Lumiomena 17 vuotta

 

Minne menet, Lumiomena? Toisinaan uinuva, toisinaan virkeämpi blogi täyttää tänään 17 vuotta! 27.11.2008 kirjoitin Lumiompun alkusanat. Vuosiin on mahtunut monenlaista: kirjoja ja haaveilua, aktiivisia vuosia ja jopa useita postauksia viikossa, erilaisiin haasteisiin osallistumista, luettua ja joskus kesken jäänyttä, kirjablogikirja, kirjallisuustapahtumiin osallistumista, retkiä ja matkoja, toisinaan muitakin kuulumisia.

Viime vuosina kirjagram on syönyt aikaa blogilta. En oikein itsekään tiedä syytä siihen, sillä periaatteessa voisin tehdä ihan samanlaiset postaukset molempiin, kirjoitanhan aika pitkästi Instankin puolelle. Kaiken kukkuraksi kirjoitan Insta-postauksetkin ensin tietokoneella Docs-tiedostoon. Tässä on selvä ryhtiliikkeen paikka, sillä kyllä blogilla on edelleen paikka sydämessäni.

Mutta siis, Lumiomena-blogi pysyy edelleen. Sen kunniaksi kaksi asiaa: kaupallisia periaatteita ja haastattelu.

Periaatteet koskevat nyt luettujen kirjojen alkuperää, ts. miten merkitsen arvostelu- tai markkinointikappaleet ja mistä ylipäätään haalin kirjasomeissani näkyvät teokset. Merkitsen aina minulle arvostelu- tai markkinointikappaleina tulleet kirjat: aiemmin sanoilla “arvostelukappale” tai “kustantamosta”, nykyisin ilmoitan että “kirja saatu markkinointitarkoituksessa / lähettävän tahon nimi”.
Sen sijaan en kerro, jos olen itse ostanut kirjan, löytänyt sen lapsuudenkotini tms. kirjahyllystä tai vintiltä, saanut teoksen lahjaksi tai lainannut sen kirjastosta tai ystävältä. Nämä ovat yksityisiä asioita, toki joskus rikon tätäkin kertomisen kaavaa, jos vaikkapa iloitsen jostain kirjalöydöstä ihan erityisen suuresti.

Haastattelu on kysymyksiin vastaamista. Lähes täysi-ikäistä blogia juhlistaakseni pyysin kirjagram-seuraajiani esittämään minulle kysymyksiä. Niitä tuli ihan mukavasti, myös muutama kommentti. Kiitos kaikista, vastaa nyt niihin, jotka ehtivät tulla ennen tämän postaukseni julkistamista:

Tätä kautta löysin Haahtelan, yksi juhannus luin Perhoskerääjän ja ostin vanhan huvilan.
Ihana kuulla. Haahtelan Perhoskerääjä on minulle hyvin rakas kirja.

Millainen kirja haastaa sut lukijana?
Hyvä ja vaikea kysymys! Oikeastaan ainakin kolmenlaiset.
- Ensiksikin jotkut vanhat ja muhkeat klassikot: onko niiden lukemiseen aikaa, onko niiden kieli vanhentunutta, saanko niistä mitä irti? Tässä on tietenkin vaihtelua, mutta ne liki tuhatsivuiset kyllä haastavat. Siksipä uhoankin nyt, että aion vihdoin ja viimein joulun aikaa aloittaa George Eliotin Daniel Derondan. Hidas lukeminen on myös hyväksi, uskon.
- Toiseksi koen kaikkein yksinkertaisimman viihteen haastavana ja turhauttavana. Huom! En tietenkään tarkoita kaikkea viihdekirjallisuutta, arvostan hyvää viihdettä.
- Ja kolmanneksi sitten ne laadukkaat, rakenteellisesti, kielellisesti tai muuten lukijansa eksyttävät romaanit. Nämä kirjat tarjoavat usein haasteen, johon haluankin tarttua. Viimeksi tällainen oli Virginia Woolfin Aallot, jonka luin englanniksi ja josta paljon meni ohi. Aallot on tietenkin myös klassikko. Julkaistaisiinpa romaanista uusi suomennos.
- Haastavia kirjoja on usein ilo rakastaa.

Mistä haaveilet? Onko konkreettisia “tavoitteitakin”, vai unelmoinnin mielenmaisemaa?
Haaveilu on toinen luontoni, joten mielenmaisemaani se ehdottomasti on. Ei ole päivää, etten olisi ajatuksissani ja haaveissani. Mutta toki on tavoitteitakin, esimerkiksi nyt joidenkin vuosien sisällä haaveilen muuttavani parempien kulkuyhteyksien äärelle. Sen aika ei ole vielä.

Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia kirjoja, joista olet kirjoittanut blogiin?
Jo mainittu Joel Haahtelan Perhoskerääjä, joka oli ensimmäinen lukemani Haahtelan teos ja vei heti mukanaan. Muhkeista klassikoistakin oli puhetta, joten kyllä vaan: Volter Kilven Alastalon salissa, joka oli paljon sujuvampi ja hauskempi kuin ennakkoon odotin. Hmm, ja sitten ehkä Cecilia Samartinin Nora & Alicia, koska se taisi olla ensimmäinen kustantamon minulle yllätyksenä lähettämä markkinointikappale ja jäi siksi mieleen. Erityisen mieleenpainuvia ovat olleet myös ystävien esikoisteokset, mm. Minna Rytisalon Lempi ja Karoliina Timosen Aika mennyt palaa. ♥

Mistä haaveilet nyt?
Juuri nyt haaveilen huomisillasta. Perjantai! Paljon erilaisia sosiaalisia menoja sisältäneen syksyn vastapainoksi juuri tänään aion vetää illalla villasukat jalkaan, lämmittää glögiä ja käpertyä sohvannurkkaan katsomaan elokuvaa. Mikä toteuttamiskelpoinen haave!

Mikä on paras kirjatapahtuma, jossa olet ollut?
Voisin vastata pitkästi ja luetella monet julkkarit, kirjabrunssit sun muut, mutta sanon:
Helsingin kirjamessut.

Oletko opiskellut kirjallisuutta?
Olen, 1990-luvulla. Kirjallisuus oli ensin pääaineeni, mutta muuttui sittemmin sivuaineeksi ja suoritin siitä aineopinnot.

Mitä huippuhetkiä blogi on sinulle tuonut / antanut?
Ystäviä! He ovat tärkeintä, mitä blogi on minulle tuonut. Vuosiin mahtuu muutenkin monenlaista, kuten pari lehtihaastattelua tai Ylen uutisiin pääsy. Yksi huippuhetki oli ehdottomasti syksyllä 2016, jolloin Lumiomena oli Cisionin listauksen mukaan Suomen suosituin kirjablogi.

Miksi alun perin aloitit Lumiomenan kirjoittamisen?
Pidin toista, yksityistä blogia ja ajattelin, että olisipa kiva pitää lukupäiväkirjaa netissä. Blogit olivat silloin aika uusi juttu, muutamia kirjablogeja Suomessa jo oli.

Paljon onnea! Miten kirjasome on sun kokemuksen mukaan muuttunut 17 v aikana?
Kiitos! Kirjasome on muuttunut ja kasvanut valtavasti. Aluksi oli muutamia yksittäisiä blogeja, joskus 2010 tai 2011 alkoi blogien “kultakausi”, jonka aikana uusia blogeja syntyi, oli erilaisia haasteita, Blogistanian Finlandia -palkinnot saivat alkunsa, perustettiin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -sivusto, jonka ylläpidossa olin alkuvuosina mukana jne. Kirjagram ja -tube aloittivat myöhemmin, nyt on myös BookTok, Discord jne. Kirjasomettajia on paljon ja se kertoo kirjarakkauden ja lukijuuden voimasta. Yksi hyvä esimerkki muuten on se, miten paljon kirjasome näkyy vaikkapa messuilla.

♥
Kiitos kaikille!
Kirjojen ja haaveilun merkeissä on hyvä olla ja jatkaa.

P.S. Jos illan aikana tulee lisäkysymyksiä, vastailen niihin Instagramissa. Ottakaahan Lumiomppu seurantaan.
Ja nyt kohta jännittämään tämänvuotisia Finlandia-voittajia.

Paluuharjoituksia

 

Miten nopeasti aika kulkeekaan: aamut, illat, päivät, kuukaudet, vuodenajat... Lumiomena-blogin suhteen ei vielä sentään kokonainen vuosi. Syystä tai toisesta bloggausintoni hiipui viime vuonna, keskitin lukupäiväkirjani Instagramiin (tervetuloa seuraamaan Lumiomena-tiliä, joka edelleen päivittynee blogia nopeammin). Nyt harjoittelen paluuta myös blogin äärelle.

Harjoittelen enkä osaa sanoa, milloin bloggaaminen muuttuu jälleen rutiiniksi tai käytännöksi – tai muuttuuko koskaan. Jottei bloggaaminen vuonna 2022 jää osaltani ainutkertaiseksi, kopioin muutamia Instaan postaamiani kuvia ja tekstejä tänne blogin puolelle. Ehkä syvennän joitakin tekstejä, ehkä annan niiden olla sellaisenaan: runsassanainenhan olen ollut kirjagramissakin. Tuoreet lukukokemukseni yritän (!) tästä alkaen postata molempiin kanaviin.

Joten opettelen paluuta: lukuvinkkejä ja haaveilua. Ja tiedän, miten olen tätä kaikkea kaivannut.

P.S. Paluuharjoittelussa kuvia Italian-matkaltani heinäkuun alusta: kirjakauppoja Bolognassa ja Riva del Gardassa, holvikaarikäytäviä, auringon hehkua seinissä ja heleyttä järven sinessä.

Täysi kymppi! Arvontaa! Uusi Insta-tili!

Lumiomena 10 vuotta! Päivä meinasi mennä minulta itseltäni ohi! No, ei ihmekään, koska kymmenvuotispäivä on periaatteellinen. Kirjoitin blogin alkusanat 27.11.2008, mutta enemmän tekstejä alkoi tulla 4.1.2009. Täten voisi viettää tällaista blogin synnytyksen kymmenvuotisjuhlaa ainakin pian alkavan joulukuun ajan.

Mutta: alku on syntymä ja Lumiompun syntymäpäivää vietetään tänään.

Kymmeneen vuoteen on mahtunut monenlaista: kirjoja ja lisää kirjoja, haaveilua ja fiilistelyä, alkuaikoina arkisia kuulumisia, harvakseltaan muita kulttuurijuttuja, ja aina valokuvia (kollaasin kuvat blogista vuosien varrelta). Matkoista ja retkistä olen kirjoittanut sen verran, että joku aika sitten laadin niille ihan oman tunnistepalluran tuonne sivupalkkiin (seuratkaa vain punarintaa!). Olen kirjoittanut satoja kirjajuttuja, ellen enemmänkin. Tämä olisi varmasti helppo laskea, mutta olen niin laiska, etten sitä tee. Näiden kymmenen vuoden aikana olen ollut mukana monissa blogitempauksissa, kuten erilaisissa haasteissa ja flashmobeissa, Kotimaiset kirjablogit -sivustoa perustamassa yhdessä muutaman muun silloisen blogiaktiivin kanssa (en ole enää sivuston taustalla, mutta linkitän sinne toki Lumiomena-juttuni ja innolla seuraan muiden linkityksiä) ja päässyt tapaamaan kirjailijoita (esim. Chris Cleavea). Olen pitänyt teemaviikkoja Keltaisista kirjoista huonoihin kirjoihin (löytyvät blogiarkistosta syksyltä 2012), kirjoittanut “kirjablogikirjan” yhdessä Hannan kanssa, sekä kirjeitä kirjailijoille ja kirjan hahmoille, pitänyt muutaman kirjamatsin (esim. jouluisista tyttökirjoista), laatinut erään suosikkikirjailijani tuotantoon liittyvän bingonkin. Luulen, että olen myös yksi ensimmäisistä (en tiedä, kuka oli ensimmäinen) bloggaajista Suomessa, jotka alkoivat ottaa itse kuvia lukemistaan kirjoista (ensimmäinen kirjakuvittamani postaus on päivätty 10.2.2011). Nythän moni tekee tätä ja esimerkiksi Instagram on täynnä hurmaavia kirjapainotteisia tilejä, joita aina vaan ihailen.

Kuvista pääsenkin Instragramiin. Aloitin Lumiomena-nimeä kantavan Insta-tilini jo kesällä 2012. Tili on ns. yksityinen, koska postailen sinne enemmän fiilis- kuin kirjakuvia, vaikka ilmoittelen kyllä tililläni aina uusista blogipostauksistakin. Hyväksyn seuraajia aika laajasti, mutta haluan jotenkin tunnistaa tuon tilini seuraajat. Tästä syystä päätin nyt Lumiomenan kymmenvuotiskekkereiden kunniaksi avata toisenkin Insta-tilin. Sinne – ta-daa – tulee pääasiassa vain kirjoja ja muuta kulttuuria. Ja se on kaikille avoin. Liittykää seuraajiksi! Jos seuraatte jo yksityistä tiliäni, niin liittykää silti, koska kirjakuvien määrä tulee (toivottavasti) lisääntymään. Ja sille yksyistilillekin voi lähettää seuraamispyyntöjä.

Klik: Lumiomena Reads (Instagram)

Ja muistakaa myös Lumiomenan Facebook: toinen klik!

Osin tämä uusi Insta-tili liittyy siihen, että kaipaan jotain muutosta bloggaukseeni. Rakastan kirjabloggaamista, joka on aina vaan suosikkiharrastukseni, mutta olen viimeisen vuoden aikana ollut hieman kyllästynyt koko juttuun, eniten bloggausten kirjoittamiseen. Tiedän, että tämä kyllästyminen menee ohi ja uusi innostus löytyy taas jostain. Samalla kaipaan hieman vanhaa Lumiomenaa, kaikkia niitä alkuaikojen haaveilujuttuja. No, aika näyttää, minne suuntaan blogi ja nyt perustettu julkinen Instagram jaksavat kulkea.

Juhlan kunniaksi ja pitkästä aikaa: arvonta! Ja mikä jännempää: yllätysarvonta! En näet itsekään tiedä kuin osin, mitä voittaja tulee saamaan. Palkinto on 30 euron suuruinen lahjakortti joko verkkokirjakauppaan tai lukuaikapalveluun, voittaja saa valita itse, että kumman haluaa. Voiton kustannan itse.

Arvonnan säännöt:

1. Kerro kommenteissa milloin aloit seurata Lumiomena-blogia.

2. Kerro joku juttu, joka on ehkä jäänyt täältä mieleesi. "Juttu" voi olla kirjajuttu, valokuva, yhteinen asia jossain, kohtaamisemme vaikka kirjamessuilla... Mikä vain Lumiomppuun liittyvä asia.

3. Kerro kolmanneksi vielä kirjasuosituksesi minulle.

3. Arvonta on kaikille avoin. Lisäpisteitä ei saa mistään some- tai muusta seuraamisesta, koska en kuitenkaan jaksa tarkastaa, että kuka on kirjautunut minnekin.

4. Arvonta päättyy veronpalautuspäivänä 11.12. Ilmoitan voittajan tämän saman postauksen lopussa 12.12. Laiskuuttani arpojana toimii lahjomaton random-sivusto.

Onnea arvontaan!

Loppuun vielä se kaikkein tärkein: lämpimät kiitokseni kaikille teille, jotka olette tavalla tai toisella kulkeneet Lumiompun mukana. Toivottavasti tämä lukumatka jatkuu! Sydän!



Lisäys 12.12. Voittaja on...

... 13. kommentin kirjoittanut Arja. Onnea! ♥

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot - minun ehdokkaani

Hieman ennen vuodenvaihdetta listasin viime vuonna syystä tai toisesta mieleeni jääneitä lukuelämyksiä. Osa niistä oli kirjavuoteni parhaimpia, osa muuten vain viehättäneitä, osa suoranaisia pettymyksiä. Nyt sitten aika olla armottomampi ja valita mielestäni parhaimmat vuonna 2016 ilmestyneet kirjat. On Blogistanian äänestysten aika.

Äänestyksessä voi antaa ääniä aina kolmelle kirjalle kategoriaa kohden. Paras kirja saa kolme pistettä, toiseksi tullut kaksi ja kolmanneksi tullut yhden pisteen.

Blogistanian Finlandia

Blogistanian Finlandiaa emännöi Krista. Hänen blogistaan voitte seurata muiden bloggaajien antamia ääniä ja huomenna lauantaina aamulla klo 10 tarkastaa, mikä kirja voittaa Blogistanian Finlandian 2016. Huimaa!

Viime vuosi oli niin huikea kotimaisen kaunokirjallisuuden osalta, että ehdokkaita kolmen kärkeen olisi ollut paljon enemmänkin. Kahden ensimmäisen osalta valintani oli aika selvä, mutta kolmanneksi olisin voinut sijoittaa kaksi tai kolme muutakin romaania: ainakin Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi (jolle ♥) Inkeri Markkulan Kaksi ihmistä minuutissa ja Sinikka Vuolan Replika olisivat voineet olla ehdokkaitani. Päätin antaa ajankohtaisuuden ratkaista.

3 pistettä

Minna Rytisalo: Lempi

Rytisalon taidokkaan tekstin soratie kuljettaa perille pohjoisiin maisemiin Pursuojalle, rakkauteen, hulluuteen ja kaipuuseen - sydämeenkäyvästi ja samalla varmaotteisen tyylikkäästi. Lempi on romaani, joka ei voi jättää ketään lukijaansa kylmäksi. Lempi on kaunis ja hurja niin lauseiltaan kuin sisällöltään.

2 pistettä

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Akvarelleja Engelin kaupungista on surumielinen, kauttaaltaan hieno kirja, joka saa kaipaamaan kävelyä Bulevardilta Ruttopuiston kautta  enaatintorille.

1 piste

Laura Gustafsson: Korpisoturi

Korpisoturi on tärkeä kirja luonnon ja ihmisen suhteesta. Kokonaisuus puhuttelee, elämän sattumanvaraisuus on joko järkyttävän lopullista tai uutta toivoa valottavaa.

Blogistanian Globalia

Blogistanian Globalian tulokset ilmestyvät huomenna Niinan blogiin.

Käännöskaunon osalta omat suosikkini oli melko helppoa valita, vaikka olisi näihinkin ehdokkaisiini tunkua ollut. Näistä kolmanneksi sijoittamani yllätti minut itsenikin, mistä olen vain iloinen. Sen enempää selittelemättä, kolme hienoa romaania:

3 pistettä

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Loistava ystäväni on juonivetoinen, muttei yksioikoinen, vaan silkkaa lukunautintoa: Ystävyyden kuvauksen rinnalla kulkee tarina ihmiselon kurjuudesta ja kirkkaudesta sekä sodanjälkeisestä Italiasta. Ferrante saa sekä romaanihenkilönsä että Napolin elämään tavalla, että jatko-osaa odottaa uteliaana ja ennen kaikkea innokkaana. 

2 pistettä

Colm Tóibín: Nora Webster

Nora Webster on tyylikkään vähäeläinen, haikea ja arjen selviytymistä painottava. Ja juuri siihen, arkeen, mahtuu se koko maailma, joka yhden naisen elämässä tarpeen on.

1 piste

Deborah Levy: Uiden kotiin

Uiden kotiin on tiivis, mutta merkityksiä täynnä. Se on unenomainen ja veitsenterävä pienoisromaani, joka sopii luettavaksi sellaisena päivänä, jolloin ilmassa väreilee orastava helle, mutta aurinkoa ei näy; Päivänä, jolloin väsymys painaa jalkoja, mutta raukea mieli kaipaa jotain älyllistä. 

♥

Blogistanian Tiedossa ja Juniorissa en tällä kertaa äänestä. Tiedossa työsyistä, työskentelenhän itsekin tietokirjojen parissa. Juniorissa siksi, etten tullut bloganneeksi kovin monesta lasten- tai nuortenkirjasta, vaikka niitä paljon lasteni kanssa luen.

Blogistanian Tietoa emännöi Jonna, Junioria taas Notkopeikko.

Nyt jännäämään muiden kirjabloggaajien asettamia ehdokkaita ja ennen kaikkea voittajia.

101 kirjaa ja muita kirjavuoden suunnitelmia

Joululoma oli ja meni, arki alkoi. Lomalla luin kolme ja puoli kirjaa, joista aion myöhemmin blogata – ja tietenkin lukea sen puolikkaan loppuun. Nyt kuitenkin luon katsauksen alkavaan vuoteen, jolta voi odottaa paljon. Lumiset ja naavaiset kuvat otin joulun aikaan synnyinseudullani Savossa.

Yle Kirjojen Suomi – 101 kirjaa

Tänä vuonna Yle juhlistaa satavuotiasta Suomea 101 kirjalla. Kirjojen Suomi -hankkeessa on nyt yli 80 kirjabloggaajaa. Minä tulen kirjoittamaan blogiini kahdesta kirjasta: 31.1. ja 2.11. Lisäksi keskustelen radiossa Kreetta Onkelin Ilosesta talosta yhdessä Leena Huovisen ja Nadja Nowakin kanssa. Ohjelma on kuunneltavissa jo nyt. Muistuttelen näistä kirjoista uudelleen hieman myöhemmin. Kannattaa seurata 101 kirjaa -hanketta heti alusta saakka.

Mitä eri kirjat kertovat Suomesta aina kukankin ajankohtana? Nadja Nowakin ja Seppo Puttosen valitsemat kirjat eivät välttämättä noudata kirjallisuushistorian kaanonia, vaan mukana on yllätyksiä. Uskon, että tulen poimimaan listalta monia lukuvinkkejä. Kirjalistaan voitte tutustua täällä.

Lukuhaasteet

Vuoteen mahtuu muitakin kiinnostavia kirjahaasteita tai -tapahtumia. Olen aika huono osallistumaan lukuhaasteisiin. Innostun kyllä useista, mutta jätän ne helposti kesken. Tänä vuonna Helmet-lukuhaaste vaikuttaa niin hauskalta, että aion kokeilla. Uskoisin, että saan melkein kaiken lukemani mahtumaan johonkin haasteen kohtaan.

♥

Tammikuun lopussa on myös kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika. Yöpöydän kirjojen Niina emännöi haastetta nyt. Tähänkin aion osallistua, mutta en vieläkään tiedä minkä kirjan tulen lukemaan. Viime kesänä luin Alastalon salissa, nyt sydäntalvella varmastikin jotain lyhyempää.

 Tapahtumat

Syksy on kirjamessujen kulta-aikaa, mutta nyt keväälläkin on luvassa monenlaista. Kaksi takuuvarmaa tärppiä ovat Baba Lybeckin Kirja vieköön -kirjallisuusillat sekä Helsinki Lit.

Kirja vieköön! saa ensi-iltansa 18.1., jolloin Savoy-teatterissa ovat Baba Lybeckin lisäksi keskustelemassa Jörn Donner, Tarja Halonen, Tellervo Koivisto, Petri Tamminen ja Anu Partanen. Ilta on täynnä elämyksiä, sillä tilaisuuden aikana näyttelijät Laura Malmivaara, Taisto Oksanen ja Pekka Strang esittävät osia keskusteltavista teoksista. 

Huomatkaa tapahtumaan liittyvä arvonta täällä! Palkintona on sarjaliput tapahtumaan.

♥

HelsinkiLitistä on kahden edellisvuoden perusteella tullut kirjallisuustapahtumarakkaani. Tämän vuoden toukokuuta onkin ilo odottaa, sillä lavalle nousee muun muassa Orhan Pamuk. Odotan mielenkiinnolla koko ohjelman julkistamista.

♥

Kesällä on tulossa vielä kirjabloggaajien runotempaus, mutta siitä lisää tuonnempana.

Lukukevät 2016

Entä ne kirjavinkit? Joinakin vuosina olen listannut lukutärppejäni uudelle vuodelle. Nyt en sitä tee. Olen toki eri kustantamojen kevätkuvastoihin tutustunut ja muutaman (lue: useita) pakko lukea -kirjan löytänyt (ok, ainakin Haahtelan uusin, Han Kangin Vegetaristi, Yanagiharan Pieni elämä, Ferranten Napoli-sarjan toinen osa, kiinnostavia esikoisia jne.), mutta katsotaan nyt mitä kaikkea uusi kirjavuosi tuo mukanaan. Varmasti pinokaupalla kiinnostavia uutuuksia ja toisen mokoman vanhempia teoksia. 

Mietin myös, että palauttaisin teemaviikot Lumiomenaan. Aiemmin olen pitänyt muun muassa Keltaisten kirjojen, kauhukirjojen ja huonojen kirjojen viikot. Sellaistakin pohdin, että olisi hauska sukeltaa oman elämäni tärkeisiin kirjoihin ja kirjoittaa verkkaisella tahdilla vaikkapa lapsuuden, nuoruuden, äitiyden ensivuosien ym. ajankohtien kirjoista. Saa nähdä, miten käy. Tässä vaiheessa vuotta voi aina innolla suunnitella!

Näillä lukukaavailuilla kohti uutta vuotta. Olkoot se kirjaisa jokaiselle.