Kustantaja: Teos 2013
Graafinen suunnittelu: Camilla Pentti
Mistä: Arvostelukappale
Sivuja: 233
Kotimainen romaani
Kaatajaa odotellessa teltassa lauletaan Jeesus-lauluja. Melodiat ovat tarttuvia, ja huomaan odottavani kertosäettä, su ma ti ke to pe la, Jeesus aina mukana, vaikka tiedän mitä pappa ajattelisi tällaisesta kitaran rämpytyksestä. Sen vuoksi papan ei tarvitse tietää Jeesus-teltasta, eikä äidin ja isän, jotka keskeyttäisivät Italian-matkansa ja ottaisivat ensimmäisen paluulennon, jos saisivat kuulla, missä kulutan kesälomaani.
Joensuu 1980-luvun lopulla. Kaisa viettää kesälomaa pappansa ja tämän vaimon Katariinan luona. Pappa viettää aikaansa verstaallaan, Kaisa ja Katariina polkevat pyörällä Mutalan kaupunginosasta keskustaan, jossa uskovaiset kokoontuvat herätystelttaan. Kaatajat ja saarnaajat tekevät ihmeitään, joihin Katariina uskoo. Kaisa, Katariinan oma Israel-tyttö, epäilee, hänen mielessään on ihana Tuomas. Katariina ja Kaisa suunnittelevat matkaa Jerusalemiin, pyhään maahan. Mutta miksi Katariina haluaa sinne koko sydämensä kyllyydestä?
Niina Miettisen esikoisromaani Israel-tyttö kiinnosti minua heti, kun sain ennakkotiedon kirjan ilmestymisestä. Olen usein kertonut, että uskontoa tavalla tai toisella sivuavat aiheet kiinnostavat minua (ja samalla tietenkin lukijoiden tiedoksi sulkeissa painotan, etten itse ole koskaan ollut mukana minkäänlaisessa liikkeessä, kokenut suurta hengen paatosta tai haluakaan sellaista kokea). Lisäksi Miettisen romaani romaanin sijoittuminen itselleni rakkaaseen Joensuuhun lisäsi haluani lukea romaani.
Hyvä Jumala, Katri, ootko sie siellä puun alla! Ja sillä hetkellä susi kuoli, eikä sille mitään voinut, salama kulki puun juurakkoa pitkin sudesta lampaaseen ja lampaasta vuonaan ja pysäytti niiden kaikkien sydämet.
Miettisen romaania voisi luonnehtia yhdellä sanalla: hyvä. Israel-tyttö on hyvin kirjoitettu romaani, jonka henkilöiden mieleen on helppo upota. Kaisa on nuori, herkkä ja lahjakas tyttö, joka etsii paikkaansa. Eläkkeellä oleva arkkitehti Juhani on sympaattinen koettaessaan innostaa tyttärentytärtään lauluopintoihin ja kirjoittaessaan kirjeitä edesmenneelle ensimmäiselle vaimolleen. Katariina on romaanin suurin arvoitus, toisaalta toimelias, toisaalta nuoruus- ja unijaksojensa kautta rakentuva moniulotteinen henkilöhahmo. Jokaisesta Miettinen rakentaa taiten omanlaisensa.
Paitsi onnistuneet henkilöhahmot, Miettinen kirjoittaa romaanilleen myös ehjän kaaren, jonka jännitteet pysyvät ja joka pitää lukijan kiinni romaanissa. Miettinen hallitsee niin realistiset puitteet kuin muistojen ja symboliikan kuljettamisen kokonaisuudessa. Myös romaanin pohjoiskarjalaista puhetta on ilo lukea. Joensuu ja Jerusalem ovat selvästi aistittavissa.
Vaikka Israel-tyttö on hyvä, ei siinä kuitenkaan ole mitään sellaista, joka erottaisi sen muista hyvistä kotimaisista romaaneista. Luin kirjan loppuun muutama päivä sitten ja vaikka luin Miettisen tekstiä mielelläni, huomaan, ettei se jättänyt niin syvää ja väkevää jälkeä kuin aihepiiri ja kerronta olisivat antaneet odottaa. Jäin kaipaamaan jotain - väkevyyttä, taiteellisuutta, selkeyttä? En tiedä. Sen tiedän, että romaanista oli hyvin helppo päästää irti. Kaikesta huolimatta Israel-tyttö on kauttaaltaan laadukas romaani, josta moni muu saa toivon mukaan minua enemmän irti.
