Kustantaja: Atena 2012
Kansi: Nina Leino
Kotimainen romaani
Sivuja: 311
Sukseni luistavat, hiihto on huimaa. Iltaisin minut tuudittaa uneen koirien kumea haukku. Yöllä tuuli kasaa lunta, aamulla isot kinokset lepäävät teltan ympärillä. Jatkan matkaa. Lopulta löydän uuden vitilumen seudun. Maata halkovat vain minun suksieni jäljet, ei kenenkään muu. Karttaan kirjoitetaan Helmin maa, itse löytämä ja ikioma.
Pieni Helmi elää maailmassa, jossa mitä tahansa voi sattua: uusi isoveli syntyy yllättäen perheeseen, kun taas Helmi ja hänen aikaisemmat veljensä ovat isättömiä, äidin eräältä mieheltä lahjaksi saamia lapsia. Elsa-äidillä on aina kiire: täytyy ehtiä töihin pankkineidiksi tai toiseen työhön kauppaa siivoamaan, on kiire tansseihin, kiire saada kampaus valmiiksi, vain Helmille hänellä ei ole aikaa. Onneksi Helmillä on kuitenkin Mirjami, paras ystävä. Lisäksi koulunsa aloittavalla Helmillä on myös Kaarina, nuori uraansa aloitteleva kansakoulunopettaja, jolla on idealistinen käsitys työstään lasten rakastamana kansankynttilänä. Toisena koulupäivänä Mirjami jää auton alle ja kuolee. Helmi vetäytyy omaan mielikuvitusmaailmaansa, jossa kaikkialla vaanii Otus ja jossa Mirjami on läsnä aina läsnäolevana enkelinä.
Vaasalaisen, Jyväskylässä varttuneen Satu Grönroosin esikoisteos Lumen syli (2012) vie lukijansa 1960-luvun talviseen Keski-Suomeen, jossa elämä on ulkoisesti hyvinkin erilaista kuin nykyisin. On kansakoulu, Uusi matematiikka, juomapallo, klapeilla lämmitettävä uuni ja ahdas koti; puhutaan ryssistä ja naisten ja miesten roolit ovat selkeät. On aika, jolloin Kekkonen on aina ensimmäisenä. Tässä ajassa Helmi ja Kaarina yrittävät selviytyä menetysten keskellä ja varsin yksinäisinä. Elämää on yritettävä elää sellaisena kuin se on annettu, mutta se on kovin vaikeaa ilman ymmärtäjää.
Jos jokin alkaa huonosti, päättyykö se myös. Äiti sanoi, että vaikeudet kasaantuvat. Jos tämä oli ensimmäinen, kohta niitä tulisi lisää. Kasvaisiko niiden intensiteetti, pieni, isompi, isoin. Jos lapsen kuolema oli ensimmäinen, en halunnut kuvitella, mitä loput olisivat. Tähän asti kaikki oli mennyt hyvin. Koulu, opiskelut, Antero, työpaikka. Minusta piti tulla koulun paras opettaja, lasten rakastama ja kollegoiden ihailema. Mutta minusta tuli se, jonka luokalta oli kuollut lapsi.
Grönroosin romaani on taidokkaasti kirjoitettu ja juonensa osalta hienosti yhteensolmittu. Romaani on vahva etenkin, kun ottaa huomioon sen roolin esikoisteoksena - olkoonkin, että toimittajataustainen Grönroos on kirjoittamisen ammattilainen. Lumen sylissä ei ole mitään turhaa, kaikki sanottu on saumaton osa Helmin ja Kaarinan elämää ja kokemusmaailmaa. Lapsen pelot, nuoren opettajan toiveet tai mielikuvituksen ei-ihan-kaikkialle yltävä voima kannattelevat Lumen syliä. Aivan erityisen hyvää on Grönroosin luoma ajankuva: saunalimonadi, ulkohuussit ja ilta-aikainen sangolla käyminen, voimakashajuisella hiuslakalla kiinnitetty pallokampaus ja Paul Anka sekä Penan tuoman uuden ajan airueena The Doors. Myös jyväskyläläinen miljöö on kuvattu elävästi.
Kirja koostuu lyhyistä luvuista, joissa kertojina toimivat vuoroin Helmi, vuoroin Kaarina aina luku tai kaksi kerrallaan. Kirjan alku ja loppu kiertyvät yhteen, mikä on kerrontateknisesti onnistunut ratkaisu. Grönroos myös kirjoittaa kauniisti, hänen kielensä on hiottua ja miltei virheetöntä, väliin ehkä suorastaan toteavaa. Ainoastaan paikoin turhankin lyhyet lauseet saivat minut toivomaan hieman laajempaa kuvailua nimenomaan Helmin ja Kaarinan mielenliikkeiden osalta. Harmikseni Kaarina jää hieman vieraaksi tai ulkokohtaiseksi hahmoksi, vaikka juuri hän olisi voinut tarjota ainakin minulle sen suurimman samaistumiskohteen. Häneen ainakin kiinnyin eniten, häntä ymmärsin. Helmin maailman Grönroos tavoittaa erinomaisesti, Helmi on uskottava pikkulapsi, jota kukaan ei huomaa tai osaa kohdata oikealla tavalla. Helmin maailma Otuksineen ja enkeli-Mirjamineen on kouriintuntuvan tosi. Elsa sen sijaan saakin jäädä itsekkään oloiseksi menijä-äidiksi, varmasti tarkoituksella.
Lumen syli sai minut ajattelemaan myös ulkokirjallisia asioita: onko omassa elinpiirissäni lapsia, jotka elävät kuin Helmi? Huomaako heitä edes? Mistä sen voi tietää? Voin ainakin oman tietämykseni mukaan huokaista, että onneksi ei. Onneksi ei, sillä Lumen sylin maailma kouraisee sielua varsin syvältä. Vaikka kirja sijoittuu yli neljänkymmenen vuoden takaiseen aikaan, on teoksen maailma edelleen jollain tasolla tosi. Siksi Grönroos haastaakin lukijansa pohtimaan sitä, mitä jokainen meistä voisi tehdä toisten ihmisten hyväksi. Se on muutenkin hyvän kirjan tärkein viesti.
Satu Grönroosin esikoinen kantaa mukanaan vahvaa kotimaisen realismin ja mielenmaisemien kuvailun perintöä. Lumen sylissä 1960-luvun loppu tuntuu elämänmakuiselta ja todelta. Pientä Helmiä haluaisi lohduttaa, mutta lopulta ainakin itse koin lukijana samanlaista neuvottomuutta kuin Kaarinakin. Kokonaisuudessaan Lumen syli on siinä määrin ehjä ja ennen kaikkea koskettava romaani, että se on mielestäni kuin pieni helmi (!) laadukkaiden kotimaisten romaanien jatkumoon. Niin lapset kuin aikuisetkin tarvitsevat ymmärtäjän, oikeaa läheisyyttä lumen kylmän sylin sijaan.
****-
Lumen sylissä ovat olleet myös Leena Lumi, Susa ja Kirsi Hietanen.
Tämä oli kyllä monella tapaa hieno kirja. Kiehtovaa olisi kuulla joskus enemmän Kaarinastakin, tavallaan hänen oma tarinansa tämän kirjan tapahtumien jälkeen mutta hieman henkilöhistoriaan kuitenkin peilaten.
VastaaPoistaTotta, Kaarinasta saisi hyvin oman kirjansa. En yleensä ole jatko-osien ystävän, mutta lukisin mieluusti Kaarinasta kirjoitetun kirjan. Ylipäätään kyllä pidin tästä kirjasta.
PoistaMinua joskus "masentaa" lukea näitä arvioitasi, olen niin taitava kirjoittaja ja älykäs bloggaaja. Löydät joka kirjasta niin monta kerrosta, haluan lukea kaikki. Huomasin myös yhden työprojektin yhteydessä miettiväni, että mitäköhän Katja sanoisi tästä..
VastaaPoistaNoh, itse kirjaan. Kyseinen ajankohta kiinnostaa, odotan, että miten kylmyys ja lumi vaikuttavat minuun. Aion tarkkailla myös lyhyitä lauseita ja mielenliikkeiden kuvausta nyt extratarkasti. :)
Voi kiitos - ja apua. Alan punastella täällä. :) Koetan kyllä pohtia kirjaa aina monelta kantilta, niin kirjan kontekstin, jonkun yleisen kuin oman lukukokemuksenikin näkökulmasta.
PoistaJään mielenkiinnolla odottamaan, miten sinä tämän kirjan koet. Minä pidin kovastikin, vaikkei tämä ihan suursuosikkieni joukkoon nouse (no, sinne mahtuu vain muutama muutenkin). Mutta hieno, ehjä romaani.
En uskaltanut lukea arviotasi kokonaan, sillä Lumen syli odottaa hyllyssä lukuvuoroaan. Silti tuntuu, että jokaisen arvostelun jälkeen tämä kirja houkuttelee entistä enempi :)
VastaaPoistaMukavaa, että sinäkin tulet lukemaan tämän. Lumen syli on koskettava kirja ja jotenkin voisin kuvitella viipyväni sen tunnelmissa vielä kauan. :)
PoistaKiitos taas mielenkiintoisen kirjan esittelystä,tämäkin menee listalleni;)
VastaaPoistaOle hyvä. Lukulista on siinä jännä, ettei se varmaan koskaan lyhene. ;) Hyvää viikonloppua, Yaelian!
PoistaMinunkin haluni lukea tämä kirja kasvaa arvio arviolta; Grönroos on selvästikin onnistunut! Kirjan teemat kuulostavat koskettavilta, voi Helmi-ressukkaa!
VastaaPoistaLue ihmeessä! Grönroosin kirja on pääosin oikein onnistunut. On siinä toki sellaistakin, joka jää vähän ontoksi ja minkä vuoksi en antanut kirjalle "täysiä pisteitä", mutta hieno kirja tällaisenaankin.
PoistaMinullakin on tämä tulossa lukuun piakkoin. Odotukset ovat kovat, niin paljon kirjaa on blogeissa kehuttu. :)
VastaaPoistaKirjan kansi on muuten ihan hurjan kaunis! <3
Kiva, että aiot lukea tämän pian. Odotan innolla, mitä tuumaat. Minä pidin, vaikka olisin kaivannut jotain lisää. On tämä silti kehunsa ansainnut, ehdottomasti.
PoistaOlen ihan samaa mieltä kannesta. Se on ihana, ehkä alkuvuoden kirjojen kaunein. <3
Kiitos hienosta arviosta! Miten tämä onkin mennyt minulta aivan ohi? Kiinnostavan oloinen kirja ja taitaa mennä lukulistalleni. :)
VastaaPoistaJossu, kiitos sanoistasi. :) Tämä kirja on aika uusi, ehkä se ei ole vielä ollut niin paljon esillä? Itsekään en olisi välttämättä huomannut kirjaa, jos sitä ei olisi esitelty/arvioitu muutamassa linkittämässäni blogissa. Grönroosin kirja on lukemisen arvoinen.
PoistaOih ja voih, taas uusi kirja joka on pakko lukea vaikka juuri pääsin lukemasta rankan kirjan. Tämä pääsi kyllä nyt lukulistalle ja luen sen heti kun henkisesti kynnelle kykenen :)
VastaaPoistaSe sinun lukemasi kirja onkin tosi rankan oloinen. Tämä on takuulla paljonkin pehmeämpi, joten uskoisin että tämän voi lukea aika piankin. Ainakin niin toivon. :)
PoistaKiitos Katja. Minä ensin ajattelin taas että ei, kirjastokieltoni on muutenkin rappiolla, mutta jos kuitenkin. Osittain opettajateeman takia ja osittain lumen, ja ymmärtämisen.
VastaaPoistaJos saat kirjan kirjastosta, niin lainaa vain! Nimittäin kirjastotilastot kaunistuvat ja teet hyvän työn. :) Mutta vakavasti puhuen, opettajateema on ehkä tämän kirjan tärkeintä antia. Vaikka pieni Helmi on se, jonka tarinaan kaikki kietoutuu, on Kaarinan opettajuus, opettajan mahdollisuus, velvollisuus tai lupa tehdä asioita aika tärkeää pohdittavaa.
PoistaPidin kirjasta kovasti, ja nyt kun on jo tovi lukemisesta vierähtänyt, voin todeta, että hyvältä se tuntuu edelleen. Rinnakkaiskirjaksi muuten sopii vallan mainiosti Olli Jalosen Poikakirja, vaikka en sitä lukiessani ja kirjoittaessani vielä tullut ajatelleeksikaan. Siinä on paljon samaa. Opettajalla on omat henkilökohtaiset ongelmansa, tragediansa jopa, ja lapsilla omansa. Mutta kuinka paljon aikuiset niistä tajuavat omien huoltensa keskellä? Hyvä arvio hyvästä kirjasta, joka ansaitsee näkyvyyttä.
VastaaPoistaHyvä kuulla, että kirja puhuttelee vielä pitkään lukukokemuksen jälkeenkin. Poikakirja on on romaani, jonka haluan lukea.
PoistaGrönroos kyllä pohtii hyvin opettajuuden kipukynnyksiä. Tuntuu, että vaikka aika on toinen kuin Helmin ja Kaarinan tarinassa, eivät ne asiat ole karanneet minnekään. Ehkä pikemminkin lisääntyneet?
Katja, hieno arvio kirjan henkeen, tosi kurkistus Helmin sieluun.
VastaaPoistaMinusta tämä on yllättävän upea esikoisavaus Grönroosilta. Miten minua harmittaakaan, että unohdin mainita Doorsin;-)
Minä muistan tästä monta asiaa ja myös ne lapset, joille olivat tuttua nekin asiat, joilta minä kahden työssäkäyvän vanhemman lapsena vältyin.
Lumen sylin ei tarvitse olla kylmä, sillä lumi voi olla myös lämmintä ja suojaavaa. Tässä ei ollut niin, mutta pidin kovasti myös kirjan 'lumisuudesta'.
Kiitos, Leena. Sinun ei tarvitse ainakaan nyt alkaa tarhapöllöksi... ;) Pidin tästä kovasti, vaikkei kirjasta ehkä tulekaan minun tämän vuoden kotimaista ykkössuosikkiani. Kirjavuosi on tosin alkanut niin hienona, että ihan (ihanalla tavalla) pelottaa, että mitä kaikkea tässä ehtiikään lukea ennen vuoden loppua.
PoistaTässä kirjassa on paljon sellaista tärkeää, minkä vuoksi olisi hienoa että monet lukisivat tämän. Etenkin opetusalalla olevalla, mutta myös kaikki äidit ja mikseivät isätkin.
Ja Doors... <3 No, Liskokuningas Morrison kumppaneineen tulee toivottavasti taas vastain jossain.