Viikon nainen

Kotimainen keskiviikko on tällä viikolla kotimainen torstai tai perjantai. Viime syksynä kirjoitin viikon miehestä. Nyt on aika nostaa esille viikon nainen. Hän on Tori Amos, jota olen ihaillut 1990-puolivälistä saakka. Aluksi olin fani muiden joukossa, sitten sain työasioissakin tarkastella häneen liittyviä merkityksiä ja nyt olen taas onnellinen rivifani.

Amos konsertoi illalla Helsingissä ja vaikka olen ihaillut hänen musiikkiaan jo yli viidentoista vuoden ajan, osallistun ensimmäistä kertaa hänen konserttiinsa. Voi että, ihan jännittää! Illasta on muutenkin tulossa vilkas, sillä ennen konserttia menen erääseen kirjalliseen tilaisuuteen. Tällainen kotihiiri ja kotityöläinen menee varmaan ihan päästään pyörälle moisesta aktiivisuuspiikistä.

Tori Amosin tuorein levy Night of the Huntes (kansi kuvassa keskellä) on erikoisen kiinnostava, sillä saksalaisen klassisen musiikin levy-yhtiön Grammophonen julkaisema levy kertoo modernin rakkaustarinan, joka paljastuu matkalla Irlannin myyttiseen menneisyyteen. Levyllä Amos varioi Chopinin ja Satien kaltaisten mestareiden töitä yhdistäen ne omiin sävellyksiinsä sekä sanoituksiinsa.

Kuunnelkaa levyltä vaikka kappale Carry (Youtube).

Musiikillista ja totta kai kirjallistakin keskiviikkoa!

~Tänään~

Hyvää sadatta naistenpäivää! Kuvittelin, että tänään tuon blogiini Susan Fletcherin erinomaisen Meriharakat, mutta sen lukeminen on vielä hieman kesken. Nimittäin nyt tämän naisen tarvitsee keskittyä omaan työhönsä ja saada valmiiksi eräs sen osio, jossa pohdin hieman vanhaa kotipaikkakuntaani, mutta myös monia muita yhteisöllisyyden yläkäsitteen alle mahtuvia aspekteja.

Naistenpäivä on tarpeellinen niin kauan kuin maailmassa on minkäänlaista sukupuoleen tai kulttuuriin liittyvää epätasa-arvoa.

Suosikkilaulajani Tori Amos laulaa Joe Jacksonin kappaletta Oikeista miehistä, jossa todetaan seuraavaa:

Man makes a gun
man goes to war
man can kill and man can drink
and man can take a whore
kill all the blacks
kill all the reds
if there's war between the sexes
then there'll be no people left

and so it goes, go round again
but now and then we wonder who the real men are

P.S. Koska tämä on olevinaan pääosin kirjablogi, voitte kurkata omat naisten kirjoittamat 60 suosikkikirjaani täältä.

~Tori Amosilla on asiaa~

Lumiviikkoni piti päättyä kauniisti kuvitettuun lastenkirjaan, mutta aloin tänään lukea kirjaa, joka on niin voimakas, etten juuri nyt voi kirjoittaa siitä ihanasta kuvakirjasta. Säästän sen rankemman kirjan  jälkeen. Monet kirjoja tästä blogista hakevat arvaavatkin ehkä, mitä olen lukemassa. Laulaja Tori Amos johdattakoot teidät aihepiiriin.

yes i wore a slinky red thing
does that mean i should spread
for you, your friends
your father, mr ed

it was me and a gun
and a man on my back
but i haven't seen BARBADOS
so i must get out of this
- Me and a Gun -

Silläkin uhalla, että tulen ulos jostain tekstinjulkaisukaapista, niin kerron tuntevani nämä toriaiheet melkein kuin omat taskuni. Rankka, verevä, eksentrinen, kuulas, raikas, keijumainen, hullu, taiteellinen, katebushmainen ja omaperäinen ovat adjektiiveja, jotka on usein liitetty Amosiin. Hän saattaa samassakin kappaleessa laulaa Marilyn Monroesta, paholaisesta, pitsasta ja lomaparatiiseista, mutta osaa myös tiivistää, ilmaista selkeästi ja intensiivisesti. Hyvinkin erilaisten teemojen joukosta Amosin laululyriikoista nousee esiin kolme ylitse muiden:  eri uskonnot (Amos on metodistipapin tytär), tasa-arvo ja ihmisoikeudet (Amos on juuriltaan osin cherokee) sekä naisiin kohdistuva väkivalta.

at least when you cry now
he can't even hear you
when chickens get a taste of your meat
when he sucks you deep
sometimes you're nothing but meat
- Blood Roses -

Seksuaalisen väkivallan uhreja Amos on auttanut paitsi käsittelemällä aihetta lauluissaan ja esiintyessään tarkoituksella provosoivasti, myös eräänä RAINN-järjestön alullepanevana voimana. Suomessa vastaava järjestön on tämä.

Amosin kappaleista, joita olen siteerannut, Blood Roses on monimerkityksellinen, mutta Me and a Gun kertoo laulajattaren omasta elämästä.

Kuvat Googlen kuvahaulla, videot You Tubesta.

~TORI AMOS: BOYS FOR PELE~

Maaliskuun levyni on jo vuosien ajan ollut Tori Amosin Boys For Pele, jonka opiskeluaikanani ostin kummitädiltäni saamallani rahalla itselleni 23-vuotislahjaksi päivälleen neljätoista vuotta sitten (1996). Levy oli tuolloin tuore, vasta muutamaa viikkoa aikaisemmin julkaistu. Olin jo aikaisemmin kuunnellut Under The Pinkiä (1994), josta sittemmin tuli oma Amos-suosikkini.

Caught A Lite Sneeze-videon näkeminen Ylen Lista-ohjelmassa sai minut nauliintumaan television ääreen. Halusin tietää enemmän tuosta kauniilla äänellä laulavasta naisesta, joka videossa leijaili Niagaran putousten yllä. Sittemmin löysin itsestäni Tori Amosin-fanin, torittajan, tutustuin moniin muihin faneihin ja vielä myöhemmin pääsin hyödyntämään Amosin tuotantoa ihan ammatillisestikin. Nyt pikkulapsiperheen arkea eläessäni irtisanoudun fanittamisesta enkä ole ollut kauhean innostunut Amosin uusimmista levyistä, mutta kuuntelen niitäkin, koska Tori luultavasti kulkee mukanani tavalla tai toisella läpi elämäni. Ja maaliskuussa kuuntelen Peleä.

Yli 70-minuuttinen Boys for Pele on rakennettu romaanikirjan muotoon. Levy jakautuu eri osiin, laajoihin lukuihin, jossa epilogimaiset lyhyet kappaleet edeltävät pitkiä, keskenään samatunnelmaisia lauluja. Autioituneessa irlantilaisessa kirkossa äänitetyllä albumilla soivat niin flyygeli, cembalo kuin urkuharmooni sekä yhtä lailla taustalla irlantilaisen kirkon kellot sekä härän mylvintä. Tori Amos ei päästä kuulijaansa helpolla tarinoidensa eikä säveltensä osalta. Kappaleissa vilahtelevat niin Marilyn Monroe ja Joe DiMaggio, Lucifer, Muhammed, itsemurhan tekevä Marianne, Anne Boleyn, entiset rakastajat, aaveet kuin iowalainen nunnakin. Laulujen tunnelmat vaihtelevat surullisen kauniista Horses-kappaleesta rajuun Blood Rosesiin ja monikerroksisesta Caught A Lite Sneezestä sävekulultaan lastenlaulumaiseen Mr Zebraan.

 Boys for Pele ei missään nimessä ole musiikkia kaikille. Amosin ääni voi tuntua sietämättömältä, lyriikat sekavilta ja näkökannoiltaan vierailta tai vääriltä sekä syvälle sukeltava soitto katkonaiselta ja mielettömältä. Jos on Pelen löytänyt, voi levyn parissa tehdä löytöretkiä vielä vuosikymmenten ajan. Sen uskallan sanoa, vaikka levyn julkaisusta on vasta neljätoista vuotta. Tässä on levy, joka on tehty vereslihalla, ajatuksella ja kiihkolla; Tässä on levy, joka menee syvälle.

Tori Amos (s. 1963) on Yhdysvalloissa syntynyt Englannissa asuva laulaja-lauluntekijä, joka säveltää, sanoittaa ja tuottaa itse musiikkinsa. Yhden lapsen äiti aloitti pianonsoiton jo kaksivuotiaana, mutta nousi kuuluisuuteen vasta 1991 omaelämäkerrallisella levyllään Little Earthquakes. Amos on metodistipapin tytär, jonka suonissa virtaa äidinpuoleista cherokeeverta. Amosin tausta sekä muutamat rankat elämänkokemukset kulkevat hänen tuotantonsa punaisena lankana, mutta mukana on myös historian ja taiteen naishahmoja, leikkimieltä, sopivasti hölynpölyä sekä mytologiaa. Lisätietoa saa elämäkertateoksesta Tori Amos. Piece by Piece (2005).

~TORI AMOS: MIDWINTER GRACES~

Koska kyse on suosikkilaulajastani, on pieni hyppäys kirjoista musiikin maailmaan toivon mukaan sallittua. Tori Amosin joulu/talvilevy Midwinter Graces on suoraan sanottuna rumasta kannestaan huolimatta eräs vuoden kauneimmista levyistä. Amosin ääni ja piano sekä cembalo soivat kauniisti ja kuulija johdattuu musiikin mukana tunnelmalliseen, ehkä jopa hieman uniseen talvimaisemaan, joka on samaan aikaan surrealistinen ja kirkas.

Vanhana Amosin ihailijana olen erityisen mieltynyt levyn suhteen siihen, että Amos ikään kuin palaa alkujuurilleen. Levyltä on turha kikkailu karsittu pois ja Amosin vahva ääni sekä erinomainen soittotaito nousevat oikeuksiinsa. Levyn kappaleista suurin osa on vanhoja, perinteisiä englantilaisia joululauluja, mutta mukana myös Amosin itsensä tekemiä uusia kappaleita. Itse pidän enemmän ensin mainituista.

Amosta tuntemattomille voisin pikaisesti esitellä laulajattaren elämää ja tuotantoa. Englannin Cornwallissa nykyisin asuva Tori Amos syntyi Yhdysvalloissa 1963 metodistipapin ja kotirouvan perheeseen. Hän alkoi soittaa pianoa jo kaksivuotiaana, mutta nousi kuuluisuuteen hyvin henkilökohtaisella levyllään Little Earthquakes 1990-luvun alussa. Pianoa, cembaloa ja urkuja soittava Amos säveltää, sanoittaa ja tuottaa valtaosan musiikistaan itse. Hän käsittelee kappaleissaan raskaitakin aiheita aina seksuaalisesta väkivallasta keskenmenoon, uskonnosta historian naishahmoihin sekä myös elämän seesteisiin, onnellisiin äitiyden tai onnistuneen parisuhteen kaltaisiin teemoihin. Osa kappaleista on sanoitustensa osalta hölynpölyä, osa taas tarjoaa runsaasti tarttumapintoja eri elämäntilanteisiin.

Oma suosikkini Midwinter Graces-levyltä on itselleni ennestään tuntematon kappale Holly, Ivy and Rose, jossa Amosin kyky tehdä perinteisestä (trad.) uniikkia nousee hyvin oikeuksiinsa. Äitinä pidän myös Amosin yhdeksänvuotiaan tyttären Natashyan (Tashin) osuudesta kappaleessa. Kappaletta voi kuunnella YouTubessa. Youtubesta löytyvät lähes kaikki levyn kappaleet, joista omia suosikkejani ovat myös Candle: Coventry Carol sekä Amosin oma kappale Pink and Glitter. Kaikkien makuun Tori Amos ei varmastikaan ole, mutta hänen musiikkinsa vanhojen ystävien ohella myös talvea rakastavat pitänevät levystä.