Jane Austen 250

Jane Austenin syntymästä 250 vuotta tänään 16.12.! Mitä Austen ja hänen kirjallinen tuotantonsa merkitsevät teille muille? Onko joku Austenin romaani ikisuosikkien joukossa, tuttu filmatisointien kautta, kerran pakolla luettu tai peräti täysin tuntematon? Omistatko kenties mittavan Austen-kokoelman? Oletko “janeiitti” ja pukeudut  regency-ajan vaatteisiin? Haaveilet nummikävelyistä ja nokkelasta sanailusta? Järjesteletkö ystäviesi sosiaalisia ja lemmensuhteita?

Rakastan, tietenkin, monia Austenin teoksia. Lukiossa vietin (siihen aikaan harvoja) hyppytunteja usein kirjaa lukien. Englanninopettajani huomasi minut lukutoukan ja suositteli Austenia. Luin silloin ensimmäisen austenini, tietenkin Ylpeyden ja ennakkoluulon, ja pidin romaanista mutten kuitenkaan syystä tai toisesta jatkanut Austenin parissa. Pari vuotta myöhemmin filmatisoinnit, BBC:n erinomainen Ylpeys ja ennakkoluulo -sarja sekä etenkin Ang Leen ohjaama Järki tunteet, tekivät minusta fanin. Edelleen muuten rakastan melkein kaikkea, jossa Emma Thompson, Colin Firth tai Hugh Grant näyttelevät. Ja Jennifer Ehle on toki täydellisin Elizabeth Bennet koskaan.

Hankin myös romaanit heti hyllyyni silloisilla filmatisointikansilla, kummankin teoksen olen sittemmin lukenut useasti ja pidän molempia eräinä lempikirjoinani. Kaipa tässä (yli) kolmisenkymmentä vuotta ensilukemisen jälkeen niitä voisi kutsua jo ikisuosikeikseni. Toki olen lukenut myös Emman, Neidon vanhassa linnassa, Viisastelevan / Arkailevan sydämen ja koko joukon Austenia käsittelevää kirjallisuutta. Viimeksi mainituista kuvassa näkyvät Carol Shieldsin Jane Austen ja eräs minulle hyvin mieluinen työkirja, Heta Pyrhösen Jane Austen. Aikalaisemme. Kumpaakin ilolla suosittelen jokaiselle Austenista kiinnostuneelle, niissä on paljon nykylukijaa puhuttelevaa. Pyrhösen teoksen nimen mukaisesti Austen on monessa juuri meidänkin aikalaisemme.

Entä sitten se itselleni kaikkein rakkain Austenin romaani? Se on, aina vaan, Järki ja tunteet, joka on minulle vahvasti siskokirja. Dashwoodin kolmesta siskoksesta kertova kirja keskittyy järkevän isosiskon Elinorin ja ailahtelevaisemman Mariannen pyrkimyksiin tavoitella onnea ja rakkautta, kumpikin omilla keinoillaan (nuorin sisar Margaret on paljon nuorempi). Se on yhtä nokkela ja yhteiskuntaa satiirinkin keinoin katsova kuin Austenin ehkä rakastetuin romaani Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta jotenkin minuun on aina vedonnut juuri Elinor. Kersti Juvan uudet suomennokset (kuvassa oikealla pystyssä) ovat erinomaisia.

“Elinorilla oli hyvä sydän ja lämmin luonne, hän tunsi syvästi, mutta hänellä oli taito hallita tunteensa, taito joka hänen äidiltään oli jäänyt oppimatta ja jonka toinen hänen sisaristaan oli päättänyt olla opettelematta. Marianne oli lahjoiltaan monessa suhteessa Elinorin veroinen. Hän oli herkkä ja älykäs; mutta kaikessa palava; kohtuus oli hänelle vierasta niin iloissa kuin suruissa. Hän oli jalomielinen, rakastettava, kiinnostava: tätä kaikkea hän oli, mutta ei järkevä.” (Suom. Kersti Juva)

P.S. Janeiitiksi en tunnustaudu, samastuhan eniten Elinoriin, vaikka kyllä minussa (kuten kai kaikissa) vähän Marianneakin elää.

P.P.S. Tuulevin lukublogista löytyy linkkejä moniin tämänpäiväisiin Jane Austen -postauksiin. 

Jane Austen: Järki ja tunteet

Jane Austen: Järki ja tunteet
Teos 2020
Sense and Sensibility 1811
Suomentanut Kersti Juva
Ulkoasu Elina Warsta
477 sivua
Englantilainen romaani

Elinorilla oli hyvä sydän ja lämmin luonne, hän tunsi syvästi, mutta hänellä oli taito hallita tunteensa, taito joka hänen äidiltään oli jäänyt oppimatta ja jonka toinen hänen sisaristaan oli päättänyt olla opettelematta.
Marianne oli lahjoiltaan monessa suhteessa Elinorin veroinen. Hän oli herkkä ja älykäs; mutta kaikessa palava; kohtuus oli hänelle vierasta niin iloissa kuin suruissa. Hän oli jalomielinen, rakastettava, kiinnostava: tätä kaikkea hän oli, mutta ei järkevä.

On Dashwoodeilla kolmaskin sisar, hyväntuulinen ja ystävällinen Margaret, vasta kolmentoista vanha. Siksi nyt kyseessä on Elinorin ja Mariannen tarina. Juuri heihin isän kuoleman aikaansaamat elämänmuutokset vaikuttavat syvimmin, vaikka koko pieni perhe onkin uuden edessä: isän poismenon jälkeen he joutuvat muuttamaan uuteen, pienempään kotiin. Talous, raha, määrittelee paitsi heidän elämäänsä myös kahden vanhimman tyttären tulevaisuutta avioliittomarkkinoilla. Monenlaista kiinnostusta onkin ilmassa, kun Elinor kiinnostuu ujon oloisesta Edward Ferrarsista ja Mariannen sydän sykkii vetovoimaiselle John Willoughbylle. Myös eversti Brandon, huomattavasti Willoughbytä tylsemmän oloinen mies, osoittaa kiinnostusta Mariannea kohtaan.

Jane Austenin Järki ja tunteet on laajalti tunnettu ja rakastettu klassikkoromaani, jossa keskiöön nousevat avioliittopyrkimykset, tapakulttuuri ja perhesuhteet. Se on myös kuvaus luokkayhteiskunnan ylemmillä (muttei ylimmillä) oksilla olevista ihmisistä, joiden elämää omaisuus määrittää mutta joiden on myös mahdollista, ainakin tietyissä rajoissa, löytää niin sanottua aitoa rakkautta. 

Teos julkaisi romaanin muutama vuosi sitten Kersti Juvan uutena suomennoksena, kuten vuonna 2013 julkaisi myös Austenin tunnetuimman teoksen Ylpeyden ja ennakkoluulon. Molemmissa kirjoissa on Elina Warstan suunnittelema ja mitä kaunein ulkoasu.

Juvan suomennos ansaitsee kaikki ne kehut, joita sen ylle on julkaisunsa jälkeen satanut. Ilmaisu on raikasta, kieli nauittavaa. Kokonaisuus on hauska sellaisella kirpeällä tavalla, joka Austenin tekstille niin hyvin sopii. Sillä kirpeä romaanihan Järki ja tunteet on, aivan yhtä paljon kuin se on romanttinen tai yhteiskunnallinen. Ja juuri siksi se, kuten Austenin muutkin teokset, kestävät aikaa. Jokainen lukukerta antaa jotain uutta. On kyläilyä, vastavuoroisuuden periaatteita, ihmismielen raadollisuuttakin ahneuden ja oman edun tavoittelun muodossa.

Järjessä ja tunteissa minua on jo kolmisenkymmentä vuotta viehättänyt kaikki: satiiri, ihmiskuvaus, avioliittomarkkinat, siskous, kerronnassa vaihteleva nautittavan hitauden ja vetävyyden vuorottelu. Austenin teoksista juuri Järki ja tunteet on minulle rakkain: siskokirja.

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo, 200 vuotta!

Jane Austen: Pride and Prejudice
Ensimmäinen julkaisupäivä: 28.1. 1813
luettu iBooks-sovelluksella
Englantilainen romaani

It is a truth universally acknowledged, that a single man is possession of a good fortune, must be in want of a wife.

Edellä mainituilla sanoilla alkaa yksi kaikkien aikojen suurimmista kirjasuosikeistani. Nyt on pienen juhlan paikka, sillä tänään maanantaina 28.1.2013 tulee kuluneeksi tasan 200 vuotta siitä, kun Jane Austenin ehkä tunnetuin romaani Ylpeys ja ennakkoluulo julkaistiin ensimmäisen kerran. Austen kirjoitti Bennettin siskosparven avioliittopuuhista kertovan romaaninsa jo 1700-luvun puolella, mutta alkujaan First Impressions -nimellä kulkenut kirja  julkaistiin vasta Järjen ja tunteiden (1811) jälkeen.

Koska romaanin kehys lie monille tuttu, en paneudu nyt siihen. Monet varmasti muistavat, että Ylpeydessä ja ennakkoluulossa on avioliittosuunnitelmia ja –juonia, kilpakosijoita, lipevyyttä, petollisia ja kevytkenkäisiä ihmisiä, suvun despootteja ja ymmärtäväisiä ihmisiä, kartanoelämää, vehreää maaseutua, tanssiaisia, aikaa Lontoossa, kirjeitä, kirjoja, ujostelua ja hääkelloja. Henkilökaarti on huisi aina nokkelasta Elizabethistä hysteeriseen rouva Bennettiin, kärsivälliseen ja lempeään Janeen, kauheaan pastori Collinsiin ja jäyhään, mutta niin ihanaan Mr. Darcyyn saakka. Vaikkei Ylpeyttä ja ennakkoluuloa olisi lukenut, ovat tarinan keskeispiirteet varmasti tuttuja joko BBC:n 1990-luvulla tekemästä mainiosta televisiosarjasta, lukuisista I love Mr. Darcy –rintanapeista ja t-paidoista tai mainioista Austen-pastisseista, jollainen on osin vaikkapa Bridget Jones -elokuva aina Mr. Darcya myöten. Fanfictionia ja jatko-osiakin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta on kirjoitettu, jopa zombietarina sekä dekkari. Luin kirjan nyt varmaankin neljännen kerran, mutta ensimmäistä kertaa alkukielellä englanniksi.

"In vain I have struggled. It will not do. My feelings will not be repressed. You must allow me to tell you how ardently I admire and love you."
Elizabeth's astonishment was beyond expression. She stared, coloured, doubted and was silent.

Koska tarina on minulle läpensä tuttu, keskityin tällä lukukerralla kunnioittamaan kirjaa keskittyen kieleen ja lukuformaattiin. Ylpeyden ja ennakkoluulon lukeminen englanniksi oli viehättävä kokemus. Vaikka hyllyssäni oleva Sirkka-Liisa Norko-Turjan suomennos on iskostunut mieleeni oikein hyvänä, oli hyvä tutustua Austeniin alkukielellä. Aiemmin olen kuunnellut Emman englanninkielisenä äänikirjana, mutta luettuna Austenin kieli pääsi vielä paremmin oikeuksiinsa. Nykylukijalle Ylpeys ja ennakkoluulo on toisaalta charmikkaan vanhanaikainen ja toisaalta yllättävän sujuvaa luettavaa. Kirjaa lukiessani koin miltei siirtyväni, mielikuvissa totta kai, jonnekin toiseen aikaan ja paikkaan. Etenkin repliikeissä brittiläisen 1700-luvun lopun yläluokan käyttäytymisnormisto pääsee esille, kun esimerkiksi Elizabeth verhoaa varsin kipinöivän ajattelunsa kohtelaisuuteen: I deserve neither such praise nor such cencure. Tapahtumia, miljöötä ja tapakulttuuria Austen kuvailee raikkaasti, hänen henkilöhahmonsa ovat tarkkailijoita ja aktiivisia osallistujia. Ei olekaan ihme, että toista suosikkiani Carol Shieldsiä on verrattu Austeniin niin satiirissaan kuin arjen kuvauksessaan.

Luin Austenia paitsi ensimmäistä kertaa englanniksi, myös itselleni vielä melko uudella formaatilla. Ylpeyden ja ennakkoluulon avulla tutustuin ensimmäistä kertaa Applen iBooks-sovellukseen. Olen aiemmin lukenut e-kirjoja iPadin Kindle-sovelluksella, mutta nyt olen alkanut testata muita sähkökirjan lukemisen mahdollistavia ohjelmia ja koska iBookskin tarjoaa klassikkoja ilmaiseksi, oli Ylpeys ja ennakkoluulo ensimmäinen kyseisen ohjelman kirjahyllyyni lataamani teos (samalla latasin myös Johannes Linnankoskea ja Minna Canthia). En osaa lukea e-kirjaa samalla tavalla kuin painettua kirjaa, luen nopeammin, silmäillen. Onneksi rakas kirja vei tälläkin kertaa mukanaan ja ensimmäisen sadun sivun jälkeen pääsin romaanin pyörteisiin. iBooksista minulla ei ole kehuttavaa, jos ei moitittavaakaan. Sovellus toimii hyvin samantapaisesti kuin Kindlekin, lataaminen on helppoa, kirjanmerkkejä voi jättää mielensä mukaan ja tekstipohjan väriä voi muuttaa valkoisesta mustaan ja seepiansävyyn. Sinänsä kaksisataavuotiaan klassikon lukeminen tabletin ruudulta tuntui hieman väärältä ja teinkin päätöksen hankkia muutaman englanninkielisen austenin hyllyyni painettuna.

Olen jaaritellut kielestä ja e-kirjasta, mutta mitä osaan sanoa kirjasta, tarinasta, henkilöhahmoista ja ennen kaikkea tuntemuksistani kirjaa lukiessani? Unohdetaan e-kirjamuoto, koska sähkökirjan lukeminen ei koskaan anna minulle samaa tunnetta kuin painetun kirjan, ja keskitytään kerrankin lukufiilikseen, päällimmäiseen kirjasta jääneeseen tunteeseen. Olen iloinen, että pääsin tälläkin kertaa sisälle Elizabeth Bennettin ja hänen perheensä maailmaan. En enää osannut löytää kirjasta uusia tasoja, mutta en niitä kaivannutkaan. Romaanin rakkaustarina on varmaan yksi kaikkien aikojen ihanimmista, Austenin nokkeluus on toiminut esikuvana lukuisille nykykirjailijoille ja Ylpeyden ja ennakkoluulon koko asetelma on, vaikkei kovin feministinen, aina ajankohtainen. Austen on klassikkoasemansa ansainnut. Kaksisataavuotiaalle voi antaa vain kunniaa, ja nyt siihen on aihetta. Miten kirja voikin olla samaan aikaan niin viisas, hauska, ilkeä, romanttinen, eräällä tavalla arkinen, tarkkanäköinen, mukaansa tempaiseva ja yksinkertaisesti hieno!

Lopuksi haluaisin kuulla, mikä teidän blogini lukijoiden Ylpeys ja ennakkoluulo -suhde on? Onko kirja tuttu? Onko se rakas? Vastenmielinen? Yhdentekevä? Ja oletteko lukeneet Austenia suomeksi vai englanniksi? Kuten kerroin, minulle kirja on rakas, mutta Järki ja tunteet on vielä läheisempi.

*****

Julkaisen tämän kirjoitukseni yhtä aikaa P.S. Rakastan kirjoja -blogin Saran kanssa. Käykää lukemassa, miten ihana Sara koki Austenin romaanin. Muissa blogeissa kirjasta on kirjoitettu aina ajoittain. Linkitän nyt vain Morren arvion, joka on ihan huikea ja joka ilahdutti minua suuresti. Kuvassa olevan korun olen hankkinut Etsystä ja se saa kunnian olla kaulassani juuri tänään.

Helmikuussa luettua (ja "luettua") sekä kirjallisia lahjoja

Without music life would be blank to me.

A fondness of reading must be an education in itself.

How shall I bear so much Happiness.

- Jane Austen -


Maaliskuu. Kevättalven ensimmäinen virallinen päivä, aika muistella helmikuussa luettuja ja vieläpä sellainen päivä, jolloin erästä kirjabloggaria hieman lahjotaan. Moni kirjabloggaja on esitellyt Etsystä tai The Literary Gift Companysta ostamiaan tai saamiaan kirja-aiheisia lahjoja. Minäkin liityn nyt joukkoon, sillä tänä aamuna sain peräti kolme Jane Austen-aiheista kaulakorua. Tunnistatteko, mistä kirjoista nuo lainaukset ovat? Olen ollut aika ihastunut Etsyyn, jonne taidan jossain vaiheessa maaliskuuta suunnata ostoksille. On mukava tukea käsityöläisten pikkupuoteja ja Etsyssä surffailu on ilo silmälle muutenkin (eikä tämä ole edes mainontaa, sillä kukaan tuttavani ei tietääkseni toimi Etsyssä myyjänä).

Ennen kuin listaan helmikuussa lukemani kirjat, linkitän Jäljen äänessä olleen hienon kirjoituksen siitä, mitä kaikkea me oikeastaan luemmekaan. Olisi mukava tietää, että millaisia lukijoita te olette ja - jos kirjablogia pidätte - millaisia lukemisen listaajia te olette: Luetteko aina kirjan kerrallaan? Tai hieman haahuillen? Ehkä luettekin rinnakkain pariakin romaania, yhtä novellikokoelmaa ja muutamaa tietokirjaa? Kenties luette sekä määrätietoisesti että haahuillen? Minkä kaiken listaatte kuukauden luettuihinne?

Itse kuulun ehdottomasti tuohon viimeiseen joukkoon. Toki minulla on aina yksi romaani, jonka luen aika nopeastikin alusta loppuun, mutta sen rinnalla luen yleensä paria muutakin kaunokirjaa, ammatillisista syistä tietokirjoja, opiskeluharrastukseni vuoksi tentti- tai esseemateriaalia sekä vielä tietenkin aina useampaa lastenkirjaa. Esimerkiksi juuri eilen illalla luin loppuun Rosamund Luptonin Sisaren. A. S. Byattin Lasten kirja on ollut minulla kesken jo pari kuukautta. Luen sitä hiljakseen aina muutaman sivun tai pari lukua kerrallaan. Olen aloitellut myös pariisilaisesta Shakespeare & Co-kirjakaupasta kertovaa kirjaa, uutta Maija Poppas-suomennosta esikoiselleni sekä lukenut alkusivuja yhdestä dekkarista sekä paristakin romaanista, jotta osaisin päättää mitä seuraavaksi luen. Olen siis samaan aikaan määrätietoinen ja hyppelehtivä lukija.

Mitä siis merkitsen aina kuukauden luetuikseni täällä blogissani? No, helposti ja yksinkertaisesti listaan kuukauden luetuikseni ne kirjat, joista olen kirjoittanut blogiini. Niiden arviot tai esittelyt (on makuasia, miksi niitä kutsuu) on helppo listata ja linkittää varsin sievästi.

Helmikuu oli minulle varsin hyvä lukukuukausi. "Luin" kaikkiaan 12 kirjaa, joista yhdeksän edustaa aikuisten kaunokirjallisuutta ja loput kolme on lastenkirjoja. Kuukauden parhaan valitseminen on vaikeaa, mutta äkkiseltään nostaisin kotimaisista Haahtelan Katoamispisteen ja ulkomaisista Ishiguron Ole luonani ainan. Kuukauden yllättäjä on Kallaksen Sudenmorsiamen, Grimmin satujen sekä ekoaktivismin jalanjäljissä kulkeva Holmströmin Camera Obscura, jota suosittelen ihan kaikille.

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina (2005)
Anne Swärd: Kesällä kerran (2003/2012)
Katja Kettu: Kätilö (2011)
Holly Webb: Pörrö lumipyryssä (2007/2012)
Satu Grönroos: Lumen syli (2012)
Maria Krüger: Punaruusun aikaan (1964/1975)
Joel Haahtela: Katoamispiste (2010)
Claire Castillon: Kuplissa (2010/2012)
Johanna Holmström: Camera Obscura (2009/2011)
Colm Tóibín: Brooklyn (2009/2011)
Tuula Korolainen (toim.): Värssyveturi (2012)
Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä (2011)

Helmikuusta haluan sanoa vielä, että kuukauden alussa kirjabloggaajat valitsivat Blogistanian Globalian, parhaan käännöskirjan, voittajan. Eniten ääniä sai Sarah Watersin Vieras kartanossa. Lisää Globaliasta voitte lukea Kirjavasta kammarista, kannattaa kurkistaa myös Watersin omille kotisivuille.

Nyt ei muuta kuin, että maaliskuu jo maata näyttää!

Rakkauden tasavalta ja muita kirjarakkauksia

Sanotaan että rakkaus tekee ilkiöistäkin enkeleitä. Että rakastuneet ihmiset ovat ystävällisempiä, pysyvät lujemmin päätöksissään ja loistavat sisäistä valoa, joka on niin impulsiivista ja aulista, niin herkkää ja miltei viatonta, että muut ihmiset tulevat heitä tarkkaillessaan ajatelleeksi lapsia - satujen hyviä, rohkeita ja neuvokkaita lapsia.
-- Sanotaan että rakkaus vääristää arvostelukyvyn, niin että moraaliltaan vankinkin saattaa sortua pahuuteen ja paha yltää hyvyyteen.

Hyvää ystävänpäivää! Monissa maissa Valentinuksen päivä on omistettu rakkaudelle, minkä vuoksi höpöttelen hieman rakkauskirjoista - etenkin yhdestä ainoasta.

Nimittäin Carol Shieldsin Rakkauden tasavalta on mielestäni rakkauskirjoista kaikkein ihanin. Se ei ole romanttinen - ei kynttäläillallismielessä eikä melankolisen kaipuun ilmentäjänä - vaan pikemminkin arkinen. Merenneitoja tutkivan folkloristi Fayn ja radiojuontaja Tomin aikuinen rakkauskertomus syntyy yllätten, ensisilmäyksellä. Se on hullaannuttaa, tuntuu monimutkaiselta ja kuitenkin arkiselta, samaan aikaan luontevalta ja epävarmalta. Arkisuus on hyvä pohja parisuhteelle, sillä ainainen pää pilvissä ja sydän roihuten eläminen kuluttaa, vaikka antaa varmasti hetkellisesti paljon. Rakkauden tasavalta on arkisuudessaan kuitenkin yllättävä ja hauska. Samanlaisia pieniä elämän yllätyksiä tulee jokaisen eteen lähes väistämättä, hauskuus taas pelastaa paljon. Minulla on monia syitä rakastaa Carol Shieldsiä, ja Rakkauden tasavalta on hänen romaaneistaan minulle se kaikkein suurin.

En sano, että Shieldsin Rakkauden tasavalta on mielestäni kaikkien aikojen paras tai suurin rakkausromaani. En itse asiassa juurikaan lue varsinaisia rakkauskertomuksia ja monet suuret rakkauskirjaklassikotkaan, kuten Tuulen viemää tai Kamelianainen, eivät ole minun elämäni kirjoja. En ehkä edes tiedä, miten rakkauskirjat määritellään. Pidän eniten pienimuotoisista rakkautta pohtivista kertomuksista, kuten Joel Haahtelan ihmeellisestä Elenasta tai hieman höpsöistä, mutta yllätyksiä täynnä olevista kertomuksista, kuten Andrew Nichollin Rouva Agathen rakkaudesta, joka ei kuitenkaan millään muotoa ole edes oma suosikkikirjani, mutta rakkauskertomuksena se on makuuni suloisella tavalla sopivan omituinen. Kotimaisista omituisuudessaan ihanin on ehdottomasti Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. Samoin pienimuotoiseksi kirjoitetut pohjimmiltaan suuret tragediat, kuten Haruki Murakamin Norwegian Wood, vetoavat minuun. Palaan kuitenkin Shieldsiin pienen, eikä edes niin kaukaisen, mutkan kautta: Jane Austen on minulle ehkä se suurin rakkauskirjojen kirjoittaja. Samaistun aina järkevään Ellinor Dashwoodiin, mutta kyllä Ylpeys ja ennakkoluulo-kirjan Elisabeth Bennettin nokkeluus sekä Herra Darcyn koppavuus ovat silkkaa iltapäiväteetä minun mielelleni. Kaiken kukkuraksi Jane Austen on toiminut suurena esikuvana Carol Shieldsille, mikä näkyy Shieldsin erinomaisessa kyvyssä kuvata arkea tarkkanäköisesti ja hellän satiirisesti.

Pääsin siis takaisin Shieldsiin. Rakkaus voi olla tässä ja nyt, pieninä tekoina ja pään sisäisenä myllerryksenä. Jos minun pitäisi suositella rakkauskirjaa ystävänpäiväksi, olisi valintani ehdottomasti Shieldsin Rakkauden tasavalta. Olen iloinen, jos joku ottaa vinkistäni vaarin ja näen pian tämän hienon kirjan jossain blogissa.

Rakkauden tasavallan kannessa on sydämenmuotoisia tomaatteja. Muistelen, että tomaatteja pidetään lemmenruokana. Niin tai näin, rakastan tomaatteja, Carol Shieldsin tuotantoa sekä tietenkin omia kaikkein läheisimpiäni.

Mikä on sinun suosikkirakkauskirjasi? Tai suurin kirjarakkautesi? Niin - ja miten määrittelet rakkauskirjan? Millainen se on?

Carol Shields: Rakkauden tasavalta.Otava 2002. Republic of Love. Suomentanut Hanna Tarkka.