Kustantaja: Avain 2011
Kuvitus: Väinö Heinonen
Lasten tietokirja, luonnontiede
Sivuja: 64
Eräänä iltana pikku Charles Darwin oli käymässä nukkumaan. Hänen pöytänsä oli täynnä purkkeja ja purtiloita, joissa oli perhosia, kärpäsiä, kuoriaisia, simpukoita ja tuhatjalkaisia. Kun hän risti kätensä iltarukoukseen, hän unohtui samoihin vanhoihin ajatuksiinsa:
"Onko joskus ollut aika, jolloin maailmaa ei ole ollut? Miten maa, meret, joet, vuoret ja pilvet ilmestyivät keskelle tyhjyyttä? Entä mistä tulivat maapallon vihreän peiton alle peittävät kasvit, pilvien joukossa lentävät linnut ja kaikki eläimet sudenkorennoista krokotiileihin ja apinoihin? Mistä tuli ihminen?
Miten elämä syntyi, miten se kehittyi? Miksi olemme sellaisia kuin olemme? Nämä ikuiset kysymykset askarruttavat varmasti yhtä lailla lapsia kuin aikuisiakin. Maailmansynnylle on annettu monia selityksiä niin uskomusten, uskonnon, filosofian kuin luonnontieteen näkökulmasta. Jani Kaaron ja Väinö Heinosen tuore lasten tietokirja Evoluutio (2011) tarkastelee elämän syntyä ja kehitystä maapallolla hauskasti ja viisaasti.
Värikäs kuvakirja alkaa maailmansyntymyyteistä, etenee evoluutioteorian esittelystä geeneihin, alkuräjähdykseen sekä edelleen dinosaurusten ajasta ihmisen tarinaan. Kaaro kuvailee niin teorioita kuin uskomuksia riemastuttavasti ja samalla tieteenhistoriallisen tarkasti. Hän esimerkiksi kertoo, kuinka afrikkalaisen Bakuba-heimon mukaan maailma syntyi Mbombo-luojajumalan oksennuksesta, miten geeneissä ovat kaikkien elollisten olentojen rakennusohjeet, kuinka meret kuhisivat elämää ordoviikkikaudella sekä kuinka viimeisimmän jääkauden päättyminen mahdollisti ihmisen voittokulun maapallolla. Heinosen kuvitus mukailee Kaaron tekstiä tarjoten oivalluksia sekä tehden kirjasta värikkään ja iloisen katsella.
Evoluutio on tarpeellinen kirja. Saatuani kirjan käsiini koetin hakea tietoa muista suomalaisista evoluutiosta, elämän synnystä, kertovia kirjoja. Yhtään Evoluution kaltaista asioita yleisellä tasolla selittävää lasten tietokirjaa en ainakaan pikaisella tietonhaulla löytänyt, vaikka aihetta monissa kirjoissa sivutaankin. Kaaron ja Heinosen teos on paitsi tarpeellinen, myös sikäli mainio, että se sopii kaiken ikäisille. Pieninä annoksia sitä on ilo lukea alle kouluikäisten kanssa, katsella ja lueskella sieltä täältä, mutta parhaiten Evoluutio vastannee alakouluikäisten tiedontarpeeseen.
Vaikka kirja on omille, alle kouluikäisille lapsilleni vielä hieman liian vaikea, olemme nyt parina päivänä kirjaa luettuamme keskustelleet niin lapsi- kuin aikuis-Darwinista, ihmisen ja simpanssin eroista ja yhtäläisyyksistä, norsun kärsästä, maailmansyntymyyteistä kuin ensimmäisistä ihmisistäkin. Geeneistä ja DNA:sta kertovat osiot aukenevat tietomääränsä ja terminologiansa puolesta varmasti parhaiten kouluikäisille, mutta paljon jää hautumaan hieman pienemmänkin lapsen - tai humanistiäidin - mieleen. Kaaro uskaltaa nostaa tekstissään esiin myös edelleenkin joissakin piireissä esitettäviä uskonnon ja tieteen ristiriitoja. Moitteen sijaa en Kaaron tekstistä löydä. Totta kai joistakin asioista olisi voinut kertoa vieläkin enemmän tai joitakin alalukuja olisi voinut sijoittaa toisin, mutta kirjan tekeminen on valintoja eikä Kaaron ja Heinosen kirjassa ole valittamista. Kirjan tekijöistä olisin kaivannut pienen esittelyn vaikkapa teoksen takakanteen tai nimiölehden jälkeiselle sivulle, mutta pikainen googlaaminen selvitti minulle, että Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija, Heinonen taas kuvittanut lukuisia kirjoja.
Väinö Heinosen kuvitustyyli on reipasta, hieman karikatyyrimaista. Se ei ole kaunista eikä suloista, vaan pikemminkin vauhdikasta. Lasten tietokirjaan hänen tyylinsä sopii hyvin. Heinosen kuvien avulla hankalastikin selitettävät ilmiöt, kuten vaikkapa ekologinen lokero näyttäytyy selkeänä. Lajien, esimerkiksi myyrän ja lepakon, haarautuminen samasta kantalajista on monimutkaisen prosessin tulos, mutta koska toinen elää maan alla ja toinen pysyy lentämään, on niillä erilainen ekologinen lokero. Heinosen kuvissa eri eläinlajit on sijoitettu joko yhteisiin tai omiin lokeroihinsa, vetolaatikoihin, itse kunkin yhdenmukaisessa evoluutiossa tapahtuneen lajinkehityksen mukaisesti.
Veikkaan, että Evoluutio tulee olemaan meillä yhtä luettu kuin Markus Hotakaisen mainio Tildan tähdet. En yritäkään vertailla evoluutiosta sekä tähtitieteestä kertovia lastenkirjoja keskenään, mutta molemmissa lapsia askarruttaviin kysymyksiin vastataan havainnollistavasti, hauskasti ja ennen kaikkea innostavasti. Koetan aina etsiä sellaisia lastenkirjoja, jotka puhuttelevat minua itseänikin: satukirjojen ja romaanien kohdalla pidän eniten hyvästä, klassisiakin aineksia sisältävästä omaperäisestä tarinasta ja kuvakirjoissa annan tietenkin painoa makeilemattomalle, mutta kauniille kuvitukselle. Lasten tietokirjojen toivon olevan informatiivisia, mutta samalla luettavia ja koko perheelle yhteisiä oivalluksia antavia. Evoluutio on juuri tällainen kirja.
Toivon Evoluutiolle asemaa kotimaisen lasten tietokirjallisuuden klassikkona, sillä niin hienosti ja havainnollistavasti Kaaro ja Heinonen elämän synnystä ja kehityksestä kertovat. Tietopainotteinen ja hauska kirja on sellainen, jota voin suositella kaikkien lapsi- ja miksei aikuisperheidenkin hyllyyn. Taidan olla evoluutiohurmiossa ja syytä ollakin, sillä evoluutiomme ei koskaan lakkaa.
****½
Eskarilaisen arvio (tähtiä ei nyt kuulemma anneta, vaikka kirja onkin tositosi hyvä): Hei ja siellä oli Jurakausikin! Mutta eihän jurametallisauruksia ollut oikeesti olemassa? Maailma syntyi alkuräjähdyksestä. Oli se ihan pienen pieni pallo (näyttää sormillaan pienen pallon kokoa) ja sitten kaikki räjähti, pum! Ja syntyi alkueliöitä ja sitten tuli ihminen. Mutta eihän maailma voi syntyä oksennuksesta? Se on ällöö. Miks mammutit kuoli? Kuunnellaanko Viimeinen mammutti?
Edit. Kurkatkaa vielä Järjellä ja tunteella-blogin Susan mietteet Evoluutiosta.
