torstai 22. helmikuuta 2018

Tukholma: Fotografiska ja Silja Symphony


(Melkein blogivieraissa)

Tämä Blogivieraissa-sarjani postaus on oikeastaan huijausta, sillä minähän kirjoittelen matkoistamme niin, että tein vuodenvaiheessa aihealueelle oman kuvallisen tunnistepalleronkin tuohon sivupalkkiin (pieni punarinta johdattaa perille kuin silmäniskuna Salainen puutarha -kirjalle). Vieraissa-sarjan ideani on kirjoittaa sellaisista aiheista, joista en niin kirjoita, kuten tammikuussaliikunnasta. Mutta menkööt tämä matkajuttu nyt itsehaasteeni helmikuun postauksena, eli hiihtolomaterveisiä Tukholmasta!

Mennään ensin Tukholmaan, sitten vasta laivalle. Naapurimaamme pääkaupunki kylpi helmikuisessa auringossa. Siinä missä Helsingissä oli miltei kipakka pakkaskeli ja meri umpijäässä, oli Tukholmassa kevättalvisen leppoisaa. Pakkasta oli pari astetta, valo leikki Gamla Stanin talojen seinissä ja ulottui kapeille kaduillekin. 






Emme halunneet haalia isompaa ohjelmaa, vaan enimmäkseen kävelimme. Kävelimme Fotografiskalle saakka. Ei lie yllätys, että rakastan valokuvaustaidetta. Fotografiskassa katsoimme nyt kaksi näyttelyä (harmi, että Nick Veaseyn näyttely oli loppunut juuri kaksi päivää aiemmin, se olisi varmasti kiinnostanut lapsiani), jotka molemmat olivat kovasti mieleeni.







Kiinalaisen Chen Manin Fearless and Fabulous oli lumoava katsaus populaarikulttuuriin, historiaan, politiikkaan ja fantasiaan. Mennyt ja nykyisyys, loisto ja rähjäisyys, monien asioiden kaksoismerkitykset, kaikki valottuvat värikylläisesti. Chen Manin taituruutta kuvaajana ei voi kuin ihailla. Eteläafrikkalaisen visuaaliseksi aktivistiksi luonnehditun Zanele Muholin SomnyamaNgonyama – Hail, the Dark Lioness puolestaan pysäytti monta kertaa. Mustavalkoiset muotokuvat näyttävät ihmiset niin kauniina ja rujoina kuin maailma on. Identiteetti, kulttuuri ja ihmisoikeudet nousevat esille kuvissa, jotka jättävät jäljen näyttelyssä kävijän mieleen.

Fotografiskassa nähty mielessäni palasimme vanhan kaupungin kujille. Siellä aivan ehdoton käyntikohde on Science Fiction -kirjakauppa, jonka tunnelma on ihan omanlaisensa. Melkein jokainen löytää sieltä itselleen jotain: fanikrääsää Harry Pottereista supersankareihin ja japanilaisista jutuista nyt pinnalla olevaan Stranger Thingsiin (sarjalle muuten lämmin suositus!), ja kirjoja Margaret Atwoodista avaruusfantasiaan ja tällaisiin mielenkiintoisiin teoksiin: 


Jane Austen ei kuitenkaan innostanut emojeina, vaikka vähän mietin että olisihan tuo kirjahyllyn vartijattarenani toimivan Elizabeth Bennet -zombi-funkopopin kaveriksi sopinut. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Tai sitten ei…





Ja sitten, o-hoi, laivalle, tällä kertaa Silja Symphonylle:


Jos minulle olisi vaikkapa vuosituhannen vaihtuessa sanottu, että tulen pitämään ruotsinristeilyistä, en olisi uskonut. Olin toki reissannut lapsuudessani laivoilla (ja muistan, miten jotkut menivät koko matkan kansipaikoilla, mutta meillä oli toki hytti), mutta 1980-luvun jälkeen olin käynyt laivalla vain luokkaretkellä. Kun vuonna 2005 ajoimme autolla Italiaan ja takaisin, matkustimme Ruotsin, Tanskan ja Saksan kautta. Menomme oli vuodenvaihteessa, mutta takaisin palasimme kesällä. Silloin rauhallinen laivamatka ja hytin ikkunasta avautuvat maisemat viehättivät minua. Lasten kanssa teimme ensimmäisen risteilymme kesällä 2010, kirjoitin siitä lyhyesti tänne Lumiomppuunkin. 

Tuosta kesästä aloitimme eräänlaisen lomaperinteen: yhtä kesää lukuun ottamatta olemme perheen yhteisellä viimeisellä lomaviikolla risteilleet Tukholmaan (esim. klik, klik ja klik). Yleensä olemme tehneet ns. päivä Tukholmassa -risteilyn, mutta toisinaan olemme viihtyneet kaupungissa hotelliyön verran. Laivalla on ollut aina mukavaa ja rauhallista, hyttiluokka on vaihdellut ensimmäisen perhematkan promenadesta a-hyttiin ja muutaman viime kesän aikana ihanaan commodoreen, jonka koko vastaa jo hotellihuonetta.


Tällä kertaa keksimme koko risteilyidean vasta tammikuussa. Olimme saaneet Silja Linelta jonkinlaisen joulutervehdyksen, jolla saimme a-hytin (eli sen perushytin, jossa on kerrossängyt ja ikkuna merelle) edullisesti. Hiihtolomakauden risteilysuosiosta kertoo sekin, että iso osa hyteistä (esim. paikka paremmat hyttiluokat) oli matkaa varatessamme myyty jo loppuun. Siljan laivoilla on menossa hyttiuudistus ja ikävä kyllä saimme remontoimattoman ja siksi jokseenkin aikansa eläneen a-hytin 9. kannelta, mutta maisemat hytistä olivat toki hienot. 

Hytti ei yllättänyt, mutta mikä yllätti, oli uskomaton mökä hyttikäytävillä. Meteli, käytävillä juoksentelu ja juopuneiden (ilmeisesti nuorukaisporukoita oli liikkeellä) äänet kaikuivat hyttikäytävällä aamuviiteen saakka – molempia öinä. Tällaista en ollut aiemmin laivalla kokenutkaan. Jos minulla ei olisi ollut aiempaa risteilykokemusta, olisi tämä kerta jäänyt varmasti viimeiseksi. Nyt tiedän paremmin – tai sitten meillä on ollut näillä reissuilla onni myötä. Kaikki aiemmat laivareissumme ovat olleet leppoisan rauhallisia hyttiluokasta riippumatta.


Kukaan perhestäni ei nukkunut kahteen yöhön, ei edes sikeäuninen esikoisemme. Sen verran keski-ikäinen olen, että kävimme puolisoni kanssa sanomassa riehakkaan porukan juhlimisesta laivan infossa – kahdesti. Infossa ystävällinen virkailija pahoitteli tilannetta ja kehotti antamaan asiakaspalautetta laivayhtiön nettisivuilla. Sen tietenkin tein. Kyllähän minä toki ymmärrän, että nämä hyttiasiat menevät usein sattuman kautta. Senkin tajuan, että nuorena juhlamieli ottaa helposti vallan (ja itsekin olin luokkaretkellä laivalla 1990-luvun alussa, silloin muuten yövyimme autokannen alapuolella ja laivan baarissa tilasin marjomatikaisen, joka oli kai jonkinlainen suonenjokelaisversio sinisestä enkelistä – voi näitäkin muistoja). Mutta olisin arvostanut yöunia, leppoisaa koko perheen minireissua (ja toivonut remontoitua hyttiä). Jos melua olisi ollut hetkittäin, vaikkapa seurueiden mennessä ravintolaan ja tullessa takaisin, olisin vielä jaksanut, mutta nyt sitä älämölöä kuului tuon tuosta. Kaiken lisäksi hyttikäytävä oli roskainen: muovia, paperisia liinoja, tahrainen pyyhe, nuuskaa... Argh.

Joskus näin. Nyt ei siis auta kuin pohtia, että jättääkö risteilyt toistaiseksi sikseen (ei sillä, että niin usein kävisimme: noin kerran vuodessa), lähteäkö eheyttävälle reissulle paremmassa hyttiluokassa vai kokeillako kilpailijan eli Viking Linen tarjontaa (sitä ei kannata sanoa, että voisi jättää koko laivaristeilyn väliin ja matkustaa samalla rahalla muualle, koska enemmän matkustan sinne muualle ja yleensä pidän laivareissuista)? Mitä sanotte? Kokemuksia etenkin viimeksi mainitusta (Viikkarin satama Tukholmassa olisi ihan Fotografiskan vieressäkin)?





Ja silti: kaiken kaikkiaan pieni irtiotto arjesta oli tervetullutta. Laivan buffetin kala- ja jälkiruokatarjonta on mielestäni aina laadukasta, italialaistyylisen Tavolàtan sitruunarisotto oli herkullista ja jälkiruoaksi tilaamani panforte oli sellaista hyvää, jota kannatti odottaa (sen valmistus kesti aika kauan). Laivan henkilökunta oli ystävällistä, Siljan Promenade-kansi aina vaan niin ajanmukainen. Ja mikä parasta: talviset merimaisemat niin Tukholman kuin Helsingin päässä olivat kauneudeltaan ihan omaa luokkaansa. Lukurauhaakin matkan aikana sain. Luettuja kuvasin jo Instagramiin, kirjoista lisää lähipäivinä.



15 kommenttia:

  1. Oi tuota merta, miten kaunista! Tukholma on kyllä hieno kohde, varsinkin Gamla Stan. Alkoi tehdä mieli lähteä..
    Upeat kuvat!

    Harmin paikka tuo meteli laivalla! Kerran sattui meidänkin risteilyllä samanlaista menoa. Eipä siinä nukuttua saa.

    Hyvää loppulomaa ja terkkuja♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos. Jäinen meri oli kyllä kaunis. Ja Tukholma on aina ihana, mieli tekisi uudestaankin - vaikka sitten laivamatkasta toipumisen vuoksi. :D

      Meteli ja sekasotku olivat melkoiset. Koskaan aiemmin ei ole tuollaista sattunut kohdalle.

      Kiitos, kivaa loppuviikkoa sinne! ♥

      Poista
  2. Yömetelistä harmittelut, mutta muutoin oli hauskaa saaa nuuhkia kerallasi merta, vaeltaa Gamla Stanin pittoreskeilla kujilla, käydä näyttelyssä ja herkutella; mainiosta matkakertomuksesta kiitos!

    Tuollainen irtiotto on kestoansa suurempi kaikilta anneiltaan. Aiemmin, poikien ollessa pieniä/nuoria harrastimme noita tuttavapariskunnan kanssa aina itsenäisyyspäivän tienoilla joulutunnelmaan vanhassa kaupungissa virittäytyen. Nyttemmin on oltu porukalla Kuopuksen perheen ja joskus myös toisten isovanhempien kanssa kevätaikaan juuri Siljalla liikkeella ja nautittu koko porukka suuresti yhdessäolosta. Oiva valinta on ollut kaikille nuo Commadore-hytit loungeineen, rauhallisine välipala- ja kahvimahdollisuuksineen. Miehet ovat saunoneet Pikkumurmeleiden kera ja me mummit kaikessa rauhassa kahviteltu merimaisemia ihaillen ja maailmaa parannellen... Nyt alkoi risteilytyttää; aurinkoista ja iloista lomanjatkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, kiva että tulit tänne Tukholmassa vaeltamaan ja merta nuuskimaan. :)

      Tosiaankin nuo Commodore-hytit ovat ihastuttavia. Melko tyyriitä ne ovat, koska samalla hinnalla koko perheemme viettäisi muutaman päivän Berliinissä, mutta laivamatkoille on ihan oma tarpeensa. Ja vaikka tiedän, että a-hytitkin ovat oikein ok, on minulla melkoinen kynnys lähteä uudestaan sellaiseen. Eli takaisin parempaan hyttiluokkaan. Commodore lounge on kyllä kiva.

      Aurinkoisia talvipäiviä sinulle!

      Poista
  3. Katja, rakastan Tukholma saaristoa, mutta ei ikinä enää laivalla Ruotsiin:) Niin monta vuotta ajoimme Keski-Eurooppaan Ruotsin kautta ja aina tuo laivaylitys, joka alkoi tuntua tuskalta...Lopulta vaihdoimme ensin Raumalta Saksaan lähteville rahtilaivoille, joissa istuttiin illalliset kapteenin pöydässä etc. ja sitten myöhemmin rahtilaivoille Hesasta Saksaan ja sitten tuli Finnjet ja meno oli paljon kivampaa. Nyt pyrimme ottamaan laivoista pienimmän eli mitä vähempi porukkaa sen mukavampi. Illallispöydät ovat joka ilta samat eli ensimmäisenä iltana valinta. Kaikki tervehtivät kaikkia. Ei mitään mökää käytävillä ja varsin iso hytti suurella parivuoteella. Lapsemmekin saivat aikansa kulumaan jo rahtilaivoilla, joissa erimaalaiset kapteenit veivät lapsia ajohyttiin katsomaan miten suurta laivaa ohjataan etc.etc. Nyt se on täyttä lomaa eli kannella kävelyt, ruokailut, lukemista, nukkumista, maisemia, kuvaamista, ajoreitin suunnittelua...

    Jäätävän kauniit nuo alimmat kuvat♥

    Laivalla matkustaminen on todella ihanaa ja hiilijalanjälki paljon lentämistä pienempi, joten etsikää joku muu reitti/laivayhtiö. Ja aina kannattaa ottaa astetta paria laadukkaampi hytti, kuten tekin olette yleensä tehneet...

    Mukavaa lomanjatkoa, Katja!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Tukholman saaristo on varmasti yksi maailman kauneimmista paikoista. Minä kyllä lähtisin uudestaan ja uudestaan laivalla Ruotsiin, mutta nyt pitää vähän miettiä hyttiä ja ehkä laivayhtiötäkin. Tosin ei meillä ole koskaan ollut a-hyteissäkään valittamista, mutta nyt nuhruisuus ja tuo melu saivat pienen kammoamisen tunteen aikaan. Mutta seuraavalla kerralla toisenlainen matka, toivon.

      Maisemat, nukkuminen, ruokailu jne. ovat kyllä laivalla parasta. Ruotsinlaivoilla myös ostosmahdollisuudet ovat hyvät. En tässä blogissani viitsinyt esitellä, mutta ostin itselleni kivan pikkulaukun, jollaista olin etsinyt. :)

      Kiitos samoin, kauniita talvipäiviä! ♥

      Poista
  4. Kiitos matkakertomuksesta, Katja!
    Kylläpä alkoi tehdä mieli mennä Tukholmaan.

    Olemme yleensä varanneet halvat hytit, ja silti - moukan tuurilla - meno on ollut rauhallista. No, me tietenkin voimme matkustella off-season aikoina, jolloin pahimmat juhlijat lienevät töissä.
    Fotografiska on aina ohjelmassa. Voi miten kaunis näyttely siellä nyt, nuo Zanele Muholin muotokuvat.

    Seuraava laivareissu Tukholmaan toteutunee kesällä kolmen sukupolven voimin. Käymme Kolmårdenin ja muut perinteiset kohteet. Sitä ennen käymme keväällä ystäväpariskunnan kanssa Pietarin risteilyllä. Risteilyt on siitä kivoja tapaamismuotoja, ettei kenenkään tarvitse olla isäntinä ja emäntinä, vaan voi keskittyä yhdessäoloon.

    Mukavaa talviloman jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se unohtui sanoa, että kuvasi ovat lumoavan kauniita!

      Poista
    2. Marjatta, Tukholma on aina kiva. Ja halvemmissa hyteissä on ihan hyvä matkustaa: me reissasimme monta vuotta Promenade- tai a-hyteissä eikä koskaan aiemmin ollut mitään häiriöitä, ei edes heinäkuun kiivaimpana loma-aikana.

      Fotografiskassa on niin upeita näyttelyitä. Teidän täytyy kesällä koettaa sinnekin. Kolmården on lastenlasten mieleen, luulisin.

      Hauska idea risteillä ystävien kanssa!

      Kiitos samoin. :)

      Poista
  5. Ihana Tukholma, ja hieno kuvasarja plus vinkkejä:) Minä kaipailen noita laivaristeilyjä, niin kiva tapa käydä lyhyellä lomalla naapurimaissa. Harmi että nuorten melu vei teiltä yöunet:( En ole koskaan ymmärtänyt miksi täältä ei ole vastaavanlaisia risteilyjä Kyprokselle,jonne on ehkä samanlainen välimatka kuin Ruotsiin tai vähemmän, menisin heti jos olisi,ja joskus on kuulemma ollutkin.Mukavaa loppuviikkoa Katja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tällainen ristelykulttuuri taitaa olla aika lailla Suomen ja Ruotsin (ja Suomen ja Viron, ehkä osin Ruotsin ja Viron) välinen juttu - ainakin siinä mielessä, että laivalla vietetty aika on melkein isompi juttu kuin matka. Toivottavasti sinne tulee joskus uusia risteilyjä vaikka juuri Kyprokselle.

      Kiitos samoin, mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  6. Kiitokset hienosta matkajutusta! Ja nuo valokuvasi ovat aina ihan mielettömän hienoja!

    P.S. Ihan hävettää, miten vähän ehdin nykyään kommentoida bloggarikollegoiden postauksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos. Ja ♥ kuvakommentista: sinun kuviasi ihailen aina niin, että olen täällä nyt niin hyvilläni. ♥

      Ja tiedätkö, minua hävettää sama asia - ja lisäksi se, etten tahdo enää löytää aikaa / innostusta kirjoittaa edes näitä omia juttuja. :D

      Poista
  7. Oi, kaunis ja kiehtova Tukholma! Harmi laivamatkanne yöllinen älämölö ja häiriköinti, toivottavasti jäi nyt tuohon yksittäiseen kertaan. Meidän perhe on suorastaan surkea sakki risteilyjen suhteen. Viimeksi on tehty Tallinnan reissu vuosia sitten, (!) jolloin yövyimme tunnelmallisesti vanhan kaupungin kupeessa useamman yön ja reissu oli kaikin puolin aivan ihana. Sen jälkeen oli aikas kovasti risteilyhuumaa, mutta johonkin se hiipui, sillä näiltä huudeilta ei tule vain lähdettyä niin vaivattomasti.. Uskon, että olisi aivan eri asia, jos asuisimme Turussa tai Helsingissä.

    Fotografiskassa viihtyisin varmasti koko päivän. Niin hienoja kuvatunnelmia sieltä! Postaustasi oli ihanaa lukea, kiitos. Aivan kuin olisi päässyt itsekin hetkeksi reissuelämyksiinne:)

    Talvilumoa luoksesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, Tukholma hurmaa aina vaan. Se on kyllä totta, että kauempaa on hankala lähteä risteilylle. Asuin itse aiemmin Joensuussa yli kymmemen (aikuisiän) vuotta. Silloin kävin ruotsinlaivalla vain kerran, kun ajoimme Italiaan ja takaisin. Virossa kävin samoin kerran (oopperassa äitini kanssa). Kaipaan Pohjois-Savoon tai -Karjalaan, mutta täällä etelässä on hyvää se, että voi lähteä helposti matkaan.

      Fotografiska on huikea. Kiva, että olit nyt mukana. ;)

      Kauniita talvipäiviä sinulle! ♥

      Poista