~Pakko saada!~

Joku sanoi lukemisen olevan vaarallista. Minä melkein julistan kirja(lliset)blogit vaarallisiksi, koska aina toisinaan niistä suorastaan pomppaa esiin kirja, joka on pakko lukea oitis. Ja vaikka suomalainen kirjastolaitos on maailman paras, ei kaikkia kirjoja saa sieltä käsiinsä heti. Tämä taas tietää ainakin omalla kohdallani reissua kirjakauppaan, josta en voi poistua tyhjin käsin. Tällaisia "pakko saada"-kirjoja ovat olleet muun muassa Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja sekä Muriel Barberyn Siilin eleganssi, joihin tutustuin Leena Lumen blogissa. Ilsen ja Joanan blogeista sain tietoa skotlantilaisen Andrew Nicollin romaanista Rouva Agathen rakkaus, jonka kannoin tänään melkein riemusaatossa kotiin.

Hyvissä kirjoissa ei raha mene hukkaan, mutta perustelen ostoksiani kaikesta huolimatta. Ensi viikko on viimeinen lomaviikkoni, mikä tuntuu suloisenhaikealta ja jonka aikana tahdon lukea jotain suloista (ja kentis haikeaa).

Kirjojen ohella toinen heikko kohtani ovat rihkamakorut. Kuvan ruusukorun löysin lapsuuteni kotipaikkakunnalta Pohjois-Savosta, jonne on avattu pieni sisustuskauppa. Joskus on vaikea vastustaa kiusausta.

Millaisia pakko saada-asioita teillä muilla on?

PS. Tukholman kuvia sekä pari kirja-arviota koetan saada tänne pian. Nyt haikailen sitä, että missaan Torin Porissa ja fiilistelen kirjojeni parissa.

~NÄPERTELYÄ~

Koko viikon olen ollut pakotettu pysymään pääosin sisällä; Alkuviikolla kuopukseni oli kuumeinen, tämän jälkeen mieheni ja minä sairastuimme molemmat ja eilen esikoisellani oli lämpöä. Kaiken kukkuraksi kuopus sairastui uudelleen ja poika saikin antibiootit korva- ja silmätulehdukseen. Jospa sairastelu menisi ohi nyt viikonlopun mittaan ja ensi viikolla koko perheellä olisi uusi, uljas arki ;)

Sisäpäivät ovat koetelleet meitä kaikkia: Lapset eivät ole juurikaan päässeet ulos, vaikka lasten Panadolin voimin energiaa kyllä olisi riittänyt. Itse taas en ole jaksanut päänsärkyni vuoksi lukea enkä edes katsoa elokuvia. Maanantaina, jolloin en vielä ollut flunssainen, innostuin kuitenkin tekemään korun. Ostin melkein omenakarkkeja (onko sellaisia olemassa?) muistuttavia vihreitä lasihelmiä jo kesällä ja yhdistin ne rikki menneen oliviinikoruni helmiin. Suureksi harmikseni en osaa tehdä käsitöitä kovinkaan hyvin, mutta korujen näprääminen on palkitsevaa ja nopeaa puuhaa:





Niin kipeä en ole koskaan, ettenkö ehtisi tai jaksaisi leipoa jotain. Eilen teimme tyttäreni kanssa amerikkalaisia suklaamuffinseja. Onneksi ehdin syödä niitä eilen muutaman, koska tänään en nuhan vuoksi maistaisi lainkaan tuota ihanaa supersuklaista makua:




Tervettä viikkoa kaikille <3