Markus Hotakainen: Mars

Markus Hotakainen: Mars
Kustantaja: Paasilinna 2013
Kannen suunnittelu: Susanna Appel; kuvat: NASA, Dreamstime
Sivuja: 192
Mistä: Arvostelukappale
Kotimainen tietokirja

Mars on planeetta, jonka kaikki tuntevat ja josta jokaisella on jonkinlainen mielikuva.

Näinä päivinä - tai siis öinä - jos sää vain suosii, on mahdollista paljain silminkin ihastella tähdenlentoja, kun perseidien meteoriparven aktiivisin vaihe sattuu juuri tämän vuodenkauden ajalle. Jos taivas on kirkas, kannattaa tänään illalla ja ensi yönä tiirailla taivaalle. Todennäköisesti sää on ainakin täällä Etelä-Suomessa pilvinen, mutta mitä pitemmälle syyskesä ja syksy etenevät, sitä paremmin taivaalta voi bongailla kaikenlaista. Eräs paljain silminkin havaittavista planeetoista on Mars (oranssin)punaisena loistava planeetta, maapallon naapuri ja monien tieteistarinoiden innoittaja.

Markus Hotakaisen Mars on pienikokoinen, mutta vankkaa asiaa sisältävä tietokirja, joka kertoo "lähinaapuristamme" niin populaarikulttuurin, tieteen kuin visuaalisinkin keinoin. Tunnustan heti, että Tildan tähdet. Lasten oma avaruuskirja teki koko perheestäni Hotakais-fanin. Hotakainen kirjoittaa tieteestä siten, että koko perhe pienistä lapsista humanistiäitiin ja luonnontieteilijäisään saavat hänen teksteistään paljon irti: tieto on helposti sisäistettävää, tarinallistakin, ja silti hyvin informatiivista. Näin on myös Mars-kirjasssa, joka on suunnattu aikuisyleisölle, mutta jonka lukemisesta myös isommat lapset nauttivat.

Ehkä Marsin ja Maan samankaltaisuutta pitäisikin luonnehtia sanomalla, että koko Aurinkokunnassa Mars poikkeaa Maasta vähiten.

Hotakaisen kirja ei kerro vain Marsista, vaan avaa koko Aurinkokuntaa. Mukana on muun muassa Taivaanmekaniikan peruskurssi, joka kertoo vaikkapa planeettojen radoista sekä siitä, milloin mitkäkin planeetat näkyvät taivaalla. Juuri nyt on vuodenaika, jolloin Mars on lähimpänä maata, mutta Suomen leveysasteilla se viistää horisonttia ja jää helposti talojen ja puiden taakse. Mutta ei hätää, Hotakaisen mukaan seuraavat loistotilaisuudet Marsin tarkkailuun ovat vuosien 2014 ja 2016 aikana. Hotakainen tosin huomauttaa, että Mars on havaittavissa vain, jos tietää mistä kohta taivaankantta sitä etsii.

Kaiken hyvän lisäksi Hotakainen osaa kirjoittaa elävästi. Hän kertoo tarinoita, sitoo esittelemänsä asian arkeen tai monille ennestään tuttuihin havointoihin, minkä ansiosta Marsiin on helppo päästä sisälle. Mars on kulttuurisesti moniulotteinen planeetta: sodan jumalalta nimensä lainanneella planeetalla asuu pieniä vihreitä miehiä ja sille on omistettu levyjä, kuten David Bowien hieno The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars. Mars on innoittanut Lego-yhtiötä ja kukapa ei olisi syönyt Mars-suklaata. Valkokankaallekin Mars on päätynyt monta kertaa. Tämän kaiken Hotakainen huomioi ja tekee sen hauskasti, joskin hieman hyppelehtivästi. Keskiössä ei kuitenkaan ole populaarikulttuuri, vaan tähtitiede. Eniten huomiota saa ansaitusti Mars-tutkimus aina planeetan meteorologiasta Mars-luotaimiin ja edelleen elämän merkkien etsimiseen. Nelivärikuvitus tukee kirjan asiaa onnistuneesti ja perustellusti.

Hotakaisen Mars on innostava tietokirja. Aina voisi toivoa isompaa ja laajempaa kirjaa tai keskittymistä yhteen asiaan, kuten esimerkiksi Marsin maantieteeseen tai avaruusluotaimiin. Monipuolinen kokonaisuus toimii kuitenkin hyvänä johdantona lähiplaneettaamme. Hotakaisen kirja tarjoaa vankkaa tietoa, mutta myös viihdyttää ja innostaa. Kirjansa esipuheessa Hotakainen toivottaa hyvää matkaa Marsiin. Sellaisen sain ja pääsin niin lähelle kuin haluankin, kiitos!

~Markus Hotakainen: Tildan tähdet. Lasten oma avaruuskirja~

Tähdet ovat avaruudessa kaukana toisistaan. Nuoret tähdet ovat paljon lähempänä toisiaan, koska ne kuuluvat yleensä tähtijoukkoihin. Kun suuri kaasusumu alkaa tiivistyä, siitä syntyy yhdellä kertaa paljon tähtiä, kymmeniä tai joskus satojakin. Vastasyntyneiden tähtien syttyessä loistamaan ne puhaltavat ylimääräisen kaasun kauas avaruuteen. Jäljelle jää kirkkaiden tähtien joukko, jota sanotaan avoimeksi tähtijoukoksi.

Miksi maassa on elämää? Minkä vuoksi Mars on punainen? Miten maailmankaikkeus sai alkunsa? Jos nämä kysymykset askarruttavat sinua ja etenkin jos sinulla on lapsia, suosittelen tarttumaan tähtitieteilijä Markus Hotakaisen hienoon tietokirjaan Tildan tähdet. Lasten oma avaruuskirja (Wsoy 2007).

Tildan tähdet kertoo ajanmukaiseen tieteelliseen tutkimukseen pohjautuen maailmankaikkeudesta, sen synnystä, aurinkokunnastamme, linnunradasta, galakseista sekä mustista aukoista ja alkuräjähdyksestä. Kirja herättää paljon kysymyksiä, joihin se myös vastaa nykytiedolla. Kaikkiin kysymyksiin, esimerkiksi siihen, onko avaruudessa älyllistä elämää, ei tietenkään voi vastata. Hotakainen huomauttaa, että vaikka muualla elämää olisikin, ovat matkat tähtien välillä niin pitkiä, että pelkkien kuvitteellisten viestienkin kulkeutuminenkin vie vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Silti olisi ikävää olla ihan yksin valtavan suuressa maailmankaikkeudessa.

Koska kirja on nimenomaan lapsille suunnattu tietokirja, käyttää Hotakainen sellaisia vertauskuvia, joita viskari- ja eskari- sekä alakouluikäiset ymmärtävät hyvin. Hän esimerkiksi kutsuu galakseja avaruuden saariksi tai muistuttaa, että kuu on lihava tai laiha kiertonsa mukaan. Hotakainen muistuttaa avaruuden äärettömyydestä kertoen esimerkiksi, että pelkästään oman Linnunratamme galaksissa on 200 miljardia tähteä. Tämän kaiken äärellä lapsen (ja aikuisenkin) on vaikea käsittää oman maapallomme pienuutta, minkä vuoksi Hotakainen sijoittaakin aurinkokuntamme kuvailun kirjansa alkupuolelle kertoen seikkaperäisesti vaikkapa kuun meristä tai naapuriplaneetoistamme osana auringon perhettä. Eikä Pluto ole enää planeetta, vaan kääpiöplaneetta (mikä on ikäluokalleni vähän surullista, mutta väistämätöntä).

Kirjan kuvitus on rytmittyy hyvin teoksen sisällön kanssa. Kuvat ovat selkeitä, laadukkaita ja - mikä tärkeintä lastenkirjan kohdalla - houkuttelevia. Mikä on tämä ihmeellinen valo? Tai minkä kokoinen kukin planeetta on suhteessa kavereihinsa? Kuvat havainnollistavat ja teksti selittää. Hotakainen myös muistuttaa, ettei kaikkien taivaankappaleiden tutkailuun tarvita järeää tekniikkaa, vaan omin silmin tai kiikarien avullakin näkee paljon. Kuvalähteet on huolellisesti merkitty loppuviitteiksi. Kuvista valtaosa on NASA:n ja ESA:n aineistoa, mutta joukossa on myös suomalaisten kuvaajien otoksia (tähtikartat, revontulikuvat).

Yksi tarina kertoo kunigas Kefeuksesta ja kuningatar Kassiopeiasta. Heillä oli tytär, prinsessa Andromeda. Kassiopeian mielestä Andromeda oli maailman kaunein tyttö, paljon kauniimpi kuin meressä asuvat nereidit. Merten hallitsijan Neptunuksen mielestä kukaan ei voinut olla kauniimpi kuin nereidit. Neptunus suuttui ja käski kahlita Andromedan rantakallioon. Silloin kauhea merihirviö Valaskala uhkasi syödä Andromedan. Uljas Perseus ratsasti apuun lentävällä Pegasus-hevosellaan ja pelasti prinsessan.

Eikö ole kaunista ja satusiivillä lentävää? Hotakaisen teksti kertoo avaruudesta kauniisti ja muistuttaa (humanistiäidillekin), että monien tutuimpien tähtikuvioiden nimet ovat peräisin antiikin tarustoista tai faunasta, kuten meille pohjoisen asukkaille tuttu Ison karhun tähdistö. Eteläisellä pallonpuoliskolla tähdistöjen nimet ovat meille eksoottisempia, kuten Kultakala tai Kameleontti.

Laadukkaille kotimaisille lasten tietokirjoille on aina kysyntää, uskon. Moitteen sijaa en Hotakaisen kirjasta löydä. Hänen näkemyksensä maailmankaikkeudesta ja sen synnystä pohjautuu luonnontieteelliseen maailmankatsomukseen, jonka itsekin maailmansyntyteorioista haluan lapsilleni kertoa. Kerronnassa on paljon toistoa, asiat iskostetaan mieleen kertauksen keinoin.
Kirjan alkuun olisi ehkä kaivannut pientä taustatietoa siitä, että kyse on kirjasta, jonka innoittajana ovat aikanaan olleet Hotakaisen oman Tilda-tyttären pohdinnat (muistelen lukeneeni tällaista jostain lehdestä kirjan ilmestymisajankohtana). Ainakin oma tyttäreni oli kovin kiinnostunut siitä, miksi Tildan isi on tehnyt tämän kirjan.

Tildan tähdet on kirja, jota voin mielihyvin suositella kaikkiin lapsiperheisiin. Kirjasta on otettu uusi painos 2010, mikä kertoo siitä, että kirjalla on paikkansa kaikkien tiedonhaluisten lasten sekä heidän vanhempiensa kirjahyllyssä. Eikä tämä kirja jää vain hyllyyn. Ainakin meillä on viimeisen kuukauden ajan luettu Tildan tähtiä miltei päivittäin. Maaimankaikkeuden ihmettelyn ohella on viisivuotiaani innostunut myös tuottamaan oman näkemyksensä Avaruusmaasta:

*****