maanantai 2. elokuuta 2010

~Andrew Nicoll: Rouva Agathen rakkaus~

Joskus on onni löytää kirja, joka sisältää kaiken, mitä (kesä)kirjalta kaipaa. Skotlantilaisen Andrew Nicollin vastustamaton Rouva Agathen rakkaus on hienovireinen rakkaustarina, surrealismia lähenevä kaupunkikuvaus sekä kurkistus lähimenneisyyteen, kirjoituskoneiden, postikorttien ja hyvien käytöstapojen aikakauteen. Hitaasti etenevän kerronnan yllä leijuu maagisen realismin perintö ja lukija kohtaa myös melkoisen yllätyksen.

Ihmisillä on lähes rajaton kyky pettää itseään – sitkeä taito kieltää hirvittävä itsestäänselvyys, sydäntä raastavan ihastuttava lahja uskoa johonkin vähän mukavampaan kuin siihen, mikä tuijottaa karusti suoraan kasvoihin, aina kalahtaville oville saakka, joissa lukee ”suihkuosasto”. Ja mikä valtava siunaus se onkaan. Se saa meidät kirjoittamaan runoja. Se saa meidät laulamaan lauluja ja maalaamaan kuvia ja rakentamaan katedraaleja. - - Se on mahtava, kaunis ja tuskallinen lahja ja se tekee meistä ihmisiä.

Dot on Tallinnaa ja Amsterdamia sekoittaen muistuttava kaupunki Itämeren kuvitteellisen Ampersandin jokisuun matalikolla (ja kaupungin pahin kilpailija kantaa nimeä Umlaut). Kaupunkia on jo parinkymmenen vuoden ajan johtanut pormestari Tibo Krovic, minttupastilleja pureskeleva hyvä mies. Hänen sihteerinään työskentelee jumalaisen kaunis – mutta omasta viehätysvoimastaan sopivan tietämätön – Agathe Stopak. Agathe on suurimman mahdollisen surun, lapsensa menettämisen, jälkeen jäänyt rakkaudettomaan avioliittoon herra Stopakin kanssa. Mies rakastaa votkaa enemmän kuin Agathea, vaikka vaimo valmistaa kirsikkapiirakkaa, lampaankyljyksiä ja fasaania. On heti alkuasetelmasta lähtien selvää, että Tibo ja Agathe rakastavat toisiaan suuresti, mutta lähes tuskattuvan kainosti.

Tarvitaankin aikaa, kävelyjä Dotin kujilla ja kanavanvarsilla, lahjalistoja, silkkipaperiin käärittyjä ostoksia, tietty emalinen eväsrasia sekä arpalippuja ja dalmatialaisia. Lisäksi merkittävässä roolissa ovat Kultaisen Enkelin ravintoloitsija Mama Cesare, kiero lakimies Guillaume, lurjusmainen taiteilijanalku Hektor Stopak sekä pyhä Walpurnia. Walpurnia on Dotin suojeluspyhimys, yli tuhat vuotta aiemmin elänyt partasuinen nunna, joka katselee kaupungin menoa tauluista, vaakunoista ja jopa kalvosinnapeista. Ja juuri pyhän Walpurnian suusta saamme kuulla koko tarinan.

Nicoll kirjoittaa hyvin. Hänen kynänsä luo silkkaa suloa, mutta tarvittaessa myös kipinöitä ja kiukkua löytyy. Toisinaan kerronta on melkein liiankin hidasta, mutta tuo viipyileminen vastaa täysin Agathen ja Tibon olemukseen. Romaanin tunnelma on jostain Pienen suklaapuodin, Amelien ja määrittelemättömän itäeurooppalaisen klassikon väliltä. Juuri Nicollin kerronta vie Rouva Agathen rakkauden tavanomaisten kirjojen yläpuolelle. Hänen ansiostaan aikuisetkin jaksavat uskoa satuihin sekä sattuman oikkuihin.

Rouva Agathen rakkaus, englanninkieliseltä nimeltään The Good Mayor, kohoaa kaiken arjen yläpuolelle. Se on suloinen ja vanhanaikainen, sopivasti liberaali, arjen taikuutta ja suuren yllätyskäänteen sisältävä teos. Se ei ole paras koskaan lukemani kirja, eikä se ole varmastikaan tämän vuosisadan hienoin ja koskettavin romaani (kuten The Sun toteaa), mutta se on ehdottomasti ansainnut tulleensa valituksi Skotlannin parhaana kirjana kaksi vuotta sitten.

Minä hurmaannuin. Leijuin hetken pilvissä ja kuulin raitiovaunujen kilkattavan kadulla samalla kun söin pakkaamiani eväitä suihkulähteen reunalla katsellen rakastani. Joskus aion vielä palata Dotiin, tuonne välimerkkikaupunkiin ja ostaa rasiallisen marmeladimakeisia. (Ja ihmettelen suuresti, jos tästä ei olla tekemässä jo elokuvaa.)

PS. Tämän kirjan löysin blogien avulla. Jo aiemmin, kirjan ostaessani, linkitin Ilsen ja Joanan hienot blogit. Kurkatkaa, kuinka he ovat Hyvän pormestarin rakkauselkeet kokeneet.

****½

21 kommenttia:

  1. Suloinen, vanhanaikainen, sopivasti liberaali ja arjen taikuutta...kuulostaa ihan Lumiomenalta;-)

    Olen lukenut tästä kirjasta naisten lehdistä ja kovasti on pidetty. Niin ikävää, että minulla ei ole enää aikaa lähteä Dotiin...kutsu soi jo muualta...

    Kehuit niin aidosti ja innoissasi, että muut lukevat tätä kirjaa minunkin edestäni. Usko pois!

    VastaaPoista
  2. Hihih minä juurikin Ilsen blogiarvonnan kautta sain tämän kirjan kätösiini :)

    Vaan vielä ei ole aikaa lukea sitä, kun iiiiso pino kirjaston kirjojakin odottaa lukemistaan! :)

    VastaaPoista
  3. Leena: Totta, kuulostaa minulta. Tosin olen aika paljonkin liberaali, mutta muuten meni kohdilleen ;-) Harmi, että et nyt ehdi vierailla Dotissa, mutta jätä avoin matkavaraus - ehkä vielä joskus kaipaat sinne.

    Marika: Tämäkö oli Ilsen arvonnassa palkintona?! Voi sinua onnellista, kun tämän voitit. Kunhan kirjaston kirjoista selviät, odottaa sinua ihanuus :)

    VastaaPoista
  4. Ihanasti palautit mieleen kaiken...! Ja tuo katkelma on oma suosikkini. Siinä on kaikki.

    Elokuva olisi minustakin paikallaan, mutta vielä ei ole sellaisesta tietoa, terveisiä vaan täältä sisäpiiristä. :)

    Tämän kirjan tunnelmiin on ihana palata. Ja vaikka kyseessä on maailman vanhin ja kulunein ja kaikkien itse kokema aihe, rakastuminen, niin silti tässä ei ole mitään kulunutta eikä kliseistä. Eikö ole kummallista?

    VastaaPoista
  5. Nyt minua harmittaa, koska olin aikeissa tilata tuon kirjan kirjakerhosta, mutta en sitten tilannutkaan.

    Ihana kuvaus todella mielenkiintoiselta vaikuttavasta kirjasta! Kiitos. Nyt tämä on pakko hakea käsiini!

    VastaaPoista
  6. Ilse: Sinä sisäpiiriläinen! Mielelläni kuulisin joskus lisää N:n ajatuksia, jos niitä voit/ehdit kertoilla. Ja kerrotko hänelle, että sai yhden ihailijan. On totta, ettei kirjassa ole mitään kliseistä. Rouva Agathen rakkaus on samaanaikaan vanhanaikaisen suloinen ja raikas. Se on tuttu ja erilainen. Sen tunnelmissa viipyilen edelleen, vaikka aloitin jo toisen - vaikuttavan - kirjan.

    Katilein: Tämä kirja kannattaa hakea käsiinsä, vaikka kirjastosta. Fiksu ja suloinen kirja, en ollenkaan ihmettele sen herättämää ihastusta.

    VastaaPoista
  7. Kaunis arvostelu! Minuakin harmittaa, etten kirjakerosta ottanut tätä edulliseen hintaan kun se kuukaudenkirjana oli. Nyt on varauksessa alustavasti kirjastosta, ellen sitten sorru ostamaan omaksi sitä ennen.

    VastaaPoista
  8. Susa: Kiitos ♥ Uskoisin sinun pitävän tästä. Huomenna aion kertoa vielä pikamaininnan Adrew Nicollista ;) Missä kirjakerhossa muuten olet?

    VastaaPoista
  9. Hieman kuin Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin --- ainakin siltä tuntuu. Kiitos hyvästä arvostelusta, oli mukava lukea :)

    VastaaPoista
  10. hmm, taisi luettavien kirjojen listani juuri kasvaa yhdellä. Hurmaavan kuuloinen.

    VastaaPoista
  11. Aion lukea : )
    Kiitos, kun koukutit!

    VastaaPoista
  12. Tämä täytyy varmastikin lukea. Luulen niin ;)

    VastaaPoista
  13. Aivan samat sanat täältä, kiitos! Laitan sinne "jonon jatkoksi", tämä pitää lukea!

    Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!

    VastaaPoista
  14. Kiitos vinkkauksesta!Tämä voisi olla hyvä viikonlopun vietto kirja..

    VastaaPoista
  15. Tuure: En ole itse lukenut tuota "Yöjunaa Lissaboniin", taisin saada nyt kirjavinkin. Kiitos :)

    Eriqou: Hurmaava on tismaalleen oikea sana kuvaamaan tätä kirjaa.

    Taru: Joskus on mukava koukuttaa!

    Ahmu: Lue ihmeessä. Tulen sitten kommentoimaan sinun arviotasi :)


    Aamunkukka: Tämä on niin ihana ja samaan aikaan omaperäinen kirja, ettei sitä osaa edes selittää. Jonon jatkoksi mahtuu aina hyviä kirjoja, eikö vaan?!

    Maria: Tämän kirjan kiireetön tunnelma sopii erinomaisesti viikonloppuun ♥

    VastaaPoista
  16. Kaunis arvostella. N has usea naaras- ihailla liepeillä maailma. Hän kirjailla ihana jotta naisväki. Avara, hauskannäköinen, ja aivan hurmata N on. kirjanpidollinen on ei epäkelpo jompikumpi!

    VastaaPoista
  17. Anonyymi: Mielenkiintoista. Kiitos. Google Translate? :)

    VastaaPoista
  18. Hei, meillä on tämä Rouva Agathen rakkaus Turun kaupunginkirjaston verkkolukupiirissä maaliskuun kirjana. Linkittäisin mielelläni tämän juttusi kirjan esittelyn oheen, sopiiko semmoinen?

    VastaaPoista
  19. Erja: Kiva kuulla lukupiiristä ja totta kai linkittäminen sopii. Onko tuo lukupiiri avoin ulkopuolisille lukijoille ts. voiko sieltä käydä kurkkaamassa keskusteluja tai saada uusia lukuvinkkejä?

    VastaaPoista
  20. Kiitos linkitysluvasta. Lukupiiri on valitettavasti suljettu, vain mukaan ilmoittautuneet pääsevät sitä lukemaan ja kommentoimaan. Tästä syystä kyselinkin lupaa, ajattelin että olisi tylsää huomata tulleensa linkitetyksi jonnekin "salaseuraan".

    Aloitimme syksyllä, nyt on jäljellä enää kolme kuukauden kirjaa, ensi syksyn jatkosta ei ole vielä sovittu.

    Olen aiemmin linkitellyt sieltä lehtien kirjallisuusarvosteluihin yms. Nyt kun olen itse innostunut näistä kirjablogeista, ajattelin jakaa vähän tietoa, ties vaikka joku piirin jäsenistä innostuisi itsekin bloggaamaan tai ainakin seuraamaan blogeja.

    Sinun blogisi on yksi omista suosikeistani, kiva että saan esitellä sitä. Sain samanlaisen luvan Susan Järjellä ja tunteella -blogista, kaksi linkkiä riittäköön ainakin näin aluksi.

    Piirissä on vain 14 jäsentä, eli mitään suurta ryntäystä ei ole odotettavissa, mutta kumminkin!

    Kiitokset ja hyviä lukuhetkiä!

    VastaaPoista
  21. Erja: Ymmärrän hyvin, että lukupiiri halutaan pitää suljettuna, koska juuri siten kirjoista keskustelu on helpompaa monille. Eihän fyysiseenkään lukupiiriin tule paikalle kuin rajattu ihmisjoukko. Kiva, että linkität kirjablogeja. Toivottavasti tästä blogista on iloa monille!

    VastaaPoista