keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Favilli & Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille


Elena Favilli ja Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille
S&S 2017
Good Night Stories for Rebel Girls:100 Tales of Extraordinary Women 2016
Suomentanut Maija Kauhanen
200 sivua
Italialais-amerikkalainen lasten tietokirja

Kaikille kapinallisille tytöille:
    Unelmoi rohkeammin
    Kurota korkeammalle
    Taistele kiihkeämmin
    Ja epäilyn hetkellä muista:
    sinä olet oikeassa.

Nämä alkusanat johdattavat saduiksi kutsuttujen tarinoiden äärelle. Satujen päähenkilöinä ovat muun muassa Ada Lovelace, Anna Politkovskaja, Elisabeth I, Frida Kahlo, Kleopatra, Malala Yousafzai, Michelle Obama, Rosa Parks, Sonita Alizadeh, Virginia Woolf  ja Yoko Ono. Eri aikoina eläneet (tai edelleen elävät) naiset saavat tarinansa kerrotuksi sadunomaisesti, olipa kerran -tyylillä, mutta vahvasti tosiasioihin pohjautuvana.

Joukkorahoituksen mahdollistama Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille. 100 tarinaa ihmeellisistä naisista on kirja, josta oli helppo innostua ennakkoon. Eräänlainen naisten maailmanhistoria kuvitettuna ja lapsille sopivana. "Voimaannuttavaa, ihanaa", ajattelin.

Heti ulkoasu ihastuttaa: kannen leikkisä fontti ja värimaailma, tekstien ja kuvituksen rytmitys, etenkin kuvat. Iltasatujen (puhun kirjasta nyt tällä nimellä) kuvituksen on laatinut 60 naistaiteilijaa eri puolilta maailmaa, mukana myös suomalainen Riikka Sormunen. Kuvat ovat  upeita, erilaisia, värikkäitä, kuvattaviensa näköisiä, hauskalla tavalla kunnioittavia. Lopuksi kirjan omistajaa kehotetaan vielä piirtämään oma muotokuvansa. Mainiota.

Emme voi antaa lastemme kasvaa tässä korruptoituneessa hirmuhallinnossa.
-Patria Mirabal

Kirjan tekstit ovat napakoita. Ne noudattelevat keskenään aika lailla samaa, ikiaikaisten satujen rakenteesta tuttuja kaavaa: olipa kerran -tyylisyys johdattelee sankarittaren lapsuuteen, mukana on usein vastoinkäymisiä, muttei toki aina, ja lopussa on nosto, jonka tarkoitus lie suunnata (tyttö)lukijoiden ajatukset siihen, että kaikki on mahdollista. Kuvasivulla on sitaatti, jossa tarinan päähenkilö kertoo jotain tärkeää omin sanoin. Lyhyet tarinat toimivat hyvin ja ovat mitaltaan sopivia iltasaduiksi.

Vaikka kirja on nimensä mukaisesti iltasatukirja ja vaikka sitä voi lukea varmasti jo eskari-ikäisille ja pikkukoululaisillekin, uskoisin kirjan antavan eniten isommille alakoululaisille ja miksei meille aikuisillekin. Itse luin kirjaa kuudesluokkalaiseni kanssa. Hän lumoutui kirjasta niin, että halusi lukea satuja minulle ääneen ja innostui myös hakemaan lisätietoa useista kirjan naisista. Olen tästä iloinen monestakin syystä: mikä voisi olla parempaa kuin yhteinen lukuhetki oman lapsen kanssa. On melkoista hemmottelua olla se, jolle luetaan. Toiseksi kirja ehkä tärkein tehtävä, saada naisten historiaa tunnetummaksi, täyttyi: tarve ahmia lisätietoa kertoo jo omaa voimauttavaa tarinaansa.

Lisätietoa tulikin. Iltasatuja on näet varsin lempeä kirja, kuten kuta kuinkin kaikenikäisille sopivan teoksen kuuluu ollakin, ja lempeydessään siinä on siloittelua. Esimerkiksi Mirabalin siskoksista ei kerrota, että neljästä naisesta kolme joutui Trujillon hirmuhallinnon salamurhaamiksi - ehkei lastenkirjassa tarvitsekaan (ei ainakaan, jos kirjaa luetaan eskarilaisille), mutta nokkela alakoululainen ainakin meillä kiinnitti huomioita siihen, että siskoksista kolme kuoli samana päivänä vuonna 1960 ja etsiytyi heti Googleen. Samoin Virginia Woolfin avio-onnea korostettiin, vaikka masennus mainittiinkin (ei kuitenkaan itsemurhaa). Woolfin elämäntarinaa en sen kummemmin avannut lapselleni, olen vain iloinen että Woolf tulee hänelle nimenä tutuksi. Ehkä hän aikuisena innostuu lukemaan Oman huoneen tai Mrs. Dallowayn.

Joissakin tarinoissa naisten elämää katsotaan miesten kautta: koska hän oli tyttö, ei häneltä odotettu sitä tai tätä. Laura kirjoittaa aiheesta oivallisesti. Osin olen Lauran kanssa samaa mieltä: moni kirjan nainen (mutteivat kaikki) todellakin on olemassa suhteessa miehiin. Mutta mietin myös sitä, että italialainen yhteiskunta - Iltasatujahan on amerikkalaistuneiden italialaisten kirjoittama - on edelleen vielä paljon suomalaista yhteiskuntaa patriarkaalisempi. Lasikatto siellä on naisille kauempana kuin meillä. Keskustelin aiheesta tyttäreni kanssa. Hän ei ollut kiinnittänyt asiaan kirjan sisällössä mitään huomiota, joten tästäkin saimme hyvän keskustelun aikaiseksi.

Aika mainio onkin tällainen teos, joka toisaalta ihastuttaa, toisaalta hieman provosoi ja koko ajan herättää halun tietää lisää. En myöskään keksi toista vastaavaa teosta, joten ihan yleissivistävänä kirjana sen soisi päätyvän monen luettavaksi. Kaiken lisäksi satujen kohteeksi valikoitujen naisten tarinat ovat ilahduttavan monipuolisia. Iltasatuja-kirja katsoo historiasta nykyisyyteen ja moni tarina antaa toivoa: niin kirjan nuorin tyttö, translapsi Coy Mathis kuin afganistanilainen räppäri Sonita Alizadeh tai meksikolainen aktivisti Eufrosina Cruz.

Kirjan sanoma voisi tiivistettynä näkyä vaikkapa Charlotte Brontën sanoissa: En ole enkeli, enkä aiokaan olla niin kauan kuin elän: Aion olla oma itseni. Siinäpä tavoitetta kaikille. Vaikka Iltasaduissa kapinallisille tytöille on muutamat muttansa, suosittelen teosta lämpimästi ihan kaikille. Favillin ja Cavallon kirja kietoo tarinoihinsa, opettaa historiaa, katsoo tulevaan. Sen ydinsanoma tuntuu sanovan: sinä osaat mitä vain.

12 kommenttia:

  1. Tämä täytyy kyllä ottaa luettavaksi - ihan itsellekin! :)

    Kiitos mainiosta arviostasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tämä on hieno. Tiivis naisten maailmanhistoria kauniissa paketissa. Suosittelen, siis! ♥

      Poista
  2. Hieno postaus! Jäin itsekin oman juttuni jälkeen miettimään olinko tälle ehkä hieman liiankin armoton, sillä tavallaan kun näitä asioita on nyt tässä lähiaikoina jotenkin hurjan paljon itse prosessoinut, on ehkä vähän epäreilua kuvitella, että maailma ja sekin kulttuuri, josta tämä kirja tulee, olisi automaattisesti "yhtä pitkällä". Tai että sen pitäisikään olla. Nyt kun hetki kirjan lukemisesta on jo kulunut, muotoilisin omankin näkemykseni himpun rauhallisemmin, ehkä ennemmin niin, että mahtavaa kun tällaista kirjoitetaan, mutta jos tahtoo siitä hieman jatkaa eteenpäin, voi muutamaa kohtaa pohtia vähän tarkemminkin. Sillä sekin on tärkeää, jotta ylipäätään pidemmälle yhdessä päästäisiin. :)

    Mutta niin tai näin, ajatusteni takana toki seison edelleen, ja kuten itsekin kirjoitin, on tosiaan tärkeää, että näitäkin kirjoitetaan ja ennen kaikkea lapsillekin luetaan. Ihana kuulla, että teillä on näistä noin antaumuksella nautittu, silloin se tosiaan on tarkoitustaan parhaimmalla mahdollisella tavalla palvellut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, kiitos! Aina kannatata seistä omien ajatustensa takana. :) Jos tällainen kirja olisi tehty pohjoismaisin voimin juuri tällaisenaan, olisin varmasti ollut hieman ärsyyntynyt. Mutta nyt italialaistaustaisten tekemänä ymmärrän toteutuksen oikein hyvin - ja on monia maita, joissa tällaista ei voisi tehdä lainkaan. :( Siksikin tärkeä kirja ja upeaa, että kirjaa on käännetty jo ainakin 30 kielelle.

      Meillä tästä saatiin aikaan hyviä keskusteluja. Tyttö myös lukee näitä tarinoita ihan huvikseen ja pohtii naisten asemaa eri maissa. Mainio kirja siis kasvatuksellisestikin. ♥

      Poista
  3. Onpa hienoa, että tällainen kirja on tehty. Siloittelu on varmaan ihan normaalia ja paikallaankin lapsille suunnatuissa tietokirjoissa. Kyllä niiden vaikeiden teemojen pariin ehtii myöhemminkin, silloin kun ne eivät luultavasti vie huomioita pois pääasiasta. Ja hyvä, ettei kirjasta suljeta pois tärkeitä ihmisiä siinä pelossa, että heidän elämäänsä liittyy vaikeita tai ahdistavia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, olen ihan samaa mieltä: siloittelu on tarpeen lastenkirjassa ja on upeaa, että tässä on otettu esille niin monenlaisia naisia. Pienemmille menevät iltatarinoina, isommat ottavat jo itse selvää - ainakin meillä. Minuakin kirja opetti ja sivisti, koska tässä on mukana paljon esimerkiksi Aasian ja Etelä-Amerikan naisia, joista en ollut kuullut. Se on hienoa. :)

      Poista
  4. Minulta olikin mennyt kokonaan ohi tuo sisäsivujen kuvitus! Sain juuri viestin kirjastolta, että kirja odottaa siellä minua, joten nyt odotan sitä entistä innokkaampana. Jos kirja miellyttää minua, joudunkin kova valinnan eteen: ostanko kummitytölle joululahjasi tämän vai Koiramäen Suomen historian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, joko hait kirjan kirjastosta? Kuvitus tässä on upeaa, jokaista tekstiä täydentävää - tai ehkä jopa kannattelevaa. Sinulla onkin joululahjadilemma!

      Poista
  5. Höh, kännykällä lisätty kommentti ei tainnut tulla perille. Joka tapauksessa siis mahtava bloggaus ja kiinnostavia pointteja! Kuudesluokkalaisesi innostus ilahduttaa, mainiota. Meidän mirmeli on näille vielä vähän pieni, mutta ajattelin lukea näitä hänelle silti jos vaikka alitajuisesti tarttuisi mieleen jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, ihanaa että jaksoit kommentoida uudelleen. Joskus kommentit häviävät. Meidän mirmeli (!!!) saa tästä joskus kiinnostavaa kuunneltavaa tai luettavaa. ♥

      Poista
  6. Hieno postaus, kiitos siitä. Luin kirjan espanjaksi ennen kuin se tuli suomeksi, ja postasinkin. Pidin kovasti, joistakin pikkujutuista huolimatta. Luin yksikseni, joten oli kiva kuulla tyttäresi reaktioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, upeaa että luet espanjaksikin. Ja sama juttu, tässä on pikkujuttuja, joihin voi tarttua, mutta kokonaisuus on valloittava ja tärkeäkin.

      Poista