissani lukuaikapalvelusta. Toistaiseksi kuitenkin yksi palvelu riittää.

    En enää osaa oikein lenkkeilläkään ilman kirjapuhetta, joko äänikirjaa tai Sivumennen-podcastia pitää tulla korvista. Nyt keväällä ajattelin kyllä vaihtaa linnunlaulun kuunteluun.

    Kokonaisteoksia olen tosin kuunnellut vasta kaksi, mutta aloitettuna on jo varmaan viisi, jotka odottavat kuuntelijaa. Lapsille palvelu on toiminut matkaviihdykkeenä aivan loistavasti. Kuopus varsinkin kuuntelee Mauri Kunnaksen kirjoja aivan onnesta soikeana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, hauskaa - samoja mietteitä siis! Minullakin on käytössä yksi palvelu, mutta olen tähän saakka vuorotellut palvelujen välillä. Nyt ei ehkä ole enää tarvetta, kun kummastakin löytää samat kotimaiset.

      Sivumennen on ihana! Minä kuuntelen äänikirjoja podcasteja urheillessani, mutta sitten on erikseen luontokävelyt, jolloin kuuntelen puiden huminaa, linnunlauluja, risukkojen rasahteluja...

      Mukavia kuunteluja sinne!

      Poista
  4. Minun täytyy tunnustaa etten ole "lukenut" yhtäkään äänikirjaa. En tiedä jaksanko kuunnella lukemisen sijaan, on ehkä joskus kokeiltava.Mukavaa alkavaa viikkoa Katja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kokeile joskus. Kaikki eivät äänikirjoista perusta ja kyllä minunkin mielestäni perinteinen kirjasta lukeminen on parempi vaihtoehto. Samoin, hyvää viikkoa sinne!

      Poista
  5. Mukava postaus!

    Minä olen nyt käyttänyt BookBeatia pari vuotta ja käyttö vaihtelee, välillä luen sieltä paljon ja nyt on taas kuuntelukausi käynnissä kun esimerkiksi kokkaillessa tulee kuunneltua ja vauvakin viihtyy kun joku höpöttelee koko ajan. Storyteliä testasin ja koin sen käyttöliittymän vähän vaikeaksi, mutta varmaan otan sen taas vähäksi aikaa kun nykyinen BB-kausi päättyy. Hintansa arvoisia nämä kyllä ovat.

    Minä en ole muuten tuota Bridget-kirjaa lukenutkaan, voisin kuunnella. Mad about the boy ei oikein vakuuttanut. Mutta tuosta Bridget Jones's Baby -elokuvasta kyllä tykkäsin ihan hirveästi, toisaalta en ole koskaan ollut suurensuuri Cleaver-fani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos!

      Mullakin äänikirjojen kuunteleminen vaihtelee. Joskus on oikein into kuunnella, toisinaan sitten menee viikko tai pari ilman kuuntelemista. Ja sulla on siellä on niin paljon ihanampia ääniä. ♥

      Hahaa, minäkään en ole Cleaver-fani, mutta kyllähän hän Bridgetin maailmaan kuuluu. Siksikin olikin ihanaa, että oli mukana kirjassa. Suosittelen kyllä tuota Bridgetin vauvakirjaa, se on ihana ja hauska.

      Poista
  6. Yhteen aikaan kuuntelin äänikirjoja koruja tehdessäni, nykyään täytän ne hetket enimmäkseen bodcasteilla...

    Minulle parhaiten soveltuvia äänikirjoja ovat olleet dekkarit. Ne ovat tarpeeksi keveitä, eikä haittaa, vaikka keskittyminen joskus herpaantuisikin (paitsi tietty silloin kun kohdalle osuu "tärkeä juonenkäänne".

    Pitäisikin taas kuunnella jotain kivaa kirjaa. Sait minut innostumaan!

    Mukavaa alkavaa viikkoa, Katja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, podcastitkin oat ihania! Onko sinulla suosituksia? Itse kuuntelen Sivumenneniä ja Kirjavaa kammaria, mutta etsin uusiakin.

      Dekkarit sopivat varmasti myös hyvin äänikirjoiksi, pitäisikin joskus kuunnella!

      Kirjojen kuuntelu on kyllä parhaimmillaan niin antoisaa.

      Samoin, hyvää viikkoa! ♥

      Poista
  7. Kiitos Eleanorin vinkkaamisesta, harkitsen sen kokeilemista, vaikka yleensä sen tyyliset ei ehkä olekaan omintani.

    Kuuntelen lenkeillä, työmatkoilla, joskus salillakin. Käytössä Storytel. Jotkut kirjat soveltuvat kuunnetaviksi ihan eri tavalla kuin toiset: kirjan tyyli, lukijan ääni/lukutapa mm. seikat vaikuttavat, ja sen kyllä huomaa kuunnellessa soveltuuko kirja kuunneltavaksi. Saara Turusen Sivuhenkilö esim. soveltuu tosi hyvin kuunneltavaksi (storytel), jotenkin tekstin sisältö on sellainen raportoiva ja sitten vielä lukija mielestäni tosi hyvä siinä. Lisäksi tykkään kuunnella novelleja. Myös Zadie Smithin feel free -esseekirja on hyvää kuunneltavaa, yhden aiheen/esseen verran saa ainakin hyvin kuunneltua kerralla. Kuunnellessa asiat kyllä jäävät mieleen vähän kyllä eri tavalla kuin lukiessa, mikä muuttaa kokemusta, ei välttämättä aina niin hyvälläkään tavalla. Jotkut kirjat pääsevät paremmin oikeuksiinsa ihan silmillä lukemalla, tai tulee olo että haluan nimenomaan lukea ne.

    Runotta olen kaivannut Storyteliin lisää, muutakin kuin niitä muutamaa mitä siellä jo on.

    Yle Areenassa muuten löytyy sanalla äänikirja hakemalla myös paljon äänikirjoja, mm. Joel Lehtosen Putkinotko, Marcel Proustia kokonainen sarja mm. siis radiopuolelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM, Eleanor jakaa aika lailla mielipiteitä. Minä olin vähällä luovuttaa kirjan alkupuolella, mutta muutaman luottosuosittelijan ansiosta kuuntelin eteenpäin ja ihastuin kirjaan.

      Hauskaa, että mainitsit Turusen Sivuhenkilön. Se on näet itselläni kesken juuri nyt ja sopii tosiaankin hyvin äänkirjaksi. Smithin esseet koetan myös muistaa.

      Samoin Yle Areena -vinkkisi on oivallinen, kiitos!

      Poista
  8. Minä niin haluaisin kuunnella äänikirjoja, ne olisivat käteviä kuunneltavia mm. lenkillä. Olen käyttänyt Storytelia ja Bookbeatia molempia, juuri valikoiman vaihtelun vuoksi, mutta en vain pysty kunnolla keskittymään kuuntelemaan kirjoja. Alkaa aina ajatus harhailemaan. Joko minulle on sattunut huonoja lukijoita tai äänikirjat ei vain sovi minulle. Enkä voi lukea näytöltäkään kirjoja kovin pitkään migreenin takia. Minusta nuo kirjojen netflixit on ajatuksena loistava, eivätkä hinnatkaan ole ylivoimaiset. Mutta no can do, tyydyn sitten vain kuuntelemaan musiikkia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, äänikirjaan sisälle pääseminen vaatii aika lailla totuttelua - ainakin minulla vaati. Nyt olen aika lailla koukussa, mutta kyllä musiikkiakin on ilo kuunnella. Ja lukeminen on kuitenkin parasta painetusta kirjasta. :)

      Poista
  9. Mulla on hetken ollut kummankin palvelun kokeiluversiot, mutta opiskelijabudjetilla sittemmin niistä luopunut. BookBeatista ainakin löytyi Johanna Sinisalon Enkelten verta, joka oli kyllä todella vaikuttava äänikirjakokemus. Ja vaikka Liksomin Everstinna ei vakuuttanut muuten, toimi sen monologisuus maagisen hyvin kyllä kuunneltuna!

    Nyt lenkeillä kuluu lähinnä podcasteja, olen löytänyt niitä niin valtavan määrän, että luulen ainakin syksyyn asti selviäväni niiden voimalla. Ehkä palaan äänikirjojen pariin kun kaikki lempparit podit on otettu julkaisuaikaan asti kiinni, ja joutuisin uusia jaksoja odottelemaan. Siihen tosin menee kyllä vielä ihan hetki. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, hyvä että mainitsit Sinisalon kirjan. Olen ajatellut lukea sen, mutta kiva että toimii äänikirjanakin. Everstinna on kyllä huikea - ehkä nimenomaan kuunneltuna (toki muutenkin).

      Podcasteja tykkään minäkin kuunnella. Vinkkaapa joskus suosikkejasi!

      Poista
  10. Alunperin lainasin äänikirjoja kirjastosta (CD:einä). Kuuntelin niitä jaksaakseni pitkiä ajomatkoja tai saadakseni lapset viihtymään matkan ajan.

    Myös yksitoikkoisia askareita jaksan tehdä pidemmän aikaa äänikirja viigdyttämänä. Siivous, marjanpoiminta, kitkeminen, nurmikonleikkuu..

    Työstressin vaivatessa käytin mp3-soittimeen tallentamiani äänikirjoja nukahtamislääkkeenä. Kun miellyttävä ääni luki hiljaa tuttua, mukavaa tarinaa, nukahdin siihen hyvin nopeasti. Kaari Utriot ja Jane Austenit ovat minulle parhaita iltasatuja. Siinä on ehkä vähän samaa kuin lapsen nukuttamisessa iltasatua lukemalla.

    Lukijalla on toki iso merkitys. Muutama kirja on tyssännyt vartin sisällä huonoon lukijaan. Suosikkini (Erja Manto, Lis Laviola, Kai Lehtinen) ovat loihtineet silmieni eteen koko tarinan suorastaan elävänä.

    Toisinaan myös hyvinkin eleettömästi luettu kirja on hyvin onnistunut äänikirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, CD-äänikirjoja kuuntelin minäkin aluksi ja juuri tuosta samasta syystä: lapset viihtyivät automatkoilla paremmin.

      Hyvä vinkki tuo kitkeminen äänikirjan kanssa! Kitkeminen on inhokkihommiani, joten hyvän tarinan seurassa voisin jopa viihtyä kukkapenkin äärellä. :)

      Lukija tosiaan vaikuttaa paljon. Olen joskus lopettanut äänikirjan kuuntelemisen, jos lukija on ollut ihan vääränlainen. Eri kirjoissa arvostaa erilaista lukijaa.

      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  11. Roxane Gay on minulla lukulistalla edelleen ja sehän voisikin toimia äänikirjana erinomaisesti! En jaksa romaaneja kuunnella ja muutamat yritykseni ovatkin kaatuneet siihen, että ajatus lähtee harhailemaan. Ainoa mahdollisuuteni olisi kuunnella kotona kuulokkeilla (minulla ei ole älypuhelinta eikä toistaiseksi kiinnosta sellaista hankkia), mutta en osaa vain olla: pitäisi tehdä jotain samalla. Lenkeille en edes haluaisi kuuntelumahdollisuutta, koska ne ovat minulle ajatteluaikaa enkä adrenaliinihuuruissani edes pystyisi keskittymään, koska tajuntani alkaa ns virrata. ;D

    Mutta voihan Roxane, eipä saa äänikirjana kirjastostamme eli täytyy lukea se "perinteisellä tyylillä". Täällä eivät kirjastojen äänikirjavalikoimat päätä huimaa enkä viitsi ostaa, koska on epävarmaa saisinko sellaista ikinä kuunneltua kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gayn kirja toimii äänikirjana hyvin: sen luvut ovat mukavan mittaisia ja asia sellaista, joka saa nyökyttelemään, mutta hieman väittämään vastaankin. Harmi, ettei kirjaa ole kirjastossanne äänitallenteena, mutta perinteisenä kirjanakin toimii varmasti. :)

      Poista
  12. Mulla on nyt pidempään ollut harkinnassa äänikirjojen kuuntelu, mutta toistaiseksi olen kuunnellut vain podcasteja. Niitä kuuntelenkin lähes joka päivä työmatkalla. Ai niin ja Saila Susiluodon runoja olen kuunnellut hänen itsensä lukemana. Ne olivat hieno kokemus (löytyy: oratorio.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, podcasteja kuuntelen minäkin, ehkä vielä mieluummin kuin äänikirjoja. Harmittaa joskus, kun suosikkipodcastien uudet jaksot tulevat niin verkkaiseen tahtiin. Kiitos Susiluoto-vinkistä!

      Poista