Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nesser Håkan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nesser Håkan. Näytä kaikki tekstit

torstai 29. syyskuuta 2016

Neljä miniarviota: Varis, Nesser, Wohlleben ja Birchall



Syyskiireet tahtovat viedä taas mukanaan: on töitä, työ- ja harrastusperäisiä kirjamessukiireitä, syksyn myötä lisääntynyttä liikuntainnostusta ja tietenkin kaikenlaista puuta puuhaa. Tästä vuodenajasta on myös helppo nauttia, sen vuoksi lisäsin alkukuvaksi Emily Brontëlta lainaamani sitaatin. Olen Instragamin (klik!) puolella ollut mukana hauskassa kuvahaasteessa ja tuo kuva oli yksi syyskuun kuvistani.

Mutta kiireistä ja kirjoista: lukemiseen on aina aikaa, mutta bloggaaminen ei ole ihan samantahtista juuri nyt. Jotta mahdollisimman moni hyvä kirja pääsisi esille melko tuoreen lukukokemuksen jälkeen, esittelen nyt neljä kirjaa ns. miniarvioina. Joukossa on kotimainen romaani, ruotsalainen dekkari, saksalainen tietokirja ja brittiläinen nuortenromaani.



Hieno kotimainen


Tuula-Liina Varis: Huvila. WSOY 2016. 245 sivua. Kotimainen romaani


Tuula-Liina Variksen Huvila on temaattisesti mitä kiehtovin romaani. Turkulaisen hyvän perheen tytär Raakel menee naimisiin omalaatuisen taiteilijan kanssa. Juhani Ahon ja Ilmari Kiannon piirteitä omaava taiteilija on vahvasti Eurooppaan suuntautuva, Hitlerin aatteista innostuva mies, joka lähtee rakentamaan ”uutta Eurooppaa”. Raakel jää karhuntaljojen keskelle hirsihuvilaan yhdessä pienen tyttärensä ja perheelle palkatun piian kanssa. Miksi näin kävi?

Varis on varmaotteinen kirjoittaja, joten Huvilaa on nautinto lukea. Varis herättää eloon yhden aikakauden, Turun seudun, naisten muuttuvan roolin ja kuohuntaa enteilevän Euroopan, jotka kaikki määrittelevät Raakelin elämää.

Huvilaa markkinoidaan kuvauksena kolmen naisen yhteisöstä. Yhteisöllinen ulottuvuus jää hieman etäiseksi, mutta politiikan kaikujen ja taidemaailman kuvaus on eläväistä ja kiehtovaa. Eurooppa, Turku ja maalla sijaitseva huvila muodostavat kolmikon, jonka maailmaa lukijan tulee ikävä – kuten myös Variksen rauhallisen taidokasta tekstiä.




Psykologista perhejännitystä


Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat. Tammi 2016. Maskarna i Carmine Street 2009. Suomentanut Aleksi Milonoff. 292 sivua. Ruotsalainen dekkari

Kirjailija Erik Steinbeck ja hänen taiteilijavaimonsa Winnie muuttavat New Yorkiin. He haluavat paeta kotimaassaan kokemaansa menetystä: pariskunnan pieni Sarah-tytär on siepattu eikä Erikillä ja Winniellä ole mitään havaintoja tyttärelleen tapahtuneesta. New York tarjoaa mahdollisuuden uuteen alkuun, mutta Winnie alkaa käydä salaperäisillä retkillä ja väittää, että Sarah on elossa. Erikille paljastuu myös uusia asioita Winnien menneisyydestä.

Luin Nesserin romaanin jo kesällä. Carmine Streetin sokeiden mysteeri, eräänlainen puolitrilleri, tarjosi koukuttavaa ja omassa genressään mukavan kirjallista luettavaa. New York elää melkein kuin Paul Austerin teoksissa, Nesserin luoma jännitys on samalla kertaa psykologista että haikeaa. Perheenäitinä luin tarinaa kadonneesta lapsesta myös sydän pamppaillen. Nopealukuinen romaani sopi erinomaisesti lomalukemiseksi, mutta miksei myös syksyn kiireisten hetkien vastapainoksi. Kaiken kukkuraksi Nesserin romaani on myös mainio taiteilijaelämän ja parisuhteen kuvaus.




Kiehtova tietokirja

Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä. Kasvimaailman kuninkaiden tunteista ja viestinnästä. Das Geheime Leben der Bäume. Gummerus 2016. Was sei fühlen, wie sie kommunizieren – die Entdeckung einer verborgenen Welt 2015. Suomentanut Pirkko Roinila. 257 sivua. Saksalainen tietokirja.


Puutkin viestivät ja tuntevat. Tämä on saksalaisen metsänhoitajan Peter Wohllebenin kirjan keskeisin sanoma. Wohlleben kirjoittaa puiden sosiaalisesta verkostosta ja siitä, miten puut jopa hoivaavat toisiaan. Nämä kaikki pohjautuvat hänen mukaansa tieteeseen ja ovat saaneet hänet näkemään metsät eri lailla kuin aiemmin. Ehkä lukijankin?

Puiden salattu elämä
on monilta osin viehättävä, joskin suomalaisnäkökulmasta kovin keskieurooppalainen teos. Wohlleben herättää metsät eloon ja saa (luultavasti) jokaisen lukijansa pohtimaan omaan suhdettaan kokonaisiin metsiin ja yksittäisiin puihin. Vaikka rakastan metsiä ja voimaannun puiden katveessa, on Wohllebenin kirja hieman hörhö omaan makuuni. Se, että näkisin kaikki puut - jotkut toki näenkin - yksilöinä, jää Wohllebenin kirjan lukemisen jälkeenkin vieraaksi. Mutta jos en jokaista puuta yksilönä näekään, niin erilaisina ja tärkeitä, ehdottomasti. Samoin kirjan viesti kestävästä metsienhoidosta on helppo allekirjoittaa.

Wohllebenin kirja on sujuvalukuinen ja ajatuksia antava. Parasta antia on mielestäni kuitenkin Anni Kytömäen kirjoittama esipuhe, joka on viisas, kaunis ja hienosti Puiden salatun elämän henkeä kannatteleva.



Lukunautinto varhaisteinille

Katy Birchall: It girl. Suosituksi yhdessä päivässä. Bazar 2016. The It girl 2015. Suomentanut Eija Hirvonen. 333 sivua. Brittiläinen nuortenromaani


Kukapa ei haluaisi olla koulun suosituin tyttö? Näin kysytään Katy Birchallin kirjassa It girl. Uuteen paikkaan muuttaminen on suosittu aihe nuortenkirjoissa eikä ihme, teema antaa mahdollisuuden monenlaisten aiheiden käsittelyyn. 14-vuotiaan Annen pitää sopeutua joukkoon, mutta kuten arvata saattaa, alku on aina hankalaa.

Nopealukuinen kirja kulkee hyväntuulisesti chick lit -kirjojen jalanjäljillä. Brittikirjana siinä on enemmän potkua kuin amerikkalaisissa siskokirjoissaan – pyydän toki anteeksi ennakkoluulojani, mutta ihan samoin ajattelen useimmista brittiläisistä viihderomaaneista tai romanttisista komedioistakin, niissä on (usein) enemmän raikkautta ja asennetta kuin rapakon takaa tulevissa. Hyväntuulisen vastapainona on vakaviakin teemoja, mikä sekin sopii genreen. Kysymykset suosituimmuudesta ovat tietenkin moninaisia ja elämässä on erilaisia haasteita. Birchallin kirja naurattaa ja vakavoittaa. Oma viidesluokkalaisena piti kirjassa ”kaikesta”, etenkin koirasta, ja toivoo kirjalle jatkoa.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä


Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä
Kustantaja: Tammi 2005
Alkuteos: Kim Novak badade aldrig i Genesarets sjö 1998
Suomentanut: Saara Villa
Ulkomainen romaani, dekkari ja nostalginen nuoruuskuvaus, Ruotsi
Sivuja: 262

Tässä kysymys on Siitä Kamalasta, tässä mihin nyt ryhdyn, siitä tietysti, mutta kyllä muustakin. Sen kohtalokkaan tapahtuman vuoksihan minä muistan sen kesän 196- voimakkaammin kuin minkään muun kasvuaikojeni kesän. Sen synkkä hohde lankeaa niin monen muun asian ylle. Minun ylleni, ja Edmundin. Äiti- ja isäraukan, ja veljeni, ja koko ajan ylle; tasangon kaupungin, ja sen ihmisten ja tapahtumien ja olosuhteiden, joita en ehkä ikinä olisi pysynyt kalastamaan unohduksen kaivosta, jollei sitä inhottavaa olisi tapahtunut. Sitä Kamalaa.

14-vuotias Erik viettää kesää perheen Genesaretiksi nimetyllä mökillä Möckeln-järven rannalla. Erikin äiti sairastaa pitkälle edennyttä syöpää sairaalan vuodenpotilaana, minkä vuoksi perheen vanginvartija-isä jää äidin seuraksi kaupunkiin. Mökkikaverikseen Erik saa isänsä kollegan pojan, kuusivarpaisen - niin huhut kertovat - Edmundin. Poikia valvomaan tulee Erikin isoveli Henry, Lucky Strikejä polttava pitkä hujoppi, joka kirjoittaa lehtiin freelancerina ja aikoo kesän aikana keskittyä romaanikäsikirjoitukseensa. Lähistöllä kesäänsä viettävät myös väljähtänyttä suhdettaan elävät käsipallolegenda Berra Albertsson sekä aivan Kim Novakin näköinen Ewa Kaludis. Ewa on pojille tuttu sijaisopettaja, joka pelkällä olemuksellaan saa pojat ajattelemaan pin up -lehtiä. Kun Ewa alkaa käydä Genesaretissa Henryn vieraana, alkavat pojat tarkkailla tilannetta. Jokaiselle päivälle riittää omat murheensa. Nyt ollaan matkalla kohti Sitä Kamalaa.

Jännityskirjailijana tunnetun Håkan Nesseri romaani Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä (1998/2005) on samaan aikaan nuoruusmuisto kipeästä kesästä, kasvun ja menetyksen ajasta, sekä rikostarina Siitä Kamalasta, jonka jälkeen kukaan tai mikään ei ole entisellään. Elettävä kuitenkin on. Minkäs sille mahtaa tai huonomminkin voisi olla, kuten Erikin mieleensä painamat aikuisten käyttämät ilmaisut sanovat. Kolmeen osaan jakautuva romaani kertoo ajasta ennen Sen Kamalan tapahtumista, ajasta sen jälkeen sekä niistä vuosista, joiden aikana Erik kasvaa aikuiseksi ja saavuttaa keski-iän kynnyksen. 1960-luvun - tarkkaa vuosilukua ei mainita - kesän muisto ei hälvene koskaan.

Emme kai me suorastaan poikuuttamme menettäneet, mutta jotain sentapaista kuitenkin. Jotakin suurta ja hiukan arvoituksellista. Minä ajattelin, että olin vihdoinkin avannut oven ja nähnyt jotakin, minkä näkemistä olin odottanut jo pitkään. Jotakin, mikä oli kuin toinen maa.
Ja että se oli kaunista.
Aivan helvetin kaunista. Se ikään kuin vaati, että sen jälkeen oli saatava ajelehtia vähän aikaa järvessä.
Suunnilleen niin minä ajattelin.


Sanon heti, että jännityskirjailijana tunnettu Håkan Nesser on kirjoittanut hienon romaanin. Kim Novak ei uinut Genesaretinjärvessä on ihana kirja. Kaiken ihana-sanan yliviljelemisen uhallakin on luonnehdittava kirjaa näin, koska en keksi parempaakaan adjektiivia luonnehtimaan sitä. Nesser kuvaa Erikiä, Edmundia sekä Ewaa suurella lämmöllä, joka kantaa vaikeiden asioiden, kuten syövän, sekä kirjan keskivaiheilla tapahtuvan rikoksen, Sen Kamalan, yli. Koska kaiken ihanuuden takana on valtavaa surua ja järkyttäviä asioita, ei Nesserin romaani kerro mistään onnen kesästä. Päinvastoin, kuusikymmenlukulainen kesä on aikaa, jota Erikin elämässä säätelee pelkojen, huolen, toiveiden ja kasvukipujen sävyttämä rimpsu Syöpä-Treblinka-Rakkaus-Nussia-Kuolema. Neljätoistavuotiaan mielessä ne kaikki kuitenkin sulautuvat osaksi ruotsalaista kesäidylliä, Sibyllan makkaraa ja jauheperunamuusia, haitarinsoittoa juhannusjuhlissa, pieniä kolttosia ja runkkaamista. Ewasta voi haaveilla yhdessä, Buddy Holly soi, westernit pyörivät elokuvateatterissa ja Jules Vernen kirjat ovat ihan helkkarin hyviä. Se Kamala on kuitenkin tapahtuu ja jättää jälkensä kirjan jokaiseen henkilöön vuosikymmeniksi eteenpäin.

Nesserin teksti suorastaan sukeltaa poikuuden ja aikuisuuden rajalla olevaan kesään. Hän kirjoittaa toisaalta vauhdikkaasti, kirja on nopealukuinen ja näennäisen suoraviivainen. Erikin, Edmundin sekä romaanin alussa mukana olevan koulutoveri Bennyn sanailu on suorastaan lakonista: kun Erik kertoo faijansa puhuneen jotain, vastaa Edmund yks'kantaan vain, että niin kuulemma. Niinpä niin, asioista ei ole aina tarvetta puhua enempää. Suoraviivaisuus on kuitenkin vain pintaa, sillä romaanin edetessä asioiden merkitykset ketjuuntuvat ja muistelevat äänet sekoittuvat nykyisyyteen. Kirjan jännitystarinakin saa toki ratkaisunsa, vaikkei se ainakaan minun mielestäni ole romaanin ydin.

Kiitän Ilselän Minnaa siitä, että hän suositteli tätä kirjaa minulle. Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä on totta tosiaan pari Per Pettersonin huikeanhienon Hevosvarkaiden kanssa. Ilman Minnan suositusta en ehkä olisi löytänyt lainkaan Nesserin mainiota romaania. Hevosvarkaiden ohella kirjan tunnelma muistuttaa minua Stephen Kingin novellista Viimeinen kesä, jota en tosin ole lukenut, mutta jonka olen useamman kerran nähnyt erittäin onnistuneena elokuvana. Kim Novakin tunnelma on samalla tavalla nostalgiantäyteinen kuin mainitsemani sitä muistuttavein teosten. Nesserin onnistuu saavuttaa (omien mielikuvieni mukaisen, enhän voi tietää näistä asioista) lapsuuden ja aikuisuuden välissä elävien poikien kokemusmaailma rakastettavalla tavalla, mutta onneksi vailla minkäänlaista pateettisuutta tai yliselittelyä.

Nesserin romaani viehättää koko kestonsa ajan enkä tulevaisuudessa ole lainkaan yllättynyt, mikäli huomaan viipyileväni kirjan tunnelmissa vielä pitkänkin ajan kuluttua. Kaiken huipuksi kirja lyö ällikällä, en voi muuta sanoa. Olen kerrankin niin yllätetty, että en voi kuin hymyillä - vaikkei ehkä pitäisi.

****½

Julkaisen blogiarvioni tästä kirjasta tismalleen samaan aikaan ihanan Saran kanssa. Kurkatkaa siis hänen blogiinsa ja katsokaa, miten hän koki Nesserin romaanin. Myös Jokke on lukenut kirjan. En panisi ollenkaan pahakseni, jos tälle tulisi enemmänkin blogisavuja.

P.S. Kokeilen nyt isompaa kuvakokoa. Vielä huomiseen saakka voi äänestää, että onko tällainen iso kuvakoko parempi vai viekö esim. kahdessa edellisessä oleva pienempi koko kuitenkin voiton.