Blogihaastattelussa kirjailija Chris Cleave

Kaatosateinen torstai-iltapäivä Gummeruksen toimistolla. Romaanistaan Little Been tarina tutuksi tulleella brittiläisellä Chris Cleavella on ollut takanaan tiivis päivä suomalaisen median kanssa: haastatteluja, tapaamisia, ihmisvirtaa ja edessä vielä useampi haastattelu sekä vierailu Akateemisessa kirjakaupassa. Hän on kuitenkin vailla väsymyksen merkkejä ja erittäin ystävällinen, kohtelias, keskusteleva sekä yksinkertaisesti ihana. Kirjabloggaajana olen ihan otettu siitä, että saan haastatella häntä blogiani varten.

Kirjasi Little Been tarina on kiehtova, järkyttävä ja kaunis. Siinä kaksi hyvin erilaista ihmistä, keskiluokkainen englantilainen nainen sekä Britanniaan laittomana siirtolaisena tullut nuori nigerilainen tyttö joutuvat pohtimaan äärimmäisiä kysymyksiä. Mistä keksit aihepiirin koko romaanillesi?

Romaani lähti liikkeelle ajatuksesta, että henkilökohtaisuus ja poliittisuus eivät puhu aina samaa kieltä. Halusin nostaa tietoisuuteen kysymyksen siitä, kuinka paljon itse kukin on valmis antamaan omasta mukavuudestaan auttakseen muita. Kuinka paljon me kaikki voimme tehdä auttaaksemme toisia ja samalla itseämme? Kuinka pitkälle voimme mennä? Halusin tehdä tämän kysymyksen konkreettiseksi: mitä jos joku oikeasti tulisi kolkuttamaan ovelleni, sinun ovellesi, ja pyytäisi auttamaan itseään? Mitä itse kukin siinä tilanteessa tekisi?

Halusin pohtia yksilöiden moraalisia valintoja. Miksi Little Bee meni juuri Sarahin ja Andrewn ovelle on kirjan fiktioksi tekevä aspekti. Jotain oli tapahtunut aikaisemmin. Little Bee ei mennyt heidän ovelleen sattuman oikusta.

Kirjan tarina on tärkeä. Liikut siinä paljon pakolaiskeskuksen tai säilöönottoyksikön tiloissa. Oletko käynyt sellaisissa ennen kirjasi kirjoittamista?

Yliopistosta valmistumisen jälkeen työskentelin jonkin aikaa säilöönottoyksikön keittiössä. Paikka oli kuin vankila. Se oli paikka, jonne ihmiset laitettiin vankilamaisiin olosuhteisiin, vaikkeivat he olleet tehneet mitään pahaa. Heidän ainoa rikoksensa oli se, etteivät he olleet valkoisia. Valtio, jossa ihmiset hylätään noin, on rasistinen. En sano, että yksilöt ovat rasistisia, mutta en pidä siitä, että monet kansalaiset pitävät maahantulijoiden asioita nimenomaan ja vain poliittisen päätöksenteon ongelmana.


Little Been tarina voisi periaattessa tapahtua kenelle tahansa. Onko kirjasi herättänyt laajaa keskustelua Britanniassa?

On toki, mutta ei yksin minun kirjani, vaan moni muu kirja, tapahtuma, päätöksenteko sekä ääneen päässeiden ihmisten kertomukset yhdessä.

Halusin kirjassani nostaa esille yksilön valinnan ja yksilöllisen vastuun kysymyksiä. Voisiko kukaan todella sanoa ei, jos joku tulisi kolkuttamaan kotiovelle apua pyytäen? Voisiko, vaikka olisi poliittisesti oikeallakin? En kuitenkaan halunnut kohdistaa kritiikkiäni vain oikeistolaisille tai konservatiiveille, vaan kysyä myös vasemmistolta, että tuleeko kaikesta tehdä valtiollista? Monesti ihmisen henkilökohtainen valinta, jostain luopuminen hyvän asian edessä, voisi olla paras ratkaisu toimia. Tästä voi toki olla montaa mieltä, mutta entä jos vaikka 500 ihmistä olisi valmis auttamaan yksilötasolla? Se olisi jo melkoinen määrä konkreettista apua ja välittämistä. Keskiössä on vastuun tekeminen persoonalliseksi.

Kirjoitat todella hyvin naisten elämästä. Miksi päähenkilösi ovat naisia ja oliko sinun miehenä helppoa päästä sisälle naisten ajatusmaailmaan?

Minun oli erittäin helppo ottaa kirjaani naisnäkökulma. Mielestäni naiset ovat mielenkiintoisempia kuin miehet. He ovat usein rohkeampia, puhuvat asioista enemmän. Pohtivat oikeaa elämää, mitä miehet eivät usein tee. Miehet kyllä puhuvat paljon, mutta eivät välttämättä sano mitään. Naiset sen sijaan käyvät oikeita keskusteluja. Mielestäni heidän sisäinen maailmansa on rikkaampi kuin miesten.

Toiseksi halusin tehdä Little Been ja Sarahin tarinasta nimenomaan auttamisen moraalikysymyksiä pohtivan. Jos tarina olisi ollut Little Been ja vaikkapa Andrewin (kirjaa lukemattomille tiedoksi, että Andrew on Sarahin aviomies) välinen, olisi siihen todennäköisesti tullut jonkinlainen seksuaalisen vallankäytön aihio, mutta nyt pystyin keskittymään nimeomaan yksilön valintoihin laittoman siirtolaisuuden äärellä.

Sarahista haluan siirtyä Charlieen. Hänen pikkupojan hahmonsa tuo lämpöä ja hauskuuttakin kirjaan. Mistä keksit kirjoittaa pienestä Batmanista?

Charlien hahmo on oma esikoiseni, joka oli viisivuotias kirjan kirjoitushetkellä. Hän vietti kaiken aikansa Batmaniksi pukeutuneena. Hänellä oli kolme Batman-asua: yksi yllä, toinen pesussa ja kolmas kuivumassa. Se oli todella suloista. Lapsen maailmassaan hän pohti sitä, kuka on. Onko hän kuolevainen vai jumala, tavallinen, roisto vai sankari. Se oli todella kiehtovaa.

Meillä aikuisillakin on omat maskimme, joten kirjassa Charlie toimii tuon maskin metaforana. Little Bee yrittää muuttua eurooppalaiseksi, Sarah hyväksi ihmiseksi. Charliesta tulee syy välittää, hän tekee Little Been asiasta henkilökohtaisemman ja tärkeämmän myös Sarahille, äidille.

Kirjoistasi julkaistaan eri versiot Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Little Been tarina on ilmestynyt brittienglanniksi nimellä The Other Hand ja Atlantin toisella puolella se tunnetaan Little Beenä. Mitä mieltä olet tästä käytännöstä?

Kirjat ovat tavallaan eri kieltä, mutta ne tuntuvat silti omilta. Editoin kirjat itse. Kirja on amerikkalaistettu, vaikka sen tapahtumapaikat ovat totta kai samat kuin englantilaisessa versiossa. Kyse on kulttuurisesta translaatiosta, erilaisista tavoista lukea ja puhua.

Voitko kertoa seuraavista kirjallisista projekteistasi?

Lopetin työni Guardian-sanomalehdessä, koska minulla ei ollut aikaa olla sekä toimittaja että kirjailija. Halusin olla kirjailija. Seuraava kirjani Gold ilmestyy vuoden 2012 alkupuoliskolla. Olen kirjasta ihan ylpeä. Kysyn siinä, kuinka pitkälle voimme mennä ystävyyden puolesta. Olen myös kirjoittamassa kirjaa, joka kertoo Afganistanista kotiin palaavista brittisotilaista. Odotan siltä kirjaltani paljon, se tulee olemaan vakavin teokseni.

-----
Haastatteluaikani päätyttyä kiitin Cleavea hienosta keskustelutuokiosta ja poistuin lämmintunnelmaisesta haastattelusta hyvillä mielin. Little Been tarinaan ihastuneena kirjabloggaajana ja nyt myös suoranaisena Cleaven fanina olin tietenkin äärimmäisen onnellinen pienestä konkreettisesti muistosta, jonka itselleni sain:

Olin tavannut kirjailijan jo edellisenä iltana, mikä toi jonkinlaisen tuttuuden tunteen haastattelutilanteeseen. Lämmin kiitos Gummerukselle mahdollisuudesta tavata ja haastatella kirjailijaa.

Thank You Chris for writing such great books. It was wonderful talking with you!

P.S. Mitä sitten Cleaven esikoisen Batman-roolille tapahtui? No, Batman sai tietenkin antaa tilaa Spidermanille, oikealle supersankarille!