keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Juha Hurme: Niemi


Juha Hurme: Niemi
Teos 2017
Ulkoasu Jenni Saari
448 sivua
Kotimainen faktaa sisältävä romaani

Samaa sakkia ollaan, maailmankansalaisia ja moneen suuntaan vuosikymmentuhansien aikana paremman elämän toivossa vaeltanutta, kuolemaa onnistuneesti paennutta, sukupuuton välttänyttä porukkaa.

Alussa, tänä vuonna, Suomeen syntyy tyttövauva, joka saa nimekseen Aino. Ainon äiti on varsin nuori, 25-vuotias, mutta niin oli hänen äitinsäkin aikoinaan. Ja äidinäiti, äidinäidinäiti ja niin edelleen. Aino-tyttö kaikkine esiäiteineen on johdanto Suomeen, mutta määrittelemättömään ja epäyhtenäiseen maahan, oikeammin Niemeen. Vuosisatojen ja -tuhansien maahanmuutto niin idästä kuin lännestä on muokannut Ainon perimää. Oikeastaan mennään vielä kauemmas, maailmankaikkeuden syntyyn saakka. Olemattoman pienestä pisteestä 13,8 miljardia vuotta sitten vuoteen 1809 on käsittämättömän pitkä matka, mutta sellainen matka on nyt edessä – ja nimenomaan Suomen(niemen) kannalta käsiteltynä, ”maailmankaikkeuden kulttuurihistoriaksi” kirjoitettuna. Joko miltei mykistää?

Ehkä mykistää, mutta toivottavasti vielä enemmän innostaa. Jos olisin laatinut Finlandia-ehdokasveikkauksen, kuten moni bloggaakollega viime viikolla teki, olisin ehkä nostanut omalle listalleni Juha Hurmeen Niemen. Ehkä, koska Finlandia-ehdokkaiden julkistuksen aikaan kirjamessuilta ostamani teos oli vielä hieman kesken, ja koska olen hieman hattarapäinen muistellessani tätä kirjavuotta, olisin kuitenkin unohtanut listaltani monta hyvää lukemaani. Vuosihan on ollut erinomainen nimenomaan kotimaisen kirjallisuuden osalta. Nyt Niemi on luettu ja sinne erinomaisten joukkoonhan se varsin vaivatta sujahtaa.

Oli maamme, hansakaupasta huolimatta, köyhä,  ja siksi jäi. Niukkuus sai aikaa Niemelle ja laajemminkin Ruotsin valtakuntaan tasa-arvoa ja vapautta. Manner-Euroopassa yksinvaltiaat ostivat uskollisuutta feodaalipäälliköiltä jakamalla näille isoja tontteja eli läänityksiä talonpoikineen, -tyttärineen, hevosineen ja nautoineen. Ruotsissa tällaiseen järjestelyyn ei ollut mahdollisuutta, koska kelvollista, muhevaa maata ja elävää ihmisvoimaa ei riittänyt lahjuksiksi.

Miltei 450 sivua ja aikajatkumo maailmankaikkeuden alusta Ruotsin vallan loppuun Suomessa. Hurme tykittää menemään melkoisella vauhdilla, hetkittäin päätä huimaa, mutta kyydissä on helppo pysyä, sillä Hurmeen minäkertoja kuljettaa Niemen tarinaa hauskasti, älykkäästi, koukkuja menneestä tulevaan tarjoten. On luonnon- ja kulttuurihistorian käänteitä, on ihmisiä Jonathan Swiftistä Pentti Linkolaan, Descartesista ja Negristä Cajanukseen; itämerensuomalaisten jumalten hölmöilystä päästään tietenkin Tolkieniin ja Kalevalaan, jota Hurme luonnehtii sanoilla ”läpeensä weird”. Reformaatio saa osansa sekä tietenkin sen rooli kirjoitetun suomen luomisessa. Aina läsnä ovat myös naapurit, Ruotsi ja Venäjä, mutta kaukaisempikin maailma on lähellä, sillä niemeläisyys on monien osien alati muuttuva summa.

Tarttumispintaa siis on, ihan jokaiselle tällä niemellä asuvalle lukutaitoiselle ihmiselle. Melko miehinen Niemi on, mistä
Hesarin kolumnissa kirjoitetaan. Mutta kyllä Niemessä naisiakin on, vaikkei (vielä) kovin keskeisessä roolissa. Vanha folkloristi minussa ihan voimaantuu, kun Hurme kirjoittaa hienosti itkuvirsiperinteestä feministisenä kritiikkinä, karhun pyllyttämisestä, naisnäkökulmaisista runoista ja kirjan viimeisessä luvussa puhutaan jo Minna Canthin odotuksesta.
Kerronta on kokonaisuudessaan paitsi vetävää, myös hauskaa ja murheellista, koskettavaa ja innostavaa, kauttaaltaan nautittavaa luettavaa.

Semmoista se on. Niemi ei ole (vielä, kuten kustantamon esittelyssä huomautetaan) Suomi. Mutta kyllä se Suomeksi on muuttumassa. Jatko-osa olisi tervetullut monestakin syystä. Ennen kaikkea siksi, että Hurme vie lukijaansa niin, että tämä huvittuu ja sivistyy – ja löytää ehkä osan itsestään.

--

Niemestä ovat kirjoittaneet myös muun muassa Elina (juuri tänään) ja Jorma Melleri.

10 kommenttia:

  1. Hurmeen Niemi vie mennessään. Toivoisin, että mahdollisimman moni tähän tarttuisi, sen verran hauskasti se on kerrottu ja se paljastaa monta hupaista yksityiskohtaa historian kätköistä. Rönsyily ja kertojan heitot ovat ihan parasta. Karhun pyllytys oli kyllä todella voimallista touhua ja minua huvitti myös säkkipillin soittaminen, josta en ollut tiennytkään. Nimet eivät jääneet minulla paljon sen paremmin mieleen kuin ennenkään, mutta kirjassa on onneksi hyvä henkilöhakemisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, Niemi kyllä vie. Miten hauska, lämmin, sivistävä, tavallaan notkeakin tämä kirja on. Olen suositellut kirjaa monelle, toivottavasti suositukset menevät perille. Hakemisto on kyllä hyvä!

      Poista
  2. Vai tämmöinen kirja, ei ollut hajuakaan. Kiinnostaa kyllä lukea, kunhan tuo valtava odottavien pino joskus hiukan pienenisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, suosittelen lämpimästi. Osta vaikka miehellesi joululahjaksi ja lukekaa molemmat tämä. :)

      Poista
  3. Juuri tein myös oman jutun tästä, yhä riemullisissa tunnelmissa lukemisen jäljiltä. Niin mainio teos, etten muista vastaavaa - Hurmeen Nyljetyt ajatukset on myös hieno, muttei näin iskevä. "Jokaiselle lukutaitoiselle"on hyvä suositus! En kokenut kirjaa ylimiehiseksi; melkein päinvastoin, ainakin alkupuolella Hurme esitteli paljon myös naisten teoksia ajoilta, jolloin naisen asema oli jotain ihan toista kuin myöhemmin historiassa, ja siksi heidän näkymisensä on sitäkin harvinaisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, keskiviikko olikin pieni Hurme-päivä blogeissa. :) Minuakin tämä riemastutti. Enkä minäkään kokenut kirjaa ylimiehiseksi, vaikka tässä paljon miehiä onkin: historia on. Ja naisten asema kulki tosiaan mukana monessa.

      Poista
  4. Tämä ja Yli-Juonikkaan romaani olivat ne ainoat, jotka naputtelin itsekin kirjaston varauksiin odottamaan vuoroaan! Hetken tosin odotella saa, tämä oli varsin monta muutakin varausta saanut jo alleen siinä vaiheessa kun itse huomasin koneelle mennä, mutta kirjoituksesi sai odottamaan entistä enemmän! Saa nähdä kuka sen Finlandian lopulta sitten pokkaa tänä vuonna, itse edelleen kannatan Sandua, mutten toisaalta sen ja Haurun lisäksi muita olekaan lukenut.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, toivottavasti saat molemmat pian luettavaksesi. Jonoa varmasti on. Minä pidin tästä kovasti ja koska tämä on toistaiseksi ainoa lukemani F-ehdokas, pidän peukkuja tälle. Sandun aion myös lukea.

      Poista
  5. Riemukas kirja - ja se välittyy justasi muhevasti! Romaani ei Niemi minusta ole, muttei se haittaa. Oli mikä oli - hieno on, nautiskeltavan runsas, älykäs ja hauska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos! Minäkin mietin, että onko Niemi romaani, mutta sellaiseksi se on luokiteltu, joten siksi luokitin sen "faktaa sisältäväksi romaaniksi". En oikein tiedä, mikä tämä olisi, mutta ehdottomasti älykäs ja hauska kirja!

      Poista