tag:blogger.com,1999:blog-9681312511597892122024-03-17T18:44:49.504+02:00Lumiomena - Kirjoja ja haaveiluaLUMIOMENA - Kirjoja ja haaveiluaKatja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comBlogger1542125tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-88205353331804447732024-03-17T18:37:00.005+02:002024-03-17T18:44:17.999+02:00Joel Haahtela: Marijan rakkaus<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNwJ5sRQHfVQFolsOnA4W591wR1QPUIp69YucRetvJ8W2n1u-ClwMdRH9T0cgb1al22X7ePq0RzcmZ3x75rUIYR4khCPVeXU-9014HCTDKLbWBoh_EJlfDaj3PoKt-UBhUdNmythEtAsBh-qMnAoeeeecygpFej_uT0pQkkqTiAUJQREvfGht6id2gKg9i/s1000/haahtela_Marijan.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1000" height="460" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNwJ5sRQHfVQFolsOnA4W591wR1QPUIp69YucRetvJ8W2n1u-ClwMdRH9T0cgb1al22X7ePq0RzcmZ3x75rUIYR4khCPVeXU-9014HCTDKLbWBoh_EJlfDaj3PoKt-UBhUdNmythEtAsBh-qMnAoeeeecygpFej_uT0pQkkqTiAUJQREvfGht6id2gKg9i/w640-h460/haahtela_Marijan.jpg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br />Joel Haahtela: Marijan rakkaus<br /></span><span style="font-family: inherit;">Otava 2024<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kansi Päivi Puustinen<br /></span><span style="font-family: inherit;">192 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kotimainen romaani</span><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /><i>Hän pelkäsi monia asioita, mutta vanhojen maalausten ääressä pelko sammui, maailma siirtyi askeleen kauemmas. Elämä oli tyyntä ja selkeää, ikiaikaista ja paikallaan, jo aikaa sitten tapahtunutta.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kaikki on siellä, kuin kansien välissä olevassa mikromaailmassa: mennyt ja nykyhetki, joku kadotettu ja uudelleen löydetty, lähes ikiaikaiset kaupungit, jonkun loppuminen tai ehkä alkaminen </span><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> tai niiden samanaikaisuus.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Niin, olen ollut taas Joel Haahtelan tekstin lumoissa. Kuten kuvasta näkee, olen haalinut itselleni kaikki hänen kirjansa enkä osaa nimetä suosikkiani (mutta ehkä rakkaimmat ovat <i>Elena</i>, <i>Perhoskerääjä</i> ja <i>Lumipäiväkirja</i>). Ihan vastikään ilmestynyt <i>Marijan rakkaus </i>saa päätyä suosikki-Haahteloideni joukkoon. Se on kirjailijan 15. romaani.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Teoksessa suomalainen nuori mies ja serbialainen Marija rakastuvat Prahassa kesällä 1996. Sitten Marija katoaa, mutta he tapaavat uudelleen 25 vuotta myöhemmin Triestessä, jossa Marija on arvioimassa vanhaa maalausta. Yöjuna vie nuoruudenrakastavaiset Roomaan, ja monenlaiset kysymykset risteilevät miehen mielessä: mitä vuosia sitten tapahtui, miksi Marija katosi, mitä kaikkea elämästä kulkee aina mukana ja miksi?</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Myös lukija pohtii samoja kysymyksiä, myös muistoja ja unohduksia, sekä sitä mikä kaikki Haahtelan hahmoja on ollut rakentamassa. Haahtela osaa viljellä yksityiskohtia, joita </span><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> tai jonka tyylisiä, jos ei ihan samoja </span><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> löytyy useista hänen kirjoistaan. Tällä kertaa ihastuttavat mm. Chagallin rakastavaiset litografiana, Tarkovskin mestariteos Solaris, kaupungit Trieste, Rooma ja Praha, galaksit, sateen äänen rakastaminen sekä etenkin ajatus varjohistoriasta, miten "olemassaolomme oli rakennettu unohdukselle". Viimeksi mainittu on Marijan rakkaudessa keskeistä, jonkinlainen ajan synnyttämä suodin.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kokonaisuudessa on hauskaakin, kuten fiktiota, jossa nuori kirjailija kapuaa Otavan kivilinnaan (graniitti-) ja pian pääsee haastatteluissa kertomaan metafiktiviivistä tarinaa </span><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> kuin silmäniskuja nuorelle itselleen. Myös sillä, kenen tarinaa kerrotaan, kenen tarinaan kertoja on joutunut, leikitellään.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Marijan rakkaus on haahtelamaiseen tyyliin sivumäärältään maltillinen ja samalla laaja romaani. Sen laajuus syntyy teemoista, jotka vaeltavat ihmismielen rakentamisen kysymyksistä taide- ja aatteellisiin viittauksiin. Haahtelan teksti kulkee ja viipyilee juuri sopivasti, antaa tilaa lukijalle, mutta syöttää paitsi päähenkilönsä muistoja kenties myös lukijan itsensä (ainakin, jos on samaa ikäluokkaa kirjailijan ja kirjan henkilöiden kanssa).</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Haahtelan romaaneissa yhdistyvät aina etäältä katsomisen ja lähelle pääsemisen yhteisvaikutuksesta syntyvä haikea ja jopa viiltävä kauneus. Marijan rakkaudessa erityisen hienosti. Minulle se onkin Haahtelan parhaita vuosiin.</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">P.S. Vielä pari asiaa:</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Olen käynyt Italiassa lukuisia kertoja, mutten koskaan Triestessä. Haahtelan romaanissa kaupunkia kuvaillaan että "kaikki Triestessä kerran majailleet palasivat kuolemansa jälkeen takaisin kaupunkiin ja vaelsivat sen syrjäisimmillä sivukaduilla hiljaisina kevätöinä". Haluan Triesteen (en välttämättä em. syystä, mutta)!</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Solaris, yksi aukko elokuvasivistyksessäni. Korjattavissa, katsottava.</span></p>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-68191516531918405562024-02-28T18:17:00.001+02:002024-02-28T18:21:41.346+02:00Claire Keegan: Kasvatti<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoPQrqitOY9ijxkvIr2abWiHhiSCe-CqaH4hHpOFBJFWV31_zwmUFQQW8rsqmbaJ5a-jBafhtSMR_dEdaN74Ka-hdXjRFQUPbIxOAg0Z6b-r5epbdStCSOfhRs1j0XT6sjgPCmz2hzymryyV1i_BA7Ah5KxvLk8pfSBocJeJuxZf-YaGfGWNeprIfaxA3K/s1000/Keegan_kasvatti.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoPQrqitOY9ijxkvIr2abWiHhiSCe-CqaH4hHpOFBJFWV31_zwmUFQQW8rsqmbaJ5a-jBafhtSMR_dEdaN74Ka-hdXjRFQUPbIxOAg0Z6b-r5epbdStCSOfhRs1j0XT6sjgPCmz2hzymryyV1i_BA7Ah5KxvLk8pfSBocJeJuxZf-YaGfGWNeprIfaxA3K/w640-h480/Keegan_kasvatti.jpeg" width="640" /></span></a></div><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Claire Keegan: Kasvatti<br /></span><span style="font-family: inherit;">Tammi, Keltainen kirjasto 2024<br /></span><span style="font-family: inherit;">Foster 2010/2022<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Kristiina Rikman<br /></span><span style="font-family: inherit;">83 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Irlantilainen pienoisromaani</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Ja niin päivät kuluvat. Minä odotan jotain tapahtuvaksi, helpon olon päättyväksi <span style="background-color: white; color: #191818; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">–</span> odotan että herään märässä sängyssä, että teen jotain väärin, sanon jotain tosi tuhmaa, rikon jotakin <span style="background-color: white; color: #191818; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">–</span> mutta päivät seuraavat toistaan kuten ennenkin.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">"Pakahduttava" on adjektiivi, jota ensimmäisenä ajattelen Claire Keeganin pienoisromaanin <i>Kasvatti</i> kohdalla. Upea, hieno, vaikuttava, vähäeleinen ja silti kokonaisen maailman sisältävä. Voisin luetella ylisanoja vaikka kuinka jo heti tässä postaukseni alussa, tuleepahan sitten selväksi.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kasvatti on hallittu pieni teos, jonka kertojana on köyhissä oloissa kasvanut nuori tyttö, joka lähetetään kesäksi kaukaisten sukulaisten luokse Wexfordiin Irlannin rannikolle. Tyttö on introvertti tarkkailija, jonka on vaikea luottaa toisiin. Kinsellat hoivaavat häntä ja sanovat, että heillä voi puhua mistä vaan. Mutta taakkansa on heilläkin.</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Sitten hän ottaa hiusharjan ja minä kuulen miten hän laskee harjatessaan hiljaa sataan ja letittää sitten tukan löyhästi. Nukahdan nopeasti sinä iltana ja kun herään, paha olo on poissa.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Keegan ei selitä asioita auki ja paljon jääkin lukijan tulkittavaksi, etenkin teoksen loppupuolella. Kasvatti on paitsi mitä kauneinta ja erinomaisinta kaunokirjallisuutta sellaisena myös kuvaus siitä, mitä huolenpito saa aikaan: ihmeitä. Arkiset tapahtumat, kuten hiusten harjaaminen, uusien vaatteiden ostaminen tai karjanhoito, luovat rutiineja ja turvaa. Tunnelma on samalla kertaa kirkas kuin sinisin taivas ja unenomainen kuin jonkun suotimen läpi nähty. Kaikki on omalla tavallaan ajatonta, joskin irlantilaisissa uutisissa kerrotut nälkälakot paljastavat tapahtuma-ajan 1980-luvuksi.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Romaani teki minuun valtavan vaikutuksen, kuten teki myös ennen joulua lukemani ensimmäinen Keegan-suomennos <i>Nämä pienet asiat</i>. En ole ainoa lukuharrastaja, joka nostaa Keeganin suosikkikirjailijoidensa joukkoon </span><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> ja näiden kahden lukemani perusteella uskallan tosiaankin niin tehdä.</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br />P.S. Kasvatin innoittamana katsoin hiljattain myös romaaniin pohjautuvan, pääosin iirinkielisen elokuvan <i>Hiljainen tyttö</i>. Hengästyttävän hieno sekin, ihan täydellinen elokuva!</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-57565385414293449282024-02-20T18:52:00.000+02:002024-02-20T18:52:22.125+02:00Pirkko Soininen: Signe<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9hE7gjxRMHXKXjS74yU_NUJvKQNU_QU5H2leyT9O73rdLEuDHDEtWAQ9PfrNV1f5xmONGVNs4gEupzsRroWXID1Kwk4Anpbyo4Q9gvTEnWrxsHXRz9XRnq1SRLLcWzfpVviOnccBmg5p4AHs8_NE3mdeZ2LLAI_L8PtMBtCmMMhMrh427YDerZBGpZ80-/s1000/soininen_signe.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9hE7gjxRMHXKXjS74yU_NUJvKQNU_QU5H2leyT9O73rdLEuDHDEtWAQ9PfrNV1f5xmONGVNs4gEupzsRroWXID1Kwk4Anpbyo4Q9gvTEnWrxsHXRz9XRnq1SRLLcWzfpVviOnccBmg5p4AHs8_NE3mdeZ2LLAI_L8PtMBtCmMMhMrh427YDerZBGpZ80-/w640-h480/soininen_signe.jpg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Pirkko Soininen: Signe<br /></span><span style="font-family: inherit;">Bazar 2024<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kannen suunnittelu Mika Tuominen<br /></span><span style="font-family: inherit;">224 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kustantamosta<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kotimainen romaani</span></p><p><br /></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Valoherkkiä pintoja, lakanani, tyynyni </i></span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"><i> kun niille paistaa kevään valo.<br /></i></span><i style="font-family: inherit;"> Mikä tässä valottuu?<br /></i><i style="font-family: inherit;"> Minun ruumiin tässä valottuu lakanaa vasten.<br /></i><i style="font-family: inherit;"> Nikkilän käärinliinat.</i></p><p><span style="font-family: inherit;">Vuosina 1862</span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;">1942 elänyt Signe Brander oli valokuvaaja, joka tunnetaan etenkin puhuttelevista Helsinki-kuvistaan: paikoista, ihmisistä, nykysilmin katsottuna historian kerrostumista. Onkin ilo, että Branderista on kirjoitettu nyt romaani: Pirkko Soinisen <i>Signe</i>.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Romaanin alku kuljettaa lukijansa Sipooseen Nikkilän sairaalaan, jossa kuumehoureinen Signe viettää elämänsä viimeisiä päiviä. Sairaalahuoneen laudoitetut ikkunat muistuttavat Signeä camera obscurasta, mikä saa hänet muistelemaan omaa elämäänsä: ihmisiä, paikkoja, valokuvausta. Noiden sairaalaosioiden ja menneen välillä Signe-romaani vuorottelee. Soinisen kieli on kaunista ja tiivistä, kerronta etenee ja osaa myös pysähtyä. Romaanin rakenne toimii: iäkkään Signen ja nuoremman, saman ihmisen, kokemuksista syntyy yksi elämä. Nikkilässä Signellä ei ole enää juuri aikaa jäljellä, mutta muistoissa kaikki ikään kuin herää eloon.</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Jäljensin todellisuutta ja rakastin sitä.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Soininen on perehtynyt tarkkaan teoksensa aihepiiriin. Hän piirtää sanoillaan Signen elämän paikat, mukulakiviset kadut, valokuvaajan palkkiot. työn Helsingin tallettajana ja kaluston raskauden (matkalaukut tosiaankin painoivat paljon!), ihmiset ja kohtaamiset kuvien taustalla (miten esim. Kruununhaan Mariebad-sauna-kuva on syntynyt). Toki myös Signen oma elämä saa osansa, mm. kipeä äitisuhde. Soininen kirjoittaa, miten "valokuva on jälki, painauma historiassa", ja sellainen on myös Signe, romaani: historiallisesti tarkkaan piirtyvä kuva Signe Branderista ja hänen elämäntyöstään. Samalla rinnalla kulkee Suomen historiaa: itsenäistymisen aika, työläisten oikeudet, sodat, Urho Kaleva Kekkonenkin puhuu radiossa.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kirjailija on tuttuni, joten: Pirkko, lämpimät onnittelut Signestä -- kirjasta, joka kulkee valokuvaajan jäljillä ja ajatuksissa, ja on kaunis kunnianosoitus Signe Branderille. <3</span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: x-small;">P.S. Kirjakuvan ylälaidassa oleva mustavalkoinen kuva ei liity Signe Branderiin, vaan on peräisin lapsuuteni kotipaikkakunnalta, jossa vanhoista kuvista on joitakin vuosia sitten teetetty metallisia postikortteja. Muuttuvaa (nykyistä) kaupunkia siinäkin.</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-46817110559279885572024-02-12T07:30:00.001+02:002024-02-12T07:30:00.162+02:00Yū Miri: Uenon asema<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhh8AZ8s_S3-3vXLKzja0aXy938sqS4QMhTYFKuk4bTPQdZ0d819TDm6aRhmLbcR0nXPpUTgVBsaCnsGy31Hk-Jmv2uDVeJ-8bWDoEHqSlofQp5G645hXLiZxuI39GOPCrqcN8I0Px8oYElhS5MdCxxht_VrY5srj6qtSmf1mn-JPy9bU9Ie0swoouzPChD/s1024/uenon_asema.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhh8AZ8s_S3-3vXLKzja0aXy938sqS4QMhTYFKuk4bTPQdZ0d819TDm6aRhmLbcR0nXPpUTgVBsaCnsGy31Hk-Jmv2uDVeJ-8bWDoEHqSlofQp5G645hXLiZxuI39GOPCrqcN8I0Px8oYElhS5MdCxxht_VrY5srj6qtSmf1mn-JPy9bU9Ie0swoouzPChD/w640-h480/uenon_asema.jpeg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Yū Miri: Uenon asema<br /></span><span style="font-family: inherit;">Sammakko 2023<br /></span><span style="font-family: inherit;">JR Ueno-Eki Kōenguchi 2014<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Raisa Porrasmaa<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kansi Eva Monchecourt<br /></span><span style="font-family: inherit;">152 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Japanilainen romaani</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Aikoinaan meilläkin oli perheet. Kukaan ei syntymästään saakka asusta sinisestä pressusta kyhätyssä hökkelissä, eikä kukaan halua kodittomaksi. Kaikilla oli syynsä päätyä tänne.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Aloitan mielikuvilla, jotka paljastavat miten pienen siivun japanilaisesta kirjallisuudesta tunnen, vaikka olen murakamit, kawabatat ja monet muut lukenut. Oikeastaana aina kun kuulen sanaparin 'Japani' ja 'kirjallisuus' aistin heti tällaista: pelkistettyä ja sellaisenaan etäiseksi ja silti kummallisen tunteikkaaksi jäävää kauneutta tai vastapainoksi runsasta ja eriskummallista maagista realismia. Mielikuva syntyy toki vaikka brittiläistä kirjallisuutta miettiessä. Ja kuten kaikki tiedämme, kirjallisuutta syntyy aina huomattavasti laajemmista dimensioista.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kuten nyt Yū Mirin teos <i>Uenon asema</i>, jonka kertojana toimii koditon mies. Mies asustelee pressuhökkelissä Uenon aseman liepeillä Tokiossa. Tai oikeammin pitäisi sanoa: asui. Mies on kuollut, mutta eräänlaisena haamuna hän muistelee elämäänsä, tarkkailee kodittomien elämää ja ohikulkijoita, ja kertoessaan kaikesta luo myös katsauksen ympäröivään yhteiskuntaan. Uenon asema kertookin itse asiassa suuresta ihmisjoukosta, ja niistä ohikulkijoistakin: heidän kohtaloistaan ja ohimenevistä keskusteluistaan.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kovasti ja kovia töitä tehneen miehen elämä ei ole ollut koskaan helppoa, hänen menetyksensä kouraisevat syvältä. Miehen ajatuksissa rinnalla kulkee syntymäaikoihin liittyvä sidos japanin keisarilliseen perheeseen, mutta mitään muuta yhteyttä (kuin vastakohtien osoittamista) heidän välilleen ei romaanissa (onneksi) etsitä.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Suru kietoutuu kaiken ympärille, myös lukijan. Lohtua kirja ei tarjoa, vaikka buddhalaisissa rituaaleissa on kauneutta ja toisaalta joissakin hetkissä myös lämpöä, ehkä hiljaista huumoriakin. Sen sijaan teos herättelee lukijoitaan, kysyyhän mieskin: <i>Laskisivatko pisteet, jos kodittomien majat olisivat sattuneet maailmanperintökohteiden tai olympialaispaikan kandidaatin houkuttelevuutta arvioivien ulkomaalaisten komiteoiden jäsenten silmiin?</i> Tokion olympialaisia suunnitellaan, minkä vuoksi hökkelit halutaan raivata pois.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Ja kyllä, löydän taas alussa mainitsemani mielikuvia: ainakin pientä maagisuutta, onhan kertoja kuollut, ja kerronta sisältää runsaasti vähäeleistä kauneutta. Mutta romaanin aihepiiri, kodittomuus ja koko lailla täydellinen ulkopuolisuus yhteiskunnasta on ainakin itselleni uusi siivu japanilaisesta kirjallisuudesta.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Uenon asema on vaikuttava romaani ja vahva kannanotto ihmisyyden, näkyvistä pois siivottavien ihmisten puolesta.</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-42477472528588900222024-02-05T19:00:00.001+02:002024-02-05T19:00:35.289+02:00Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx8inRKWorS0_v7n8nKRatikYIhBZCq7ChyphenhyphenHGbXrWlvjzuT_z37Oov-v6IcUt1kARKxKqN4e0_3J23GTQ_ji4q4rg9b6v2BmTNhskYOdve_ThAV4xysG8UzIt4Y-w_EhyphenhyphenTIr0E0aoewrdF3SHHA2lVRSrQROdI3kwc3EG9062mGka-LJh7nc06NZVi6uT-/s1000/ennenkuinkahvi.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx8inRKWorS0_v7n8nKRatikYIhBZCq7ChyphenhyphenHGbXrWlvjzuT_z37Oov-v6IcUt1kARKxKqN4e0_3J23GTQ_ji4q4rg9b6v2BmTNhskYOdve_ThAV4xysG8UzIt4Y-w_EhyphenhyphenTIr0E0aoewrdF3SHHA2lVRSrQROdI3kwc3EG9062mGka-LJh7nc06NZVi6uT-/w640-h480/ennenkuinkahvi.jpeg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br />Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy<br /></span><span style="font-family: inherit;">Bazar 2024<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kohi ga Samenai Uchini 2015<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Markus Juslin<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kansi Sanna-Reeta Meilahti<br /></span><span style="font-family: inherit;">236 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kustantamosta<br /></span><span style="font-family: inherit;">Japanilainen episodiromaani<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br /><br /><i>"Ennen kuin kahvi jäähtyy..." hän kuiskasi.<br /></i></span><span style="font-family: inherit;"><i>Kazu alkoi kaataa hitaasti kahvia. Eleet olivat mitäänsanomattomia mutta niistä syntyi kaunis liikesarja, joka huokui seremoniallista juhlavuutta.</i></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Kukapa ei olisi joskus haaveillut siitä, että voisi matkustaa ajassa ja tehdä tai sanoa jotain toisin. Ketä silloin tapaisi ja miksi? Pienessä tokiolaisessa kahvilassa se onnistuu, muttei ehdoitta. Menneisyydessä voi esimerkiksi tavata vain niitä henkilöitä, jotka ovat käyneet tuossa kahvilassa. Menneessä käyminen ei muuta nykyhetkeä. Yli satavuotisen kahvilan aikamatkan merkittävin ehto kuuluu: "Menneisyydessä voi viipyä vain sen ajan, joka kuppiin kaadetulla kahvilla kestää jäähtyä."</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Japanilaisen Toshikazu Kawaguchin romaani <i>Ennen kuin kahvi jäähtyy</i> on ollut maailmalla melko suuri hitti. En ole niinkään kirjahittien perään, mutta japanilaisessa kirjallisuudessa on usein jotain sellaista, joka lähtökohtaisesti kiinnostaa minua. Myös Kawaguchin romaanin idea vaikutti omaperäiseltä sekä miljöön että kahvikupillisen määräämän aikarajan vuoksi. Tavallaan yksinkertaista ja kuitenkin kaikkea muuta!</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Ennen kuin kahvi jäähtyy on episodiromaani. Siinä on neljä tarinaa: rakastavaiset, aviopari, siskokset sekä äiti ja lapsi. Asiat sidostuvat, teemat ovat isoja ja osin raskaita, kuten altzheimer, ja niitä vasten kahvila pieni. Miljöön tiiviys ihastuttaa, romaani pohjautuukin Kawaguchin näytelmäkäsikirjoitukseen ja voisin hyvin kuvitella kokonaisuuden toimivan myös näyttämöllä.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kawaguchin romaani on etenkin alkupuoleltaan yllättävän hidastempoinen, mikä voi näyttäytyä joillekin tylsänä, toisille rauhoittavana. Itselleni jälkimmäisenä: rauhallisena ja tunnelmallisena, kiehtovana ja vähän surumielisenä kirjana (kirjan eräs suru on sellainen, jollaisista en mielelläni lue, mutta tässä sekin meni). Osittaisesta traagisuudestaan huolimatta Ennen kuin kahvi jäähtyy jättää jos ei suoraan onnellisen, niin ainakin haikealla tavalla tyytyväisen olon. <br /><br />Mainio kirja, joka kestänee toisenkin lukukerran.</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-7903913569338492512024-01-27T07:30:00.001+02:002024-01-27T07:30:00.275+02:00Virginie Grimaldi: Saman katon alla<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7FDp5SNgA9XSGqZGjpW1kgfYZxoLOKTo5F5nI-2lM64iuS82NTgylxlj7zpbfumCPHWLwlRUErIAZ-XXBigTv93876h7iZnrEXXlwIXRjZEWy9oWMRzPUgBxROWQe7bl0-_VEDb-CAI0qxN59BgxcO9JQNNt7-0E2nLcPPWcAxb_PbxrfClpGwYtNub4R/s1024/grimaldi_samankatonalla.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="772" data-original-width="1024" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7FDp5SNgA9XSGqZGjpW1kgfYZxoLOKTo5F5nI-2lM64iuS82NTgylxlj7zpbfumCPHWLwlRUErIAZ-XXBigTv93876h7iZnrEXXlwIXRjZEWy9oWMRzPUgBxROWQe7bl0-_VEDb-CAI0qxN59BgxcO9JQNNt7-0E2nLcPPWcAxb_PbxrfClpGwYtNub4R/w640-h482/grimaldi_samankatonalla.jpeg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Virginie Grimaldi: Saman katon alla<br /></span><span style="font-family: inherit;">Otava 2024<br /></span><span style="font-family: inherit;">Il nous restera ça 2022<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Susanna Tuomi-Giddings<br /></span><span style="font-family: inherit;">297 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kustantamosta<br /></span><span style="font-family: inherit;">Ranskalainen romaani<br /><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Jeanne nauraa ja kauhaisee hänelle lisää gratiinia. Se on ihan tavallinen arki-ilta, ihmisiä yhdessä keittiössä ruoan jälkeen, mutta heitä katsellessani minulla on pitkästä aikaa hyvä olo.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Tuleepa hyvä mieli, ajattelin kun näin Virginie Grimaldin romaanin<i> Saman katon alla</i> kannen. Miten raikas ja pariisilaishenkinen. Ajatukseni siinsivät kirjan nimen ja kannen kuvituksen perusteella pariisilaiseen taloon, jossa asuu mitä erilaisempia ihmisiä yhteisessä kimppakämpässä.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Eivätkä ajatukseni menneet edes pienen mutkan vertaa väärään suuntaan. Saman katon alla -romaanissa on kolme keskeishenkilöä. He ovat leskeksi jäänyt seitsemänkymppinen Jeanne, hiljattain kumppanistaan eronnut kolmekymppinen Iris ja 18-vuotias kondiittoriopiskelija Théo. Jokaisella on omat taakkansa kannettavanaan, elämä on antanut ja ottanut.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Yksin jäänyt Jeanne ei pysyt pitämään kaupunkiasuntoaan kustannusten vuoksi. Hän päättää ottaa alivuokralaisen ja vie ilmoituksen läpileipomoon. Siellä opiskeleva Théo tarvitsee kodin, yhtä lailla vailla kotia on Iris, joka on syystäkin lähtenyt entisestä elämästään. Keskenään erilaisen kolmikon yhteinen arki alkaa.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kustantaja luonnehtii Grimaldin romaania sydämelliseksi, mikä osuu kyllä kohdilleen. Sydämellisyys ei tarkoita ällösöpöyttä, vaan romaanissa käsitellään yllättävänkin kipeitä asioita. Se on silti feelgood-romaani ja tarjoaa lukijalleen arjen sattumuksia, elämän tarjoamia yllätyksiä, tragediaa, uusia alkuja ja sitä lämmintä tunnelmaakin (tai ehkei pitäisi sanoa "silti", sillä hyvänmielen romaaneihin kuuluvat kaikki edellä mainitut piirteet). On ihanaa lukea kirjaa, jonka jokaiseen keskeishenkilöön kiintyy jollakin tavalla. Lukiessaan melkein alkoi toivoa, että asuisi (hetkellisesti) kimppakämpässä Pariisissa </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">– </span><span style="font-family: inherit;">tai että saisi kyläillä siellä! Pariisia muuten olisi voinut olla kirjassa enemmänkin.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Saman katon alla tarjoaa hyvää ja sympaattista välipalalukemista sellaista etsiville.</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-27060393111231975662024-01-16T21:13:00.004+02:002024-01-21T18:56:02.680+02:00Patrick Modiano: Chevreusen vuodet<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ8n1q0CHqjhUo6JrRjpstoVWdLBZnwCPhoLs8Y5gFp0Q4e_Ot3uKWDhMxYzTaBXiwCyh9dD-x2iC02A_wR5NM9ttB6dZVfyJ6QnTOohn-Ln-pCPHktMfSU10dYpae9oHIMQ6l8961CZ4PWvJAuTp3pKoXupOLp3CXkZREgMDAtrwLU8uuF7q6qmqaAjFi/s1000/modiano_chevreusen.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="749" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ8n1q0CHqjhUo6JrRjpstoVWdLBZnwCPhoLs8Y5gFp0Q4e_Ot3uKWDhMxYzTaBXiwCyh9dD-x2iC02A_wR5NM9ttB6dZVfyJ6QnTOohn-Ln-pCPHktMfSU10dYpae9oHIMQ6l8961CZ4PWvJAuTp3pKoXupOLp3CXkZREgMDAtrwLU8uuF7q6qmqaAjFi/w640-h480/modiano_chevreusen.jpg" width="640" /></span></a></div><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Patrick Modiano: Chevreusen vuodet<br /></span><span style="font-family: inherit;">WSOY 2024<br /></span><span style="font-family: inherit;">Chevreuse 2021<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Lotta Toivanen<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kannen suunnittelu Martti Ruokonen<br /></span><span style="font-family: inherit;">170 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Arvostelukappale kustantamosta<br /></span><span style="font-family: inherit;">Ranskalainen romaani</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Sama päti muistonpirstaleisiin, joita hän kiireesti koetti kirjata talteen: erään elämänvaiheensa muistikuvia, joiden näki vilisevän ohitse ja painuvan lopullisesti unohduksiin.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Sanotaan, että Patrick Modiano kirjoittaa ikään kuin samaa kirjaa aina uudelleen ja uudelleen. No, se ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta tiettyjä teemoja on (luultavasti, en tiedä, olen lukenut muutaman teoksen) läsnä hänen koko tuotannossaan: muistot, etsiminen ja eksyttäminen, yritys tavoittaa jotain ollutta, paikat, tekstin kauneus. Mutta eikö monen muunkin kirjailijan tuotannosta löydy kaikuja kyseisen tekijän muista kirjoista? Ja kaikki ne kirjat ovat omanlaisiaan, upeita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Minun lukijamieleni kaipaa toisinaan näitä pieniä romaaneja, jollaisia kirjallisuuden Nobelin vuonna 2014 saanut Modiano kirjoittaa.</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Chevreusen vuodet</i> -romaanissa Jean Bosmans palaa menneisyyteensä, joka on kuin hämärien ja levottomien muistojen labyrintti. Muistot kuljettavat hänet kauas niin ajallisesti kuin osin paikkojenkin osalta. Lapsuuden oudot tapahtumat, menneen ja nykyisyyden kohtaamiset sekä epämääräinen vaaran ja melankolian tunne ovat kuin johtolankoja tai langanpätkiä johonkin vaikeasti hahmotettavaan.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Myös lukijalle langanpätkät voivat olla eksyttäviä. Bosmans sukeltaa toisinaan vuosikymmenten, joskus 15 vuoden taakse. Iäkääntynyt ihminen muistelee aikaa, jolloin oli parikymppinen, joka taas koettaa muistoissaan saavuttaa jotain lapsuudestaan. Lapsuus- ja nuoruusvuosissa on juurettomuutta, uhkaa ja paljon kadotettua, jota Bosmans koettaa tavoittaa hakeutumalla noiden vuosien paikkoihin. Tärkeäksi väyläksi menneisyyden käsittelyssä nousee kirjoittaminen.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Lukija ei kuitenkaan eksy, pikemminkin lukee lumoutuneena (ja myös hämmentyneenä) romaania, jossa unenomaisuus ja tarkka paikkojen kuvailu elävät rinnakkain arvoituksen tai suoranaisen mysteerin kanssa. Kolme eri aikakerrostumaa harhailevat </span><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> kuten muistot tekevät </span><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> ja joistakin kerroksista, kuten itse romaanin dimensioista, saa irti enemmän, jostain enemmän.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Miten kiehtovaa: muistoja muistoista! Mikä viehko, osin kuin (muistin) hämärästä ja jostain seepian sävyisestä suodattava romaani.</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-51628527442465344212024-01-09T20:50:00.001+02:002024-01-09T20:50:27.658+02:00Stephen King: Billy Summers<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhol7MzQ0nxfD1uHRnpylJ6Gm9bqAlPK_0slQBsvtqWOPL3YnXuN_Ywdq4qTF_26yfmeNooZUMYNtgFTWAtv6IgGA8eoVzIgxoi-eykVbwKNeOe84mUhD_Q2xhQF333fnWmzws5oZgpsM-NHnrGzUrgjF4fRpg79OoCsj7ZDfhfZERTWK9Z3QNKOiYp0rgA/s1000/king_billysummers.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="777" data-original-width="1000" height="498" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhol7MzQ0nxfD1uHRnpylJ6Gm9bqAlPK_0slQBsvtqWOPL3YnXuN_Ywdq4qTF_26yfmeNooZUMYNtgFTWAtv6IgGA8eoVzIgxoi-eykVbwKNeOe84mUhD_Q2xhQF333fnWmzws5oZgpsM-NHnrGzUrgjF4fRpg79OoCsj7ZDfhfZERTWK9Z3QNKOiYp0rgA/w640-h498/king_billysummers.jpg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br />Stephen King: Billy Summers<br /></span><span style="font-family: inherit;">Tammi 2021<br /></span><span style="font-family: inherit;">Billy Summers 2021<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Ilkka Rekiaro<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kansi Juri Patrikainen<br /></span><span style="font-family: inherit;">509 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Amerikkalainen romaani</span><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Ehkä. Ehkä hän tekee niin. Vaikkei teksti olisi kummoista, kirjoittaminen saisi ajan kulumaan.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Ja:</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Miten kadota, kun on ampunut miehen keskustan toimistorakennuksen viidennestä kerroksesta ja kadun toisella puolella on kaupungin ja piirikunnan poliiseja pilvin pimein?</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Oho. En olisi uskonut, että vuoden ensimmäisinä päivinä minua piti otteessaan Stephen Kingin romaani. Ei sillä, etteikö King olisi taitava kirjailija, mutta minua hänen kirjansa eivät olet suuremmin kiinnostaneet sitten nuoruusvuosieni. Silloin luin ahmien niin <i>Carrien</i> kuin <i>Uinu, uinu lemmikkini</i>, yhtä lailla novelleja kuin vaikuttavan <i>Piinan</i>. Ja olen aikuisenakin katsonut joitakin Kingin kirjoista tehtyjä filmatisointeja (<i>Se</i>), joitakin vuosia sitten luin vanhaan huvipuistoon (ja syntymävuoteeni!) sijoittuvan <i>Tervetuloa Joylandiin</i>.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Nyt lukemani <i>Billy Summers</i> kuuluu Kingin realistisempaan tuotantoon, se ei ole kauhukirja. Ja ehkä juuri siksi se minua nyt houkuttelikin, kun kaipasin paksua uppoutumiskirjaa ja jotain muuta kuin mitä helpommin luettavakseni valitsen. Ja sellaisen pääosin sainkin.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Billy Summers hyvä mies. Hänellä on korkea moraali, mutta hän tekee pimeitä töitä. Billy on palkkatappaja, joka kuitenkin tappaa vain silloin, kun kohde on paha. Billy on ajatellut jättää työt taakseen, mutta edessä on vielä yksi keikka. Niinpä Billy asettuu pikkukaupunkiin ja esittää kirjailijaa. Hän tutustuu ihmisiin, käy kaupassa, odottaa tehtävänantonsa etenemistä </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> ja kirjoittaa oikeastikin. Kaikki voisi edetä hyvin, ammattitaidolla, mutta eteen osuu useampia mutkia, kuten nuori Alice, joka tarvitsee suojelua. Mutta kuka osaisi häntä suojella?</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Billy Summers on lukusukkulana etenevä juoniromaani, joka laajenee useaan suuntaan, myös Billy omaan tekstiin. King kuvailee taidolla amerikkalaista sielunelämää. Hän kirjoittaa Trumpin ajasta, Netxlixistä ja erinomaisista kirjoista aina Thomas Hardyn teoksista Cormac McCarthyn Tie-romaaniin, hän kertoo alemman keskiluokan naapurustosta, jossa vaimonhakkaajapaitaiset miehet istuvat halvoissa pihatuoleissa ja sadettimet kastelevat halpojen talojen hyvinhoidettuja nurmikoita. Paikoin kirja voisikin olla jopa suuri amerikkalainen romaani, mutta vain paikoin. Sellaiseksi Billy Summersissa on liikaakin elementtejä, juonenkäänteitä ja tiettyjä kliseitä. </span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kokonaisuus kuitenkin toimii. Joten, edelleen: oho! Viihdyin paremmin kuin ennakkoon oletin. Voisin lukea lisää Kingiä </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> sitten joskus kun aika taas on.</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-88263070879040963082024-01-03T08:30:00.001+02:002024-01-03T08:30:00.272+02:00Susan Cooper: Yllä meren, alla kiven<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyWgxVSIR97xwcOukwklEpPZajZN2tcSczlYDcEonSGNe_VCSwnyMqxzhrh-bJwhSSrNEYL_rVAxfurm-RFYPET-i1JcNmEk4aBefapFqrlBuwsVnUV7raWuVBZ-DqrP8nUdB3ljcwIDmtJ334PrpcIn9TWyajs8HnmJ7hsoaFP0vvM6-d3jgQOZt_oitI/s1000/cooper_yll%C3%A4meren.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="749" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyWgxVSIR97xwcOukwklEpPZajZN2tcSczlYDcEonSGNe_VCSwnyMqxzhrh-bJwhSSrNEYL_rVAxfurm-RFYPET-i1JcNmEk4aBefapFqrlBuwsVnUV7raWuVBZ-DqrP8nUdB3ljcwIDmtJ334PrpcIn9TWyajs8HnmJ7hsoaFP0vvM6-d3jgQOZt_oitI/w640-h480/cooper_yll%C3%A4meren.jpg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /> </span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Susan Cooper: Yllä meren, alla kiven<br /></span><span style="font-family: inherit;">WSOY 1979 (Suuren Nuorten Kirjakerhon painos 1980)<br /></span><span style="font-family: inherit;">Over Sea, Under Stone 1965<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Kristiina Rikman<br /></span><span style="font-family: inherit;">239 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Brittiläinen lastenromaani<br /><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Ja heidän katsoessaan aurinko näytti hiljalleen putoavan, kunnes sen sietämätön kirkkaus osui kivipaasien pystyssä sojottaviin sormiin ja ne näyttivät katoavan häikäisevään hehkuun.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Nyt tiedän, miksi yhdistän luolat, duffelitakit ja toffeekarkit. Ja mistä rakkauteni brittiläisyyttä kohtaan ainakin osin juontuu. Ja tiedän senkin, olen jo kauan tiennyt, että lapsuuden suosikkikirjoihin palaaminen voi olla ihanaa tai kamalaa, aina kuitenkin nostalgista. Ja tällä kertaa siis ensin mainitulla, ihastuttavalla, tavalla.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kirjoistahan se kaikki tulee, tietenkin.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">En ole ihan varma, minkä ikäisenä luin Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjaa, mutta olisinkohan ollut kymmenen kieppeillä. Muistan kuitenkin sen, miten löysin kirjasarjan lapsuuteni kotipaikkakunnan Suonenjoen kirjastosta, miten kutsuvalta se tuntui </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> kuin taialta. (Niin, ja muistoissani mikään ei voita tuon kirjaston lastenosastoa: tunnelma hyllyjen välissä, kaikki ne seikkailut kansien sisällä!)</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Sarjan ensimmäinen osa <i>Yllä meren, alla kiven</i> sekoittaa mukavasti Viisikko-henkisyyttä ja jotain salaperäisempää, tulollaan olevaa. Siinä kolme sisarusta, Simon, Barney ja Jane, viettävät kesää isosedäksi kutsutun salaperäisen Merryn luona Cornwallissa. Professorina työskentelevä Merry katoaa tuon tuosta omille teilleen, mutta vanhassa Harmajassa talossa riittää tutkittavaa ja merikin on lähellä. Eräänä sateisena päivänä lapset löytävät (salaisesta huoneesta!) vanhan kartan, jonka on määrä johdattaa heidät Graalin maljan äärelle.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Luvassa on niin seikkailua upeissa cornwallilaisissa maisemissa, merimaisemia, aamu-usvaa, luolia, vuorovettä, eväitä (myös toffeeta), kaikkea tarpeellista sen duffelitakin taskuissa, hitaasti kasvavaa jännitystä ja pahoiksi paljastuvia ihmisiä, viittauksia kuningas Arthuriin. Seikkailu on melko hidastempoinen mutta sitäkin tunnelmallisempi.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Jos oikein muistan, sarjan seuraavat osat ovat tummasävyisempiä, onhan seuraavan osan nimikin sama kuin koko sarjalla: Pimeä nousee. En tiedä, jatkanko sen parissa vai annanko nostalgian jäädä tähän ensimmäiseen osaan. Olin lapsena vähän nössö lukija ja kenties olen sitä edelleen: brittitunnelmahan se minuun tässäkin vetosi kaikkein eniten, hyvä seikkailu oikeastaan vain siinä sivussa.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">P.S. Luin kirjan itse asiassa nyt kolmannen kerran: ensin lapsena, sitten kymmenisen vuotta sitten esikoiselleni (joka ei innostunut) ja nyt ihan vain itselleni. Tämä viimeisin lukukerta sai havahtumaan siihen, miten paljon juuri tämä kirja on minun lukijuuttani rakentanut.</span></p>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-86607258842297735762023-12-30T16:24:00.005+02:002023-12-30T16:24:56.002+02:00Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBA8Kbxz6OG84QjVP5rgqymE9-00ZCYv9Ticvy_0faQ_d4Zg9OZgEytYbnLizEJLWcjCT6cHpq1uqXqZXuepVOXwk3XdaLTnfbDrtC8b1C76s7JAM20iW_gJEjtK8yRg6hB8F78VwbrGnkJYF0xPUvBNPl1osLEVUkjpIyow_AbjEk_5XJdm-F5xv5WxnW/s1024/Strout_lucymeren.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="779" data-original-width="1024" height="486" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBA8Kbxz6OG84QjVP5rgqymE9-00ZCYv9Ticvy_0faQ_d4Zg9OZgEytYbnLizEJLWcjCT6cHpq1uqXqZXuepVOXwk3XdaLTnfbDrtC8b1C76s7JAM20iW_gJEjtK8yRg6hB8F78VwbrGnkJYF0xPUvBNPl1osLEVUkjpIyow_AbjEk_5XJdm-F5xv5WxnW/w640-h486/Strout_lucymeren.jpg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br />Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla<br />Tammi, Keltainen kirjasto 2023<br />Lucy by The Sea 2022<br />Suomentanut Kristiina Rikman<br />Kannen suunnittelu Laura Lyytinen<br />277 sivua<br />Amerikkalainen romaani</span><p></p><p><i><span style="font-family: inherit;"><br />On onni, ettei tiedä mikä meitä elämässä odottaa.</span></i></p><p><span style="font-family: inherit;">On kirjoja, jotka tai joiden hahmot ovat kuin ystäviä. Ristiriitaisia mutta rakkaita, yhteydenpito on epäsäännöllistä mutta jostain aina tavoittaa sen tuttuuden, johon alkujaan ihastui. Sellaisia kuin Elizabeth Stroutin tuotanto. Ja kenties etenkin sellaisia kuin Lucy Barton, jonka kanssa on saanut elää jo muutaman kirjan verran.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Lukuvuoteni 2023 viimeinen postauksen kohteena oleva romaani on <i>Lucy meren rannalla</i>. Kaikki Stroutinsa lukeneet tietävät <span style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span> tai siis tuntevat <span style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span> Lucyn, nyt jo selvästi ikääntyvän kirjailijan, maailmaa tarkkaan ja lämmölläkin katsovan realistin. Lucy meren rannalla on neljäs Lucy Barton -kirja, mutta jokaisen teoksen voi lukea toisistaan riippumatta, lukija voi aina luottaa Stroutin tekstiin ja kirjojen sisäisiin viittauksiin (ah, Olive Kitteridge!).</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Lucy meren rannalla vie nimensä mukaisesti lukijan meren äärelle Maineen. Sinne Lucy lähtee ex-puolisonsa Williamin kanssa, kun koronapandemia sulkee yhteiskuntaa. Oleskelu pienessä kaupungissa valtameren rannalla on myös matka Lucyn muistoihin: taustoihin, perheeseen, nykyhetkeen <span style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span> ja tulevaankin. Erikoinen aika saa aikaan erikoisia tilanteita ihmisten kohtaamisissa, mutta myös yhteiskunta kuohuu esimerkiksi Black Lives Matterin ja Capitolin mellakan vuoksi.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Onneksi romaanissa on kaikkea edellä mainittua. Ja onneksi Strout on niin varmaotteinen kirjailija, Kristiina Rikman hänen yhtä vahva suomentajansa. Onneksi, sillä ainakin itseni on vaikea täysin innostua pandemia-aikaan sijoittuvista kirjoista <span style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span> tai kirjasta, en muista olenko edes lukenut muita. Stroutin romaanissa pandemia on kuitenkin paitsi ajankuvaa myös väline tarkastella ihmisiä ja ihmisyyttä.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Ja juuri ihmisyyden kuvaus, ihmisten erilaisuus, heidän ennakkoluulonsa ja toiveensa, on sitä mitä Stroutin tuotannossa niin rakastan. Vaikkei Lucy meren rannalla ole suosikki-Stroutini, on se hieno romaani: pohdiskeleva ja silti napakka, viisas ja kaunis. <3</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-32294151785295181622023-12-24T07:00:00.001+02:002023-12-24T07:00:00.273+02:00Hyvää joulua <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6408Y7tzhkhqchiZOVGfQEBbFSrRo8ja9a59p8cW3KaWcT-aG6we11eUDOX7UUvuMkcGtlEHcmpE5ON5uRt-MmAK1DyNqWVoUsPPb5cLyIj4QY6lrZF21SMgieuKcv0qOBu52C-gYw0l-gzGp1mFg1JaX9QHNB-T9iRKXoJ1h80Tc-3ILiIJGcrjfEiw/s1030/IMG_2268.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="780" data-original-width="1030" height="484" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6408Y7tzhkhqchiZOVGfQEBbFSrRo8ja9a59p8cW3KaWcT-aG6we11eUDOX7UUvuMkcGtlEHcmpE5ON5uRt-MmAK1DyNqWVoUsPPb5cLyIj4QY6lrZF21SMgieuKcv0qOBu52C-gYw0l-gzGp1mFg1JaX9QHNB-T9iRKXoJ1h80Tc-3ILiIJGcrjfEiw/w640-h484/IMG_2268.jpeg" width="640" /></a></div><br /> <p></p>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-19552974059676086002023-12-14T16:59:00.002+02:002023-12-14T17:22:49.438+02:00Jen Beagin: Viileä vaalea<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWUvqvld7qKNPSouc76WI5lRNVBFCdKAIGu87_932BZldnVf3NpV91VUd50Ku1VVyLJnDTySuW8l3j4M9-VatDVzI422x77afMaArf7mwjRdIFxwb05wC45f54fmTBAIb6B_u2AibeQ_4oPl0OC7-7R_Pz1MVd3KIvfO6kJWC0pIo4tRpWNBu2aMAvZUkF/s1000/beagin_viilea.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWUvqvld7qKNPSouc76WI5lRNVBFCdKAIGu87_932BZldnVf3NpV91VUd50Ku1VVyLJnDTySuW8l3j4M9-VatDVzI422x77afMaArf7mwjRdIFxwb05wC45f54fmTBAIb6B_u2AibeQ_4oPl0OC7-7R_Pz1MVd3KIvfO6kJWC0pIo4tRpWNBu2aMAvZUkF/w640-h480/beagin_viilea.jpg" width="640" /></a></span></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Jen Beagin: Viileä vaalea<br />Otava, Otavan kirjasto 2023<br />Big Swiss 2023<br />Suomentanut Maria Lyytinen<br />396 sivua<br />Arvostelukappale<br />Yhdysvaltalainen romaani</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Nyt kun Big Swissin ääni täytti koko huoneen, ilma alkoi värähdellä. Greta huomasi, että ilmanpainekin muuttui aavistuksen. Big Swissin olemus valtasi kiistatta koko tilan.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Usein kirjan luettuaan tietää, miten luettu uppoaa omaan makuun:<br />Rakastin tätä kirjaa!<br />Eipä nyt ollut ihan minun kirjani, mutta luin kuitenkin.<br />Vihasin lukemaani, meinasin jättää / jätin kesken.<br />Tämä teos muistutti, miksi olen lukija.<br />Ja niin edelleen...</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Mutta joskus kohdalle osuu kirja, josta ei oikeastaan tiedä. Ei pysty sanomaan, pitikö vaiko ei, osuiko teos omaan lukumieleen vai oliko se täysin huti. Kesken tällainen kirja ei jää, joten jotain kiehtovaa, vetävää, terävää tai ainutlaatuista siinä on. Lukukokemus hämmentää, vaikkei kirja itsessään ei välttämättä ole kummallinen. Itse asiassa luettu voi olla erinomaista tekstiä.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kuten yllä olevasta tekstistä ja kuvasta voi päätellä, tarjosi Jen Beaginin romaani <i>Viileä vaalea</i> minulle lukukokemuksen, josta en tiedä, pidinkö kirjasta vaiko en.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">En tiedä, vaikka käsissäni oli vallan mehukas romaani: Greta kirjoittaa työkseen puhtaaksi seksuaaliterapeutin asiakkaiden potilaskertomuksia, äänitettyjä keskusteluja terapeutin kanssa. Sveitsiläinen gynekologi Flavia erottuu joukosta ja Greta kiinnostuu hänestä. Sattuman oikusta naiset tapaavat koirapuistossa ja Greta tunnistaa Flavian äänen perusteella. Naisten välille kehittyy suhde, mutta Greta salaa oikean henkilöllisyytensä ja jatkaa kuuntelua. Herkullista!</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Beaginin teksti etenee sujuvasti ja Maria Lyytisen suomennos on laadukasta luettavaa. Suoran kerronnan rinnalla tarina etenee Gretan kuuleman eli äänilitteraatioiden kautta. Niissä terapeutin potilaat kertovat niin pinnallisia kuin syvällisiä, paikoin kiusallisiakin asioita. Kokonaisuus pitää otteessaan ja kiehtoo vähän sellaiseen tapaan kuin katsoisi värikkään kumipallon pomppimista valosta varjoon, pallon liikettä jostain etäältä ilman että tuota palloa yrittääkään saada kiinni.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Viileä vaalea on mitä vinkein romaani: se on leikkisä ja kuitenkin surumielinen, jopa vakava. Se on hyvällä tavalla hullu muttei varsinaisesti hauska tai rakastettava. Se on oudosti houkuttava ja ehdottoman koukuttava. Kuulostaa todella hyvältä, eikö? Silti romaani ei ollut ihan minun juttuni, mikä on minulle edelleen mysteeri <span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span> yhtä kiehtova kuin Beaginin kirjakin.</span></p><div><br /></div>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-56187362012403832092023-12-12T07:30:00.001+02:002023-12-12T07:30:00.222+02:00Jennifer Egan: Manhattan Beach<p><span style="font-family: arial;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDXcitKXX4P2FwhV6rwQL8yysnFsb28PctgHsG2hyphenhyphen2OJmIR0asdWZRXoCCdur-z5bfhChibkqs6Yuku9qH5jrmUHyPvO72a1s12FOyKyfmmTfd1DyQDzPEkRfouUkG8EgnQU0XJ8v2BeLMLj_HcE1MuLVx_MS69EqdXp8U1eHbS9XK7dVI0FgH7GVRSDla/s1000/egan_manhattanbeach.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="711" data-original-width="1000" height="456" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDXcitKXX4P2FwhV6rwQL8yysnFsb28PctgHsG2hyphenhyphen2OJmIR0asdWZRXoCCdur-z5bfhChibkqs6Yuku9qH5jrmUHyPvO72a1s12FOyKyfmmTfd1DyQDzPEkRfouUkG8EgnQU0XJ8v2BeLMLj_HcE1MuLVx_MS69EqdXp8U1eHbS9XK7dVI0FgH7GVRSDla/w640-h456/egan_manhattanbeach.JPG" width="640" /></a></span></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Jennifer Egan: Manhattan Beach<br /></span><span style="font-family: arial;">Tammi, Keltainen kirjasto 2018<br /></span><span style="font-family: arial;">Manhattan Beach 2017<br /></span><span style="font-family: arial;">Suomentanut Helene Bützow<br /></span><span style="font-family: arial;">Kansi Jussi Kaakinen<br /></span><span style="font-family: arial;">564 sivua<br /></span><span style="font-family: arial;">Yhdysvaltalainen romaani</span></p><p><span style="font-family: arial;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial;"><i>Koska olisi sallittua tietää se, mitä hän jo tiesi? Tai milloin hän voisi unohtaa sen? </i></span></p><p><span style="font-family: arial;">Mitä kirjaa olette lukeneet kauan, ehkä jopa vuosia? Itselläni esimerkiksi Umberto Econ <i>Ruusun nimi</i> on ollut kesken jo vuodesta 2000, mutta ei mennä nyt siihen... (En varmaan koskaan saa luettua Ruusun nimeä loppuun, vaikka Econ tieteellisiä tekstejä olen lukenut jonkin verran.)</span></p><p><span style="font-family: arial;">Hieman lyhyemmän ajan kesken oli Jennifer Eganin <i>Manhattan Beach</i>, jonka ostin muistaakseni melko pian sen ilmestymisen jälkeen eli viitisen vuotta sitten. Aloitin romaanin suurella innolla ja pääsinkin sen imuun, jostain syytä lukeminen keskeytyi, ehkä joku muu ja sitten useita muita kirjoja tuli väliin. Koetin aina toisinaan jatkaa Eganin teoksen parissa, mutta alkupuolen kerronnallinen taika oli kadonnut. Kunnes tänä vuonna palasin Manhattan Beachin äärelle ja aloitin sen alusta.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Manhattan Beach suorastaan sukeltaa Yhdysvaltain itärannikon, tarkemmin New Yorkin alueen, mafiosojen, liikemiesten ja ay-liikeen maailmaan. Romaanin kehyskertomuksessa nuori Anna Kerrigan vierailee isänsä kanssa Dexter Stylesin omistamassa merenrantahuvilassa. Vaikka Anna on vasta 12-vuotias, ymmärtää hän vierailun merkityksellisyydestä. Vuosia myöhemmin Annan isä on kadonnut, Anna työskentelee telakalla ja elättää äitiään ja vammaista siskoaan. Yökerhossa hän tapaa Dexterin uudelleen sekä oivaltaa paljon isästään ja tämän katoamisesta.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Egan on luonut romaanissaan rikkaan maailman ja kertoo tarinan, joka kietoo lukijan pauloihinsa. Minutkin, aluksi, mutta omaan lukumieleeni Manhattan Beachin tarinalinjat kulkivat ehkä turhankin moneen suuntaan ja paikoin oli kadottaafokuksen tai jonkun, mutta sain kuin sainkin luettua romaanin loppuun. Siitä on kiittäminen teoksen kiehtovaa aihepiiriä, sujuvaa suomennosta ja monipuolisia henkilöhahmoja. Etenkin Anna on työlaisnainen, seikkailijatar, feministi, sisupussi selviytyjä. </span></p><p><span style="font-family: arial;">Ja näin pääsin takaisin luetun lumoon. Egan taitaa upeasti myös niin kutsutun suuren amerikkalaisen romaanin, sujuvalukuisen uppoutumiskirjan.</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-88228253649313903342023-12-08T11:54:00.003+02:002023-12-08T11:54:55.124+02:00Virginia Woolf: Päiväkirja II<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9r6SfLqR6KoI_dFoHW3S5WciSHV7Jb8ErbxRsbfSsG3H-u8L6OnyzGNoLvdLuH9h9xlKquPEYPHCEmzlnLhFq0rwoFQL8KdYWKS8cy5w2Yj5WFhkLDQ4WOSiBXVBsufivqIO-8DZGnyB5jG4NUX4-dMFT10_WM0vZLHZUdPbdBuW8hWb0o4f4Nvn-VeUo/s1000/Woolf_paivakirjaII.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9r6SfLqR6KoI_dFoHW3S5WciSHV7Jb8ErbxRsbfSsG3H-u8L6OnyzGNoLvdLuH9h9xlKquPEYPHCEmzlnLhFq0rwoFQL8KdYWKS8cy5w2Yj5WFhkLDQ4WOSiBXVBsufivqIO-8DZGnyB5jG4NUX4-dMFT10_WM0vZLHZUdPbdBuW8hWb0o4f4Nvn-VeUo/w640-h480/Woolf_paivakirjaII.jpg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br />Virginia Woolf: Päiväkirja II<br />Savukeidas 2015<br />Suomentanut Ville-Juhani Sutinen<br />Graafinen suunnittelu Ville Hytönen<br />432 sivua<br />Päiväkirjateos</span><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><i><span style="font-family: inherit;">Minä kirjoitan niin kuin haluan kirjoittaa, & siinä kaikki.</span></i></p><p><span style="font-family: inherit;">Päiväkirjojen lukemisessa on, tietenkin, aina jotain erityisen intiimiä: niiden kirjoittaja on (kenties, ei välttämättä aina) on kirjoittanut ne itselleen, omien tuntojensa ehkä syvimmäksi salaiseksi paikaksi. Merkkihenkilöiden kohdalla ne ovat usein julkaisemisen arvoisia viimeistään sitten, kun aikaa on kulunut tarpeeksi. Virginia Woolf on eittämättä niitä kirjailijoita, jonka minkään tekstin ei kuulu kadota ajan virtaan.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Tänä vuonna otin Woolfin päiväkirjojen ensimmäisen osan hiihtolomalukemiseksi Lontooseen. Kirjoitin tuosta lukuelämyksestä vain Instagramin puolelle, ja jälleen kerran vinkkaankin seuraamaan myös <a href="https://www.instagram.com/lumiomena/" target="_blank">Lumiomena-kirjagramia</a>, sillä monet kirjajutut ilmestyvät sinne nopeammin kuin tänne blogiin. Tekstien mittaakaan ei kannata pelätä, sillä kirjoitan kuta kuinkin samanmittaisia tekstejä kumpaankin kanavaan. Mutta siis, nyt loppuvuonna oli aika lukea Woolfin päiväkirjojen toinen osa, <i>Päiväkirja II</i>. </span></p><p><span style="font-family: inherit;">Teos sijoittuu vuosien 1920 ja 1924 välille ja sisältää Woolfin arkea. On kuvauksia puutarhasta, silkkimekoista ja säästämisestä. On pohdintoja elämästä, kirjoittamisesta ja myös kritiikistä sekä ympäröivästä maailmasta. Kokonaisuus kuljettaa lukijansa niin Lontooseen kuin Englannin maaseudullekin. Woolf kirjoittaa tarkkaavaisesti, humoristisesti, koskettavasti ja päiväkirjaluonteen vuoksi paikoin fragmentaarisesti. Ajallisesti päiväkirjamerkinnät ovat paikoin tiiviimpiä, toisinaan aukot ovat pidempiä.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Eräs suurimmista Woolf-suosikeistani on romaani <i>Mrs. Dalloway</i>, jonka kirjoittamista ja valmistumista Woolf tässä päiväkirjojensa osassa kuvaa. Hän sanoittaa epävarmuutensa ja onnistumisensa. Lukija saa myös muistuman siitä, että romaanin työnimi oli <i>Tunnit,</i> joka sivumennen sanoen muuten on Michael Cunninghamin upean romaanin nimi, Woolfan on yksi teoksen keskeishenkilöistä.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Päiväkirjasarjan molemmissa osiossa on ollut myös äärimmäisen kiinnostavaa lukea Woolfien seurapiireistä, ihmisistä joiden kanssa he olivat tekemisissä: T. S. Eliot, Bertand Russel ja tietenkin Harold Nicholson ja Vita Sackville-West, joista viimeksi mainitun kanssa Woolfilla oli myöhemmin rakkaussuhde. Kaiken sosiaalisen elämän vastapainoksi Woolfissa on vahva yksinäinen ja melankolinen puolensa. Masennukset oireet hiipivät päiväkirjamerkintöihin <span style="background-color: white; color: #191818; font-size: 15.4px;">–</span> vaivihkaa ja hienovaraisesti.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kaiken kaikkiaan Päiväkirja II on innostavaa ja jollain tapaa myös rauhoittavaa luettavaa. Iloitsen, että Woolfin päiväkirjoja on julkaistu ainakin viisi osaa. Jatkan niiden parissa taas joskus. Sen verran paljon ihmisiä, paikkoja ja merkityksiä niissä on, että säästellen lukeminen, päiväkirja puolessa vuodessa, tuntuu sopivalta lukutahdilta. Mutta tiedän, että tulen rakastamaan myös noita edessä olevia lukukokemuksia.</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-5464017042695274712023-12-04T17:38:00.002+02:002023-12-04T17:38:37.687+02:00Neljä jouluista kirjavinkkiä<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1eCmulHA8KC4tTO7oB784v0NIc2FKdAuUL2IREDS-SBShFDOYKyX40VIwNKNqeWzfrwIdkqnslZwKvKthBWBxYUp36HwwF8s4jwPBVKdn0-5YxsEdxEv-vnkV16u8B28AH5Rnlwrd8_gEnPKYLOmm4_X7RxnCcZdd_KqoSnmvMN6nhVOhi02Jo3Lft7JO/s1000/joulu23_kirjoja1.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="767" data-original-width="1000" height="490" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1eCmulHA8KC4tTO7oB784v0NIc2FKdAuUL2IREDS-SBShFDOYKyX40VIwNKNqeWzfrwIdkqnslZwKvKthBWBxYUp36HwwF8s4jwPBVKdn0-5YxsEdxEv-vnkV16u8B28AH5Rnlwrd8_gEnPKYLOmm4_X7RxnCcZdd_KqoSnmvMN6nhVOhi02Jo3Lft7JO/w640-h490/joulu23_kirjoja1.jpeg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Yksi vuoden ihanimmista ajoista on joulu. Näin ainakin omalla kohdallani, varmasti monien muidenkin. Siitä ilosta neljä erilaista jouluista kirjaa kirjailijan mukaisessa aakkosjärjestyksessä:</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><b>Charles Dickens: Saiturin joulu </b>(Kirjalito 2008, suom. Antti Autio)</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kirja ei ehkä esittelyjä kaipaa, sillä monet tuntevat Ebenezer Scroogen, tuon itsekkään pihistelijän ja nimeään myöten Roope Ankankin esikuvan. Opettavaisessa tarinassa itara Scrooge kohtaa joulun henget - menneen, nykyisen ja tulevan </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: arial; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> ja saa tietenkin tärkeän opetuksen, että rakkaus ja anteliaisuus kantavat ilkeyttä ja saituutta paremmin. Tähän klassikkoon voi palata vuosi vuodelta, kaiken kukkuraksi jouluinen Lontoo on tietenkin sadunomaisen lumoava. </span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><b>Claire Keegan: Nämä pienet asiat</b> (Tammi, Keltainen kirjasto 2023, suom. Kristiina Rikman)</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Tästä kirjasta postasin ihan hiljattain. Niin vaikuttunut siitä olen, että poimin sen näiden neljän vinkkini joukkoon. Aiemmassa postauksessani kirjoitin: Keeganin talvinen tarina on täydellinen joulunalusaikaan. Teoksessa kohdallaan on ihan kaikki. "Nämä pienet asiat" on niin kaunis, vahvasti sydänalaa puristava ja toiveikas kirja, että minulta loppuvat sanat. Näin on, mikä hieno, hieno kirja </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: arial; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> ja sellainen, jonka myös voisin lukea uudelleen vaikka vuosi vuodelta.</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><b>Sirkka Knuutila, kuvitus Olga Badulina: Rosmariini ja joulutoiveiden arvoitus</b> (Avain 2023)</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kirja kuin joulukalenteri: tarina jatkuu päivän kerrallaan aina joulukuun ensimmäistä aattoon saakka. Rosmariini on tonttutyttö, jolla on tapana päätyä seikkailuihin. Tällä kertaa nippu lasten toivomuskirjeitä on kadonnut! Miten joulupukki nyt osaa toimittaa oikeanlaiset lahjat perille? Kuka on vienyt kirjeet? Neuvokas Rosmariini selvittelee kadonneiden kirjeiden arvoitusta, kohtaa muun muassa kotitonttuja ja menee noidan pakeille. Suloinen ja sopivan jännittävä tarina sopii luettavaksi kenelle tahansa, Olga Badulinan värikylläinen kuvitus on ihastuttavan nostalgista.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Rosmariini on kirja meiltä töistä ja toimin sen kustannustoimittajana. Se oli tietenkin valtava ilo. Kiitos Sirkka ja Olga!</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><b>Jenni Multisilta: Umpihangessa alttarille</b> (Otava 2023, ennakkokappale kustantajalta)</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Mitä mainioin hyvän mielen romaani! Tällä kertaa onnetar puuttui lukuvalintoihini. Ensiksikin sain kirjasta markkinointikappaleen, sitten vielä yksi kirjagram-tuttavani vinkkasi Multisillan kirjasta minulle, kun kuulutin kaipailevani jotain jouluista luettavaa. Ilman suositusta en ehkä olisi osannut tarttua tähän mainioon kirjaan.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kirjassa somevaikuttaja Milan on määrä mennä naimisiin jouluna, tiedossa olisi sponsoreita, häävideosarja jne. Mutta sulhanen ei haluakaan mennä naimisiin. Mila suostuttelee nuoruudenihastuksensa Artun esittämään sulhasta. Kaikki ei tietenkään ole tässä, sillä Milan sisko Laura on viimeisillään raskaana ja veli Jesse puolestaan on salannut eronsa. Edessä on monenlaisia käänteitä, sateenkaarevuutta, noloja tilanteita, nasevaa sanailua </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: arial; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> ja takuulla paljon jouluista tunnelmaa.</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Umpihangessa alttarille</i> oli minulle lajissaan täysosuma: kevyt mutta täydellinen joulukirja, joka naurattaa ja myös koskettaa. Kaiken joulusöpöilyn rinnalla kirjassa on myös vakavia sävyjä. Ja huumoria, joka on aidosti raikasta. Että Slay the Bells vaan!</span></p><p><br /></p>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-12157532732901825572023-11-28T21:17:00.000+02:002023-11-28T21:17:07.197+02:00Ali Smith: Companion Piece<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUinBsz4b1GBE5brtorg7D83wk6drIIbYHYJufQyF3BxYTqebv2wvrFF0ths8SFMgZOP8J61T_gnLQdArR4Dp-RmRurjrVF3JES9tUQ8UaiXWIIkbgvz_-pHvnK1O_AE43JbHbcd-9CkAeotaw7eVUm2WHQKWiVBdm0DVAHj7mfLIY2Qyp3kMI74pj7qia/s1000/smith_companion.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUinBsz4b1GBE5brtorg7D83wk6drIIbYHYJufQyF3BxYTqebv2wvrFF0ths8SFMgZOP8J61T_gnLQdArR4Dp-RmRurjrVF3JES9tUQ8UaiXWIIkbgvz_-pHvnK1O_AE43JbHbcd-9CkAeotaw7eVUm2WHQKWiVBdm0DVAHj7mfLIY2Qyp3kMI74pj7qia/w640-h480/smith_companion.JPG" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Ali Smith: Companion Piece<br /></span><span style="font-family: inherit;">Penguin Books 2022 (2023 painos)<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kannen maalaus David Hockney: Felled Trees on Woldgate <br /></span><span style="font-family: inherit;">240 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Brittiläinen romaani</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /><i>What I knew was my own absence.<br /></i></span><span style="font-family: inherit;"><i>What I sensed, clear as unruined air, was the ghost of a chance, a different presence.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Ali Smith on melkoinen velho kirjailijaksi: tiedostava, sanoilla leikittelevä, moneen suuntaan kurottava ja kaiken keskellä jollakin tavalla myös sydämellinen. Ihastuin Smithin vuodenaikasarjan muutamaan kirjaan: <i>Syksyyn</i> ja <i>Talveen</i>. Jostain syystä minulla on vielä <i>Kevät</i> ja <i>Kesä</i> lukematta. </span></p><p><span style="font-family: inherit;">Joku aika sitten huomasin kirjan nimeltä <i>Companion Piece</i>, jota pidetään ikään kuin vuodenaikakvartetin jatko-osana tai sisarkirjana. Monikerroksisessa ja paikoin surrealistisessa romaanissa eletään brexitin jälkeisessä Britanniassa, on pandemia-aika. Sandy Gray on keski-ikäinen taiteilija, joka huolehtii sairaalaan joutuneen isänsä koirasta. Sandy saa puhelun vanhalta luokkatoveriltaan, josta ei ole kuullut vuosikymmeniin.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Romaani kieputtaa lukijaansa eri ajoissa ja paikoissa, usein symbolisesti. Tuttuun tapaan Smith käsittelee isoja teemoja, kuten yksinäisyys, pakolaisuus, Englannin ja Irlannin kipeä suhde, covid ja musta surma, taide, sukupuoli, jonnekin kuuluminen </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: arial; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> ja kaikki tietenkin kietoutuvat yhteen. </span></p><p><span style="font-family: inherit;">Smith palkitsee hereillä olevan lukijan enkä ole ihan varma, olinko lukiessani koko ajan sellainen. Voi olla, että englanniksi lukeminen vieraannutti, sillä on aina jollakin tavalla etäännyttävää lukea muulla kuin omalla äidinkielellään. En ehkä saanut ainakaan kaikista surrealismin tasoista, realismissa pysyin mukana helpommin. Toisaalta voi olla onnikin, että luin teoksen sen alkukielellä, sillä Smithin kielellinen leikittely ja älykkyys riemastuttavat aina.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Vaikken ymmärtänyt kaikkea, osaan sanoa että Companion Piece on kantaa ottava ja lämmin kirjallinen kaleidoskooppi, joka avaa näkymiä menneestä tulevaan. Suosittelen sitä kaikille, jotka rakastavat hyvää kirjallisuutta </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: arial; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> ja englannin kieltä. <3</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-45745902623543320192023-11-15T19:51:00.000+02:002023-11-15T19:51:02.770+02:00Claire Keegan: Nämä pienet asiat<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH9LNFenjL4bTyNgG3PYE63U-tJhF7h7KimDtdKI0RN5xlfEybfL2SIbcVuG1WVX0Es0CcA28wVkLtrEPLeRUk-AvcGeiY6JzEy3A7QlVcp7Go4bqFtjQnOkzLAdfrFxhdEjaO9p7r0d8rTr5NlPfNkn-SmdGajYisa5GgG8pMGZtrbCqwVvqYPvKIVYM8/s900/keegan_namapienet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="744" data-original-width="900" height="530" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH9LNFenjL4bTyNgG3PYE63U-tJhF7h7KimDtdKI0RN5xlfEybfL2SIbcVuG1WVX0Es0CcA28wVkLtrEPLeRUk-AvcGeiY6JzEy3A7QlVcp7Go4bqFtjQnOkzLAdfrFxhdEjaO9p7r0d8rTr5NlPfNkn-SmdGajYisa5GgG8pMGZtrbCqwVvqYPvKIVYM8/w640-h530/keegan_namapienet.jpg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Claire Keegan: Nämä pienet asiat<br /></span><span style="font-family: inherit;">Tammi 2023, Keltainen kirjasto<br /></span><span style="font-family: inherit;">Small Things Like These 2021<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Kristiina Rikman<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kannen kuva Robert Gibbins: Dublin Under Snow<br /></span><span style="font-family: inherit;">116 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Arvostelukappale<br /></span><span style="font-family: inherit;">Irlantilainen romaani</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /><i>Ylihuomenna oli jouluaatto. Ehkä laulajat olivat koulukodin tyttöjä. Furlong seisoi hetken kuunnellen ja katsoen kaupunkia. Piipuista nousi savua ja pienet tähdet alkoivat himmetä taivaalla.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Irlanti 1985. Marraskuun tuulet riipivät puut paljaiksi, joen vesi on mustaa kuin portterissa. Ajat ovat monille kovat. Vuosi etenee kohti joulua. Hiili- ja puutavarakauppias Bill Furlong elää ihan mukavaa elämää, parempaa kuin mitä monen muun isättömän pojan kohta olisi voinut olla: hänellä on vaimo ja viisi tytärtä, joulun alla kodissa leivotaan hedelmäkakkua ja tytöt kirjoittavat toiveitaan joulupukille. Varhain eräänä aamuna Furlong toimittaa hiiliä luostariin ja kohtaa siellä nuoren tytön, jonka kohtalo järkyttää häntä. Furlong ei voi jättää asiaa sikseen, ei vaikka lähes kaikki muut kotikaupungissa sulkevat silmänsä ja vaikenevat.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Voi, mitä juuri luin! Moni luettu tulee liki, mutta harva samalla hiljaisella voimalla kuin Claire Keeganin "Nämä pienet asiat".</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Luin tarkkaan: jokaisen sanan ja virkkeet, ne ajatukset, joita ei lausuta ääneen ja ne jotka kerrotaan puheen rivien väleissä. Lukiessani aistin talvisen Irlannin (joka muuten on lempimaitani), kohtasin hiilisataman työmiehet ja Furlongien kovin lämmön, omalla tavallani muistin tyttöjen joulutoiveet (olinhan 12-vuotias jouluna 1985), vaistosin epäilyn monien Furlongin läheisten käytössä ja ennen kaikkea kuljin kohti luostaria tietäen sen, minkä Furlongin </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: arial; font-size: 15.4px;">–</span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: inherit; font-size: 15.4px;"> </span><span style="font-family: inherit;">sen, minkä Keegan kertoo.<br /></span><br /><i>Mutta ihmiset nyt puhuivat kaikenlaista </i><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: arial; font-size: 15.4px;">–</span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: inherit; font-size: 15.4px;"> </span><i>ei niistä puheista pitänyt uskoa puoliakaan; huhuista ja ilkeistä juoruista ei kaupungilla tullut pulaa. </i></p><p><span style="font-family: inherit;">Ja tiesin, että luin mitä upeinta romaania. Kirjaa, joka ei sisällä mitään turhaa, vaan on onnistuneesti tyylikäs ja tunteikas. Ja joka esittää painavan kysymyksen: Miltä kaikelta moni sulkee silmänsä ja kuinka kauan?</span><span style="font-family: inherit;"> Luettu sai myös googlaamaan nunnien ylläpitämiä Magdalena-pesuloita ja ensikoteja. Jälleen yksi pikimusta ja pitkä väärintekemisen siivu näennäisten hyväntekijöiden historiassa.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Onneksi on Furlong. Keeganin talvinen tarina on täydellinen joulunalusaikaan ja sellainen, johon voisi palata vuosi vuodelta. Teoksessa kohdallaan on ihan kaikki. </span></p><p><span style="font-family: inherit;">Nämä pienet asiat on niin kaunis, vahvasti sydänalaa puristava ja toiveikas kirja, että minulta loppuvat sanat. <3 </span></p><p><span style="font-family: inherit;">Aion lukea Keeganilta kaiken!<br /><br /><br /><br />P. S. Seuraathan <a href="https://www.instagram.com/lumiomena/" target="_blank">Lumiomenaa Instagramissa</a>? Siellä on paljon sellaisiakin kirjajuttuja, joita en ole muistanut siirtää blogiin.</span></p>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-59644294919177753332023-09-25T21:17:00.003+03:002023-09-25T21:17:48.941+03:00Claire Powell: Yhdessä pöydässä<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJbv_K_TXxG-3gVAuvUfKIlvrwIzDJCmYPd97Fk6qGZXP4nXs7IW8w7OxczYPq4g8C_j8ud5olE_VyOVX0Uy-L-NueT3revUSnsKqKW8lxe-f08pCsqHG8LLIq9i8JAYirfZlH-NWdmMxdPfQQ8IenCNxQziXWDNNKfe5mfotVSlKmpy7t7me7u-Z2NWO_/s1024/Powell%20Yhdessa.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="745" data-original-width="1024" height="466" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJbv_K_TXxG-3gVAuvUfKIlvrwIzDJCmYPd97Fk6qGZXP4nXs7IW8w7OxczYPq4g8C_j8ud5olE_VyOVX0Uy-L-NueT3revUSnsKqKW8lxe-f08pCsqHG8LLIq9i8JAYirfZlH-NWdmMxdPfQQ8IenCNxQziXWDNNKfe5mfotVSlKmpy7t7me7u-Z2NWO_/w640-h466/Powell%20Yhdessa.JPG" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Claire Powell: Yhdessä pöydässä<br /></span><span style="font-family: inherit;">Atena 2023<br /></span><span style="font-family: inherit;">At the Table 2022<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Heli Naski<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kansi Nico Taylor / Ville Lähteenmäki<br /></span><span style="font-family: inherit;">331 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Arvostelukappale <br /></span><span style="font-family: inherit;">Brittiläinen romaani</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>"Meidän pöytämme", Gerry ajatteli. He eivät ole käyneet siinä ravintolassa yli kahteenkymmeneen vuoteen, eivät sen jälkeen, kun lapset olivat lapsia. Paluu sinne tänä iltana oli Nicolen idea. Maguireilla ei ole ollut monia perheperinteitä, mutta jonkin aikaa yksi niistä oli illallinen kerran kuussa The Laughing Buddhassa Widmore Roadilla.<br /></i></span><span style="font-family: inherit;">Siitä tulee hauskaa!</span><i style="font-family: inherit;"> Nicole oli kirjoittanut toisessa viestissä. </i><span style="font-family: inherit;">Mahtavatko he vielä antaa meille lopuksi onnenkeksimme?</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Jos kirjassa yhdistyvät Brittein saaret, teräväksi kehuttu perhekuvaus ja asioiden käsittely ruoan ja juoman äärellä, olen kiinnostunut. Lisäksi jotenkin niin herkullisen hupaisa ja kuitenkin traaginen kansi kiinnitti heti huomioni. Claire Powellin "Yhdessä pöydässä" oli luettava!</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Ja lukeminen kannatti. Linda ja Gerry Maguiren yli 30 vuotta kestänyt avioliitto päättyy. Avioero on yllätys heidän aikuisille lapsilleen Nicolelle ja Gerrylle. Eron myötä koko perhe alkaa katsella elämäänsä ja toisiaan toisin silmin. Romaanin nimen mukaisesti hajoamassa olevan perheen jäsenet kohtaavat toisiaan pöydän ääressä, joskus isommalla ja toisinaan pienemmällä porukalla: lounaalla, illallisella, lasillisella. Ravintolassa, baarissa, kotona. Kakkua ja viiniä, kanaa pyhäpäivän lounaalla, bileruokaa perunalastuista hummukseen, rasvaisia sormenjälkiä ja kastiketahroja. Keskusteluja, kiirettä, asioiden jakamista, tunteita laidasta laitaan.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Yhdessä pöydässä on tarkkanäköinen romaani perheestä, jonka jokainen jäsen käy läpi myllerryksiä. Kuka etenee elämässään, kuka ottaa askeleita taaksepäin, kenellä on kepeän kuplivaa, kenellä kaikkea muuta -- ja missä hetkissä? Teksti soljuu eteenpäin, kevyt ja kipeä kohtaavat pääosin onnistuneesti. Sanon pääosin, sillä vaikka Powellin romaani on mainiota luettavaa, ei se jätä kovin suurta jälkeä. Ehkä Powell olisi voinut vetää kokonaisuutta enemmän johonkin suuntaan, mutten tiedä olisiko tuon suunnan pitänyt olla vielä humoristisempi tai kepeämpi vai sittenkin painokkaampi. Hieno ja kiinnostava se toki on tällaisenaankin, romaani jota voi suositella hyvinkin erilaisille lukijoille.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Luin kirjan jo pari viikkoa sitten ja huomaan, että tätä kirjoittaessani olen jo unohtanut lukemastani paljon. Mutta tärkeimmät muistan: Lontoon, jonka paikkoja mainitaan romaanissa niin paljon että iskee sekä ikävä että huvittuneisuus. Ja sen, että elämä koostuu sekä kyynelistä että hymynkareesta suunpielestä.<br /><br /><br />P.S. Eikö olekin ihastuttava kahvikattaus? Kävin muutama viikko sitten Loviisassa ja löysin tieni Tuhannen tuskan kahvilaan. Aion palata joskus uudelleen, niin Loviisaan kuin tuonne hurmaavaan kahvilaankin.</span></p>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-79778373893768089092023-09-14T20:46:00.001+03:002023-09-14T20:46:42.943+03:00Édouard Louis: Muutos: metodi<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjF-z37WCky-XJlWJ8IHYWySbYGBTK2J3f8fFMR9Ef86eIBXmZMnJrVOd290X4HUn9sk08RyUDNfLNkfNVoxjPRlCeM3PPbcd3hX7Ak8h7Ym4Zt39JqWMa7hkmYeuN3MKIRnu96as94TYMz0xc0_eKWFg3Ch0pJEJxykoAUrnqQLqmgshs4EuXZrlvMOZR/s1024/louis_muutos.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjF-z37WCky-XJlWJ8IHYWySbYGBTK2J3f8fFMR9Ef86eIBXmZMnJrVOd290X4HUn9sk08RyUDNfLNkfNVoxjPRlCeM3PPbcd3hX7Ak8h7Ym4Zt39JqWMa7hkmYeuN3MKIRnu96as94TYMz0xc0_eKWFg3Ch0pJEJxykoAUrnqQLqmgshs4EuXZrlvMOZR/w640-h480/louis_muutos.JPG" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Édouard Louis: Muutos: metodi<br /></span><span style="font-family: inherit;">Tammi, Keltainen kirjasto 2023<br /></span><span style="font-family: inherit;">Changer : méthode 2021<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Lotta Toivanen<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kansi Perttu Lämsä<br /></span><span style="font-family: inherit;">265 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Ranskalainen autofiktio</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /><i>Pitääkö tarina kertoa sinulle alusta alkaen? Kasvoin ympäristössä, joka torjui kaiken mitä olin, ja tuntui epäreilulta - tätä hoin mielessäni päivät pitkät kuvotukseen asti - tuntui epäreilulta, koska en ollut itse valinnut sitä mitä olin.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br />Silloin tällöin (oikeastaan aika useinkin, sillä luettavaksi etsii tietenkin lähtökohtaisesti hyviä kirjoja) tulee luettua kirjoja, jotka kirkastavat oman lukijuuden ydintä ja muistuttavat, millainen kirjallisuus osuu tiukimmin omaan makuun (no, monenlainen).</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Yksi lukijuuden ytimestä ja erinomaisesta kirjallisuudesta muistuttava teos on Édouard Louisin <i>Muutos: metodi</i>, jota rakastin alusta loppuun. En tietenkään rakastanut sitä, mitä romaani esittää: luokkanousua, ikuista epävarmuutta, häpeää, sitä että ihmisiä jätetään taakse. Mutta rakastin sitä, miten Louis kaikesta kertoo. Miten hänen autofiktionsa on ilmaisultaan tiukasti hiottua ja harkittua ja miten se silti tai juuri siksi osuu lukijan sydämeen niin voimakkaasti.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Mikä kaikki Louisin romaanissa sitten vetoaa? Tietenkin jo mainittu hiottu ja hallittu kerronta. Autofiktio, joka luo samalla kertaa romaanihenkilön että osaltaan rakentaa Louisin kirjailijakuvaa. Kuva, ihmisen kuva, on ristiriitainen ja samalla kovin ymmärrettävä, kokonainen eikä missään nimessä valmis. </span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kustantaja luonnehtii Louisin romaania "kivuliaan rehelliseksi" ja hyvä niin. Muutos: metodi kertoo, millaisen luokkanousun kurjista ja väkivaltaisista oloista lähtenyt Louis on tehnyt. Se kertoo, miten Eddy Bellegueulesta tuli Édouard Louis: maailmanmatkaaja, hyvän kirjallisuuden ja taiteen tuntija, kouluja käynyt. Se kertoo myös satunnaisista kohtaamisista, seksityöstä, ikuisesta häpeästä syntyjään keski- tai ylempiluokkaisten keskuudessa. Se kertoo taakse jätetyistä asioista ja ihmisistä, asioista joista on päästävä eroon.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Ja silti ne seuraavat aina kintereillä, vaikka mitä tekisi ja missä olisi. Luokkatietoinen romaani kysyy: "Onko minut tuomittu toivomaan aina toisenlaista elämää?"</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Pysäyttävän hieno Muutos: metodi saa pohtimaan yhteiskunnan rakenteita ja samalla se on kirjallisuutta, joka koskettaa syvältä.</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-73716007048029581622023-09-04T18:55:00.000+03:002023-09-04T18:55:37.151+03:00Emi Yagi: Tyhjyyspäiväkirja<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHJDSjoed-nbcK5UFTcgf-kUI7GWdj6_yD51TZUnx7bk4b406I1Z5zI46DXnfWlzFrzYbbfk3N_2Ux2QeiYdfY1Fj-hJiNvvhL6QCWqFzPeMPtsp25hJgd_3gG357MDvSCoeqH7GFWfFnSrD3R77totTMzZTyZdCDl6tdd2WMh7RJkfC2b90U_k9OBCXJn/s1000/yagi_tyhjyyspaivakirja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHJDSjoed-nbcK5UFTcgf-kUI7GWdj6_yD51TZUnx7bk4b406I1Z5zI46DXnfWlzFrzYbbfk3N_2Ux2QeiYdfY1Fj-hJiNvvhL6QCWqFzPeMPtsp25hJgd_3gG357MDvSCoeqH7GFWfFnSrD3R77totTMzZTyZdCDl6tdd2WMh7RJkfC2b90U_k9OBCXJn/w640-h480/yagi_tyhjyyspaivakirja.jpg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Emi Yagi: Tyhjyyspäiväkirja<br /></span><span style="font-family: inherit;">Otava, Otavan kirjasto 2023<br /></span><span style="font-family: inherit;">空芯手帳 2020<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Raisa Porrasmaa<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kannen kuva Seb Agresti<br /></span><span style="font-family: inherit;">163 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Arvostelukappale<br /></span><span style="font-family: inherit;">Japanilainen romaani<br /><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Kuka keittäisi kahvin ja siivoiiasi jäljet, kun tuli vieraita? Kenen puoleen firmassamme piti kääntyä, jos maito loppuisi kesken? Minun haluttiin laativan tarkat ohjeet tietokoneella. Miestyöntekijät neuvottelivat asiasta poissa ollessani ja päättivät, että suoraan yliopistosta yritykseemme työllistynyt nuori mies saisi kahvitarjoilun kontolleen.<br /></i></span><i style="font-family: inherit;">"Yllättävän helppoa!" nuorukainen totesi innostuneesti, kun olin hänen pyynnöstään näyttänyt, miten kahvia laitettiin.<br /></i><i style="font-family: inherit;">"Niinpä, siksihän sitä sanotaan pikakahviksi."</i></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kuten kaikki tiedämme, tasa-arvo ei toteudu kaikilla työpaikoilla. On monenlaista syrjintää: näkyvää ja tietoista, rakenteissa olevaa, piilotettua. Emi Yagin romaanissa <i>Tyhjyyspäiväkirja</i> 34-vuotias Shibata työskentelee paperirullien kartonkihylsyjä valmistavan yrityksen toimistossa. Hän on koulutettu, älykäs, itsenäinen nainen, joka kuitenkin jaostonsa ainoana huolehtii siitä, että kaikilla on kahvia, ja siivoaa kahvikupit pois. Kukaan ei muu ei koskaan auta tai huomaa. Shibata tekee paljon ylimääräistä, koska on nainen. Kunnes erään kerran hän keksii ilmoittaa olevansa raskaana. Pieni, nopea valhe saa aikaan muutoksia työpaikalla. Ja sitten Shibatan vatsa alkaa oikeastikin kasvaa.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Yagin romaani on tiivis, samalla kertaa tavalla kevyt ja painava. Sen keveys syntyy nopealukuisuudesta, raskausviikkojen mukaisesti (Shibata merkitsee kaiken tunnollisesti äitiyssovellukseen) etenevä romaani koostuu melko lyhyistä luvuista. Myös aihe on näennäisen leikkisä, mutta kaikkea keveyttä kehystää harmauden paino. Tuo paino lähestyy Shibataaa ja lukijaa niin työpaikan kuin muun yhteiskunnan käytänteissä sekä Shibatan lähipiirin ihmisissä ja hänen omassa yksinäisyydessään. Hienosti realismista kohti surrealismia taipuva romaani käsittelee siis isoja teemoja.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">"Tarvitsiko maailma tosiaan moista määrää pahviputkia..."</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Tyhjyyspäiväkirja on eittämättä raikas ja omalla tavallaan ravisteleva. Lukijana olisin toivonut tuota ravistelua vieläkin enemmän. En tunne japanilaista yhteiskuntaa, joten voin olla väärässä, mutta minulle Yagin kritisoima sukupuolidikotomia olisi saanut olla laajempikin. Miten kirjan työyhteisössä kohdattaisiin sukupuolten moninaisuus? Tyhjyyspäiväkirjassa kyse on nimenomaan naisen asemasta suhteessa miehiin. Toki johonkin aihe täytyy rajata. Ja eipä silti, monet romaanissa esitetyt asiat ovat universaaleja. Kuka esimerkiksi Suomessa tekee valtaosan metatöistä?</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Yagin romaani on niitä teoksia, joita luonnehtimaan sopii usein ylikäytetty ja monitulkintainen adjektiivi "mielenkiintoinen". En tiedä, jääkö Tyhjyyspäiväkirjasta lopulta kovin isoa lukumuistijälkeä. Sen aihepiiri on kuitenkin omaperäinen ja loppu hyvällä tavalla hämmentävä. Tätä kirjoittaessani mietin, että mitä ihmettä luin, mitä romaanissa tapahtui _todella_. Saatanpa lukea kirjan viimeiset luvut vielä uudestaankin.</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-80008798754199139222023-08-24T17:35:00.003+03:002023-08-24T17:35:57.108+03:00Maggie O'Farrell: Lucrezian muotokuva<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib1A7CpAwOpusMpnecUiMxTHMAT-4G6B2cYPnli6L45qwNBEzsNs__XjoTwxUpYCGdQJZK1kZeccpVugvDRTvkbCQ9Q6O_XTH4J3-vCAb5-H77e-lyFbpnvoWiQb23SOnwM4VJoZCfVDKG2pefLJFyAt1Uh-I9lTEQP3grvOeYKVxeXlMfqPJp0GE-YgkU/s1000/ofarrell_lucrezia.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib1A7CpAwOpusMpnecUiMxTHMAT-4G6B2cYPnli6L45qwNBEzsNs__XjoTwxUpYCGdQJZK1kZeccpVugvDRTvkbCQ9Q6O_XTH4J3-vCAb5-H77e-lyFbpnvoWiQb23SOnwM4VJoZCfVDKG2pefLJFyAt1Uh-I9lTEQP3grvOeYKVxeXlMfqPJp0GE-YgkU/w640-h480/ofarrell_lucrezia.JPG" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><span style="font-family: inherit;">Maggie O'Farrell: Lucrezian muotokuva<br /></span><span style="font-family: inherit;">S&S 2023<br /></span><span style="font-family: inherit;">The Marriage Portrait 2022<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Leena Ojalatva<br /></span><span style="font-family: inherit;">Kansi Jenni Saari<br /></span><span style="font-family: inherit;">428 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Arvostelukappale<br /></span><span style="font-family: inherit;">Brittiläinen, Italiaan sijoittuva romaani</span><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Hän on tyttö, joka on ottanut kuolleen sisarensa paikan.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Menetys. Suru. Perhesiteet. Vahva henkilökuvaus. Nuo asiat tulevat ensimmäisenä mieleen, kun mietin yhdistävää tekijää Maggie O'Farrellin tuotannossa. Pian ajatuksiin putkahtavat toki myös tarkkanäköisyys, kaunis virke (ja suomennos), ajankuva.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Miksi mainitut yhdistäjät ovat mielessäni? Ehkä siksi, että lähtökohtaisesti pidän enemmän pienimuotoisista nykyaikaan tai lähimenneisyyteen sijoittuvista romaaneista. O'Farrellin tuotannostakin suosikkejani ovat <i><a href="https://luminenomena.blogspot.com/2013/07/maggie-ofarrell-instructions-for.html" target="_blank">Varoitus tukalasta helteestä</a></i> sekä omaelämäkerrallinen <i><a href="https://luminenomena.blogspot.com/2018/01/maggie-ofarrell-i-am-i-am-i-am.html" target="_blank">I am, I am, I am</a></i>, jonka teemoissa on paljon sellaista joka koskettaa henkilökohtaisellakin tasolla. Lempikirjailijoiden tuotannosta haluan yleensä lukea kaiken, myös historialliset (tai syvemmälle historiaan, menneisiin vuosisatoihin) romaanit. O'Farrellilta sellaisia on ilmestynyt nyt kaksi: Shakespearen perheen menetyksestä kertova <i><a href="https://luminenomena.blogspot.com/2023/01/maggie-ofarrell-hamnet.html" target="_blank">Hamnet</a></i> ja nyt käsillä oleva 1500-luvun Italiaan sijoittuva <i>Lucrezian muotokuva</i>.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Lucrezian muotokuva antaa äänen de Medicien mahtisuvun teini-ikäiselle tyttärelle. Lucrezian sisko kuolee, minkä jälkeen siskon sulhasen vaimo on </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: arial; font-size: 15.4px;">–</span><span style="font-family: inherit;"> Lucrezia. Uusi elämä vieraassa hovissa ei ole helppoa, myös aviomies Alfonso on arvoitus. Selvää on, että muotokuvaa varten poseeratessaan Lucrezia oivaltaa, että hänen tehtävänsä on synnyttää Ferraran dynastialle perillinen. Alle vuoden kuluttua teini-ikäinen vaimo on kuollut (ja huom, tieto ei ole juonipaljastus vaan käy ilmi romaanin ensimmäisellä sivulla, kuolema on myös historiallinen fakta).</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Taidokasta, suorastaan ahmittavaa kerrontaa, jossa fiktio ja historia yhdistyvät ja omapäinen päähenkilö muuttuu ikään kuin todeksi. O'Farrell kirjoittaa 1500-luvun Firenzen ja Ferraran hovit ja holvikaariset kaupungit eläviksi, maalaa värejä niin maisemaan kuin kuvataiteen tekemiseen: "jauhaa pigmentit" ja "ottaa kapeakärkisen siveltimen". Hän pääsee sisälle Lucreziansa mieleen ja saa lukijansa hengittämään tuon nuoren naisen, tai oikeammin tytön, kanssa.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kaikki tämän postauksen alussa mainitut teemat ovat läsnä nytkin menetyksestä vahvaan ajankuvaan ja hyvästä kielestä onnistuneeseen henkilökuvaukseen. Hieno romaani pitää otteessaan ja koskettaa syvästi. Silti toivon, että O'Farrellin mahdollinen seuraava teos, oli se sitten fiktiota tai esseemäinen kirjoituskokoelma, sijoittuisi lähemmäs meidän aikaamme. </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 14px; text-align: justify;">♥</span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: arial; font-size: 15.4px;"> </span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-11467143037373392172023-08-20T20:22:00.001+03:002023-08-20T20:22:39.180+03:00Elena Ferrante: Tyttären varjo<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_BthcRhIDC52DEm52gPw2Li4uKGxADBCPG02E7waxvmRZXLhvlSky3L_hJZuPHShj1RbcExDkU_vZd_qQEsiSRORpwsB-9WxooUg3myCwWkFHBJC6vFPyWw_rxoeQ1ko4qbz2kxYf6WVD8ApB6wlhxDNL52BsGhGA3MmyGRwShWN412JZtGA3eOTep58R/s1024/ferrante_tyttaren.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="767" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_BthcRhIDC52DEm52gPw2Li4uKGxADBCPG02E7waxvmRZXLhvlSky3L_hJZuPHShj1RbcExDkU_vZd_qQEsiSRORpwsB-9WxooUg3myCwWkFHBJC6vFPyWw_rxoeQ1ko4qbz2kxYf6WVD8ApB6wlhxDNL52BsGhGA3MmyGRwShWN412JZtGA3eOTep58R/w640-h480/ferrante_tyttaren.JPG" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><div><span style="font-family: inherit;">Elena Ferrante: Tyttären varjo</span></div><div><div><span style="font-family: inherit;">WSOY 2020</span></div><div><span style="font-family: inherit;">La figlia oscura 2006</span></div><div><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Helinä Kangas</span></div><div><span style="font-family: inherit;">Kannen kuva Duncan Smith; kansi Martti Ruokonen</span></div><div><span style="font-family: inherit;">175 sivua</span></div><div><span style="font-family: inherit;">Italialainen romaani</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><i>Autossa paluumatkalla rauhoituin. Tajusin, etten muistanut tarkasti hetkeä, jolloin olin tehnyt tuon teon, jota nyt pidin lähes koomisena, koomisena siksi, että se oli niin absurdi. Olin kuin tilanteessa, jossa ihminen toteaa hätääntyneen huvittuneena: kappas vain, mitä minulle tapahtui.</i></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Jos kirjasta tehdään elokuva (tai toisin päin, ensin elokuva, tai tietenkin käsikirjoitus, ja siitä kirja), minkä verran ensin luettu tai katsottu vaikuttaa toisen teosmuodon vastaanottamiseen? Kyse ei ole siitä, kumpi teosmuoto olisi parempi (usein kirja on, muttei aina) eikä niitä ole muutenkaan tarvetta asettaa vastakkain. Itse useimmiten luen ensin kirjan, mutta toisinaan käy niin että koen elokuvan aiemmin. Ensin nähty elokuva muokkaa tietenkin sitä, millaisena romaanihenkilöt kokee: minkä näköisiä, missä miljöissä, minkä maalaisina jne.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Elena Ferrante on lempikirjailijoitani, mutta jostain käsittämättömästä syystä luin <i>Tyttären varjon </i>vasta tänä kesänä. Elokuvan näin keväällä 2022. Eipä siis ihme, että päähenkilöllä Ledalla on aina niin taitavan näyttelijän Olivia Colemanin kasvot, italialainen yliopistonopettaja on nyt amerikkalaista esittävä brittinäyttelijä, ja että kirjan Etelä-Italia on silmissäni elokuvan Kreikka. Lukiessani näin koko ajan elokuvan silmissäni, melkein tunsin sen särkyneen ja aistillisen maailman, kaikki kipeät ja ohikiitävät muistot, hämmennyksen, tiheän ja kireänkin tunnelman.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Tyttären varjossa keski-ikäinen yliopistonopettaja Leda kaipaa lepoa ja lähtee lomalle Etelä-Italiaan. Hän on eronnut, ja hänen aikuiset tyttärensä ovat muuttaneet isänsä luo Kanadaan. Lomalla Leda tarkkailee muita ihmisiä, erityisesti äänekästä napolilaisjoukkoa, nuorta äitiä Ninaa ja tämän tytärtä Elenaa. Sitten nukke katoaa. Perhe alkaa etsiä nukkea, Leda selvittelee omia ajatuksiaan niin menneisyyden kuin lomalla tapahtuvan osalta.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><i>Olen luonnoton äiti.</i></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Ferrante on, kuten aina, taitava ihmissuhteiden kuvaaja ja erinomainen ihmisemielen piinallisten tunteiden tulkki. Keskiöön nousee äitiys, naisen oikeus omiin ja helposti tuomittaviin päätöksiin, asioihin jotka eivät ole oikein tai väärin. Läsnä ovat myös luokkakysymykset: akateeminen Leda on eri maailmasta kuin rahvas ja keskenään niin tiiviissä väleissä oleva napolilaisväki - vai onko sittenkään? Romaanin tapahtumissa ja vielä enemmän Ledan sisäisessä maailmassa on kireyttä ja jännitteitä, jotka kuljetta kohti asioiden väistämätöntä kulminoitumista.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Tyttären varjo teki minuun vaikutuksen elokuvana ja niin teki, tietenkin romaaninakin. Ferranten kipeitä perhesuhteita ja päähenkilön muitakin kipukohtia vaikuttavasti käsittelevä ja tiivis romaani on herkkä ja viiltävä, tarkkanäköinen ja kuin kuumeinen uni, psykologisesti monipuolinen, tunteisiin menevä ja hyvällä tavalla hämmentävä.</span></div><div><br /></div></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-13563998687430277052023-08-15T08:00:00.003+03:002023-08-22T19:36:32.200+03:00Kerri Maher: Pariisin kirjakauppias<p><span style="font-family: arial;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5I6QGir-ujkwUd56r6nB_u5kF3pPg3aG6mYK02p5YuBHahrzd9uHrNsT88g-sYUZ1fZFCA_1uCpwh9IQWEM8pct62gkgYhHCeyhpBYlQ939YkklXRaUeUp5296JA5AwLDn90CSNtCndpzlGkJk7Dyv1IDYO8NIwcqnEj-ieSUL3YfEwb8KOVzPN5S3SrZ/s1024/maher_Pariisin.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="767" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5I6QGir-ujkwUd56r6nB_u5kF3pPg3aG6mYK02p5YuBHahrzd9uHrNsT88g-sYUZ1fZFCA_1uCpwh9IQWEM8pct62gkgYhHCeyhpBYlQ939YkklXRaUeUp5296JA5AwLDn90CSNtCndpzlGkJk7Dyv1IDYO8NIwcqnEj-ieSUL3YfEwb8KOVzPN5S3SrZ/w640-h480/maher_Pariisin.JPG" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Kerri Maher: Pariisin kirjakauppias<br /></span><span style="font-family: arial;">Bazar 2023<br /></span><span style="font-family: arial;">The Paris Bookseller 2022<br /></span><span style="font-family: arial;">Suomentaneet Laura Kataja ja Mika Tiirinen<br /></span><span style="font-family: arial;">390 sivua<br />Arvostelukappale<br /></span><span style="font-family: arial;">Amerikkalainen romaani</span></p><p><span style="font-family: arial;"><br /><i>Hän oli yllättynyt, ettei hän tuntenut pienintäkään halua julkaista muiden kirjailijoiden teoksia. Shakespeare and Company tulisi olemaan ensisijaisesti kirjakauppa, ja sen jälkeen James Joycen kustantaja. Se riittäisi hänelle enemmän kuin hyvin.</i></span></p><p><span style="font-family: arial;">Amerikkalainen kirjakauppa Pariisiisa! Shakespeare and Company on kirjakauppa, jonne monen Pariisiin matkaavan kirjallisuuden ystävän tie käy, itsekin pääsin sinne keväällä 2011. Nykyinen, George Whitmanin 1950-luvulla perustama kauppa sijaitsee eri paikassa kuin alkuperäinen, jonka amerikkalainen Sylvia Beach perusti vuonna 1919. </span></p><p><span style="font-family: arial;">Pariisista on pitkä matka Cote d'Azurille, mutta heinäkuussa otin silti mukaani yhdeksi matkakirjakseni Kerri Maherin romaanin <i>Pariisin kirjakauppias</i>. Tempauduin tarinankuljetukseen ja luinkin teoksen melko nopeasti. Se piti otteessaan niin tarinankuljetuksen kuin ennen kaikkea aihepiirinsä osalta. Maherin romaani vie lukijansa paitsi Beachin kauppaan myös elämään, ja koska kyse on biofiktiosta, kutsun tässä postauksessani Beachia nyt etunimellä Sylvia.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Romaanin alussa nuori amerikkalainen Sylvia avaa kauppansa Pariisissa. Kaupasta tulee nopeasti kirjallisen elämän keskus ja siellä kokoontuu väkeä aina Ernst Hemingwaysta Gertude Steineen, mitä kaikkea Maher kuvailee elävästi. Kaikista merkittävistä kokoontumisista ja kirjailijoista merkittävin lienee James Joyce, jonka Ulysses-romaanin kirjoittamisessa Sylvia kannustaa ja lopulta kustantaakin romaanin, johon kukaan muu ei tunnu uskovan.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Pariisin kirjakauppias on paitsi kirja kirjakauppiaasta ja kustantajasta myös queer-romaani, kertomus kokonaisesta "kadotetusta" sukupolvesta ja amerikkalaisesta Pariisissa. Sylvian ja Adrienne Monnier'in suhde kertoo omaa tärkeää tarinaansa niin naisten välisestä rakkaudesta kuin Pariisin intellektuellin väen ilmapiiristä.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Maher kirjoittaa kaikesta tavalla, joka saa lukijankin ikään kuin astumaan menneen ajan Pariisiin ja viettämään aikaa Sylvian kirjakaupan kirjallisissa piireissä. Niin eloisa romaani on, että jos se filmatisoitaisiin, olisi lopputulos parhaillaan rakastettava ja kirjallinen. Näen jo Sylvian pukuun pukeutuvan hahmon, kaikki kirjat ja hyllyt, kaupan avautuvan oven, illalliset, vilkkaat keskustelut, haasteet, surut ja ilot.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Summaten: Pariisin kirjakauppias on vetävä ja viehättävä romaani, josta kannattaa lukea myös kirjailijan loppusanat.</span></p><p><span style="font-family: arial;">P.S. Asiat yhdistyivät lomallani, tavallaan: olin juuri saanut Maherin romaanin loppuun, kun kävin Matisse-museossa Nizzassa. Näin siellä Matissen Ulyssekseen tekemään kuvitusta, tosin 1930-luvulta, joten Beachin julkaisemasta painoksesta ei ollut kyse. Oli silti merkityksellistä kohdata piirrokset juuri lukukokemuksen jälkeen.</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgo0C75SuqrqbQs6zpx1RcOMvCJwecUFpUN5R-gVGahomfEvh4XFsbWT4Sl80U6uBLpov3cj6CKdSgQbUp1ubdEMePgpwLVEp9qxt6PbaXc-uM4kZG8QBBJKevRPz9qiS-8qzlN2-FXS3DXcfCwHhMZjP7sDO0MgnrRtuTp9pUHXgW20tYHHysWOnXlj0F/s1024/maher_matisse.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgo0C75SuqrqbQs6zpx1RcOMvCJwecUFpUN5R-gVGahomfEvh4XFsbWT4Sl80U6uBLpov3cj6CKdSgQbUp1ubdEMePgpwLVEp9qxt6PbaXc-uM4kZG8QBBJKevRPz9qiS-8qzlN2-FXS3DXcfCwHhMZjP7sDO0MgnrRtuTp9pUHXgW20tYHHysWOnXlj0F/w640-h480/maher_matisse.jpg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><p><br /></p>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-15841619335889031482023-08-13T08:00:00.001+03:002023-08-13T08:00:00.141+03:00Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella<p><span style="font-family: arial;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheP43gdQBMCtqc9n9IEd0VChjsFn88ij0-Yc2J2TG2AwUyKtKKhTCX8R6XOcfL32acv-GUqyUPPHKzTsFkZ7ElGuNyMmgNDrOSkJzsxdcBAnGsjMheLFE8ioAbcMKct43bDMQ5Q9gzX9lH8oVpY6fFuF8J0_hGThGif_aHhHJTklOBdh62xRGuywmo9-DT/s1000/shuapin_sokcho.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="754" data-original-width="1000" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheP43gdQBMCtqc9n9IEd0VChjsFn88ij0-Yc2J2TG2AwUyKtKKhTCX8R6XOcfL32acv-GUqyUPPHKzTsFkZ7ElGuNyMmgNDrOSkJzsxdcBAnGsjMheLFE8ioAbcMKct43bDMQ5Q9gzX9lH8oVpY6fFuF8J0_hGThGif_aHhHJTklOBdh62xRGuywmo9-DT/w640-h482/shuapin_sokcho.JPG" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella<br /></span><span style="font-family: arial;">Siltala 2023<br /></span><span style="font-family: arial;">Hiver à Sokcho 2016<br /></span><span style="font-family: arial;">Suomentanut Anu Partanen<br /></span><span style="font-family: arial;">Graafinen suunnittelu Luke Bird / Tuula Mäkiä<br /></span><span style="font-family: arial;">148 sivua<br /></span><span style="font-family: arial;">Ranskalais-korealainen romaani</span></p><p><span style="font-family: arial;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial;"><i>"Miksi tuli Sokchoon talvella?"<br /></i></span><i style="font-family: arial;">"Kaipasin rauhaa."<br /></i><i style="font-family: arial;">"Valitsit oikean paikan", naurahdin.<br /></i><i style="font-family: arial;">Hänen ilmeensä ei värähtänytkään. Ehkä ikävystytin häntä.</i></p><p><span style="font-family: arial;">Kirjan kansi on yhtä värikäs kuin mitä sen tapahtumapaikan, talvisen Sokchon mielenmaisema velvoo harmaan (ja neonvalojen) eri sävyissä. Koreoiden rajamaisemissa, juuri ja juuri Etelä-Korean puolella sijaitseva Sokcho on talviaikaan hiljainen lomakaupunki. Siellä käy kuitenkin väkeä, kuten kauneusleikkauksista toipuvia naisia tai tällä kertaa ranskalainen sarjakuvataiteilija, joka saapuu hiljaiseen pensionaattiin. Pensionaatissa työskentelevä nuori nainen kiinnostuu sarjakuvapiirtäjästä eikä vähiten siksi, että juuriltaan puoliksi ranskalainen.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Elisa Shua Dusapinin romaani <i>Sokcho talvella</i> on vähäeleinen, konkreettinen ja viitteellinen romaani, jonka hiljaisen pinnan alla on valtavasti tunteita, ihmissuhteiden ristiriitaisuuksia, sukupolvieroja sekä erilaisista odotuksista ja niiden aikaansaamista jännitteistä rakentuvia mielikuvia.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Romaani on samalla kertaa pieni ja suuri, tai oikeammin jopa raskas, kuvaus toiseudesta ja ulkopuolisuudesta niin oman kulttuurin sisällä kuin sen reunoilla ja ulkopuolellakin. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia, paljon on rivien välissä: äiti, poikaystävä, sarjakuvataiteilija. sekä erilaisista ja usein ääneen lausumattomista odotuksista, joita ihmisten välillä on.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Dusapinin kerronnassa on sekä symboliikkaa että konkretiaa, jotka molemmat näkyvät esimerkiksi ruokakuvauksissa. Kalatori tuoksuu, ruoanvalmistuksella osoitetaan taituruutta ja valtasuhteita: ruoan valmistaminen ja toisen valmistaman aterian välttely merkitsevät paljon, joko suoraan tai rivien välissä.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Sokcho talvella on hallittu, pieni ja suuri romaani: melankolinen ja tunnelmaltaan pysähtynyt </span><span style="background-color: white; color: #191818; font-family: arial; font-size: 15.4px;">– </span><span style="font-family: arial;">kuin vuorokaudet talvisessa Sokchossa. Lähtökohtaisesti pidän tällaisista hiljaisista ja hieman omilla raiteillaan kulkevista pienoisromaaneista, joten eipä ihme että ihastuin talviseen Sokchoonkin.</span></p>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-90674436743964562402023-08-07T20:57:00.000+03:002023-08-07T20:57:01.879+03:00Françoise Sagan: Tervetuloa, ikävä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgujSeyOhThXW-Z4J1jM2dmmdSrXO9hO7b3CIJNcj-jd6912oHf8KdCjcxG0IBqqMzS5_Ff2yddfyBWb8LW3jHrcZ0ZdSfkpaHUEoBKWqaJZxO-ABy7FiohJfb7aZlmy09qLtori3qEtGNqgqWnpjdSgHZOAo6z9QTlSURPmezPN85dhjyL-1pG1Zk90CEN/s1024/Sagan_tervetuloa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgujSeyOhThXW-Z4J1jM2dmmdSrXO9hO7b3CIJNcj-jd6912oHf8KdCjcxG0IBqqMzS5_Ff2yddfyBWb8LW3jHrcZ0ZdSfkpaHUEoBKWqaJZxO-ABy7FiohJfb7aZlmy09qLtori3qEtGNqgqWnpjdSgHZOAo6z9QTlSURPmezPN85dhjyL-1pG1Zk90CEN/w640-h480/Sagan_tervetuloa.jpg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /> </span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Françoise Sagan: Tervetuloa, ikävä<br /></span><span style="font-family: inherit;">Tammi 1955 (v. 2001 painos)<br /></span><span style="font-family: inherit;">Bonjour tristesse 1954<br /></span><span style="font-family: inherit;">Suomentanut Lea Karvonen<br /></span><span style="font-family: inherit;">131 sivua<br /></span><span style="font-family: inherit;">Ranskalainen romaani</span></p><p><br /></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>En vieläkään häpeä näitä helppohintaisia huveja; kun sanon niitä helppohintaisiksi, teen niin vain siksi että muut ovat niin sanoneet. Ennemmin katuisin ja kieltäisin huoleni ja epämääräiset ahdinkoaikani. Huvittelun halu ja onnen kaipuu ovat ainoat selvät luonteenpiirteeni.</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Pienen tauon jälkeen voi kuvitella ja yrittää: päivittää Lumiomenaa myös tänne blogin puolelle. Ja näin aluksi se käy helpoimmin Kirjagram-postausten tuomisella myös tänne Bloggeriin. <a href="https://www.instagram.com/lumiomena/" target="_blank">Lumiomena-Instaa</a> kannattaa seurata, sillä siellä on monenlaisia kirjajuttuja, "stooreja" ja muutakin.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Ja sieltä on myös tämä postaus, kesämuisto oikeastaan:</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Ajattelen pinjamäntyjä, keveyden ja painon vuorottelua, kuvittelen nuoruuden tai oikeammin luen siitä. Etelä-Ranskassa, uimarannalla.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Françoise Saganin maisemissa.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Sagan oli vain 18-vuotias, kun hänen esikoisteoksensa <i>Tervetuloa, ikävä</i> julkaistiin. Tervetuloa, ikävä kuvailee 17-vuotiaan Cécilen kesää Ranskan Rivieralla. Isänsä kanssa kahdestaan asuva Cécile on tottunut vapauteen, tupakointiin ja kokeiluihin poikien kanssa. Isän rakastajattaret vaihtuvat, kunnes kohdalle osuu vanha tuttu Anne, joka tuo mukanaan järjestystä. Kaikki muuttuu, huolettomuus katoaa, Cécile alkaa laatia suunnitelmaa Annen karkottamiseksi.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Ilmaisu on tiivistä mutta paljon kertovaa. Cécilen hahmossaan Sagan havainnoi tarkkanäköisesti ylemmän keskiluokan elämää, mutta antaa myös tietynlaisen harson tai sumun suodattaa asioita lähelle ja kauas. Kyse ei ole vain kuvaus teini-ikäisen tytön kesästä ja mielenmaisemasta, sillä romaanissa on myös dramatiikkaa - voisi sanoa, että melko paljonkin, mutta sitten ajattelen teini-ikäistä kirjailijaa ja päädyn vain ihastelemaan koko romaania. Ja kaikkia niitä sitaatteja, joita teoksesta voisi irrottaa, kuten postaukseni alussa ja nyt vielä tämä:</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Sitä paitsi tunnustin auliisti että kuukauden päästä käsitykseni saattaisivat olla jo toiset, sillä mielipiteeni eivät koskaan olleet pitkäaikaisia. Kuinka olisinkaan voinut olla suuri ja luja luonne?</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Miten Rakastin Saganin romaania nyt ja olen varma, että jos olisi lukenut sen lukiolaisena, olisi kirjasta voinut tulla yksi ns. elämäni lukukokemuksista. Lämmin suositus kaikille tiiviin ilmaisun ja ranskalaisuuden ystäville.</span></p><div><br /></div>Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.com6