Jane Austen 250

Jane Austenin syntymästä 250 vuotta tänään 16.12.! Mitä Austen ja hänen kirjallinen tuotantonsa merkitsevät teille muille? Onko joku Austenin romaani ikisuosikkien joukossa, tuttu filmatisointien kautta, kerran pakolla luettu tai peräti täysin tuntematon? Omistatko kenties mittavan Austen-kokoelman? Oletko “janeiitti” ja pukeudut  regency-ajan vaatteisiin? Haaveilet nummikävelyistä ja nokkelasta sanailusta? Järjesteletkö ystäviesi sosiaalisia ja lemmensuhteita?

Rakastan, tietenkin, monia Austenin teoksia. Lukiossa vietin (siihen aikaan harvoja) hyppytunteja usein kirjaa lukien. Englanninopettajani huomasi minut lukutoukan ja suositteli Austenia. Luin silloin ensimmäisen austenini, tietenkin Ylpeyden ja ennakkoluulon, ja pidin romaanista mutten kuitenkaan syystä tai toisesta jatkanut Austenin parissa. Pari vuotta myöhemmin filmatisoinnit, BBC:n erinomainen Ylpeys ja ennakkoluulo -sarja sekä etenkin Ang Leen ohjaama Järki tunteet, tekivät minusta fanin. Edelleen muuten rakastan melkein kaikkea, jossa Emma Thompson, Colin Firth tai Hugh Grant näyttelevät. Ja Jennifer Ehle on toki täydellisin Elizabeth Bennet koskaan.

Hankin myös romaanit heti hyllyyni silloisilla filmatisointikansilla, kummankin teoksen olen sittemmin lukenut useasti ja pidän molempia eräinä lempikirjoinani. Kaipa tässä (yli) kolmisenkymmentä vuotta ensilukemisen jälkeen niitä voisi kutsua jo ikisuosikeikseni. Toki olen lukenut myös Emman, Neidon vanhassa linnassa, Viisastelevan / Arkailevan sydämen ja koko joukon Austenia käsittelevää kirjallisuutta. Viimeksi mainituista kuvassa näkyvät Carol Shieldsin Jane Austen ja eräs minulle hyvin mieluinen työkirja, Heta Pyrhösen Jane Austen. Aikalaisemme. Kumpaakin ilolla suosittelen jokaiselle Austenista kiinnostuneelle, niissä on paljon nykylukijaa puhuttelevaa. Pyrhösen teoksen nimen mukaisesti Austen on monessa juuri meidänkin aikalaisemme.

Entä sitten se itselleni kaikkein rakkain Austenin romaani? Se on, aina vaan, Järki ja tunteet, joka on minulle vahvasti siskokirja. Dashwoodin kolmesta siskoksesta kertova kirja keskittyy järkevän isosiskon Elinorin ja ailahtelevaisemman Mariannen pyrkimyksiin tavoitella onnea ja rakkautta, kumpikin omilla keinoillaan (nuorin sisar Margaret on paljon nuorempi). Se on yhtä nokkela ja yhteiskuntaa satiirinkin keinoin katsova kuin Austenin ehkä rakastetuin romaani Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta jotenkin minuun on aina vedonnut juuri Elinor. Kersti Juvan uudet suomennokset (kuvassa oikealla pystyssä) ovat erinomaisia.

“Elinorilla oli hyvä sydän ja lämmin luonne, hän tunsi syvästi, mutta hänellä oli taito hallita tunteensa, taito joka hänen äidiltään oli jäänyt oppimatta ja jonka toinen hänen sisaristaan oli päättänyt olla opettelematta. Marianne oli lahjoiltaan monessa suhteessa Elinorin veroinen. Hän oli herkkä ja älykäs; mutta kaikessa palava; kohtuus oli hänelle vierasta niin iloissa kuin suruissa. Hän oli jalomielinen, rakastettava, kiinnostava: tätä kaikkea hän oli, mutta ei järkevä.” (Suom. Kersti Juva)

P.S. Janeiitiksi en tunnustaudu, samastuhan eniten Elinoriin, vaikka kyllä minussa (kuten kai kaikissa) vähän Marianneakin elää.

P.P.S. Tuulevin lukublogista löytyy linkkejä moniin tämänpäiväisiin Jane Austen -postauksiin.