Richard Powers: Suopeus
Kustantaja: Gummerus 2011
Alkuteos: Generosity 2009
Suomennos: Raimo Salminen
Kansi: Sampsa Voutilainen
Sivuja: 430
Romaani, Yhdysvallat
Russel makaa pimeässä sängyssään ja käy läpi illan keskustelua. Luova tietokirjoittaminen virtaa hänen päänsä läpi. Hänen on noustava sängystä neljän tunnin kuluttua tehdäkseen pitkän matkan takaisin päivävuoroon editoijaksi. Matkittuaan nukkumista neljäkymmentä minuuttia hän kääntää kylkeä ja sytyttää valon. Hänen päiväkirjansa odottaa yhä yöpöydällä. Hän tekee kiihtyneiden metromuistiinpanojen alle lisäyksen: Thassadit on taatusti maailman onnellisin pakolainen.
Russel Stone on chicagolainen luovan kirjoittamisen opettaja, jonka pitämälle kurssille osallistuu muun muassa Thassadit Amzwar -niminen nainen. Algeriasta pakolaisena tullut Thassa on kokenut hirvittäviä asioita, mutta sätelee ihmeellistä valoa. On kuin hän olisi aina onnellinen, ja Thassa saakin opiskelutovereiltaan lempinimen neiti Suopea. Moinen onnellisuus tuntuu mahdottomuudelta, minkä vuoksi Thassa, hänen onnensa ja hänen geeninsä saavat peräänsä kokonaisen joukon ihmisiä geenitutkijasta median edustajiin. Puolet maailmasta haluaa tietää, mikä on Thassan geenien salaisuus. Voiko tiede selvittää onnellisuuden geenit ja mitä se merkitsee ihmisyksilölle, mitä kokonaiselle kansakunnalle?
Olen jo kauan halunnut lukea Richard Powersia. Suopeus (2011) tuli vastaan tammikuun kirja-alessa. Kirjasta lukemani myönteiset blogiarviot sekä Powersin maine taidokkaana ja ennen kaikkea älykkäänä ja lämpimänä kertojana kiehtoi. Ja maineensa veroinen kertoja hän onkin, samalla myös huomattavasti haastavampi kuin ennakkoon kuvittelin.
"Kun luulee tietävänsä mitä katselee, pitää katsoa vielä tarkemmin."
Suopeus on paljon. Se on vaikea, kiehtova, ärsyttävä, mukaansatempaiseva ja omalaatuinen romaani. Powersin teksti vaatii lukijaltaan melkoisesti, mutta antaa ehkä vieläkin enemmän. Linnean ja Suketuksen tavoin luin varmaan liki sata sivua ennen kuin pääsin kirjaan sisälle. Sen jälkeenkään Powers ei päästänyt helpolla. Kaikkea on niin paljon: aluksi liikaakin ihmisiä, mutta heihin tutustuu kirjan edetessä, runsaasti luonnontieteen ja kirjallisuuden teoriaa sekä valtavasti uusia näkökulmia. Powers avaa lukijalleen kromosomiparien ja DNA-ketjujen toimintaperiaatteita erottamattomana osana romaaniaan, mutta silti niin, että kaltaiseni humanistipoloinen joutui pinnistelemään. Menen sen verran yksityiselämäni puolelle, että olen kiitollinen luonnontieteilijämiehestäni, joka Suopeutta lukematta avasi kirjan käsitteistöä minulle. Suopeudessa on kuitenkin suuri ja hyvä tarina, jonka ansiosta luin romaanin mielelläni.
Olisin nimittäin voinut hukkua kaiken runsauteen, ellei Powers olisi niin taitava, niin älykäs kirjoittaja. Kuten Erja toteaa, Suopeus on mieleenkiintoinen ja yllätyksellinen teos. Olen samaa mieltä kuin Minna, jonka mukaan Powersin romaani on kirja isolla koolla. Osin Powers tuo mieleeni Jonathan Franzenin: Powersin tekstissä on samaa tarkkanäköistä amerikkalaisen yhteiskunnan kuvausta, samanlaista Dostojevskiltä perittyä ihmisyyden tutkistelua ja taipumus kirjoittaa laajasti. Suopeus saa myös pohtimaan asioita, joihin ei ole vastausta. Kun Franzen pohtii vapautta, nostaa Powers esiin klassisen kysymyksen siitä, mitä ihmisyys on. Miten se syntyy? Geenit määrittelevät olemuksemme, mutta entä kun DNA:takin voi muokata? Suuren kysymyksen rinnalla Suopeudessa on pienempää yhteiskunnallista kantaaottavuutta, ironiaa tai satiiria sekä kauneutta ja koskettavuutta. Kauneuteenkin Powers sisällyttää ironiaa ja metatasoja, sillä esimerkiksi lause ilta on kirkas, tuuli tulee kuusta ja kirjallisuus on keksitty juuri äsken kielii samaan aikaan uskosta johonkin perimmäiseen hyvään ja samalla siitä, että kaikki tuo hyvä on luettavissa tai katsottavissa sarkastisin silmin.
Suopeus on kirja, johon suhtaudun ristiriitaisesti: ihaillen sitä etäältä. Powersin tapaa nivoa teemoja yhteen, hienoksi ja ehjäksi romaaniksi ei voi kuin kehua, mutta kirjan maailmaan oli vaikea päästä. Suopeudessa tosiasioiden maailma peittoaa kaiken muun, mutta ilo on mahdollista tavoittaa ainakin hetkeksi.
****
