~NE ALKAVAT KYPSYÄ~

Tomaatit, joiden taimia saimme ystävältäni kesäkuun alussa, alkavat vihdoin punoittaa. Hykertelen jo ajatuksella, että saan tehdä niistä salaatin, laittaa leivän päälle (rakastan juuston ja tomaatin yhdistelmää) tai syödä sellaisenaan. Talon pikkuväki vaan tahtoisi napata raakoja vihreitä tomaatteja leikkiinsä, joten meillä on ollut yhden äidin ja yhden isin vahvuuksinen tomaattipartio pihaleikkien aikaan :)

~KODIN TUNTUA~

Pientä hömpötystä kotiovessa

Viimeiset viikot uuden kodin ja sen myötä uuden päiväkodin, töiden ja näiden yhteisvaikutuksen aikaansaaman stressin myötä ovat tehneen oloni niin kiireiseksi ja takakireäksi, ettei mukamas ole ollut aikaa pysähtyä miettimään muuta kuin arjen pyöritystä.

Eilen hoksasin, että talomme alkaa paitsi näyttää, myös tuntua kotoisalta. Mietin, mikä kaikki tekee talosta kodin? Jos näitä asioita alkaa listaamaan, voi äkkiseltään löytää paljonkin juuri omannäköisiään seikkoja. Leipominen sujuu jo rutiinilla, viime viikonloppuna muffinsiteline tuli koekäyttöön ja sainpa vieraita varten aikaiseksi myös mansikkahyytelökakun sekä feta-pinaattipiirakkan. Suklaalevyt ovat löytäneet kätkönsä lasten ulottumattomilta.

Olen myös löytänyt oman paikkani sohvannurkasta, jonne osaan ainakin toisinaan istahtaa lukemaan. Samoin ensin vierastamani kivilattia keittiössä on oikeastaan ihan mukava lattialämmityksen ollessa päällä ja Kivi-tuikkuastiat löysivät heti paikkansa takan reunalta.

Kaikki ei tietenkään ole kotoisaa, kun uusista asioista on kyse. Esimerkiksi yöt ovat todella pimeitä; Talomme sijaitsee hiekkatien varressa eikä kotikadullamme ole edes katuvaloja. Näin ollen ei ihme, että tyttäreni törmäilee öisin vessareissulle herätessään omiin leluihinsa. Myös itse olen kokenut pimeyden hieman ahdistavana ja kun menen nukkumaan, on villasukkiin verhotut jalkani saatava nopeasti peiton sisään. Eteiseen laitoimme jo yövalon ja jotkut vastaavat täytynee saada myös lasten omiin huoneisiin. Vanhassa kodissamme lastenhuoneessa paloi himmeä Ikeasta ostettu tähtivalo aina syyskuusta saakka. Vaikka tähtivalo muistuttaakin joulusta, voi sitä mielestäni pitää päällä milloin vain pimeässä tuomassa paitsi valoa myös lämmintä tunnelmaa.

Myös jotkut talon tavat - ja puhun nimenomaan talon, en entisten asukkaiden tai naapurien tavoista - ovat outoja. Valokatkaisijat kääntyvät väärin päin, enkä ole vielä sinut saunan heti valmiin kiukaan kanssa. Pikkuhiljaa kaikki siitä kuitenkin sukeutuu.

Kun eilen illalla istuin talon rappusilla ja katselin saippuakuplia puhaltavaa alle nelivuotiasta tytärtäni ja niiden pyydystämistä yrittävää lokakuussa kaksi täyttävää poikaani, tajusin miten lasten onnellisuus on lie se kaikkein suurin kodin tunnun indikaattori. Toki myös viikonloppuna istuttamamme omenapuun ja syyshortensian taimet loivat osansa sellaisesta hyvästä mielestä, joka kumpusi jostain syvältä sisimmästä.

~ LOPPUKESÄN TUULIA~

Vielä on kesää jäljellä - viherkukkajäärä pionissa (heinäkuu 2009)


Monen kuukauden tauon jälkeen on aika tehdä pikainen blogipäivitys. Hyvistä aikeistani huolimatta en jaksanut pysyä lukemieni kirjojen perässä, minkä vuoksi päätin lopettaa lukublogini. Lopettamisen sijan on ehkä parempi puhua uudistamisesta tai muokkaamisesta; Pyrin edelleen jakamaan lukukokemuksiani, mutta haluan tuoda esille myös muita elämän pieniä ja suuria iloja aina kotitunnelmista kävelyretkiin ja unelmiin. Toivottovasti tämän uuden alun myötä jaksan itse olla aktiivinen päivittäjä ja te lukijat puolestanne pysytte mukana haaveideni parissa. Loppukesän iloa!