~Andreï Makine: Ranskalainen testamentti~

Charlotten ympärillä leijui näkymätön aura läpi koko sen menneisyyden, joka heräsi henkiin meidän savuisessa keittiössämme. Lumoutuneena ja hämmästyneenä mietin: "Nainen odottelemassa kuukausikaupalla kuuluisaa kello kolmen lyöntiä kuuraisen ikkunan äärellä on sama salaperäinen ja kuitenkin läheinen olento, joka oli kerran nähnyt hopeisia simpukkapikareita neuillyläisessä kahvilassa!".

Joskus käy niin, että kohdelle osuu hyvä kirja, jonka lukee ja jonka hienouden tajuaa, mutta josta ei saa irti sitä, mitä odottaa. Minulle kävi näin Andreï Makinen Ranskalaisen testamentin (WSOY1996; Le testament Francais 1995) kanssa kymmenkunta vuotta sitten. Sain kirjan lahjaksi ystävältäni, joka rakastaa Makinea. Olin etukäteen päättänyt - ei, vaan tiesin sen - että pitäisin Makinesta, mutta toisin kävi. Vaikka kirjassa olivat kaikki ne elementit, joista kaunokirjallisuudessa pidän, en päässyt kirjan maailmaan. Päätin nyt antaa Ranskalaiselle testamentille uuden mahdollisuuden.

Siperiassa, (kuvitteellisessa) Saranzan kaupungissa aron laidalla Andreï Makinea muistuttava poika istuu isosiskonsa kanssa parvekkeella ja kuuntelee ranskalaissyntyisen isoäitinsä Charlotten muistoja tämän menneisyydestä vanhassa kotimaassa. Pojan mielessä Ranska ja ranskalaisuus sekoittuvat venäläis-siperialaiseen arkeen. Neuillyn kylä sekä Pariisilaiset talot ja katedraalit saavat pojan ajattelemaan kuvitteellista Atlantis-Ranskaa, jossa kristallikruunut loistavat izbojen mustuneissa hirsikatoissa. Charlotten matkalaukku pitää sisällään konkreettisempaa sisältöä valokuvien muodossa. Valokuvissa tsaari ja tsaaritar poseeraavat Seinen rannalla kuin aavistaen myöhemmän kohtalonsa.

Charlotte on erilainen kuin asuinalueen muut mummot, babuskat. Hän ei kuulu heidän joukkoonsa, mutta mahtuu siihen. Samaan tapaan poika ei kuulu koulutoveriensa joukkoon. Hän on neuvostokansalaisenakin liian ranskalainen ja liian kiinnostunut Baudelairen ja Hugon kirjoista, että sopisi mukaan vilkkaaseen poikajoukkoon. Tämä ikuinen ulkopuolisuus tulee leimaamaan hänen elämäänsä niin Venäjällä kuin myöhemmin Ranskassakin.

Makinen kieli on kaunista ja soljuvaa. Hänen kertojanäänensä mukana lukijan on mahdollista siirtyä siperialaiselta babuskapenkiltä kohti linnunradan fosforihohdetta, tulla uhanalaisten saigojen pelastamaksi, tuntea arotuuli ja maistaa pariisilaisia herkkuja. Voi kokea ensirakkauden ja orastavan seksuaalisuuden, maailmansotien lohduttomuuden ja väkivallan mielettömyyden. Ja edelleen on mahdollista olla läsnä jossain ihmeellisessä maailmassa, joka muodostaa sillan kahden niin kaukaisen maailman, Ranskan ja Venäjän, Charlotten muistojen ja pojan arjen, välille.

Minut oli siirretty suureen eurooppalaiseen pääkaupunkiin, missä käännyin tarkastelemaan oman valtavia vehnäpeltoja ja lumisia tasankoja kuun loisteessa. Näin Venäjän ranskalaiset! Olin muualla. Poissa venäläisestä elämästäni. Ja ristiriita oli niin kipeä ja samalla haltioittava, että jouduin sulkemaan silmäni. Pelkäsin, etten enää tulisi tolkkuihini vaan jäisin pariisilaiseen iltaan. Siristin silmiäni ja vedin syvään henkeä. Öisen aron kuuma tuuli levisi minuun taas.

Työssäni olen viime aikoina pyöritellyt kuvitteellisen ja oikean (mitä ne sitten ovatkin) yhteisöllisyyden ja hieman muistitiedonkin ideaa. Ranskalainen testamentti sai minut ajattelemaan kuviteltuja muistoja. Voiko sellaisia olemassa? Ja jos voi, niin voivatko ne olla jaettuja? Joskus kuviteltu voi olla enemmän totta kuin todistettavasti tapahtuneet asiat. Näin ollen pariisilainen ylimystö voi hyvinkin saada ylleen siperialaisen arokansan tummat vaatteet ja Pariisin hienoin talo olla tehty hirsistä. Tärkeintä on uskoa muistin muovaamiin tarinoihin, jotka voi kuulla iltaisin lampun syttyessä.

Olen onnellinen siitä, että kymmenen vuoden takaiset, silloin täyttymättömät ennakkokäsitykseni Makinen tekstin hienoudesta pitivät sittenkin paikkansa. Ranskalainen testamentti on kuin uni, joka on samaan aikaan etäinen ja vieraannuttava ja silti niin läsnäoleva, kirkas on puhtaan peilin pinta.

*****-

Ranskalaisesta testamentista ovat kirjoittaneet ainakin Zephyr ja Ilse.