keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Sakset tyynyn alla



Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Sakset tyynyn alla
Bazar 2018
Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti
302 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen jännitysromaani

Maalauksessa on nainen, joka katselee itsetietoisen levollisesti suoraan taiteilijaan. Hän on pukeutunut vanhanaikaisesti, ehkä 1930- tai 40-luvun tyyliin. Toisessa kädessä on tupakka, toinen käsi lepää tuolin käsinojalla. Vaikka kuva on epäselvä, naisen katse vangitsee Salomen huomion. Siansaksalta vaikuttavasta uutisesta pomppaa esiin englanninkielinen sanapari Fred Elwell ja Girl with a Cigarette. Miten ihmeessä tällainen muotokuva on päätynyt saksien kera jonkun onnettoman belgialaisen rintaan.
Kaikki alkaa satunnaisseksistä ja yövieraan kertomasta murhauutisesta. Dokumenttiohjaaja Salome Virta on asettumassa Berliiniin, jossa hän kuulee yhdenillanromanssiltaan, belgialaiselta Jaanilta Antwerpenissä tehdyistä murhista, joissa uhrin rintaan on isketty Frederick Elwellin maalaus. Salome ei saa veriteoilta eikä maalaukselta rauhaa: kuka oli maalauksen nainen, miksi juuri hänen kuvansa on murhien keskiössä?
Aika lailla näihin aikoihin kaksi vuotta sitten luin Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen taidemysteerin Nainen parvekkeella. Vaikka en varauksetta ihastunut kirjaan, niin nautin sen lukemisesta sen verran, että Sakset tyynyn alla kiinnosti minua siitä saakka kun kirjan ilmestymisestä kuulin. Ja mikä ettei olisi kiinnostanut: upea, tunnelmaltaan vangitseva maalaus (katsokaa vaikka täältä) ja siihen kytkeytyvä mysteeri.
Joskus lukukaava toistaa itseään: Sakset tyynyn alla on kokemuksena hyvin samanlainen kuin Nainen parvekkeella, eli hetkittäin kliseinen, mutta vetävyytensä ansiosta ahmien luettava. Sellainen romaani, joka pitää otteessaan alusta loppuun saakka, mutta jota lukiessaan kokee sekä ärsyyntymistä että ihastumista.
Paras aloittaa ärsyyntymisestä. Ensiksi: Salome, josta muistelin pitäneeni Nainen parvekkeella -kirjaa lukiessani. Salome on toisaalta ihan mainio, onhan hän boheemi maailmannainen, joka ei pelkää leikata itse hiuksiaan ja jolle maistuu tuoppi jos toinenkin. Mutta Salome on jotenkin liiaksi tällaiseksi tehty, kuin yhteen hahmoon olisi nyt aasinhännän tapaan liitetty mahdollisimman paljon reteyttä. Sen vuoksi Salome ei tunnu kovin uskottavalta, vaan enemminkin rasittavalta sähläriltä. Koska hän on kuitenkin fiksu, nokkela ja osaa tutustua monenlaisiin ihmisiin, saattaa tuo päälleliimattu ronskius olla nyt joku vaihe vain (ja ronskius on hyvä, sitä ei vaan tarvitse vakuutella ihan niin paljon, lukija uskoo rivien väleistäkin).
Saksissa tyynyn alla on muitakin ihmiskuvaukseen liittyviä ärsyyntymisen aiheita, ennen kaikkea liika kliseisyys: paha tuntuu olevan yhtä tunnistettavissa kuin mustikkatahra valkoisella pöytäliinalla, mutta onneksi tässä Nuotio ja Soininen osaavat ainakin yhden henkilön kohdalla yllättää. Kolmas, mutta ehkä kuitenkin vain vähän ärsyttävä dimensio on romaaniin kasattujen teemojen runsaus: on taidetta, natseja ja vastarintaliikettä, uusoikeistolaisuutta, perhesuhteiden kipeyttä, hällä väliä -asennetta, ihastumisia ja niin edelleen. Tähän liittyen totean myös, että murhien motiivi olisi kaivannut hieman enemmän perusteluja, vaikka tulinkin yllätetyksi loppuratkaisun suhteen.
Kolikon parempi puoli kertoo sitten lukuihastumisesta. Ensiksi: nautin lukemastani, en olisi halunnut tauottaa lukemistani lainkaan, koska viihdyin – voi, miten viihdyinkin! Viihdyin, vaikka olisin halunnut läimäyttää Salomea (siis kuvainnollisesti, en oikeasti ole läimäyttelijä, minkä toki arvaattekin) ja vaikka hetkittäin tunsin ärtymystä. Silti Salomen seikkailut veivät mukanaan, niin hänen ihmissuhdesolmunsa kuin ennen kaikkea Eurooppaa laajalti luotaava seikkailutarina. Nautin siitä, miten koukuttavasti Nuotio ja Soininen tarinaansa kuljettavat, millaisen juonikudelman he ovat kutoneet, ja miten hyvin he kuvaavat miljöötä elettiinpä sitten kirjeiden kautta välittyvää toista maailmansotaa tai istuttiinpa Nainen parvekkeella -romaanista tutun Arvon lomakodin parvekkeella Maggiore-järvellä.
Toiseksi: ihastuin oitis sekä Elwellin tauluun että tämän kirjasarjan (toivon, että kolmas osakin ilmestyy joskus) ideaan – taidemysteeri, maalaustaide, lempeähkö rikosromaani, kuka sen teki -tarina.

Ja mikä parasta, oli hienoa tulla – sittenkin – yllätetyksi, kuten kunnon jännityskirjassa kuuluukin.
Vaikka kokonaisuudessa on muttansa, on Sakset tyynyn alla mainio pehmojännäri. Lukusukkula vaikka yhdeksi viikonlopuksi. Sellainen kirja, joka aikaansaa kaipuun taiteen pariin. Joten, jos tiedätte hyviä taidemysteerejä, niin otan ilolla vastaan suosituksia.
--
Myös Tuija on lukenut kirjan.

8 kommenttia:

  1. Minä kuuntelin tämän juuri aamulla loppuun äänikirjana, ja mietin kirjaa lukiessani aivan samoja asioita, joista kirjoitit. Salomen hahmo tuntui ärsyttävältä ja tosiaan liian reteältä. Paikoin kirja oli ennalta-arvattava ja sisälsi hieman liikaa uskomattomia sattumia, mutta koukutti kuitenkin kuuntelemaan tarinan loppuun. Minä pidän siitä, miten historia ja taide ovat niin tärkeässä roolissa näissä sarjan kahdessa osassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, tämä toimi varmasti hyvin äänikirjanakin! Varsin mielenkiintoinen kirja ristiriitaisuudessaan: juonessa oli tosiaan kummallisia käänteitä eikä Salome hahmona erityisemmin ihastuttanut, mutta sitten tämä oli kuitenkin nautittavaa luettavaa. Historian ja taiteen Nuotio ja Soininen osaavat sitoa mainiosti osaksi mysteeriä, mille isot kiitokset.

      Poista
  2. Maalaus on todellinen löytö tarinan pohjaksi ja Salome vetävän rehvakka mimmi. Juoni minun makuuni oli sattumista sakea, mutta olen iloinen, että tällaisia taidejännäreitä tehdään, siis erilaista jännärimeininkiä. Hyvin luonnehdittu tuo pehmojännäriys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, maalaus on vaikuttava ja kiehtova. Taiteilijakin oli minulle entuudestaan tuntematon. Salome on makuuni turhankin reteä, mutta kyllä tämän parissa viihtyi.

      Poista
  3. Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta, pitää lisätä lukulistalle, vaikka murhamysteerejä en yleensä luekaan. Idea taideteoksen liittämisestä murhamysteeriin kuulostaa mielenkiintoiselta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, tämä sopii mielestäni hyvin niillekin, jotka eivät niin dekkareista välitä. Mukavan arvoituksellinen ja taidemaailma tosiaan tuo hyvän lisänsä.

      Poista
  4. Hankin Naisen parvekkeella joskus vuosi sitten e-kirja-alesta... Pitäisiköhän se ottaa vaikka pääsiäisenä lukuun siksi 'kevyemmäksi' teokseksi. Muut pääsiäisajaksi varaamani kirjat ovat Kazuo Ishiguroa <3 <3 <3

    VastaaPoista
  5. Salome on ärsyttävä ja juoni epäuskottava, mutta silti viihdyin tämän parissa.

    VastaaPoista