Kirjastojen puolesta

Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice -blogista. 

Näin. Kirjastolainsäädäntö turvaa (kunnallisten) kirjastojen toiminnan. Laki varmistaa kaikkien suomalaisten sivistyksellisiä perusoikeuksia, ja esimerkiksi jokaisessa suomalaisessa kunnassa on oltava kirjasto. 

Tämän lain noudattamista saattaa uhata nykyinen hallitusohjelma, jonka liite toteaa:  "Säädetään laki, jonka puitteissa kunnat voivat harkintansa mukaan päättää, millä tavalla ne järjestävät laissa lueteltujen lakien mukaisia palveluja. Kunnat eivät ole velvollisia noudattamaan mainituissa laeissa tai niiden nojalla annetuissa asetuksissa säädettyjä velvoitteita." Toivon, ettei tämä kohta huononna kirjastojen tärkeää roolia maassamme. Monen muun kirjabloggaajan tavoin haluankin tänään (ja muulloinkin, toki!) osoittaa tukeni kirjastoille ja ilmaista samalla kirjastorakkauteni. Kirjastot ovat nimittäin peruspalvelu: suomalainen kirjastolaitos on kaikille avoin, ilmainen, sisältöjä tarjoava ja maailman mittapuussakin erinomaisen toimiva. Siitä kannattaa pitää kiinni!

Kirjastot ovat minulle merkityksellisiä myös omakohtaisesti, totta kai. Monet lämpimät lapsuusmuistoni liittyvät kirjastoihin, koululaisena kävin kirjastossa useamman kerran viikossa, opiskeluaikaan kirjasto oli korvaamaton ja nytkin saan elantoni osin juuri kirjastosyistä. Voisin kirjoittaa pitkän ylistyksen kirjastoille, mutta teen sen nyt listana. Kirjastorakkautta aakkosissa!

A
Aamut. Opiskeluaikaan olin kesätöissä Joensuun pääkirjastossa. Aamut olivat ihania: rauhallisia ja ensimmäiset asiakkaat kävivät puolitutuiksi.

B
BTJ, totta kai. Kirjastot ovat yksi työantajani keskeisimmistä toimialoista.

C
Card, kort, kortti. Täytyy vähän veistellä kirjaimia, mutta kirjastokortti on kuin pieni taikakortti, jolla saa tarinoiden maailmaa auki entistäkin enemmän. Itse käytän eniten kahta kollaasissa näkyvää korttia, mutta minulla on kortteja muihinkin kirjastoihin. Muistan muuten vieläkin lapsuuteni pahvisen kirjastokortin lainaajanumeron. Muuten unohdan numerot helposti, joten tämä kertonee omaa jotain kirjaston vaikutuksesta elämässäni.

D
Dublinissa emme käyneet Trinity Collegen kirjastossa (ne jonot...), mutta kun (!) matkustan Irlantiin uudemman kerran, aion vierailla siellä. 

E
Erinomainen. Jos antaisin arvosanan suomalaisille kirjastopalveluille, niin kyllä se erinomaisen puolelle nousisi. 

F
Fiksuus karttuu kirjastossa.

G
Garpin maailma ja monet muut. Vaikka kirjastopalvelut kattavat monenlaiset vaatimukset ja vaikka kirjastot tarjoavat tilojaan vaikka mihin, on minulle tärkeintä, että saan kirjastoista kaipaamani aineiston. John Irving on ollut suosikkikirjailijoitani jo yli 20 vuoden ajan ja hänen Garpin maailmansa oli yksi ensimmäisistä teoksista, jotka tutustuttivat minut Keltaiseen kirjastoon. Muistan vieläkin, missä kohtaa Garpin maailma silloisen kotikpaikkakuntani Suonenjoen vanhassa kirjastossa sijaitsi.

H
Helmet-kirjastot. Pääkaupunkiseudun kirjastot yhdessä, toimiva, kätevä ja hyvä systeemi. Keväällä 2013 olin yhtenä kirjabloggaajana mukana Helmetin Tämä kirja muutti elämäni -kampanjassakin, vaikken tietenkään oikeasti istuskele lukemassa keskellä Helsingin rautatieasemaa. ;) Jonas Tana otti upeita kuvia monesta muustakin pääkaupunkiseudulla asuvasta bloggaajasta.

I
Iltaisin ehdin kirjastoon kaikkein varmimmin. Vaikka töiden jälkeen väsyttää, niin kirjastoreissulla saa uutta energiaa.

J
Joensuu. Kaupunki, jossa asuin toistakymmentä vuotta opiskelujen ja sittemmin työn vuoksi. Meillä oli mieheni, silloisen poikakaverini, kanssa lauantairutiini: kävimme aamupäivällä lukemassa lehtiä kirjastossa ja samalla toki lainasimme kirjoja ja levyjä. Kirjastosta oli hyvä jatkaa kohti viikonlopun muita rientoja, useimmiten kävelyä keskustassa ja illanviettoa ystävien kanssa. Sunnuntaina sitten luettiin!

K
Keravan kirjasto on suosikkikirjastojani ja yksi lähimmistä kirjastoistani. Se on kaunis, ajanmukainen, aineistotarjonnaltaan laadukas, sijainniltaan hyvä - ja selvästi hyvin johdettu kirjasto. Keravan kirjastossa on monenlaisia tapahtumiakin, kannattaa seurailla kirjaston Facebook-sivua!

L
Lumon kirjasto Korsossa on kotiani lähinnä oleva kirjasto. Ihan naapurikorttelissa ei sekään sijaitse, mutta muutaman kilometrin päässä. Lumo on toimiva, vireä, valoisa ja kaikin puolin hyvä lähikirjasto.

M
Monipuolisuus määrittää suomalaisia kirjastoja ja hyvä niin. Kirjastoissa on jotain jokaiselle, takuulla!

N
Nyt itse asiassa haluaisinkin kirjastoon, mutta ehdin sinne vasta lopummalla viikkoa. Lumoon vai Keravalle, siinäpä kysymys. Joskus käymme myös Tikkurilassa, jossa on loistava lastenosasto.

O
Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittää Suomen kirjastopolitiikkaa, laatii lakeja ja strategioita. OKM:n sivuilta löytää monenlaista kiinnostavaa kirjastotietoa, muun muassa tilastoja ja erilaisia julkaisuja ja suosituksia.

P
Postaukset. Kirjabloggaajana olen kirjoitellut kirjastoista aiemminkin, esimerkiksi Turun ja Seinäjoen kirjastoista sekä kirjastoammatillisesta kirjallisuudesta. Enemmänkin voisin kirjastoista kirjoittaa.

Q
Queen, kuningatar Elizabeth on pääosassa Alan Bennettin mainiossa pienoisromaanissa Epätavallinen lukija. Kirja on melkoinen kunnianosoitus kirjastoille, suosittelen ihanaksi kirjaksi kaikille sellaista kaipaaville.

R
Rakkaus. Kohdallani on oikein puhua suoranaisesta kirjastorakkaudesta. Mieleni täyttää lämmin ailahdus aina, kun ajattelen kirjastoja. Näen joskus kirjastouniakin.

S
Suonenjoki. Suonenjoella minusta tuli kirjaston asiakas. Yksi varhaimmisista lapsuusmuistoistani on se, miten karkasin päivähoidosta kirjastoon. Halusin satutunnille. Satutunneilla kävinkin, sitten koululaisena lainaamassa kasoittain kirjoja ja lukiolaisena löysin jo muutamia nykyisiä suosikkikirjailijoitani, jo mainitsemani Irvingin lisäksi muun muassa Italo Calvinon, Mika Waltarin ja Jane Austenin tuotannon. Nytkin käyn mielelläni Suonenjoen kauniissa kirjastossa, jos vaan kotiseutumatkoillani ehdin.

T
Tampereen avoin yliopisto. Tampere ei ole minulle kovinkaan tuttu kaupunki, mutta Moodlen mahdollistamana opiskelin informaatiotutkimusta äitiyslomani virkistykseksi joitakin vuosia sitten. Opinnoista oli minulle valtavasti hyötyä.

U
Ura onkin sopiva jatko Tampereen avoimelle yliopistolle. Kirjastot määrittävät paljon työuraanikin, sillä työssäni toimitan myös kirjastoammatillista kirjallisuutta.

VW
Valokuvaus, suosikkiharrastuksiani. Nyt uudet kirjastokuvat kuitenkin puuttuvat, kollaasissa on vanhempaa kirjastosatoa muun muassa Turun, Seinäjoen, Suonenjoen ja Keravan kirjastoista. Sain sentään otettua kasvoselfien Keravan kirjaston edessä viime viikolla.

X
Xerox, omaperäisesti. ;) Opiskeluaikaan kopioita tuli otettua kirjastossa, olisikohan yksi kopio maksanut 50 penniä? En muista enää. 

Y
Yliopiston kirjasto Joensuussa tuli tutuksi opiskeluaikaan ja työurani alkuvuosina. Olin siellä töissäkin, humanisti mikroneuvojana! Uskomatonta, kun nykyisiä tietokonetaitojani ajattelen, mutta niin vain olin.

Z
Zombeista on monenlaisia kirjoja. En muista, olenko lukenyt yhtään, mutta jos yhden lukisin, niin varmaankin Ylpeyden ja ennakkoluulon ja zombit, kirjastostahan senkin saisi.

Å
Åbo, Turku. Turun pääkirjasto on niin kaunis!

Ä
Äitini ja isoäitinikin ovat olleet aina kirjastoihmisiä. Heitä kiitän isoin osin omasta kirjastorakkaudestani.

Ö
Öiseen kirjastoon en ole koskaan päässyt. Keravalla on toisinaan yökirjasto, kirjasto on auki myöhään ja kaikenlaista tapahtuu. Pitänee joskus kokea.


Mitä kirjasto merkitsee teille muille?

-
Kollaasin kuvat ovat minun ottamiani lukuun ottamatta Jonas Tanan ottamaa kuvaa alimmaisena oikealla.

Lakeuksilla, kirjastossa

Kirjastot ovat aina olleet mielestäni kiehtovia paikkoja. Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on se, kuinka karkasin satutunnille perhepäivähoitajalta. Onneksi asuin pienessä Suonenjoen kaupungissa, jossa joku vanhempieni tuttuava bongasi pienen karkulaisen ja palautti minut takaisin päivähoitoon. Suonenjoen kaupunginkirjastosta tuli sittemmin yksi lapsuuteni ja nuoruuteni tärkeimmistä paikoista. On siis luonnollista, että nyt aikuisena vierailen mielelläni eri kirjastoissa. Viime syksynä esittelin blogissani kuvia Turun komeasta pääkirjastosta ja viime viikolla pääsin piipahtamaan Seinäjoen kaupunginkirjastossa Apilassa.

Apila lumosi minut täysin! Kirjaston oma blogi kertoo, että kirjaston ovat suunnitelleet samat arkkitehdit, jotka ovat suunnitelleet Turun kirjastonkin. JKMM arkkitehtien pääarkkitehtina toimi Asmo Jaaksi, sisustusarkkitehtinä Päivi Meuronen ja projektiarkkitehtina Aaro Martikainen.

Seinäjoen kaupunginkirjastossa on oikeastaan kaikki, mitä osaan kirjastolta tällä hetkellä toivoa. Siellä on valoa, leikkisyyttä, tilaa ja paikkansa niin tapahtumille kuin kirjoille. Olen iloinen, että Seinäjoella kirjastoissa koko ajan lisääntyvä tapahtumatuotanto ja itselleni rakkaat kirjat kulkevat käsi kädessä: Jaaksi-salissa voi järjestää vaikka mitä tilaisuuksia ja Lukuportailta käsin musiikki- ja nuortenosaston suuntaan voi seurata erilaisia tapahtumia. Kirjoja on kaikkialla!

Kaikkein eniten ihastuin tietenkin lastenosastoon Piilomaahan. Lea Pennasen iki-ihanan Piilomaan pikku aasin mukaansa nimensä saanut osasto oli niin viihtyisä ja leikkisä, etteivät omat lapseni olisi millään halunneet lähteä sieltä pois.

Onnittelut Seinäjoelle upeasta kirjastosta! Kuvat toivottavasti kertovat edes osan kirjaston komeudesta.

Mikä on sinun suosikkikirjastosi, jos omaa lähikirjastoa ja oman kotipaikkakunnan kirjastoa ei oteta lukuun?


Koska olin Seinäjoella savolaissyntyisenä turistina (vaikkakin tutulla paikkakunnalla ja sukulaisreissulla), jatkan vielä hetken aikaa niitä näitä -aihepiiriin sopivilla kuvilla. Tällä viikolla bloggaan vielä yhdestä jännäristä, sitten siirryn joko lastenkirjojen pariin tai liikun oman synnyinmaakuntani maisemissa.

"Kulttuuriviikko": Haltiakuusen alta Musiikkitaloon

Koska olen kirjabloggaajana ja kirja-alan työntekijä, voisi kuvitella että kiidän kirjallisuus- tai kulttuuritapahtumasta toiseen, mutta useimmiten vapaa-aikani kuluu arkisesti lapsiperheen touhuissa sekä tietenkin siellä sohvanpohjalla kera kirjan. Mieluusti harrastaisin kulttuuria enemmänkin, mutta olen pohjimmiltani kotihiiri ja toiseksi 25 kilometrin mittainen matka Helsingin keskustaan ei houkuta kovin usein jäämään työpäivän päätteeksi kaupunkiin. Kotiin on aina kiire! Nyt päättyvä viikko sisälsi kuitenkin harvinaisen paljon mukavia kulttuurimenoja ja kirjakuulumisia.

Maanantaina heti töiden jälkeen poikkesin Otavan kirjakaupassa tutustumassa Miki-minikirjoihin. Miki on hollantilaisperäinen kirjaformaatti, jossa tiiliskivenkin kokoinen kirja saadaan mahdutettua älypuhelimen kokoiseen, joskin toki paksumpaan, formaattiin. Kirjan sivut ovat ohutta ja kestävää "raamattupaperia", minkä vuoksi kokonainen romaani on mahdollista saada pieneen kokoon ilman, että luettavuus kärsii. Otavalla me iltaan osallistuneet saimme lahjaksi Anna-Leena Härkösen romaanin Ei kiitos, jonka väljää taittoa ja mukavaa tuntua olen ihaillut. Luulen, että voisin hyvinkin ostaa Miki-kirjan matkalukemiseksi vaikkapa lentokentältä. Miki-kirjojen lanseerauksesta ovat kirjoittaneet myös Karoliina ja Salla.

Kuten olen joskus kertonut, en tuo työkirjoja blogiini. Nyt kuitenkin teen pienen poikkeuksen, mutta mitään blogiarviota ei ole luvassa. Olen päässyt kustannustoimittamaan kymmeniä ammatti- ja tietokirjoja, joista Anne Helttusen, Annamari Sauren ja Jari Suomisen Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja on eräs kaikkein ihanimmista. Kirja johdattaa niin pieniin mökkeihin ja suuriin tupiin, kartanoihin ja meren rannoille - paikkoihin, joista suomalaiset kirjailijat ovat ammentaneet voimaa teksteihinsä. Teos esittelee tärkeimmät museoina toimivat kirjailijakodit. Nyt viikon sisällä kirjasta ilmestyivät ensimmäiset blogiarviot. Olen enemmän kuin iloinen siitä, että sekä Jenni että Leena ovat pitäneet kirjasta niin, että suosittelevat sitä niin äitienpäivälahjaksi kuin jokaiseen kirjallisuudesta kiinnostuneeseen kotiin.

Torstaina pääsin ystäväporukkani omaan kirjanvaihtoiltaan. Tapasimme seitsemän naisen ja hieman useamman lapsen voimin. Istuimme herkkupöydän äärellä ja vaihdoimme kirjoja. Vein itse tapaamiseen vajaat kolmisenkymmentä kirjaa ja otin mukaani vain kolme itselleni uutta teosta, muun muassa Rimmistä ja Läckbergiä. Olen sitä mieltä, että vaihto oli onnistunut, koska olin kaivannut lisää hyllytilaa ja nyt työhuoneen Lundia vetää taas lisää kirjoja - ainakin hetken aikaa. Meillä on nimittäin kirjahyllyongelma. Talossamme on hyllyjä niin olo- ja työhuoneissa kuin lasten huoneissakin, keittiössäkin on pieni hylly keittokirjoille ja kaikki huonoimmat kirjat ovat päätyneet autotalliin. Siellä on muun muassa mieheni 1990-luvulla keräämiä Dragonlance-pokkareita sekä tämä "Huonon kirjan viikolleni" päätynyt helmi. Huonon kirjan viikko oli niin antoisa, että taidan pitää vastaavan tulevanakin syksynä. Vai mitä mieltä olette?

Suomessa on varmasti maailman paras kirjastolaitos ja monia hienoja erityistehtäviä toteuttavia kirjastoja. Yksi sellainen on näkövammaisille ja muille lukuesteisille suunnattu Celia-kirjasto Itäkeskuksessa. Kävin siellä työasioissa (myymässä Avaimen kirjoja) perjantaina ja ihastuin koko Iiris-taloon. Se on kaunis ja avara ja siellä tuoksuu kirjoille ja puulle, josta talo on rakennettu. Suosittelen Celiaan tutustumista kaikille, jotka nauttivat kirjastovisiiteistä.

Eilen lauantaina teimme autokaupat. Se on niin iso asia, että pakko kertoa täälläkin, vaikkei auto sinänsä kirjablogiin liitty. Tosin viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että pystyn lukemaan autossakin, joten toivottavasti uusi auto takaa paljon hyviä lukukokemuksia. Älkää olko huolissanne, en aja ja lue samalla kertaa. En muutenkaan aja kuin silloin, kun on pakko. Suosin julkisia esimerkiksi työmatkoillani.

Eilisen kulttuurimeno ei siis ollut auton koeajo, vaan Radion sinfoniaorkesterin Mio, poikani Mio -satukonsertti Helsingin Musiikkitalossa, jonne menimme koko perheen voimin. Seitsenvuotias tuntui saavan kokonaisvaltaisen elämyksen, ja hänelle Astrid Lindgrenin romaaniin pohjautuva tarina olikin ennestään tuttu. Viisivuotias ihasteli musiikkitalon valoja, mutta alkoi jossain vaiheessa kuiskia, että "milloin tää loppuu, mä en jaksa enää olla täällä." Hienosti hänkin jaksoi ja konsertti oli selvästi hyvä kokemus kummallekin. Itse nautin Timo Hietalan säveltämästä, vuonna 1997 kantaesityksensä saaneesta musiikista, mutta kovasti arvostamani Susanna Haaviston hyvä ääni hukkui paikoin talon akustiikkaan. Mio, poikani Mio ei ole suurimpia Lindgren-suosikkejani, mutta suosittelen hienosti dramatisoitua esitystä kaikille, jos uusia esityksiä vaan on luvassa.

Tuleva viikko sujunee taas vähemmän kulttuurimenopainotteisesti kirjatöiden, arjen ja toivottavasti etenevän kevään merkeissä. Lumikinokset pihamaalla eivät vielä ole kovin paljoa huvenneet, mutta krassit, laventelit ja kesäpäivänhatut odottavat kylvämistään.

Kirjoja viikonloppu täynnä

Marissa Mehr haastattelee Aki Ollikaista

Pakkasaurinkoista sunnuntaita! Tänään tarkoitukseni oli kirjoittaa blogiarvio Anna-Kaari Hakkaraisen Verkosta tai Timo K. Mukan Maa on syntisestä laulusta, mutta olen ehtinyt tehdä kaikkea "tärkeämpää", kuten leipoa ruisleipää ja tutustua nettitelevisiopalvelujen (tai mitä ne nyt ovatkaan?) ihmeelliseen maailmaan. Lukenut olen luvattoman vähän. Niin viikolla bloggaamani Pekka Hiltusen mainio Vilpittömästi sinun kuin Hakkaraisen ja Mukan romaanit ovat osa osallistumistani Facebookissa perustettuun Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -ryhmään. Koetan tänä vuonna tutustua 13 itselleni uuteen kotimaiseen kirjailijaan tänä vuonna. Homma tullee olemaan helppo, koska viime vuonna luin noin kahdenkymmenen itselleni uuden suomalaisen kirjailijan tuotantoa.

Perjantaina pääsin kuulemaan kahta tällaista kirjailijaa: Ulla-Lena Lundbergia ja Aki Ollikaista, joiden hienot romaanit Jää ja Nälkävuosi kuuluvat ehdottomasti parhaimpien viime vuonna lukemieni kirjojen joukkoon. Akateemisen kirjakaupan Kohtaamispaikalla jaettiin perjantaina ensin Varjo-Finlandia, jonka sai oikeankin Finlandian voittanut Lundberg. Hän kertoi hauskasti ja lämpimästi Jään synnystä. Omaa mieltäni jäi kutkuttamaan haastattelijana toimineen Tapani Ritamäen kysymys siitä, millaisessa seurakunnassa nykyhetken jää voisi tapahtua. Hetken mietittyään Lundberg tuumi, että itäisessä ja pohjoisessa Suomessa ollaan nykyisin ehkä enemmän eristyksissä kuin saaristossa. Minun on helppo uskoa siihen.

Morre, Salla ja Aki Ollikainen

Itselleni tärkein tapahtuma perjantaina oli kuitenkin Blogistanian Finlandia -tunnuksen myöntäminen Aki Ollikaiselle. Sallan lukupäiväkirjasta voitte lukea tunnustuksen perusteista sekä Ollikaisen Nälkävuoden saamasta äänimäärästä. Romaani oli yksi omistakin Blogistanian Finlandia -ehdokkaistani. Palkinnon Ollikaiselle ojensi Salla, kirjailijan kukitti Morren maailman Morre. Café pour les idiots -blogin Marissa Mehr haastatteli kirjailijaa, joka kertoi jo työstävänsä uutta romaania. Ollikainen myös tuumi, että kirjablogit ovat varmasti olleet yksi syy siihen, että hänen romaaninsa tunnettuvuus on lisääntynyt. Kirjabloggaajat ovatkin pääosin pitäneet myös Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnolla palkitusta hienosta romaanista.

Kiitos Nälkävuodesta, Aki Ollikainen!

Vaikka tämä viikonloppuni on mennyt melkein kaiken muun kuin lukemisen merkeissä, myös eilen oli kirjojentäyteinen päivä. Kävin perheeni kanssa kahdessa suosikkikirjastossani. Ensin lähikirjastossamme Lumossa. En asu ihan Korsossa, mutta Lumosta on kuitenkin tullut se kirjasto, jossa piipahdan kaikkein useimmin. Lumo on valoisa, aineisto on hyvin saavutettavissa ja siellä on myös erinomainen lastenosasto. Lasteni toiveesta suuntasimme vielä toiseenkin kirjastoon, Tikkurilaan, jonka lastenosasto on kerrassaan erinomainen. Ilokseni huomasin, että Tikkurilassa on nyt oma lukukoira, tai oikeastaan kaksi:  lapset (tai varmasti aikuisetkin) voivat käydä lukemassa Ärrille tai Famulle keskiviikkoisin. Suomen tunnetuin lukukoira on varmasti Espoon Sellon Börje, jolla on oma blogikin.

Tällä kertaa en lainannut kirjastosta kuin yhden romaanin. Kodin kirjahyllyt pullistelevat lukemattomia kirjoja, joten jatkan niiden parissa. Sen sijaan matkakuume nostaa päätään ja lainaamieni kirjojen perusteella voi päätellä, minne tänä vuonna halajan kaikkein voimakkaimmin. Ainakin on helppo haaveilla! Jos joku on matkustanut Irlannissa, otan mielelläni vastaan matkavinkkejä. Samoin kaikki Irlantiin liittyvät kirjavinkit ovat enemmän kuin tervetulleita.