Richard Powers: Suopeus
Kustantaja: Gummerus 2011
Alkuteos: Generosity 2009
Suomennos: Raimo Salminen
Kansi: Sampsa Voutilainen
Sivuja: 430
Romaani, Yhdysvallat
Russel makaa pimeässä sängyssään ja käy läpi illan keskustelua. Luova tietokirjoittaminen virtaa hänen päänsä läpi. Hänen on noustava sängystä neljän tunnin kuluttua tehdäkseen pitkän matkan takaisin päivävuoroon editoijaksi. Matkittuaan nukkumista neljäkymmentä minuuttia hän kääntää kylkeä ja sytyttää valon. Hänen päiväkirjansa odottaa yhä yöpöydällä. Hän tekee kiihtyneiden metromuistiinpanojen alle lisäyksen: Thassadit on taatusti maailman onnellisin pakolainen.
Russel Stone on chicagolainen luovan kirjoittamisen opettaja, jonka pitämälle kurssille osallistuu muun muassa Thassadit Amzwar -niminen nainen. Algeriasta pakolaisena tullut Thassa on kokenut hirvittäviä asioita, mutta sätelee ihmeellistä valoa. On kuin hän olisi aina onnellinen, ja Thassa saakin opiskelutovereiltaan lempinimen neiti Suopea. Moinen onnellisuus tuntuu mahdottomuudelta, minkä vuoksi Thassa, hänen onnensa ja hänen geeninsä saavat peräänsä kokonaisen joukon ihmisiä geenitutkijasta median edustajiin. Puolet maailmasta haluaa tietää, mikä on Thassan geenien salaisuus. Voiko tiede selvittää onnellisuuden geenit ja mitä se merkitsee ihmisyksilölle, mitä kokonaiselle kansakunnalle?
Olen jo kauan halunnut lukea Richard Powersia. Suopeus (2011) tuli vastaan tammikuun kirja-alessa. Kirjasta lukemani myönteiset blogiarviot sekä Powersin maine taidokkaana ja ennen kaikkea älykkäänä ja lämpimänä kertojana kiehtoi. Ja maineensa veroinen kertoja hän onkin, samalla myös huomattavasti haastavampi kuin ennakkoon kuvittelin.
"Kun luulee tietävänsä mitä katselee, pitää katsoa vielä tarkemmin."
Suopeus on paljon. Se on vaikea, kiehtova, ärsyttävä, mukaansatempaiseva ja omalaatuinen romaani. Powersin teksti vaatii lukijaltaan melkoisesti, mutta antaa ehkä vieläkin enemmän. Linnean ja Suketuksen tavoin luin varmaan liki sata sivua ennen kuin pääsin kirjaan sisälle. Sen jälkeenkään Powers ei päästänyt helpolla. Kaikkea on niin paljon: aluksi liikaakin ihmisiä, mutta heihin tutustuu kirjan edetessä, runsaasti luonnontieteen ja kirjallisuuden teoriaa sekä valtavasti uusia näkökulmia. Powers avaa lukijalleen kromosomiparien ja DNA-ketjujen toimintaperiaatteita erottamattomana osana romaaniaan, mutta silti niin, että kaltaiseni humanistipoloinen joutui pinnistelemään. Menen sen verran yksityiselämäni puolelle, että olen kiitollinen luonnontieteilijämiehestäni, joka Suopeutta lukematta avasi kirjan käsitteistöä minulle. Suopeudessa on kuitenkin suuri ja hyvä tarina, jonka ansiosta luin romaanin mielelläni.
Olisin nimittäin voinut hukkua kaiken runsauteen, ellei Powers olisi niin taitava, niin älykäs kirjoittaja. Kuten Erja toteaa, Suopeus on mieleenkiintoinen ja yllätyksellinen teos. Olen samaa mieltä kuin Minna, jonka mukaan Powersin romaani on kirja isolla koolla. Osin Powers tuo mieleeni Jonathan Franzenin: Powersin tekstissä on samaa tarkkanäköistä amerikkalaisen yhteiskunnan kuvausta, samanlaista Dostojevskiltä perittyä ihmisyyden tutkistelua ja taipumus kirjoittaa laajasti. Suopeus saa myös pohtimaan asioita, joihin ei ole vastausta. Kun Franzen pohtii vapautta, nostaa Powers esiin klassisen kysymyksen siitä, mitä ihmisyys on. Miten se syntyy? Geenit määrittelevät olemuksemme, mutta entä kun DNA:takin voi muokata? Suuren kysymyksen rinnalla Suopeudessa on pienempää yhteiskunnallista kantaaottavuutta, ironiaa tai satiiria sekä kauneutta ja koskettavuutta. Kauneuteenkin Powers sisällyttää ironiaa ja metatasoja, sillä esimerkiksi lause ilta on kirkas, tuuli tulee kuusta ja kirjallisuus on keksitty juuri äsken kielii samaan aikaan uskosta johonkin perimmäiseen hyvään ja samalla siitä, että kaikki tuo hyvä on luettavissa tai katsottavissa sarkastisin silmin.
Suopeus on kirja, johon suhtaudun ristiriitaisesti: ihaillen sitä etäältä. Powersin tapaa nivoa teemoja yhteen, hienoksi ja ehjäksi romaaniksi ei voi kuin kehua, mutta kirjan maailmaan oli vaikea päästä. Suopeudessa tosiasioiden maailma peittoaa kaiken muun, mutta ilo on mahdollista tavoittaa ainakin hetkeksi.
****
Richard Powers on yksi maailman laadukkaimpia kirjailijoita. En tiedä, miksi en ottanut Suopeutta lukuun..., sillä Powers on ollut minulle niin vaikuttava kirjailija, että olen maininnut hänen kirjastaan Laulut joita lauloimme: "Laulut joita lauloimme on maailman toiseksi vahvin rasismin vastainen teos. Sen ohitse menee vain Harriet-Beecher-Stowen Tuomo sedän tupa eli alhaisten elämää."
VastaaPoistaPowersin Muistin kaiku teki minusta kertalaakilla suuren kurkifanin, mutta kirja on paljon muutakin kuin kurkia...
Mahtavaa, että olet löytänyt Powersin! Ja on aivan totta, että Powers vaatii lukijaltaan paljon, mutta sitten lukija saa kuitenkin vieläkin enemmän. Laulut joita lauloimnme taitaa olla häneltä helpoin, mutta Muistin kaiku vaati jo keskittymistä. Aion lukea sen vielä uudelleen, sillä kirjassa on kaikkien aikojen paras loppu ikinä.
♥
Leena, tämä oli ensimmäinen powersini ja luulen, että Laulut joita lauloimme voisi olla vielä parempi lukukokemus. Aion siis ehdottomasti lukea sen jossain vaiheessa.
PoistaJo yhden kirjan perusteella tuntuu, että Powersin kirjoissa on aina paljon enemmän kuin niiden kehystarinoissa (joissa niissäkin on jo vaikka mitä).
Koen lievää ärtymystä siitä, että joku on suomentanut tämän minulle kertomatta, ja minä luin kirjan englanniksi.
VastaaPoistaLiina, voi ei, ihan törkeää! Minäkään en muuten olisi tiennyt tästä kirjasta mitään ilman kanssablogisteja.
PoistaMahtavan ja mielenkiintoisen kuuloinen, ja tuo uneton yö -lainaus sai minulta heti sympatiat puoleensa :-)
VastaaPoistaSannabanana, mielenkiintoinen, hieno ja hieman vaikeakin kirja. :)
PoistaPidin tästä tosi paljon, tahtoisin kovasti lukea kaiken muunkin mitä Powersilta on suomennettu, mutta mitä järkäleitä ne ovatkaan! Aina on joku kiire jonkun muun luettavan kanssa, on se kumma.
VastaaPoistaErja, ovat tosiaan melkoisia paksukaisia kirjoiksi! Luulen, ettei Powersin kanssa kannata kiirehtiä, vaan lukea syventyen ja ajan kanssa. :)
PoistaOih, kivaa että luit tämän! Minä pidin kirjasta ja Powersin kertojantaidosta paljon. Tarkoitus on lukea lisää herran teoksia, olen niitä aleista viime vuonna hankkinutkin, mutta toistaiseksi en ole vielä niihin päässyt käsiksi. Nyt alkoi taas tehdä mieli.
VastaaPoistaSuketus, Powers on todella taitava! En voi kuin ihailla. Koin Suopeuden ehkä hivenen raskaana, mutta sitäkin kiehtovampana.
PoistaAivan uusi nimi minulle! Mitähän kaikkea menisikään ohi ilman tätä kirjablogistin elämää... Kiitos postauksesta!
VastaaPoistaElina, mietin usein samaa. Mistään ei saa niin paljon kirjavinkkejä kuin muista blogeista.
PoistaIhanaa että luit! Powers on upea kirjalija, mutta ei tosiaan päästä lukijaansa helpolla. Minä luin ennen joulua Laulut joita lauloimme, se oli myös todella hieno vaikkakin monisäikeinen teos. Muistin kaikua odotan.
VastaaPoistaHienon tekstin kirjoitit myös, tuot hyvin esiin hahmojen moninaisuuden, tarinan kerrostuneisuuden ja sen välillä ehkä liiankin läpitunkevan tieteellisyyden. Ah.
Linnea, minä haluan lukea tuon Laulut joita lauloimme. :)
PoistaJa kiitos, tästä kirjasta oli yllättävän vaikea kirjoittaa. Niin paljon teemoja ja painavaa asiaa - ja niin hyvin.
Minä en ole vielä lukenut Powersia, mutta ostin myös tämän kirjan alennusmyynneistä ja odotan kovasti tämän lukemista. Kiitos hienosta arviosta :).
VastaaPoistaSanna, suosittelen lämpimästä. Varaa aikaa, niin saat hienon lukukokemuksen (niin toivon :)).
PoistaTaas tuli lista lukulistalle...Kaiken lisäksi minulla vaan kirjojen pino kasvaa yöpöydällä vaikka pitäisi ostaa vaan e-kirjoja Koboon. Petollisia nuo pokkarialet.
VastaaPoistaMinna, niinhän se usein menee. :) Minulla vaan menee myös niin, että latailen edullisia ja ilmaisia e-kirjoja, mutta en osaa lukea niitä vielä kovin luontevasti. Näin sekä fyysiset että sähköiset kirjapinot sen kuin vaan kasvavat!
PoistaMinä olen päättänyt rakastaa Powersia jo kauan sitten, mutta vielä en ole lukenut. Tämä Suopeus vieraannuttaa aiheellaan, mutta odotan kovasti Lauluja joita lauloimme, joka onkin hyllyssäni. Sellainen järkäle se on - ja epäilemättä verrattain hidaslukuinen - että en yhtään tiedä, milloin aika sille tuntuu oikealta. Mutta kyllä se vielä tulee!
VastaaPoistaKaroliina, hyvä päätös. Minä en vielä rakastunut, mutta ihastuin aavistuksen. Pidin kirjasta, mutta aihepiiri oli minulle ehkä hivenen hankala. Powersin taitavuutta ei tosin voi kuin ihailla!
PoistaEn ole lukenut, vielä, mitään Powersilta, haluaisin kyllä. Luulenpa, että kun aloitan hänen tuotantoonsa tutustumisen, aloitan sen tästä teoksesta!
VastaaPoistaSusa, tämä on hieno romaani. Itse ehkä aloittaisin jostain muusta Powersin kirjasta (joita en tosin ole vielä lukenut :)), mutta vaikutuin tästäkin.
PoistaKuten moni muu, minäkään en ole lukenut vielä mitään Powersilta, mutta hyllyssäni odottelee Muistin kaiku. Hommasin sen heti itselleni kun luin Oota, mä luen tän eka loppuun -Minnan hienon arvion kirjasta. Tämä Suopeuskin on kyllä vähän kiinnostanut. Mutta nyt kun vertaat sitä Franzeniin, hmmm, en oikein tiedä (minullahan jäi Vapaus kesken, meistä ei tullut kavereita :). Luulen että kokeilen Muistin kaikua jossain vaiheessa ja unohdan Suopeuden toistaiseksi... :)
VastaaPoistaSara, luulen että Muistin kaiku olisi enemmän sinun kirjasi. En siis ole itse kirjaa lukenut, mutta hieman harmittelen etten aloittanut siitä tai Lauluista joita lauloimme. Tämäkin on hurjan hieno! :)
Poista