Blogistanian
palkinnot ovat taas täällä! Tai ei nyt suoraan täällä Lumiompussa, vaan eri puolilla
kirjablogistaniaa, kun monet bloggaajat pistävät viime vuonna ilmestyneitä kirjoja
paremmuusjärjestykseen. Hurraa! Tänään on äänestyspäivä, voittajat julkaistaan eri
kategorioiden emäntäblogeissa huomenna maanantaina 5.2. klo 10.
Kirjavuoden
parhaimpien valitseminen on tietenkin vaikeaa, muttei mahdotonta. Siksi
sanon – jälleen kerran – että tänään Blogistania-listani näyttävät tältä, viikon
kuluttua sijat saattaisivat olla toisenlaisia:
Blogistanian Finlandia
Vuoden
parhaimmat kotimaiset. Finlandiaa emännöi Hurja Hassu Lukija -blogi, joten
klikatkaa tuloslaskennan jälkeen sinne.
3
pistettä
Rosa
Likson: Everstinna
(Like)
Kovan luokan romaani. Kirjailija Annikki Kariniemen elämäntarinaa fiktiona kertova teos vie mukanaan, asettaa ihmisen pienuuden ja suuruuden vastakkain ja saa väistämättä lukijan asettumaan ristiriitaisen ihmisen nahkoihin silloinkin, kun keskeishenkilön aatemaailma ja kokemukset ovat kaukana omista. Tämä jos mikä kertoo Everstinnan voimasta. Liksomin romaani on ihan helvetin hyvä kirja.
2
pistettä
Ben Kalland: Vien sinut kotiin
(Atena)
Kallandin kerronta ei notkahda hetkeksikään. Draaman kaari on täyteläinen. Lauseet kulkevat vaivatta, juoni vetää lukijan mukaansa. Haikea ja kipeä tunnelma lepattelee sydänalassa. Kertojana toimiva Markus muistelee niitä hetkiä, jotka nyt tuntuvat merkityksellisiltä. Markuksen elämän fragmenteista muodostuu ehjä ja kaunis romaani.
1
piste
Anneli
Kanto: Lahtarit (Gummerus)
Lahtarit ei päästä lukijaansa helpolla. Ei
rakenteeltaan, ei kieleltään eikä varsinkaan teemaltaan. Ottaa oman aikansa
päästä sisälle Lahtarien maailmaan, mutta kun sinne pääsee, kokee jotain
pysäyttävää ja ravistelevaa. Sota on aina raakaa ja kaoottista, voittajatkaan
eivät ehjinä säily.
Blogistanian
Globalia
Parhaat
ulkomaiset kaunokirjat. Globaliaa
emännöi Oksan hyllyltä -blogi.
3
pistettä
Hanya
Yanagihara: Pieni elämä (Tammi)
Yanagirahan
romaanin suuri tarina on järkyttävä, mutta elämä on järkytystä
moniulotteisempaa. Keskeishenkilöistä alkaa välittää, heistä kantaa huolta,
heidän puolestaan toivoo parasta. Pieni
elämä osoittaa, että rakastaminen voi olla helpompaa kuin rakkauden
vastaanottaminen. Mammuttimainen romaani sukeltaa syviin vesiin, joista ei ole
poispääsyä, mutta kun veden pintaa katsoo, siellä väreilee myös kohti
kurottavaa valoa.
2
pistettä
Zadie Smith: Swing Time
(WSOY)
Swing Time on silkkaa lukemisen iloa. Smith kirjoittaa vetävästi ja älykkäästi ja antaa lukijalle ihmisen kokoisen suurromaanin. Ehkä parasta ovat Smithin havainnot, armottoman tarkkanäköiset ja kuitenkin kauniit.
1
piste
Kätlin
Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia
(Fabriikki)
Kaldmaan kokeellinen
romaani on kiehtova, omalaatuinen. Islannissa
ei ole perhosia vaatii, jos ei kärsivällisyyttä, niin ainakin tarinaan ja
kielellä leikittelyyn heittäytymistä. Kaldmaan teksti etenee, riippuu ja
pysähtyy, kiihdyttää. Ja sitten se taas pysähtyy, pysähtyy tekstinä, vaikka tarina itse saa
painoa. Kaiken Kaldmaa nivoo taianomaisella tavalla romaaniksi, jonka tahdissa
lukija paitsi sulkeutuu romaanin ihmeelliseen maaperään, myös hengittää kielen
rytmiä, tässä ja nyt, silloin ja kohta.
♥
Blogistanian palkinnoissa on myös Kuopus- ja Tieto-kategoriat. Itse en äänestä kummassakaan, koska työni puolesta toimitan tietokirjallisuutta ja satunnaisesti lastenkirjojakin. Kehotan tietenkin kaikkia lukemaan niin tietoa kuin lasten- ja nuortenkirjallisuutta: millaisia maailmoja niistä löytyykään!
Blogistanian Kuopusta emännöi Yöpöydän kirjat -blogi ja Tietoa Hannan kirjokansi -blogi.







